Ei kukaan ole väittänyt, että Ristolainen on tapauksena samanlainen kuin Pulju tai Laine.
Käytännössä on, koska minun argumentoinnille on suorastaan naurettu täällä sen perusteella, että en käsittele Rassea samoin kuin vaikkapa Lainetta viime keväänä ja Puljua nyt. Sen voi tarkistaa viestiketjusta. Tyyliin "naurettavaa, että toinen saa kieltäytyä harjoitteluun vedoten ja toinen ei". Minusta se ei ole yhtään naurettavaa, vaan tilannekohtaista analyysia.
Suurin ongelma viesteissäsi on tuo, kuinka faktana naulaat, että Ristolaista ei maajoukkue kiinnosta. Tuo on nykyisellä otannalla vähintäänkin heikko johtopäätös. Riippuen laskutavasta, niin Ristolaisen kohdalla voidaan puhua ehkä kolmista, max neljistä kisoista. 2015, 2016, 2017, 2018. 2016 voidaan unohtaa, koska Ristolaisella oli sopimus katkolla --> sopimus katkolla olevat NHL-pelaajat eivät käytännössä ikinä ole kisoihin tarjolla. Niinpä jäljelle jää kahdet jo tapahtuneet kisat + tämä kevät. Huhut huhuina, mutta edelleen luotettavimman tiedon mukaan 2015 Jalonen jätti kisoihin halunneen Ristolaisen pois kisajoukkueesta. 2017 Ristolainen jätti kisat väliin. 2018 jättää kisat väliin, jos huhuihin uskotaan. Ristolainen on siis ollut kiinnostunut MM-kisoista laskutavasta riippuen kerran kahdesta tai kolmesta, kun kisoihin osallistuminen on ollut realistinen vaihtoehto. Tuolla otannalla Ristolaisen kiinnostuksen ei voi sanoa olevan "ei koskaan". Tällä otannalla jonkun "edustuskiellon" väläyttely edes mahdollisuutena on absurdia. Ristolainen on niin nuori, että mm-kisat ei lainkaan kiinnosta korttia voidaan vakavasti alkaa heiluttelemaan joskus vaikka viiden vuoden päästä, jos tuota ei kisoissa ole näkynyt sen ollessa mahdollista.
Paitsi jos oletetaan, että "kiinnostus" mm-kisoihin ilmenee siinä, että aina ollaan riemuiten matkalla kisoihin. Ristolainen on ollut toistaiseksi kiinnostunut 50 % kisoista, joihin olisi voinut osallistua. Tämän kevään mahdollisen kieltäytymisen myötäkin prosentti on edelleen 33. Pidän tuota merkittävästi suurempana kuin "ei lainkaan kiinnostunut".
Lähinnä olen kiinnittänyt huomiota siihen, ettei Ristolaista näytä evidenssin perusteella kiinnostavan MM-kisat. Ainakaan yhtä paljon kuin lähes ketä tahansa muuta suomalaista kiekkoilijaa. Maajoukkue häntä varmaan kiinnostaa, olympialaisissa ja World Cupissa. Jos jättää tänä keväänä kisat väliin, on poissaolosaldo mahdollisista edustuksista 2/2. Lisäksi pikkupoikana on tullut yksi poisjättö/viime hetken vetäytyminen. Ja yksi sopimukseton vuosi, joka nyt kai yleisesti on ihan ok hyväksyttävä syy (vaikka lomalla rällätessä loukkaantumisriski lienee vähintään samaa luokkaa kuin kiekkokaukalossa, mutta se on eri tarina se).
Aina nämä ei-kiinnostuneet on Suomella olleet poikkeustapauksia. Lähimenneisyydessä Pitkänen ja Kiprusoff taisivat tällaisia olla. Pääosin tuo otetaan kuitenkin edelleen kunnia-asiana edustaa maajoukkueen paidassa. Rankin nationalismi on läntisessä maailmassa (pl. USA) ollut laskussa, joka luonnollisesti heijastuu suurimman hurmahenkisyyden kuolemana.
Suomessahan on ollut se tapa (esim. Selänne, Saku Koivu, Timonen jne.), että vanhemmalla iällä MM-kisoihin ei ole käytännössä osallistuttu ja jäipä Koivu jopa olympiakisoista pois. Tuon voin siinä mielessä ymmärtää, että vanhuus ei tule yksin. Ja kyllä oma mututuntumani on se, että NHL-pelaajat aika innokkaasti keksivät syitä poisjäänneille, useammin kuin aiemmin. Onhan esimerkiksi Vesa Rantanen kirjoittanut siitä, miten jotkut pelaajat jopa keksivät tekosyitä, kun eivät uskalla lähteä mukaan MM-kisoihin.
Nationalismin väheneminen on hyvä asia.
