Olin eilen tutun lukion yo-juhlassa ja siellä tapasin kuusikymppisen Maurin*, joka on pitkänlinjan äidinkielen ja S2:n maikka. Aivan rautainen suomenkielen ammattilainen, joka piikkasi betonia kolmekymppiseksi, mutta sen alettua vituttaa, opiskeli maisteriksi ja päätyi nopeasti lukion maikaksi.
Mauri on lukion aikalailla pidetyin opettaja ja eilen ihmettelin, että mikäs meno käytävällä Maurin ympärillä on. Siellä oli pari juuri valmistunutta ylioppilasta ja paljon ko. lukiosta valmistuneita frendejään, jotka halusivat vielä erikseen tulla kiittämään Mauria. Joukko oli 90% parikymppisiä tummia kundeja, jotka olivat kokeneet Maurin opetuksen ja olemisen aivan mahtavaksi ja halusivat tulla vielä moikkaamaan vanhaa maikkaa.
Mauri, lopulta juteltuaan pitkään jokaisen kanssa, lausui kaikille, että "hyvää Suomen itsenäisyyspäivää ja te ootte nimenomaan Suomen leijonia!". Vastaus oli kovaan ääneen, että "Me ollaan Suomen leijonia!". Jengi repesi taputtamaan ja Mauri heitti mulle, että "vittu mä rakastan näitä jätkiä!".
'
Tällaisia maikkoja, jotka kohtaavat ihmisen ja aidosti välittävät kun saataisiin, niin meillä ei olisi ongelmia koulutuksessa, maahanmuutossa tai oikein missään. <3
* = nimi muutettu