Tästä iljettävästä raiskaustapauksesta: joukkoraiskaajathan ovat toisen polven maahanmuuttajia jotka ovat syntyneet Suomessa ja käyneet koulua Suomessa, ei Somaliassa. Tossa edellä kirjoittaja kuitenkin väittää huonon ja sopeutumattoman käytöksen syyksi kavereiden mamu-taustaisuuden, ikäänkuin mamutaustaiset ihmiset olisivat tyyliin vähäjärkisempiä kuin me kantaväestön ihmiset jotka eivät voi oppia pelisääntöjä samassa ympäristössä mutta normaalijärkiselle se ei ole ongelma. Tekisi mieleni heiluttaa rasistikorttia koska minusta V-G-:n viesti on vahvasti rasistinen.
Tähän on vielä pakko tulla puuttumaan. Raiskaus kertoo kunnioituksen puutteesta niin toista ihmistä kuin lakeja kohtaan. Edellinen on vakavampaa kuin jälkimmäinen. Raiskaajan teko on aina yksiselitteisen suvaitsematon. Mitä tulee tuohon toisen polven maahanmuuttajuuteen, niin tilanne ei poikkea kaavasta: Toisen polven maahanmuuttajilla on tapana korostaa omaa alkuperäistä taustaansa voimakkaasti. Tämä tarkoittaa useinmiten uskonnon ja vaikkapa ruoka- ja musiikkikulttuuristen juurien esiintuontia. Toisinaan sama näkyy myös uskonnollisena radikaaliutena (kotimaastaan muuttaneiden lapset ovat vanhempiaan ehdottomampia uskonnollisuudessaan) tai, valitettavasti, sukupuolisen tasa-arvon väheksymisenä tekojen muodossa (raiskaus on silti harvinainen ja todella äärimmäinen). Sosiologit selittävät teoriaa siten, että ensimmäisen polven maahanmuuttajat ovat teoissaan varovaisempia vaikka oman perinteen mukaiset asenteet totta kai säilyvät. Näiden lapset puolestaan syntyvät uuteen tilanteeseen, jossa perheen ja sitä ympäröivän kulttuurin ristipaineessa on vaikea selvittää omaa minuutta (olenko suomalainen vaikka olenkin kantaväestöstä kulttuurisesti poikkeava? jne...). Tässä suhteessa sopeuttaminen on elintärkeää, ja raporttien mukaan nyt 7-15 vuotiaiden nuorten asenteissa kohti maahanmuuttajataustaisia ihmisiä on tapahtunut selkeää muutosta; Suomi ymmärretään aiempaa selvästi useammin luonnollisesti monikulttuurisena maana, tämä vähentää sopeutumisen kitkaa. (Samoin asenteet ovat muuttuneet humalahakuista juomista ja samaa sukupuolta olevien seurustelu- ja avioliittokumppanuuksia kohtaan, mikä on helvetin hienoa!)
Selitän vielä tuota sosiologista näkökulmaa. Jos perheessä on supisuomalainen isä, joka hörähtelee poikansa kuullen aika ajoin negatiivisia juttuja vaikkapa "sompuista", jotka vain raiskaavat ja loisivat, poika todennäköisesti kasvaa ajattelemaan (ainakin joksikin aikaa) samalla tavalla. Jos maahanmuuttajaperheen isää vituttaa naisten asema kulttuurissamme, hänen poikansa kasvaa todennäkisesti ajattelemaan (ainakin joksikin aikaa) samalla tavalla. Ongelman ydin ja juuri lienee siinä, minkälaisia asenteita maahanmuutto synnyttää niin kantaväestön kuin maahanmuuttajien keskuudessa. Maahanmuuttajien tulisi voida ymmärtää, että heidän minuutensa ja kulttuurinsa on arvokas ja arvostettu, vaikka uusi (joko väliaikainen tai pysyvä) kotimaa onkin täysin erilainen, kuin se josta he tulivat. Kantaväestön tulisi taas voida ajatella, ettei maahanmuutto (tapahtui se sitten Ruotsista, Vietnamista tai Keski-Afrikan tasavallasta) ole uhka Suomelle tai suomalaisille perinteille tai tavoile. Kun siis puhun sopeuttamisesta, termi on aika laaja.
Ylipäätään pakolaisongelmasta ajattelen näin: Siinä vaiheessa, kun ensimmäistä kertaa ymmärretään
laajasti että sotiminen aiheuttaa vain ongelmia, eikä koskaan ratkaisua, ja tuhoaa lähinnä sivullisten elämän, ollaan lähellä tilannetta, jossa ei ole pakolaisia. Pakolaisuus on siis aina tragedia, tilanne jossa syyttömän on pakko karata kotoaan, jotta ei kuolisi, joutuisi hyväksikäytön kohteeksi tai vangittaisi. Niin kauan kuin tällaisia tappamisia maailmassa käydään, on selvää, että rauhanomaisen maat jatkavat pakolaisten vastaanottamista.
Vapaaehtoinen maahanmuutto puolestaan tulee jatkossakin vain kasvamaan, eikä sille kuulu tehdä mitään. Pidän vapaata liikkuvuutta yhtenä hienoimmista asioista ikinä missään. Reissaan itse paljon, olen asunut kolmessa maassa ja tapaan todella paljon eri puolilta maailmaa tulevia ihmisiä, ja se on sanalla sanoen ihanaa! Mulla on kavereita Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Venäjältä, Virosta, Saksasta, Englannista, Skotlannista, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta, Serbiasta, Bulgariasta, Turkista, Somaliasta, Algeriasta, Etelä-Afrikasta, Intiasta, Sri Lankasta, Nepalista, Australiasta, Kiinasta ja Japanista nyt ainakin. Osa heistä on pakolaisia (tai pakolaisten jälkeläisiä), osa asuu muuten vain Suomessa ja osa ulkomailla. Olen kertakaikkisen onnellinen, että tunnen heidät. Pelkkä suomalaisten kanssa hengaaminen kävisi pitkän päälle tosi tylsäksi (ilkikurinen hymiö).
Jos tästä ketjusta pääsisi nyt pois...
PS. Hyvä pointti,
@Radiopää