Minun niin piti tänä keväänä välttää tätä miekkailua... Sama väittely käytiin jo viime keväänä ja silloinkin syntyi aika selkeä jako NHL-intoilijoiden ja enemmän eurokiekkoa seuraavien kesken.
Selvähän se on, ettei mitään edustuskieltoja helpolla tule langettaa. Mutta jossain se raja minusta menee, että kuinka paljon järjestelmää voi hyväksikäyttää ennen edes jonkinlaisia sanktioita.
Etsin noita perusteluja aiemmista viesteistä, mutta en löytänyt mitään sisällöllisesti parista viimeisestä viestistä poikkeavaa. Eli perustelusi on siis se, että joko maajoukkueessa ollaan mukana täysillä/aina kun jotenkin pystyy, tai sitten ei ollenkaan? Pelaajan on väärin hakea menestystä kotimaalleen jääkiekon suurimmista arvoturnauksista, mikäli ei miellytä kotimaista kiekkoyleisöä tarpeeksi osallistumalla vähemmän arvostettuihin MM-kisoihin?
Pelaaja saa tehdä mitä haluaa eikä hänen tekonsa itsessään ole väärin, kunhan ei lakia riko. Pointti on siinä, että pitäisikö järjestelmän jotenkin yrittää rajoittaa perseensä raiskaamista.
Varmasti oleellisin perusteluni: Pelaaja on syntynyt suomalaiseen kiekkokulttuurin, josta hän on imenyt valtavan määrän resursseja. Osaavat valmentajat, kiekkopioneerien raivaama tie siihen, että on mahdollista siirtyä tienaamaan miljoonia P-Amerikkaan, valtava kasa kansainvälisiä junnupelejä jne, jäähalliverkosto. Pelaajan oman osuuden ja lähipiirin merkityksen tukea on turha aliarvioida, mutta Rasse ei olisi kiekkomiljonääri ilman tätä järjestelmää. Se, että antaisi edes kerran olympiadissa jotain takaisin kiekkojärjestelmälle ja kansalle tärkeissä MM-kisoissa ei mielestäni ole kohtuuton vaatimus (olettaen, ettei muita esteitä ole, kuten sopimuksettomuus).
MM-kisojen ylenkatsominen on mielestäni ylimielistä, yksilökeskeistä ja historiatonta toimintaa.
Voin kuvitella sitä kun Jukka Jalonen pohtii 2020 World Cupin joukkuetta ja joku jääkiekkoliiton hallituksen mies, joka on astunut kaukaloon viimeksi joskus ysärillä, tulee sanomaan notta "mehän ei oteta meidän parasta NHL-puolustajaa muuten mukaan koska jätti kahdet MM-kisat väliin ilman suurelle kiekkoyleisölle kelpaavaa tai ilmoitettua syytä". Pohjois-Amerikkalaisen median huutonaurusta ei tulisi loppua, ja NHL:kin miettisi pitkään ja hartaasti voiko omaan mainosturnaukseen ottaa maata joka kieltää parhaiden pelaajien osallistumisen koska pelaaja ei tullut MM-kisoihin (noh, ei ehkä sentään).
NHL:n kanta ei kiinnosta itseäni pätkääkään ja tiedän (huom! tiedän), että Jukka Jalosta tiettyjen NHL-pelaajien primadonnailu vitutti maajoukkueaikoina aivan suunnattomasti. En usko, että hän olisi hyvin perusteltua ja tarkasti harkittua sanktiointia vastaan.
No varmaan pärjäsi kun koko turnaus pelattiin "ilman Rassen tasoisia pelaajia" eli ilman NHL-pelaajia. Aika huono vertaus. Venäjän olympiaurheilijoita lukuunottamatta yhdelläkään joukkueella ei tainnut olla kuin pari hassua pelaajaa, joita voidaan pitää Ristolaisen kanssa samassa tasoluokassa. Olenko missannut jotain eli jättikö Saksa siis jonkun huippupelaajan turnauksen ulkopuolelle syystä X?
Mutta jos Saksan tilalle laittaisi Suomen ja OARin tilalle Kanadan best-on-best-turnauksessa, niin olisiko se vertaus sittenkään niin huono? Jokainen voi huvikseen askarrella Suomen kokoonpanon vaikkapa seuraavaan WC-turnaukseen ilman Rassea ja todeta, että olisihan Rasse tärkeä palanen, mutta ei tällaisessa joukkuelajissa miltään osin korvaamaton. Varsinkin kun on tottunut joukkueessaan hyvin erilaiseen tapaan pelata kuin Suomen majussa.
Itse suomalaisena kiekkofanina ajattelen jokaisen maajoukkue-edustuksen plussana. Rakastan katsoa kun Suomi pelaa jääkiekkoa ja toivon aina parasta mahdollista kokoonpanoa peliin. Ei tarkoita kuitenkaan sitä, että mikäli joku ammattipelaaja ei tule tekemään hyväntekeväisyystyötä keväällä pitkän kauden jälkeen MM-kisoihin, niin pitäisi ampua itseään jalkaan asettamalla jotain kummallisia edustamiskieltoja. Onko ketään pelaajaa koskaan asetettu missään maassa edustuskieltoon valtion jääkiekkoliiton toimesta?
Itse en näe maajoukkue-edustusta hyväntekeväisyytenä, vaan jossain mielessä velvollisuutena, mikäli pelaajan tilanne sen mahdollistaa. Mitään velkaa "isämmaalle" ei sinänsä ole, mutta jääkiekkojärjestelmää kohtaan mielestäni on.
