MM 2017: Suomi

Tila
Viestiketju on suljettu.
Jotta voi kyetä määräämään pelin tempoa, pitää kyetä vastaamaan vastustajan tempoon. Vasta sitten kykenee määräämään millä temmolla haluaa pelin etenevän. Näin yksinkertaistetusti sanottuna. Pitää siinä oikeassa elämässä olla monta muutakin palikkaa kohdillaan, ennenkuin dominanssista voi edes haaveilla. Jos ei kaveri suostu, joka välinettä hallitsee, voi vauhdin ottaa pois vain itseltään, mutta sittenhän se on sama vaikkei paikalle olisi edes vaivautunut.
Juuri näin. Jos vastustaja on pelitempossa koko ajan askeleen edellä, on vain ajan kysymys, koska ollaan kiekoteltu tarpeeksi, että vihollinen pääsee rikkomaan hyökkäyspelaamisen. Nämä muutamat kiekkokontrollin yli-ihannoijat ovat etääntyneet aika kauas lätkästä ja unohtaneet ihan perus lainalaisuuksia. Kuten esimerkiksi vastustajan ja sen, että peliä ei ole niin helppo lukea jään tasalta kuin katsomosta. Myös se tuntuu unohtuneen, että lätkä on niin saakelin nopea peli, että et sää oikeesti voi ajatella mitään kolmea siirtoa eteenpäin, siinä ajassa on jo ehtinyt shakkinappulat vaihtamaan paikkaa siellä jäällä jo monta kertaa. Lätkää on pakko ajatella pala tai pari kerrallaan, enempään ei kertakaikkiaan ole aikaa ja eikä siinä alati paikkaa muuttavien shakkinappuloiden vuoksi ole järkeäkään. Toki Liigassa ollaan varmaan totuttu siihen, että se vastustajan puolustusmuotti siinä edellä kulkee stiga pöytälätkän lailla.

Ei lätkää ole ikinä tarkoitettu miksikään jenkkifutis / futis henkiseksi shakkimittelöksi. Lätkä on ihan eri peli.

Ja miksi ihmeessä näille joillekin tää on niin saakelin mustavalkoista? Että joko lähdetään hitaasti maalin takaa taktisesti, tai täysiä koohottaen eteenpäin? Ja sitten toi toinen ja ehkä se kaikkein paras, että me ollaan niin paskoja, että ei voida voittaa ilman hokkuspokkustason pelikirjaa.

Mun mielestä tuo Laten hidaslähtö konsepti ja puolustuspelikirja on juuri taktisesta näkökulmasta ihan saakelin köyhää peliä.
 

xkouhiax

Jäsen
En tiiä olenko nyt jotenkin pihalla, vai miksi tuntuu, että joka paikassa ylistetään Julius Honkaa ja itse en kyllä paljoa lähtisi ylistämään. Lumoutuuko jopa nuo "asiantuntijat" (esim Tamminen, iltasanomien kiekkoanalyytikot jne) tuosta päättömästä ryntäilystä ja tyhjänpäiväisestä pyörimisestä ja kikkailusta?

Eilisessä pelissä laittaisin itse Kanadan ekan ja neljännen maalin aikalailla Hongan piikkiin. Ekassa juoksi ittensä perinteiseen tapaan aivan pihalle ja ylivoimahyökkäyksestä kanadalle 1-0. Neljännessä keskittyi antamaan tilanteen ulkopuolella poikittaista ja tuijottelemaan uhkaavasti kanadalaista, kun samaan aikaan omalta työpisteeltä, eli maalin edestä punapaita ruuvasi kiekon häkkiin.

Nähtävästi näyttävällä ja reilusti liian kovalla itseluottamuksella varustetulla pelityylillä saa kaiken anteeksi asiantuntijoiden silmissä..

Eihän neljättä saa mitenkään Hongan piikkiin. Sillä oli pidossa selkeä oma mies , jonka kanssa tuli pieni nahistelu.
 

FinnPeak

Jäsen
Kyllä kyse on täysin siitä, että saadaan se toinen pelaamaan SINUN vauhdillasi ja sitten voitetaan se nopeudessa. Ei että pitäisi pelata ja mennä vielä kovempaa. Ei todellakaan tarvitse kyetä muiden tempoon, vaan saada muiden tempo sille tasolle missä sinulla itselläsi on vielä kovempi tempo takataskussa...

...Ihan vaan faktana, Suomi ei voi IKINÄ tällä ihmismassalla tuottaa sellaista määrää sellaisia pelaajia, että ne pystyisivät voittamaan USA:t ja Kanadat missään absoluuttisella mittarilla mitattavassa asiassa...

