Koska monella täällä ei näytä olevan selkeää käsitystä siitä, mitä kristinusko on ja kuka Jeesus Nasaretilainen todella oli, niin on parasta kertoa asiasta hieman. Profetiat ja niiden toteutuminen on vuorossa myöhemmin. Kumma juttu muuten, että "kristillisessä" maassa kuten Suomi ei kunnolla tiedetä kuka kristillisen uskon päähenkilö edes on?
Kristinusko perustuu uskoon, että Jeesus Nasaretilainen voitti kuoleman ja on ainoan Jumalan Poika, joka kerran tulee tuomitsemaan kaikkia eläviä ja kuolleita heidän tekojensa mukaan. Kristillisessä Raamatussa on neljä eri henkilön kirjoittamaan evankeliumia, jotka kaikki hieman eri tavoin todistavat Jeesuksesta. Monesti ihmiset eivät ymmärrä, että Raamattu ei ole yksi suuri kirja, vaan se koostuu kymmenistä eri henkilöiden lähes 1500 vuoden aikana kirjoittamista kirjoista, jotka aikanaan on kanonisoitu samojen kansien väliin. Raamattu ei ole kirja jolla on yksi kirjoittaja, ja tästä syystä moni tarkkaavainen henkilö huomaa eroja sen eri kirjojen välillä. Tästä huolimatta Raamattu on hämmästyttävän yhdenmukainen.
Raamattu alkaa sanoilla: "Alussa loi Jumala taivaan ja maan...". Kukaan ei tiedä milloin tuo luominen tapahtui. Fundamentalistisesti Raamattua tulkitsevat uskovat maan olevan 6000 vuotta vanha, mutta todellisuudessa Raamatun perusteella ei voi tehdä sen ihmeempiä päätelmiä maan iästä.
Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Mooseksen 1. kirja kuvaa, kuinka ihminen alussa eli Jumalan yhteydessä. Mutta syntiinlankeemus katkaisi tuon yhteyden. Koska Jumala ei voi sietää syntiä silmissään, ei ihminen enää pystynyt olemaan hänen välittömässä yhteydessään.
Mutta syntiinlankeemuksen yhteydessä annettiin jo lupaus Vapahtajasta. Jumala sanoi syntiinlankeemuksen aiheuttaneelle Saatanalle: " Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; hän on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." Tässä on jo Raamatun ensimmäinen Kristus-profetia. Aadamin siemen, Jeesus Kristus, polki Golgatan ristillä rikki Saatanan pään samalla kun Saatana pisti Kristusta kantapäähän.
Syntiinlankeemuksen jälkeen ihminen joutui jättämään Eedenin puutarhan ja elämästä tuli kovaa raatamista. Samalla ihmisten pahuus lisääntyi sukupolvesta toiseen. Lopulta edessä oli tilanne, jossa "ihmisten teot olivat yksinomaan pahat." Jumala päätti hukuttaa koko ihmiskunnan vedenpaisumuksessa yhtä ihmistä ja hänen perhettään lukuunottamatta. Ainoastaan Nooa ja hänen poikansa ja tyttärensä puolisoineen Jumala pelasti 40 päivää kestäneestä maailmanlaajuisesta tulvasta. Mainittakoon, että esim. muinaisilla sumerilaisilla sekä Etelä-Amerikan intiaaneilla on vastaavia vedenpaisumuskertomuksia.
Vedenpaisumuksen jälkeen ihminen sai jälleen tehtäväkseen asuttaa maan, viljellä sitä ja pitää siitä huolta. Mutta jälleen synti astui kuvaan. Raamattu kuvaa tapahtumaa, jossa ihmiset koettivat rakentaa taivaaseen asti ulottuvan tornin, jota kutsuttiin Baabelin torniksi. Tässä yhteydessä Jumala näki parhaaksi sekoittaa ihmisten kielet. Oli Jumalan tahto, että ihmiset levittäytyisivät ympäri maailman eivätkä olisi jääneet yhteen kaupunkiin niinkuin Nooan jälkeläisten kunnianhimoinen suunnitelma oli. Arkeologia on muuten kaivanut todisteet siitä, että harvinaisen korkea tornimainen rakennus todella oli olemassa muinaisen Babylonian alueella. Tämä rakennus on arkeologien keskuudessa tulkittu Raamatun Baabelin torniksi.
