Naisasiat

[1313]

Kiitän toverikuntaa näkemyksistä. Eipäkai vaihtoehto C:kään nyt maailman pahin kasvojenmenetys olisi.
Ja vaikka olisi, niin en kuole siihen. Korkeintaan häpeän hetken.

 

[444]

Kiitän toverikuntaa näkemyksistä. Eipäkai vaihtoehto C:kään nyt maailman pahin kasvojenmenetys olisi.
Ja vaikka olisi, niin en kuole siihen. Korkeintaan häpeän hetken.

En mä tiedä, miksi sitä pitäisi hävetä. Ei se ota, jos ei annakaan, ja muita latteuksia.
Jos teet aloitteen ja saat sille vastakaikua, niin kaikki voittavat. Jos teet aloitteen ja saat pakit, niin ainakin yritit. Jos et tee mitään, niin et toki saa pakkeja, mutta et kyllä mitään muutakaan.

Mä ehdotin nykyiselle kumppanilleni suoraan, että voidaanko joskus nähdä tämän kurssin ulkopuolellakin, vaikka välimatkaa oli vähän kolmattasataa kilometriä, ja tässä sitä ollaan; 3,5 vuotta ja kaksi lasta myöhemmin. Voin toki myöntää, että toisinaan kaipaan sitä aiemmin vallinnutta hiljaisuutta täällä maalaistorpassa. En silti vaihtaisi pois.

 

[Creed Bratton]

@frozen sulle myös tällainen väsyneen lähes 20 vuotta parisuhteessa olleen faijan vastaus, kerro sille suoraan sun tunteista ja sen lisäksi suora kysymys onko hänellä mitkä fiilikset ja onko tällä suhteella mahdollisuuksia edetä. Sillähän tuon epäröinnin saa päätökseen ja tiedät miten edetä. En itse kituuttaisi enää viikkoakaan.

 

[Draco]

Toisaalta hänellä oli deittiprofiilissakin statuksena avoin keskusteluille (mitähän tuokin on deittisovelluksessa tarkoittavinaan, lähinnä tota näkee varatuilla), ja silloin tammikuussa kertoi, ettei tiedä onko ylipäätään valmis vielä suhteeseen ja tapailuun, kun ollut vasta 1,5v (!) sinkkuna. Vähän tulee mieleen, että miksi sitten juuri deittisovelluksessa pyörii, ei hän kuitenkaan mitään hetken hupia tunnu olevan hakemassa keneltäkään. Toisaalta jos oikeasti hakeekin vain kaveri ja juttuseuraa, niin sittenhän tilanne on aika selvä, ja siihen tilanteeseen nähden olen itse toiminut aivan liian innokkaasti.

Tähän voisi kommentoida, vaikka @Creed Bratton antoi juuri sen ohjeen, mikä on järkevintä eli nostaa kissa vain suoraan pöydälle. Mutta aikanaan nuorempana en itsekään tajunnut tuota naisten olemista deittisovelluksissa "etsimättä mitään". Sehän tarkoittaa kuitenkin, että tottakai hän haluaa pitää oven avoimena uudelle romanssille ja varmaan tavallaan sitäkin, että siinä samalla haluaa kokeilla miltä se itsestäkin tuntuu, että onko valmis jne. No miehen putkiaivoille käännettynä ihan samalla lailla hän siellä etsii kuin muutkin! Mutta tokihan lapsen kanssa varmaan se, ettei siinä ajattele vain itsensä puolesta ja se tuo myös varovaisuutta ja jos 1,5 vuotta on ero lapsen isästä itsestään, niin ehkä ei edes ihan osaa itsekään vielä, että miten siinä tilanteessa ollaan sitten uuden miehen kanssa. Mutta jos jostain muusta miehestä, niin sitten ei kyse voi olla siitäkään.

