Ei suinkaan. Estonian kohdalla ei ollut enää muuta tehtävissä, kuin pelastaa se, mikä voidaan pelastaa. Sen sijaan konflikti- ja alemman elintason valtioden kohdalla löytyy monia politiikkavaihtoehtoja. Kaupankäynti ei ole huonoimmasta päästä - jollain tavalla tuonne pitäisi voida lisätä investointeja, eikä vain hukata varoja tehottomaan kehitysyhteistyöhön.
Ymmärrän, mutta mielestäni pakolaisten hyväksyminen aidatuille telttaleireille ja siitä edelleen pohjoiseen, jossa ihmisten positiiviset ja taloudelliset vapaudet piisaavat ihmisarvoisen elämän elelyyn, ei juurikaan ole nollasummapeliä muiden ratkaisujen kanssa, johtuen siitä että meidän mahdollisuutemme vaikuttaa Lähi-idän resurssisotiin ovat hyvin vähäiset. Tänään kommentoin tulikivenkatkuisesti valtionsa ulkopolitiikan- ja energiasektorilla työskentelevän jenkkikaverin ISIS-päivitystä, ja se on oikeastaan ainoa keino, siis sormen heristely ja järkeen vetoaminen, jonka ylimpänä asteena kaikensorttinen rauhantutkimus, rauhanvälitys, yms.
Jos tätä nollasummapeliä nyt kuitenkin ajatusleikkinä lähdetään pelaamaan, ja otetaan esimerkiksi nuo viime vuonna Suomesta turvapaikan saaneet irakilaiset, niin heidän nettovaikutuksensa julkiseen talouteen on persujen laskelmien mukaan tänä vuonna noin 4,5 miljoonaa euroa (noin 12,5k per lärvi). Miten ihmeessä näiden irakilaisten asemaa olisi samoilla resursseilla voinut parantaa vähintään yhtä paljon siellä epäjärjestäytyneessä yhteiskunnassa pommien ja kemiallisten aseiden ryskeessä? Entä jos ajatusleikissä aikahaarukaksi otetaan heidän koko elinaikansa, eli huomioidaan myös heidän joko täällä tai vaihtoehtoisesti siellä syntyvät lapsensa ja lapsenlapsensa.
Voisimme tietysti esim. lopettaa asekauppamme Lähi-itään, jonka tuotto lienee samaa luokkaa kuin noiden mainittujen yhtenä vuonna otettujen irakilaisten elättämiskustannukset. Millä aikavälillä tämän hyödyt näkyisivät pommisateeseen tai telttaleireille jätettyjen irakilaisten arjessa niin paljon, että hyödyn voitaisiin katsoa saavuttaneen täällä elättämisen hyödyn? Tuskinpa millään aikavälillä.
Väitän että olemme aika lähellä sitä vertauskuvallista tilannetta Estonian kanssa, ettei meillä ole korjauskeinoja, tai jos on, niin ne eivät ole nollasummapeliä pelastuskeinojen kanssa.
Jos maiden päättäjät ajattelisivat sinun tavallasi, maailmassa olisi tälläkin hetkellä käynnissä useita kansanmurhia ja luonnonkatastrofit tarkoittaisivat massakuolemia.
Erittäin hyvin sanottu.