Vuodet kuluivat, ihmiset lisääntyivät ja käsitys Jumalasta heikkeni. Jumala ei enää vaikuttanut ihmisten mielissä samalla tavalla kuin Aadamin aikoina, koska ihmisten pahuus oli jo niin suuri ettei Jumala voinut olla läsnä ihmisten mielissä kuten Aadamin ja Eevan aikoina. Tämä oli alkuna epäjumalanpalveluksen syntymiselle. Tunnetuin epäjumalista lienee Baal, jota monet Israelin naapurikansat palvoivat.
N. 2500 eKr. eli Kaldean Uurissa, nykyisen Irakin alueella, mies nimeltä Abram. Hänen perheensä kuului myös epäjumalanpalvelijoihin, mutta jostain syystä Abramilla oli selvä käsitys että oli olemassa vain yksi Jumala. Jumala huomasi tämän ja päätti tehdä Abramista oman kansansa kantaisän, jonka siemenestä syntyisi myös jo Aadamille luvattu Vapahtaja.
Aikanaan Abramille syntyi poika nimeltä Ismael. Ismaelista tuli nykyisten arabien ja muslimien kantaisä. Myöhemmin hänelle syntyi poika nimeltä Iisak. Iisakista oli tuleva sekä juutalaisten että kristittyjen kantaisä. Onkin ironista, että sekä kristityillä, juutalaisella että muslimeilla on sama kantaisä, Abram. Näin Jumalan lupaus Abramille miljoonista jälkeläisistä tuli toteen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että koraanin mukaan Abram vei Ismaelin Morianin vuorelle uhrattavaksi, eikä Iisakia.
Sana Islam tulee nimenomaan Abramin pojan Ismaelin mukaan. Herran enkeli lausui Ismaelista seuraavan ennustuksen: "Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on kaikkien veljiensä niskassa." 1Moos.16:12. Historian tapahtumat näyttävät tämänkin profetian toteutuneen. Ismaelin jälkeläiset ovat aiheuttaneet paljon levottomuutta eri puolilla maailmaa. Nytkin USA:ssa tapahtunutta iskua epäillään Islamin uskoisten tekemäksi.
Mutta Ismaelista ei ollut tuleva valitun kansan kantaisää. Abramin toinen poika Iisak oli Jumalan suunnitelman mukaan oleva yksi Jeesuksen ja häneen uskovien esi-isistä. Iisakille syntyi kaksi poikaa, Eesau ja Jaakob. Jälleen oli nuoremman pojan osa olla valitun kansan kantaisänä. Eesausta polveutuivat eedomilaiset, jotka nykyään ovat jo hävinneet maailmasta, mutta Jaakobista polveutui Israelin 12 heimoa, jotka Jumala oli valinnut välikappaleekseen suuressa pelastussuunnitelmassa.
Seuraavaksi tapahtumat etenevät niin, että Jaakobin heimo joutuu nälänhädän pakottamana hakemaan turvaa Egyptin lihapatojen ääreltä. Raamatussa on huikealla tavalla kuvattu, miten Jaakob ja hänen poikansa joutuivat Egyptiin. En nyt puutu siihen sen tarkemmin, mutta suosittelen lukemaan sen.
Israelin heimo oli Egyptissä 400 vuoden ajan. Mutta loppua kohden heidän asemansa huononi, niin että he olivat lähes orjan asemassa. Mutta Jumala herätti Jaakobin joukosta profeetan, Mooseksen. Mooseksen tehtävänä oli johdattaa Israel siihen luvattuun maahan, josta Jumala mainitsi jo Aabrahamille yli 500 vuotta sitten. Raamatussa on pitkä kuvaus korpivaelluksesta, jota kesti 40 vuotta. Mooses sekä hänen seuraajansa Joosua onnistuivat lopulta Jumalan johdatuksella johdattaa kansansa Kaanaan maahan, "joka pursusi hunajaa ja mettä"
Monen sodan ja taistelun avulla Israelin onnistui lyödä kanaanilaiset ja vallata itselleen luvattu maa. Silti se ei koskaan onnistunut hävittämään viholliskansojaan. Erityisesti filistealaiset, johon kuuluisa jätti Goljat kuului, oli aina Israelin kiusana.