Mutta tämä kaikki ei nyt poista sitä, että vähintääkin tässä kohtaa sinulla on jo oikeus ihan terveeseen itsekkyyteen ja miettiä mitä sinä itse haluat ja kaipaat. Jos ei sieltä tule sitä haluttua vastakaikua, niin sitten homma ei taida olla sinulle, oli siinä lasta tai ei. Suurin signaali tuossa on, että hän ei tee mitään aloitteita eikä anna ymmärtää tavatessakaan yhtään mitään - se kyllä tarkoittanee juuri sitä, mitä arvelit itsekin, että tuosta ei taida tulla rakkaustarinaa. Mutta totuus, erityisesti silloin kun se on kivulias, hyödyttää kuulla aiemmin kuin myöhemmin, joten laita emäntä pakon eteen ja puhumaan asiasta ja jos ei niistä asioista puhumiseen mitään halua, niin sitten elämässä eteenpäin.

 

[Dynamo]

Tähän asti lukiessa voi vaikuttaa, että ihan kivastihan juttu etenee. Itsellä pyörii kyllä sukat häntä ajatellessa, mutta en ole saanut mitään signaalia siitä, onko hän millään tavalla kiinnostunut vai ei (tai tahdon tulkita sen niin, että ei ole kun ei ole signaaleja). En kyllä signaaleja osaa yleensäkään lukea, mutta tässä tapauksessa en osaa lukea mitään signaaleja kiinnostuksesta.

Olet niin tukevasti friend zonella, että kävisit malliesimerkistä, "kiva, mutta ei herätä minkäänlaisia intohimoja". Seurasi kelpaa, jos siihen liittyy jotain aktiviteettia piristämään arkea. Siinäpä se. Mitään et häviä nostamalla kissan pöydälle, mutta jos vastaus on "ei", voitoksi voidaan tässä lukea myös se, ettet jää löysään hirteen roikkumaan odotuksinesi. Näin siis siinä tapauksessa, että sieltä tulee kieltävä vastaus. Mahdollisesti ei tule mitään selkeää vastausta, koska olet "varamies", joka tarjoaa piristystä arkeen, eikä vastapuoli halua tällaisesta edusta luopua.

Lisäksi: jos sieltä tulisi vastaukseksi "kyllä", niin kannattaa jatkossa huomioida se, muuttuuko vastapuolen asenne aktiivisemmaksi. Suhde ei ole kovin tasapainoinen, jos olet "sirkushuvien ja viihdykkeiden" järjestäjä hänen arkeensa. Pidemmän päälle sellainen passiivisuus alkaa luultavasti nyppimään. (Tai mistäs minä tiedän, mitä naiseltasi haet.)

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Deittiprofiilia en ole poistanut, enkä varmaan poistakaan, kun eihän tämä sinkkustatus näytä olevan muutoksessa. Mutta jos ennen swaippasin kaikki varmuuden vuoksi oikealle, niin nyt menee kaikki suoraan vasuriin, silloin kun sitä jaksan edes avata, kun ei yksikään muu nainen tunnu innostavan, kuin tämä yksi. Mutta pitäisi vain yrittää päästä yli ihastumisesta, kun ei näköpiirissä varmaan ole mitään sen suurempaa, ja toisaalta olen jo ilmaissut kiinnostukseni suoraan, joten kortitkin on jo käännetty. Eikä tässä tapauksessa haittaisi hitaampi eteneminenkään, jos vaan olisi jokin käsitys hänen kiinnostuksesta, mutta sen verran olen jättänyt tilaa, etten sitä väkisin intä. Ja koskaan aiemmin en edes voinut kuvitella, että haluaisin mitään vakavaa sinkkuäidin kanssa, mutta tässä tapauksessa on omat ajatukset vaihtuneet, ja kummatkin vois olla ihan tervetulleita mun elämään. Mutta taitaa friendzone kutsua, vaikeeta tää on joskus vielä tälläkin ikää :D