Omalaatuista ajattelua. Missäs ensinnäkin suomella on se kovempi tempo takataskussa ja miksei sitä ole käytetty? Miten voit pakottaa vastustajan haluamaasi tempoon, jos et kykene dominoimaan kiekolla, etkä liikkeellä, puhumattakaan niiden yhdistämisestä.

Aika paljon semantiikkaa, mutta näkisin että ootte molemmat osittain oikeassa.

Kiekollisen pelin nopeus tulee taidosta. Jos siinä jäädään jälkeen, peliin haetaan sitten usein kontrollia organisoidun puolustuksen kautta. Tällä voi yrittää sitä pelin tempoakin laskea, tai ennemminkin tehdä pelitilanteista pelaajille helpommin hallittavia. Ja sitten kun riistoja saadaan, pyritään hetkellisen kovaan nopeuteen epäorganisoitua vastustajaa vastaan. Tätähän on tyypillinen vastaiskupeli, oletan että BlackWolf viittasi tähän. Mutta toki tämäkin edellyttää joukkueelta sitä taitoa kääntää peliä nopeasti. Tukitoimia ja kiekottoman roolin liikkeitä, asioita mitä Fabu mainitsee.

...Kovin usein en ole viimeisen vuoden aikana huomannut maajoukkueen kykenevän kunnolliseen pelilliseen haastamiseen ns. kovia maita kohtaan, elleivät itse ole töpeksineet peliänsä...

Riippuu mitä se "kunnollinen pelillinen haastaminen" on? Mä en muista, että Suomi olisi ikinä voittanut juuri mitään todella kovia joukkueita dominoimalla peliä absoluuttisella pelinopeudella ottelun alusta loppuun. Aina siihen on sisältynyt järkyttävä koko jengin puolustustyö, kova maalivahtipeli, ja tilaisuuden tullen hyödynnetty vastustajan sekaannus.

Mutta pelin kehittämisestä toki samaa mieltä. Se, että "Meidän pelillä" on tullut hyvää tulosta, ei voi mitenkään tarkoittaa sitä, etteikö pitäisi edelleen kehittyä. Yksilöiden pitää myös. Heitä ei kuitenkaan tarvitse onneksi tuottaa läheskään samaa määrää mitä isommat kiekkomaat, yksi joukkueellinen kerrallaan rivissä riittää - olettaen että pelaajat saadaan mukaan ;)
 

Niño

Jäsen
Muutamia ajatuksia tähän mennessä nähdyn perusteella:

Suomelta puuttuu maalintekon kykenevä ykkösketju ja ylivoimauhka. Granlund-Barkov-Laine olisi jotain. Aho-Filppula-Rantanen eivät ole kyllin kova kolmikko ottamaan ykkösketjun painetta kantaakseen. Kakkosena olisi kova ja vähäisemmällä peliajalla ja vastuulla uskoisin tuloksen olevan parempi. Tai jo tällaisenaan riittävä kakkosvitjalle.

Suomelta puuttuu fyysinen ja henkinen pelote. Komarov olisi jotain. Tikkaseen, Ruutuun ja Komaroviin tottuneena heidän manttelinperijälleen olisi tilausta. Toisi tilaa joukkueelle ja hämmentäisi vihuja.

Suomelta puuttuu huippumaalivahti. Rask olisi jotain. Ilmeisesti tässäkin tottunut liian hyvälle. Olisi edes yksi näistä kolmesta palasta.

Suomen kiekkokontrolliin muiden maiden paine on ollut paha lääke. Kanada tuli välillä kolmella päälle, päästiin paineen ohi, mutta ei saatu silti rakennettua ylivoimahyökkäystä. Paineistettuna Suomen pitäisi pelata tiiviimmin, jotta hitaasta lähdöstä päästäisiin nopeasti ylös. Reagointi heikolla tasolla, sanoisin.
 

BlackWolf

Jäsen
Ei ole mitään väliä mitä EHT:llä tapahtui, ei yhtään. Ruotsin joukkue on täysin eri, tehden kokonaisuuden vertailukelvottomaksi.
Näinhän sitä voisi kuvitella, mutta jos kerran se otanta on riittävä mm. Marjamäen ja "meidän pelin" haukkumiseen, niin kai se nyt riittää myös sen puolustamiseen? Monihan näistä vohkaajista nimen omaan pitää Ruotsin pelikirjaa jotenkin parempana, joten on se hauskaa kun pitkällä moniosaisella turneella sillä pärjättiin huonommin kuin Marjamäellä ja hänen pelikirjalla. Suomella pelasi vaatimattomasti 60! eri pelaajaa EHT:llä, joten ei kai sekään sitten ole vertailukelpoista?
 