Aluksi Israelia hallitsivat tuomarit. Maa vaurastui vähitellen ja sen väkiluku lisääntyi. Jumalan siunaus oli sen kanssa. Heillä ei ollut kuningasta, vaan Jumala oli heidän ainoa hallitsijansa. Mutta kohta maa halusi itselleen kuninkaan. Tämä oli käänne huonompaan Israelin historiassa, vaikka alku vaikutti lupaavalta. Ensimmäinen kuningas Saul osoittautui kelvottomaksi kuninkaaksi, mutta hänen seuraajastaan Daavidista tuli Israelin yli kaiken kunnioittama sankarikuningas. Daavidin aikana Israelin onnistui lyödä kaikki vihollisensa ja maan onnistui kasvattaa pinta-alaansa ja rikkautensa määrää huomattavasti. Juutalaiset pitävät Daavidin menestyksen syynä sitä, että "hän oli Jumalan mielen mukainen mies."
Daavidin pojan Salomon aikana Israel oli kaikkein voimakkaimmillaan. Salomo tuli kuuluisaksi viisaudestaan ja Raamatun Sananlaskujen kirjan uskotaan olevan Salomon kirjoittama. Mutta Salomo sortui loppuaikoinaan epäjumalanpalvelukseen. Suuri osa Salomon lähes 600 vaimosta oli epäjumalanpalvelijoita ja se vaikutti aikanaan myös Salomoon. Baalia alettiin palvoa kansan keskuudessa ja Israelin alamäki oli alkanut. Maa ei enää koskaan saavuttaisi sitä suuruutta, mikä sillä oli ollut Salomon kauden alkuvaiheessa.
Luopiokuningas seurasi toistaan, epäjumalanpalvelus kukoisti ja Israel menetti Jumalan mielisuosion. Ajoittain Jumala herätti profeettoja, jotka ankarasti arvostelivat kansan johtajia. Tunnetuin heistä lienee Elia, joka vaikutti kuningatar Iisebelin aikana. Elian aikana Israel oli kaikista syvimmällä epäjumalanpalveluksessa, ja Jumala rankaisi maata kahden vuoden kuivuudella. Mutta Elian johdolla oikea jumalanpalvelus onnistuttiin saattamaan väliaikaisesti voimaan ja Israelin voima palautui osittain.
Eliaa seurasi profeetta Elisa. Heidän vaikutuksestaan kansa pysyi erossa epäjumalanpalveluksesta. Mutta Elisan kuoltua alkoi taas Israelin alamäki. Lopulta he olivat ylittäneet pahuutensa rajan ja Jumala antoi heidän joutua pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Mutta vieläkään ei Jumala Sebaot hylännyt kansaansa. Profeetat kuten Jeremia ja Daniel lähetettiin kansan keskuuteen saarnaamaan parannusta ja paluuta Herran luokse. Kun pakkosiirtolaisuuden aika oli päättynyt (Jesajan ennustuksen mukaan) niin Jumala johdatti kansansa takaisin luvattuun maahan.
Jumaliset miehet kuten Nehemia astuivat kansan johtoon ja temppeli rakennettiin uudelleen. Jumalan suosio palautui takaisin Israelin ylle. Mutta kohta jälleen astui luopumus kansan keskuuteen. Kilpailevat puolueet kuten fariseuksen ja saddukeukset kilpailivat verisesti vallasta ja Jumalan palvelemisen henki unohdettiin. Maa kyllä palveli muodollisesti Jumalaa, mutta hylkäsi lain periaatteet ja eli omien mielihalujensa mukaan. Israel oli joutunut jälleen väkivallan ja luopumuksen valtaan, ja Jumalan oli taas rangaistava kansaansa.
Nouseva supervalta Rooma valloitti Palestiinan. Israel oli jälleen vieraan vallan alainen, kuten se oli ollut Egyptin, Baabelin, Persian ja Kreikan alla. Israelilaisten elämä Rooman alla ei ollut helppoa, mutta Danielin kirjan lupaus Vapahtajasta rohkaisi kansan mieliä. Jumalalta oli itsepäiselle ja uppiniskaiselle kansalleen luvassa viimeinen suuri Lahja, jonka hän lähettäisi heidän keskuuteensa. Papit ja kirjanoppineet olivat tutkineet kirjoituksia ja Danielin kirjan profetia Messiaan tulon ajankohdasta oli lähestymässä. Myös muualla kuin Israelissa oli tutkittu kaitselmuksen merkkejä luonnossa, ja uutta Vapauttajaa odotettiin innolla. Babyloniassa sikäläiset tähtitieteilijät olivat tähtien asentoja tutkimalla tulleet tulokseen, että uusi Hallitsija tulisi Juudeasta. Luukkaan evankeliumin "itämaan tietäjät" olivatkin babylonialaisia tähtitieteilijöitä, jotka olivat havainneet tavallista kirkkaamman tähden läntisellä taivaalla ja olivat kaitselmuksen johdattamina lähteneet sitä seuraamaan.