Tuossa yllä @Dynamo jo tiivisti olennaisen hyvin. Nainen lähtee mielellään seuraksi viihdykkeiden pariin, kun hänellä ei ole juuri nyt parempaakaan tekemistä. On tietysti olemassa pieni mahdollisuus, että nainen odottaa sinulta nähtyä määrätietoisempaa aloitetta. Tosin naiset signaloivat yleensä tällaisia odotuksiaan miehen suuntaan tavalla tai toisella, myös ihan tahattomasti, mikäli aitoa kiinnostusta vain on. Kannattaa kirjoittamiesi vaiheiden jälkeen jo kysyä naiselta suoraan, kuten edellä on jo ehdotettu. Jos vastaus kertoo, ettei kiinnostusta ole, tai nainen on kovin epävarmana, niin kannattaa laittaa reilusti hanskat tiskiin. Tuo on silloin molemmille parempi. On paljon mielekkäämpää suunnata energia sellaiseen tapaukseen, jossa kiinnostusta on vähintään oraalla puolin ja toisin.

Kannattaa muistaa, että nainen kuin nainen tykkää positiivisesta huomiosta ja miehen osoittamasta kiinnostuksesta. Tuollaisella kaverityyppisellä nuhjaamisella ei kenenkään mielenkiinto roihahda. Jos aloitteeton touhuaminen ilman minkäänlaista määrätietoisuutta jatkuu kovin pitkään, naisen (alussa ehkä esiintynyt) kiinnostus sammuu kyllä omia aikojaan. Sille ei tietysti voi mitään, jos (kumman tahansa) romanttiset tunteet eivät herää, mutta eivät nuo tunteet myöskään herää, jos niitä ei yhtään ruokita.

Edit. Been there, done that. Olen minäkin joskus matkan varrella onnistunut kuivattamaan ainakin pari potentiaalista suhteen alkua toimimalla hitaasti, tai jättämällä toimimatta, kun olisi ollut aloitteen aika. No, sellaista elämä on välillä. Tapahtuu arviointivirheitä, mutta kaikesta oppii.

Ei tuon daamisi määrätynlainen viileä suhtautuminen oikein lupaavaltakaan kuulosta, kun aiempi kiinnostuksestasi kertominen tuli täysin sivuutetuksi. Olisi tietysti reilua naisen puolelta kertoa, onko hän ylipäätään juonessa mukana lainkaan, ja onko kyse vain siitä, että hänestä on luontevaa tutustua kaikessa rauhassa ja hitaasti. Tätä ei mielestäni kannata yrittää arvuutella, vaan aikuisten ihmisten on parempi keskustella asiasta suoraan.

 

[korkki]

Kiitän toverikuntaa näkemyksistä. Eipäkai vaihtoehto C:kään nyt maailman pahin kasvojenmenetys olisi.
Ja vaikka olisi, niin en kuole siihen. Korkeintaan häpeän hetken.

Jos kysyisit tätä vaikka threadsissa tai muussa feministien palvelussa niin siellä tuollaista stalkkaamista pidettäisiin creepynä ja naisen käskettäisiin pysyä erossa kaltaisistasi stalkkereista. Ei oo ihme ettei feminatsit pariudu.

Eli koska tää on jääkiekkopalsta niin anna mennä.

 

[frozen]

Kiitos kommentoineille. Samat ajatukset oli toki itselläkin jo, mutta aina hyvä saada ulkopuolista näkemystä ja vahvistusta.

Pientä päivitystä asiaan. Muistuttelin tänään whatsapissa tapaamisasiasta, ja sainkin sitten vastauksena pahoittelut, ettei ole ehtinyt vastata, ja avautui vähän tilanteestaan, mistä sitten juteltiinkin enemmän. Oikeastaan avasi keskustelua jo haluamaani suuntaan siinä, ja palstalaisten rohkaisemana ilmaisin sitten suoraan että ollaan tässä tapailtu jonkin aikaa, ja itseä kiinnostaisi enemmänkin, mutta mites häntä. Tai oikeastaan taisi vastata kysymykseen jo ennen tuossa avautumisessaan, mutta kysyin selvyyden vuoksi silti vielä.

