Vekurinen kirjoitti:
Minua vähän kyllästyttää nämä vanhojen partojen kommentit jonkinlaisen täysi-ikäisyyden myötä aloitettavan juoksuiän puolesta. Jokainen on meistä tässä suhteessa erilainen, yleisen mielipiteen seuraaminen on pahinta mitä voi tehdä. Olen sitä mieltä, että jos homma natsaa vaikka 19-vuotiaana, niin go for it. Itse olen tehnyt niin enkä ole koskaan mitään katunut, vaikkei tässä tietenkään valtavia aikoja ole kulunutkaan. Ne muutamat lumput, jotka tuli joskus känniapinana koluttua läpi, ovat jotain mitä en halua muistella. Tässäkin suhteessa jokaiselle suotakoon omat mielipiteensä; joku toinen nauttii pelkästään fyysisistä ja väliaikaisista jutuista hyvinkin paljon.
Niin, mutta aika harvoin ns.se oikea tahtoo löytyä niinkään nuorella iällä. Taitaa vaatia enemmän kokemusta ja kumppaneita, ainakin itseni kohdalla, mutta tietysti jokainen ihminen on omalaisensa :) .
Ja itse kuitenkin näkisin, että nuorena voi tehdä jonkin sortin kompromissin, ei nyt tarvitse avioliittoon mennä heti tai vastaavasti panna jokaista naaraspuolista vastaantulevaa kanasta tikapuihin, ketä eteen vain tulee(siis seurustelun aikana). Kyllä mielestäni myös ihan normaalisti voi nuorena seurustella, kunhan homma ei mene totaaliseksi överiksi kuten kodin leikkimiseksi ja siihen, että unohdetaan se, että kerran vain nuoruus eletään. Ja jos ei seurustelu ei enään ole kivaa, sitten erotaan ja laitetaan uutta matoa koukkuun.
Sillä oli nuori tai vanhempi niin väitän, että se tietynlaista läheisyyden kaipuuta kuitenkin on aina kaikilla vastakkaista sukupuolta kohtaan. Sitä joskus pimeinä iltoina varmasti kaipaa yksi jos toinen sitä, että nyhvätään saman peiton alla lähekkäin lämpimässä, jolla ei sitä omaa kultaa kaiinalossa ole....ja iästä riippumatta. Mutta tässä on taas otettava huomioon ja priorisoitava se, että haluaako kuinka paljon omasta vapaudestaan tinkiä ja mistä on valmis luopumaan tuon eteen, eli toisin sanoen kuinka paljon on valmis sitä kotia leikkimään sitten.
Esim. eräs naispuoleinen sukulaiseni(en nyt tässä viitsi tarkemmin kertoa, jos hänen poikaystävänsä vaikka tätä palstaa lukeekin) ja hänen poikaystävänsä ovat jo kuin aviopari, vaikka ikää heillä on hyvin vähän yli ja ali 20-vuoden(eli käytännössä pyöristettynä kumpikin on lähes minun ikäisiäni, kun pyöristyksen karkeasti tekee). Tämä naispuoleinen sukulaiseni valmistui viime vuonna lukiosta ja heti muutti yhteen hänen poikaystävänsä kanssa ja yhdessä ovat olleet vasta noin ½ vuotta. He nyhväävät neljän seinän sisällä kaikki v-loput ja kun naispuoleinen sukulaiseni ryhtyi absolutustiksi, niin hänen poikaystävänsä ryhtyi myös(vituttaa, siinä meni hyvä ryyppykaveri sitten, ennen kylläkin hänestä sai oikean hyvän ryyppykaverin ja alkoholinkäyttö hänellä olikin samalla tasolla, mitä minun). Tämä menee mielestäni yli, mutta mikäs siinä jos KO henkilöt suhteessa viihtyvät. Tämän naispuoleisen sukulaisen eduksi täytyy kyllä sanoa, että tavallaan ymmärrän häntä, sillä ei ole oikein koskaan viihtynyt viihteellä ollessaan ja on enemmän kotileikki ihmisiä.
Itse vedän kyllä rajan siihen, että alkoholin ja tupakan käyttöä voin rajoittaa
hieman, mutten missään nimessä lopettaa kokonaan(Tupakointi tosin on pahe, jota kännissä tulee tehtyä ja siittä yritän päästä kokoajan eroon ihan omasta tahdosta). Mutta siinä vaiheessa, jos pitää neljän seinän sisälle rajottautua ja muutenkin avioparia leikkimään, alkaa silloin kyllä minua ahdistamaan. Sama pätee myös harrastuksiin, kavereihin tai jääkiekon katsomiseen puuttuminen, itselleni ne ovat sen verta pyhä asia, ettei yksikään muija näihin saa kolua, ne asiat eivät yksinkertaisesti kuulu hänelle.
Niin, jätin muuten tänään tuon lähihoitaja opiskelija muijan(noin tunti sitten), ainakaan tällä hetkellä ei kaduta vielä yhtään :) . Mutta taisi hänelle se olla vähän kovempi pala, ainakin reaktioista päätellen. No, saa syyttää ihan itseään tästä kaikesta, niin makaa kuin petaa sanoo jo sananlasku.