Ennen Jeesusta ilmaantui monta valemessiasta niinkuin hänen jälkeensäkin. Juudas Makkabilainen ja kumppanit olivat yrittäneet asein vapauttaa kansansa Rooman ikeestä, mutta eivät olleet onnistuneet. Kansa janosi sotilaallista johtajaa, Daavidin perillistä, joka nostaisi Israelin uuteen kukoistukseen. Jeesus ei vastannut noita odotuksia. Hän oli "kipujen mies" ja "sairauden tuttava" (Jes.), jota ei maallinen valta ja kunnia olisi voinut vähemmän kiinnostaa. Jeesus kulki kansan keskuudessa saarnaten, parantaen ja nuhdellen heidän syntejään, mutta ei koskaan ilmaissut mitään halua tarttua aseisiin. Jopa hänen opetuslapsensakin odottivat, että vaiheessa olisi noussut Daavidin valtaistuimelle. Kolme vuotta he kulkivat hänen mukanaan, mutta silti he eivät ymmärtäneet häntä ennen kuin hänen kuolemansa jälkeen. Miten epäuskoinen ja hitaasti ymmärtävä ihmismieli onkaan! Opetuslapset rakastivat Jeesusta yli kaiken, mutta heidän rakkauteensa oli tahraantunut aimo annos itsekkyyttä ja kunnianhimoa, joka usein murehdutti Vapahtajan herkän mielen. Yksi näistä kahdestatoista lopulta kavalsi Jeesuksen, koska hän ymmärsi ettei Jeesus koskaan tulisi nostamaan itseään kuninkaaksi.
Jeesus ristiinnaulittiin ja Israel oli hylännyt Jumalan Pojan. Nyt he olivat lopullisesti sanoutuneet irti Herran palvelemisesta. Hetkellinen täydellinen pimeys ja maanjäristys symboloivat tuon tapahtuman kauheaa luonnetta. Vaikka muodollinen jumalanpalvelus säilyi vielä Kristuksen kuoleman jälkeen, ei Israel enää koskaan voisi saada takaisin Herra Sebaotin mielisuosiota. Herra antoi viivyttää vanhurskasta tuomiotaan vielä 40 vuotta. Israelissa oli myös hurskaita, joille piti antaa mahdollisuus ottaa Kristus Vapahtajakseen. Opetuslapset ja käännynnäiset kuten Paavali levittivät evankeliumin sanomaa juutalaisten keskuuteen. Paljon ihmisiä kääntyi ja otti kasteen Jeesuksen nimeen. Mutta valtaosa kansasta ei halunnut kääntyä. Jumalan tuomio oli lähestymässä kovaa vauhtia. Kansa oli taas vajonnut ennennäkemättömien paheiden valtaan. Juonittelut ja murhat seurasivat toisiaan eri poliittisten ja uskonnollisten ryhmittymien taistellessa vallasta. Jumalan Henki oli väistynyt kansan yltä ja saatana oli saanut sen kokonaan valtaansa.
Vuonna 70 jKr. Titus hyökkäsi Jerusalemiin ja saatanallisen infernaalisessa teurastuksessa sai surmansa liki miljoona juutalaista. Samalla kaupunki ja sen ylpeys temppeli hävitettiin. Näin Jeesuksen ennustus, että "kiveä ei jää kiven päälle" toteutui. Samalla kansan huuto ristiinnaulitsen edellä "tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle" toteutui kauhealla tavalla. Jerusalem ei ollut tuntenut Jumalan Poikaa, ja nyt se joutui vastuuseen hänen murhaamisestaan.
Tällaisista tapahtumista sai siis alkunsa kristinusko. Aluksi seurakunnat olivat pieniä ja ne joutuivat kohtaamaan paljon vainoa niin juutalaisten kuin roomalaisten taholta. Mutta uuden uskon vetovoima oli suuri ja tuhannet ihmiset halusivat ottaa kasteen Kristuksen nimiin.
Alkuseurakunnan vaihe oli kristillisen seurakunnan historian paras. Myöhemmin liitot eri hallitsijoiden ja johtajien kanssa tahriinnuttivat sen opetusta ja toimintaa. Kaamein esimerkki lienee keskiajan katolinen paavinkirkko.
Tulipas kirjoitettua! Taidan pitää pikku tauon ja jatkaa myöhemmin niiden "rohveetioiden" parissa ;).