Ja friend zone sieltä kutsui, niin kuin olettaa saattaa. Tietysti peruskehut sanoman pehmentelyyn, että oot tosi kiva ja tykkää siitä millanen oon, ja on aina kiva tavata, mutta nyt vain ei ole oikea aika, mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jne. No, sinänsä tuon tilanteestaan avautumisen perusteella ehkä jopa ymmärtäisin ettei ehkä olekaan valmis mihinkään nyt, mutta kyllähän tilanne nyt selkeni kerrasta. Ja hyvät fiilikset siitä, että ainakin nyt tuli käytyä asia läpi, vaikka vastaus olisi mielellään saanut olla toisenlainen, niin tosi helpottunut :)

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

edit. mieluiten olisi tän keskustelun toki livenä hoitanut, mutta kun sitä tapaamista ei meinannut oikein nähtävästi tulla, niin piti sitten hoitaa viestitellen.

 

[Lavis]

@frozen Itse en enää kyseistä naista näkisi. Kannattaa kysyä itseltä, että näkisitkö naista ihan kaverina, eikä sua haittais jos/kun se kertois että on tapaillut jotain miestä tai saisi puhelimeen viestin mille hymyilee ja mietit että mitä sielä mahtaa olla. Tämän kaltaisissa (ystävyys)suhteissa herkästi kiinnostunut osapuoli alkaa miellyttämään toista, että josko se nyt. Tapaamisen jälkeen jää odottamaan viestiä toiselta, mitä ei välttämättä tule.

Nyt toki tunteiden vuoristoradassa näkeminen saattaa tuntua hyvältä ajatukselta, mutta jos odotat noin viikon niin mielipiteesi saattaa olla erilainen.

 

[Fiftie]

@frozen Antaisin kyllä olla. Noista ei yleensä seuraa mitään hyvää. Toki, jos oikeasti haluat kuitenkin olla naisen kanssa puhtaasti kaveri ilman mitään romanttisia aikomuksia, niin sitten toki eri asia. Väitän kuitenkin, että alkaa sitten vituttamaan, jos nainen löytää jonkun toisen miehen ja itse olet naiseen kovasti vielä ihastunut.

Myös se, että jäät mahdollisesti kaveriksi pelkästään sen takia, että elättelet toiveita jostain muusta naisen kanssa ei oo oikein hyvä juttu, koska siinä tapauksessa nainen ei saa susta aitoa kaveria, vaan periaatteessa jonkun "pyrkyrin". Siinä kaveruudessa tietenkään ole mitään pahaa, mutta se kannattaa tehdä puhtain motiivein tai antaa olla.

Harvoin sitä kait ihminen yks kaks toisesta romanttisesti kiinnostuu, jos tässä vaiheessa on kaverilliset fiilikset. Poikkeuksia toki varmasti on ja minähän en ymmärrä naisista tai ihmissuhdejutuista juuri mitään.

 

[sambersson]

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

Menet ja hoidat kaveruutta tämän kerran, sen jälkeen et ota enää vastuuta tekemisistä ja yhteyden pidosta. Jos sattuu käymään niin että daami kysyy sinua tekemisiin, vastaat viiveellä vedoten kiireisiin ja/tai uuteen deittiin. Siinä tämä "kaverikortti" punnitaan.

 

[Patarouva]

Kiitos kommentoineille. Samat ajatukset oli toki itselläkin jo, mutta aina hyvä saada ulkopuolista näkemystä ja vahvistusta.

Pientä päivitystä asiaan. Muistuttelin tänään whatsapissa tapaamisasiasta, ja sainkin sitten vastauksena pahoittelut, ettei ole ehtinyt vastata, ja avautui vähän tilanteestaan, mistä sitten juteltiinkin enemmän. Oikeastaan avasi keskustelua jo haluamaani suuntaan siinä, ja palstalaisten rohkaisemana ilmaisin sitten suoraan että ollaan tässä tapailtu jonkin aikaa, ja itseä kiinnostaisi enemmänkin, mutta mites häntä. Tai oikeastaan taisi vastata kysymykseen jo ennen tuossa avautumisessaan, mutta kysyin selvyyden vuoksi silti vielä.