Venäjällä ainakin käytännössä pakotetaan pelaajat MM-kisoihin. Tämä toki on idiotismia, mutta itse haluaisin, että jos pelaajalla ei oikeasti ole mitään järkevää estettä, niin silloin lähtisi mukaan. Täytyy muistaa, että kullekin pelaajalle edustusmahdollisuuksia tulee sittenkin aika rajallinen määrä. Sopimus on katkolla säännöllisesti, myöhemmin kuvioon tulee perheasiat, välillä ollaan loukkaantuneita, välillä päästään pitkälle pleijareissa ja silloin tällöin perusteettomankin poissaolon olen valmis hyväksymään. Jotenkin en osaa itseäni nähdä kovinkaan kohtuuttomana.
Jos valmentajat kokevat, että kiinnostus MM-kisoihin on hyvä mittari kun mietitään pelaajia kovempiin kisoihin, niin saavat vapaasti niillä perusteilla jättää Ristolaisen ulos, koska kantavat myös tulosvastuun. En tiedä miksi jääkiekkoliiton pitäisi sekaantua tähän omilla kosto-kielloillaan.
Luonnollisesti edustuskiellot pohditaan yhteistyössä valmennuksen kanssa. Heppoisin perustein ei tällaisiin toimiin tulekaan ryhtyä.
Ei kai se hämärä syy ole jos valmentaja päättää pudottaa joukkueesta ennen kisoja. Ja valmentajalla on siihen myös kaikki oikeudet, ei siinä mitään. Ja voihan taustalla olla "kunnon syy", jota ei vain ole kerrottu medialle.
Kyllä tuohon kevääseen liittyy jotakin salamyhkäistä. Sen kaikista lausunnoista on voinut päätellä. Aluksi se näytti siltä, että Kojo jätti Rassen vain pois (mikä oli peliesitysten perusteella ihan perusteltua), mutta jälkikäteen nousi aika paljonkin huhuja välirikoista ja siitä, että Rasse olisi itse jäänyt pois syystä x. Mutta lopullista totuutta tästä tuskin monikaan tietää. Sinänsä vuosia 2015 ja 2016 en ole tässä kritisoinutkaan.
Yleensä kaikki lupaavimmat juniorit osallistuvat yleensä junioreiden MM-kisoihin. Kyse ei kuitenkaan ole vielä ammattilaisjääkiekkoilijoista, vaan nuorista, joille jääkiekko on vielä harrastus, vaikka ammattilaisuus onkin jo kiikarissa. Kisat ovat keskellä kautta ja seurajoukkueessa kannustetaan osallistumaan karkeloihin. Pointtina on se, että korrelaatio ei luo kausaliteettia, ja oikeastaan kyse on melkein päinvastaisesta ilmiöstä; pelaajista ei kehity NHL-tason pelaajia junnukisojen kautta (toki jokainen peli auttaa ja kovimmat pelit kehittävät eniten) vaan kisoihin valitaan lahjakkaimmat pelaajat, joista myös todennäköisimmin tulee myöhemmin NHL-pelaajia. Toki esimerkiksi Pekka Rinne tai Antti Niemi eivät tainneet hirveästi noita pelejä pelata, mutta maalivahdit ovatkin oma kerhonsa tuossa suhteessa.
Totta. Mutta. Näistä peleistä saatu hyöty on myös valtava. Varsinkin niille, jotka höyläävät näitä pelejä n. 15-vuotiaista lähtien. Juuri tuo, että saa pelata lahjakkaimpien kanssa, oppii heiltä, huomaa, että pärjää heitä vastaan ja identifioituu samaan kerhoon kuuluvaksi (mikä lisää sisäistä motivaatiota ja harjoitteluintoa) on valtava etu verrattuna tavan pulliaiseen. Tätä ei pidä vähätellä.
Eikä minua hirveästi haittaa Ristolaisen jatkoajalla tekemä voittomaali 2014 WJC:ssä vaikka myöhemmät edustukset jäisivätkin vähemmälle. Kyllä maajoukkuetoiminta on molemmin puolin takaisin antamista turnauksesta riippumatta. En ainakaan itse junnukisoja katsoessa ajattele, että nyt kasvavat korkoa ja jäävät tästä kotimaalle velkaa, kun pääsevät pelaamaan kehittäviä pelejä. Sen sijaan olen iloinen siitä, että lähtivät tekemään parhaansa niihin kisoihin tuodakseen Suomelle menestystä.
Ei minuakaan haittaa hänen junnuedustuksensa pätkääkään ja ehkä alle 20-vuotiaiden kisat alkavat olla jo siinä mielessä merkittävät kansankin silmissä, että tuo voidaan laskea jo pieneksi plussaksi. Mutta toisaalta, harva jättää U20-kisoja väliin, ellei pelaa jo änärissä. Siinä mielessä ne vertautuvat olympialaisiin ja WC:iin.
Minäkin arvostan valtavasti niitä kiekkoilijoita, jotka pääsääntöisesti jaksavat lähteä edustamaan maataan silloin, kun se on realistisesti mahdollista. Siksi onkin sääli, että löytyy niitä, jotka eivät tee tätä juuri koskaan. Paitsi silloin kun se edistää optimaalisesti omaa uraa (vaikka minusta Rassen mukaantulo olisi Rassellekin eduksi).