Suomen kansalla tai jääkiekkoliitolla on aika vähän tekemistä Ristolaisen miljoonapalkan kanssa. Buffalo Sabres maksaa tuon PA-markkinoilta kerättävistä voitoista. Toki Ristolainen on jotain saanut jääkiekkoliitolta, mutta aika paljon tuo lähipiireineen on siitä maksanutkin. Ei Ristolainen tai kukaan muukaan pelaaja ole kiekkoliitolle tai Suomelle mitään velkaa.
Jääkiekkoliitolla ja yleensäkin Suomen kiekkokulttuurilla ja täällä tarjottavilla resursseilla (ammattitaitoiset valmentajat, valmiit esikuvat, jäähalliverkosto, Leijonapolku jne) on erittäin suuri merkitys siihen, että Rasse on noin markkinakelpoinen yksilö. Omaa osuutta ei pidä vähätellä, muttei myöskään tätä. Kuten olen sataan kertaan sanonut.
Sen yhteistyön jääkiekon, mitä Marjamäen johdolla on ansiokkaasti vedetty? Ehkä Suomessakin olisi aika herätä päivittämään maajoukkueenkin pelikirja, niin saataisiin kärkiyksilöiden potentiaali hyödynnettyä. Pelikirjan pitäisi kuitenkin saada optimitulos irti käytettävissä olevasta pelaajamateriaalista...
Näin sivumainintana tähän kohtaan. Mikä mahtaa olla Marjamäen houkutusvoima tällä hetkellä? Huhujen mukaanhan World cupin jäljiltä ihan kaikki pelaajat eivät tuon toiminnalle lämpene... Mielenkiintoista tätäkin taustaa vasten nähdä, miten joukkue muotoutuu.
Ihan loogisesti ajatellen yhteistyön kiekko on se, jolla Suomella voisi olla mitään mahdollisuuksia pärjätä. Marjukan soutaminen ja huopaaminen oman pelitapansa kanssa ei tätä tarkoitusta optimaalisesti palvele, se on totta. Onneksi Jukka Jalonen on tulossa takaisin puikkoihin. Olisihan se kiva vain mennä pelailemaan poikien kanssa. Siis ajatuksena. Mutta kun ei se vain toimi.
Marjamäen houkuttelevuus tuskin on kovin korkealla. Ihan jo menestyksen perusteella. Lisäksi vaikuttaa, että hänen joukkueessaam yleisilmapiiri on aina hyvin totinen.
Vähemmän innokkaasti tuo on toki tulossa ollut kuin moni muu.
Tämähän se koko keskustelun pointti on ollut. Ja se, että kuinka pitkälle pelaaja saa tuon kanssa mennä. Täällä moni tuntuu olevan sitä mieltä, että pelaaja ei ole mitään velkaa ja että MM-kisat ovat hyväntekeväisyyttä. Nämä ovat näitä yleisiä totuuksia. Niitä olen tässä ravistellut, kun eiväthän ne pidä, laajemmin tarkasteltuna, paikkansa. Kuten ei pidä vaikkapa se, että ahkerimmat ja lahjakkaimmat ovat rikkaimpia. Noin niinkuin yhteiskunnallisessa katsannossa. Vaikka näin ihan Sauli Niinistöä myöten hoetaan.
Olen valmis lopettamaan keskustelun, jos se muille sopii. Luulen, ettemme etene tästä mihinkään. Mutta se on pakko vielä sanoa, että jos tälle ilmiölle ei tehdä mitään, se vain laajenee ja laajenee. Se ei varmaan haittaa NHL-seuraajia, mutta näivettää jääkiekkoa lajina. On keinot sitten pehmeät tai rajut, niin jotain on tehtävä.
Itse asiassa olen unohtanut sanoa sen, että tarjoaisin diktaattorin asemassa ollessani kepin lisäksi myös porkkanaa. Eli panostaisin esimerkiksi pelaajien oloihin kisojen aikana, jotta ne vastaisivat enemmän NHL-maailman vaatimuksia ja huolehtisin esimerkiksi huoltohenkilökunnan riittävyydestä. Ehkä myös maksaisin pelaajille hieman enemmän kisoihin osallistumisesta, vaikkei sillä kiekkomiljonäärin tiliin isoa vaikutusta olisikaan. Ei menisi ainakaan hyväntekeväisyyden piikkiin.
Ja vielä kerran korostan, että oma mallini ei olisi mikään Venäjän malli. Vaan, että rauhassa analysoidaan liiton ja päävalmentajan kesken kunkin pelaajan osalta tilanne. Milloin raja on ylitetty. Minusta kaksi perusteetonta poisjääntiä putkeen alkaa olla jo sillä rajalla. Toki jos säännöstö otettaisiin käyttöön, ei rangaistuksia tulisi takautuvasti antaa, vaan jokainen aloittaisi puhtaalta pöydältä.