Ja friend zone sieltä kutsui, niin kuin olettaa saattaa. Tietysti peruskehut sanoman pehmentelyyn, että oot tosi kiva ja tykkää siitä millanen oon, ja on aina kiva tavata, mutta nyt vain ei ole oikea aika, mutta koskaan ei tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jne. No, sinänsä tuon tilanteestaan avautumisen perusteella ehkä jopa ymmärtäisin ettei ehkä olekaan valmis mihinkään nyt, mutta kyllähän tilanne nyt selkeni kerrasta. Ja hyvät fiilikset siitä, että ainakin nyt tuli käytyä asia läpi, vaikka vastaus olisi mielellään saanut olla toisenlainen, niin tosi helpottunut :)

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

edit. mieluiten olisi tän keskustelun toki livenä hoitanut, mutta kun sitä tapaamista ei meinannut oikein nähtävästi tulla, niin piti sitten hoitaa viestitellen.

No teet mitä parhaaksi koet, ja jos sinäkin haluat kaveruutta niin asia on ok.

Tämä nyt vain haisee siltä, että vihjataan, että katsotaan mitä tapahtuu, että toinen säilyy siinä lähellä kivana vaarattomana kaverina, jonka kanssa on kiva hengailla silloin, kun itselle sopii ja tarvitsee seuraa johonkin. Nyt eka kertaa ehdotettiin tapaamista, kun on lyöty kaverikortti pöytään.

Olen aina ihmetellyt, miten moni on ihan mielellään sellaisen henkilön seurassa, jonka tietää olevan itseen ihastunut, vaikka itse ei tunne samoin. Kai se mairittelee toisten itsetuntoa, musta se on aina ollut pelkästään kiusallista.

 

[frozen]

Jumalauta nukkuuko täällä jengi koskaan, läpi koko yön vastauksia :D

Joo, jos kaveruutta jatkan, niin sitten vain sillä ajatuksella, että hyväksyn sen pelkän kaveruuden, enkä enää haaveile mistään enemmästä. En todellakaan mitään muuta jäisi odottelemaan, nyt kun asia on selvästi ilmaistu. Se jos mikä olisi löysää hirttä, mikä ei varmasti toisesta suunnasta koskaan muuttuisikaan.
Ehkä kysymys tässä itsellekin nyt on se, että pystyykö siihen. Ehkä nyt on liian aikaista vastata siihen. No ehkä tuon yhden kerran voi silti tavata kaverimielessä, ja katsoa miten kommunikaatio siinä tilanteessa sitten sujuu tämän jälkeen.

Tuo oli hyvä pointti @Lavis ja @Fiftie että kuinka paljon sitten haittaa nähdä, kun hän löytää uuden miehen. Tässä vaiheessa vaikea sanoa, mutta tuo on hyvä pitää jatkossa mielessä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Sanoi haluavansa olla ehdottomasti vielä yhteyksissä, jos se vaan mulle sopii, ja ehdottikin nyt itse tapaamista tälle viikolle. Tuo vähän mietityttää itseä, että pystyykö miten helposti olemaan vain kaveri, vai puskeeko sitten jossain kohtaa tunteita läpi. Mutta tällä hetkellä voisin jopa ajatella miksi ei. Tuo mieltä askarruttanut asia on nyt käsitelty pois päiväjärjestyksestä, ehkä pian unohdettukin. Henkilön kanssa on kuitenkin ollut kivaa yhdessä, ja aika kaveripohjaltahan se on tähänkin asti ollut. Mutta miten palstalaistet näette, onko tuollainen virhe, vai onko joku tässä tilanteessa luonut silti ihan toimivan ystävyyden?

Menet ja hoidat kaveruutta tämän kerran, sen jälkeen et ota enää vastuuta tekemisistä ja yhteyden pidosta. Jos sattuu käymään niin että daami kysyy sinua tekemisiin, vastaat viiveellä vedoten kiireisiin ja/tai uuteen deittiin. Siinä tämä "kaverikortti" punnitaan.

