Yksi mahdollinen ajatus on, että aseenkantoluvan saamisen edellytys olisi armeijan moitteeton suorittaminen. Se olisi sikäli hyvä, sillä siellä aseen käyttö ja erityisesti turvallisuuteen liittyvät asiat opetetaan perusteellisesti ja toisaalta siellä myöskin saadaan edes alustava käsitys hakijan pään riittävyydestä. Toisaalta myöskään niiden jotka aseellisesta palveluksesta kieltäytyvät aatteellisin syin ei aseita tarvitsekaan saada.
Huono puoli tietenkin olisi naisten lupien saamatta jääminen kokonaan.
Niinpä juuri, nostitkin esille naiset erääksi ryhmäksi jotka eivät voisi saada asetta. Entäpä invalidisoituneet ihmiset (jalkapoikki ei paljoa haittaa ampumaurheilua mutta ei tee ihmisestä yhtään tavallista pöljempää - epäonni vain johtanut siihen ettei voi suorittaa armeijaa).
Jotenkin minusta tuntuu siltä, että intin suorittaminen on monille jokin fiksaatio siitä, että sen käytyä mies on mies ja osaa käyttää asetta ja hallitsee hermonsa ja on kaikella mahdollisella tavalla esimerkillinen - ja kenties oikeutettu hankkimaan sen aseluvan. Minusta intin käyminen ei tee ihmistä yhtään sen paremmaksi eikä sen käynnillä voi perustella sitä, että on oikeutettu hankkimaan ase ja käymätön taasen ei ole oikeutettu siihen. Joko oikeus on oltava kaikilla, tai sitten ei kenelläkään.
vlad.