Kiitos vastauksista!
Meillä on varmaankin eri käsitys siitä, mitä bussi tarkoittaa. Minun mielestäni se on sitä, että luovutetaan aloitteet vastustajalle, puolustetaan ja pelataan kiekollista peliä roikkujen ja vastahyökkäysten kautta. Tällä määritelmällä finaali oli ainoa matsi, jossa Suomi joutui suurimman osan ottelusta bussikuskiksi. Toki koko turnauksen pelattiin kurinalaista ja tunnollista lätkää, jossa höntyilyt pidettiin minimissä, mutta pelin (kiekko)kontrolli pyrittiin pitämään itsellä mahdollisimman paljon. Ranska-peli, jonka laukaukset Suomi vei 47-21, ei ole mielestäni esimerkki bussikiekosta.
Minun mielestäni molemmat ottelut olivat hyvää lätkää. Ruotsi-pelissä Suomi sai hallittua peliä osittain vastustajan huonosti organisoidun pelin takia. Venäjä-pelissä molemmat joukkueet olivat kurinalaisia, mutta kummallakin oli hyökkäyksiä ja paikkoja, aika 50-50 vääntö.
Joo, omaan silmään näytti siltä, että Kanada oli aika hyvin skoutannut Suomen pelin ja pystyi sitten materiaaliedun ja oikean taktiikan yhdistelmällä hallitsemaan suurinta osaa pelistä.
En minäkään, mutta epäilen vahvasti.
Okei, eli olisit valmis menemään pein estetiikka edellä jättäen voittamisen vähemmän tärkeään rooliin. Ihan ymmärrettävä näkökulma katsojalta.
Itse näen asian siten, että erilaiset strategiat ovat paitsi välttämätön voittamisen edellytys monille joukkueille, myös pelin kauneutta ja rikkautta lisäävä asia: ne mahdollistavat eri tavalla kasattuja joukkueita, eri näköisiä pelejä - ja uusia ja erilaisia tarinoita. Tarinoista urheilussa on omasta mielestäni lopulta kyse.
Bratislava 2019 on erittäin hyvä tarina.