Parisuhde ja ystävyyssuhde ovat siinä mielessä samanlaisia, että kummankin olemassaolo ja varsinkin pysyvyys perustuvat vastavuoroisuuteen. Pelkästään toisen osapuolen haluama ja kannattelema ystävyyssuhde ei ole mielestäni oikeaa ystävyyttä tai kaveruutta nähnytkään.

Muutamia harvoja poikkeuksia tapahtuu, mutta kaverikortin vilauttaminen tutustumisvaiheessa tarkoittaa kohteliasta perääntymistä, ei kirjaimellisesti esitettyä ehdotusta kaveriksi ryhtymisestä. Suomeksi tuon voi kääntää esimerkiksi tähän tapaan: ”Minulla ei ole sinua kohtaan erityisiä tunteita eikä kiinnostusta. Koska olet kuitenkin käyttäytynyt minua kohtaan ystävällisesti, niin en käske sinua suksimaan vittuun, vaan sanon asian nätisti kaverikortilla. Samalla toivon, että osaat lukea todellisen viestini rivien välistä, ja yrität platonisessa kaveruudessa kärvistelyn sijasta etsiä oikeaa seurustelukumppania muualta. Minä teen samoin.”

Erosin kauan sitten viime vuosikymmenellä. Tinderit ja pannarit tulivat sittemmin tutuiksi, ja seuraakin irtosi lyhyeksi tai pidemmäksi pätkäksi mukavasti, mutta aina ei homma lähtenyt lentoon. Joskus kävi kyllä niinkin, että suhdetunnustelujen sijasta yhteydenpito loksahti paikalleen ihan aidolta ystävyyspohjalta. Minulle jäi vuosien takaa pari oikeinkin läheistä ystävyyssuhdetta, jotka ovat saaneet kumpikin alkunsa Tinder-matchin kautta. Nuo ystävyydet ovat kestäneet oikein hyvin molempien seurustelu-, pano- ja muut suhteet, ja miksipä eivät olisi kestäneet, koska kyse on pysyväksi muodostuneista ystävyyssuhteista. Silloin homman luonne olisi erilainen, jos ”ystävyyssuhteen” toinen osapuoli roikkuisi suhteessa elätellen jatkuvasti toivetta romanttisesta käänteestä, ja toinen vastaavasti käyttäisi tuota tunnetta hyväkseen jonkinlaisena itsetuntoboostina, mistä @Patarouva edellä kirjoittikin. Moraalisesti arveluttavaa hyväksikäytön tapaista tuo minustakin on.

 

[sambersson]

Kaverikorttihan ei tarkoita sitä että ollaan ystäviä ja tehdään kivoja asioita kimpassa platonisesti, vaan kuten jäsen @Pisin Kääpiö 186cm sanoo, kaunis kehoitus olla ottamatta yhteyttä, mutta tarvittaessa pystyy moikkaamaan kohdatessa, sekä mahtua samaan baariin ilman draamaa.

 

[Andy]

Tuo oli hyvä pointti @Lavis ja @Fiftie että kuinka paljon sitten haittaa nähdä, kun hän löytää uuden miehen. Tässä vaiheessa vaikea sanoa, mutta tuo on hyvä pitää jatkossa mielessä.

Vielä nopeammin tämä selviää, kun avaat Tinderin uudestaan. Jos ei ne sormet vieläkään ala luonnostaan swaipata ketään oikealle, niin silloin et osaa jatkaa kaveripohjalta, vaan takerruit ja toivot ihmettä.

 

[1313]

En mä tiedä, miksi sitä pitäisi hävetä. Ei se ota, jos ei annakaan, ja muita latteuksia.
Jos teet aloitteen ja saat sille vastakaikua, niin kaikki voittavat. Jos teet aloitteen ja saat pakit, niin ainakin yritit. Jos et tee mitään, niin et toki saa pakkeja, mutta et kyllä mitään muutakaan.

Mä ehdotin nykyiselle kumppanilleni suoraan, että voidaanko joskus nähdä tämän kurssin ulkopuolellakin, vaikka välimatkaa oli vähän kolmattasataa kilometriä, ja tässä sitä ollaan; 3,5 vuotta ja kaksi lasta myöhemmin. Voin toki myöntää, että toisinaan kaipaan sitä aiemmin vallinnutta hiljaisuutta täällä maalaistorpassa. En silti vaihtaisi pois.

Mut tunnetaan kyseisessä paikassa varsin hyvin ja kyllä siitä tarina lähtee liikkumaan.

Mutta enpä kuole siihen tai halvaannu.

Laitoin viestin, missä kiitin illasta. Ei tullut vastausta, joten se siitä. Voin kuitenkin hymyillä, jos se hänet sattumalta vielä näen.

 

[Raimoton]

edit. mieluiten olisi tän keskustelun toki livenä hoitanut, mutta kun sitä tapaamista ei meinannut oikein nähtävästi tulla, niin piti sitten hoitaa viestitellen.

Toisille voi olla helpompaa kirjoittaa sanoja kuin puhua. Koin tämän kantapään kautta erään exän kanssa, kun noin 200km tuli kuljettua "turhaan". Siinä oli jo aiemmin viesteillä vähän sellainen erikoinen vastailutapa ja tiesin jotain olevan huonosti. No tavatessahan oli todella häiritsevä tunnelma eikä se siitä muuttunut ja himaan päin lähdettyäni tuli viestiä perään. Paska temppu ettei voi suoraan sanoa toki.

 

[douppi]

Miksi ihmeessä yläkerran hallinto on päättänyt, ja miksi, ettei naisilla useinkaan ole minkäänlaista suodatinta mitä puolisolleen lataavat. Syystä tai syyttä. Jos miehiltä ottaisi sen suodattimen pois, niin parisuhteet olis ihan yhtä tappelua kaikkialla.

 

[koukku]

Miksi ihmeessä yläkerran hallinto on päättänyt, ja miksi, ettei naisilla useinkaan ole minkäänlaista suodatinta mitä puolisolleen lataavat. Syystä tai syyttä. Jos miehiltä ottaisi sen suodattimen pois, niin parisuhteet olis ihan yhtä tappelua kaikkialla.

Mulle sanottiin liian monta kertaa törkeitä asioita minusta, perheestäni, ystävistäni yms., se kaunan määrä oli jotain niin järkyttävää, että menin siitä varmasti osittain fyysisestikin rikki. Yritin järkeistää asioita, mutta lopulta pelasin itsekin osittain samalla pelikirjalla ja ainakin väsyin olemaan tuollaisen ihmisen lähellä, lapset oli se ukkosenjohdatin meidän välillä ja heidän kauttaan asiat sujuivatkin ihan ok. Nyt kun ollaan erillään ja on yksinolojakso, niin kaipuu lapsia ja perhettä kohtaan on vieläkin kova, en kuitenkaan enää koskaan halua ajautua tuonkaltaiseen elämään, jossa elimme ihan liian pitkään. Ja kun on tavannut ihmisiä, jotka riidan hetkelläkin kohtelevat toisiaan kunnioittavasti, niin se saa kyllä ihmettelemään, miksi oltiin noinkin pitkään yhdessä. Kun omakin aiempi parisuhde meni siihen toisiaan kunnioittavien ihmisten luokkaan.

Edit. Sen vielä haluan lisätä, että ehkä pahin asia oli kuitenkin täydellinen kyvyttömyys itsereflektioon, edes eron hetkellä hän ei pystynyt myöntymään minkäänlaiseen anteeksipyyntöön, vaan kuulemma hänen reaktionsa johtuivat ainoastaan siitä, miten (väärin) olin häntä kohtaan toiminut. Ja ei kuulemma aiemmin ollut ollut tällaisia ongelmia... No olen eron jälkeen olin vertaistukihengessä yhteydessä hänen aiempaan kumppaniinsa (jolla on siis myös lapsia exän kanssa), niin ne täsmälleen samanlaiset jutut, jotka kuulin heidän entisestä elämästään antoivat onneksi jonkinlaisen helpotuksen tunteen omalta puoleltani, en siis ollut tullut hulluksi ja kuvitellut kaikkea. Mutta silti tuntuu pahalta, onneksi ympärillä on ihmisiä, jotka näkivät osia arjestamme ja yrittävät osaltaan saada minua ymmärtämään, että kaikkien ihmisten kanssa ei vaan voi onnistua. Harmi vaan, että tämä sattui lasteni äidin kohdalle.

Ja vielä lisäyksenä, olen toivottavasti ottanut tästäkin jotain opikseni ja tarkastellut hyvinkin kriittisesti myös omaa toimintaani. Tämä auttaa toivottavasti ensisijaisesti lasten kanssa ja ehkä myöhemmin myös uudessa yrityksessä, tällä hetkellä luottamus toiseen ihmiseen on vain niin matalalla, että saa kerätä palasia vielä jonkun aikaa ennen kuin kykenee yhtään mihinkään vakavampaan yritykseen.

Sellainen hopeareunus (naisasia)elämässäni kuitenkin on, että niin uskomattomalta kuin se nyt tuntuukin, niin on eräs joka tykkää minusta juuri tällaisena kuin olen ja ollaan tunnettu jo reilusti yli kymmenen vuotta. Hän tietää siis todellakin, kuinka ärsyttäväkin osaan välillä olla tilan yms. tarpeessani :) Tämä eräs on hyvinkin sivistynyt monella tasolla ja muutenkin aivan mahtavan ihana tyyppi sekä fyysisesti että henkisesti, ehkä sitä vielä jossain vaiheessa uskaltaa taas irrottaa sokan ja antaa palaa, se hetki ei kuitenkaan ole vielä.

 

[1313]

Miksi ihmeessä yläkerran hallinto on päättänyt, ja miksi, ettei naisilla useinkaan ole minkäänlaista suodatinta mitä puolisolleen lataavat. Syystä tai syyttä. Jos miehiltä ottaisi sen suodattimen pois, niin parisuhteet olis ihan yhtä tappelua kaikkialla.

Toisaalta mies voi myös miettiä, miksi asiantila on tuollainen ja voiko sille jotain tehdä.

 

[juba]

Toisaalta mies voi myös miettiä, miksi asiantila on tuollainen ja voiko sille jotain tehdä.

Harvoin tilanteelle voi mitään vaan täytyy antaa naiselle potkut ja jos tilanteessa on jo lapset tehty toivoa, ettei nainen kosta heidän kauttaan.

 

[Håkanhead]

Miksi ihmeessä yläkerran hallinto on päättänyt, ja miksi, ettei naisilla useinkaan ole minkäänlaista suodatinta mitä puolisolleen lataavat. Syystä tai syyttä. Jos miehiltä ottaisi sen suodattimen pois, niin parisuhteet olis ihan yhtä tappelua kaikkialla.

Miehissä ja naisissa on tämän kaltaisia ihmistyyppejä. Miehissä nämä käyttävät yleensä fyysistä väkivaltaa, naisissa sitten henkistä väkivaltaa. Suosittelen juoksemaan lujaa.

 

[douppi]

Toisaalta mies voi myös miettiä, miksi asiantila on tuollainen ja voiko sille jotain tehdä.

Kokemus ja ympäristön kuuntelu kertoo kyllä että naiset taitaa ilmasta tunteensa ja fiiliksensä aika paljonkin avoimemmin ja herkemmin hetkessä. Joskus voisi miettiä 10s pidempään mitä sanoo puolisolle ja mihin sävyyn (ns. terve kunnioitus ilman varomista). Parisuhteissa ja liitoissa korostuu, kun tunteet nousee esiin luonnostaan. Onko sitten sidoksissa sukupuoleen tai henkilökohtaisiin eroihin? Todennäköisesti ainakin jollain tasolla ja usein.

 

[Mojo]

Kyllähän tuosta Camillan puheesta kuulee ruotsinkielisen taustan. Hyviä kilsoja hänelle huomiseksi!

Jaahas, naisten leadiä tarjolla. Joo katselen mielelläni.

Jos nyt en ihan kujalla ole, taitavat nämä lainatut viestit olla hieman väärässä osoitteessa.