Muutamia ajatuksia tähän mennessä nähdyn perusteella:

Suomelta puuttuu maalintekon kykenevä ykkösketju ja ylivoimauhka. Granlund-Barkov-Laine olisi jotain. Aho-Filppula-Rantanen eivät ole kyllin kova kolmikko ottamaan ykkösketjun painetta kantaakseen. Kakkosena olisi kova ja vähäisemmällä peliajalla ja vastuulla uskoisin tuloksen olevan parempi. Tai jo tällaisenaan riittävä kakkosvitjalle.

Suomelta puuttuu fyysinen ja henkinen pelote. Komarov olisi jotain. Tikkaseen, Ruutuun ja Komaroviin tottuneena heidän manttelinperijälleen olisi tilausta. Toisi tilaa joukkueelle ja hämmentäisi vihuja.

Suomelta puuttuu huippumaalivahti. Rask olisi jotain. Ilmeisesti tässäkin tottunut liian hyvälle. Olisi edes yksi näistä kolmesta palasta.
Valmennus saisi kyllä kaivaa kassit jostain esiin edes tuon ylivoiman suhteen. Ylivoiman tärkeys vain korostuu tällä pelitavalla. Tuo YV on sekin ihan selvää riskien hallintaa, Late ei halua, että ylivoimaa rakannetaan lähellä viivaa ja B pisteiden kaarilla. Siitähän voisi herrajumala tulla vaarallisia vastahyökkäyksiä.
Suomen kiekkokontrolliin muiden maiden paine on ollut paha lääke. Kanada tuli välillä kolmella päälle, päästiin paineen ohi, mutta ei saatu silti rakennettua ylivoimahyökkäystä. Paineistettuna Suomen pitäisi pelata tiiviimmin, jotta hitaasta lähdöstä päästäisiin nopeasti ylös. Reagointi heikolla tasolla, sanoisin.
Tuollaista se terve puolustuspelaaminen onkin, se tapahtuu koko kentän matkalta. Yläkerta lyö painetta ja häiritsee vastustajan avauspelaamista ja alakerta hidastaa vastustajien hyökkäystä niin paljon, että yläkerta ehtii tukemaan puolustuspeliä. Tämä edellyttää sitä, että niitä vastustajan pelaajia pitäisi saada merkattua jo keskialueella. Nythän vastustajan päästessä keskialueelle, puolustus aika lailla suosiolla valuu nopeasti kohti maalia blokkaamaan laukauksia.

Puolustuspelin rohkeuden puute on mielestäni se isoin kipukohta Laten leijonalaumassa. Nyt me annetaan vastustajille kaikki tila ja aika luoda maalipaikkoja haluamallaan tavalla. Ja kun vastustaja saa pelin ajan jauhaa tuota, niin jälkimmäisellä puoliskolla he viimeistään huomaavat, kuinka rauhassa he tosiaankin saavat hyökkäysalueella hääriä.
 

ijuka

Jäsen
Tuollaista se terve puolustuspelaaminen onkin, se tapahtuu koko kentän matkalta. Yläkerta lyö painetta ja häiritsee vastustajan avauspelaamista ja alakerta hidastaa vastustajien hyökkäystä niin paljon, että yläkerta ehtii tukemaan puolustuspeliä.
Näin juuri. Marjamäen ja Suomalaisten kiekkosysteemien mottona yleensäkin on se, että "hyökkääjiä täytyy olla pelin alla mielellään 4 tai ainakin 3, että ehtii puolustamaan". Mielestäni tämä tosiaan on erittäin vanhentunutta ajattelua. Kuten Kanadan tai jopa USAn pelaamisesta näkee, vaikka olisi ne 3 paineistamassa koko ajan, niin avauspelaaminen hidastuu kuitenkin niin paljon, että hyökkääjät pääsevät takakarvaamaan tai pitämään omia miehiään ihan hyvin.

Ja Kanadaa vastaan jopa nähtiin, että Kanada sai paljon enemmän ylivoimahyökkäyksiä ja jopa läpiajoja, vaikka Suomen piti muka niin varovasti ja Kanadan niin riskillä pelata. Tosiasia on, että Suomalaista yltiövarovaista systeemiä vastaan on paljon helpompi hyökätä ja pelata, kun voi vaan suorittaa omaa suunnitelmaansa, eikä ole mitään(Kuten valtavaa karvausta ja paineistusta) sekottamassa omaa pakkaa. Senhän näimme kerta toisensa jälkeen, että vaikka Suomi miten "varovasti" ja "tarkasti" pelasi, Kanada vaan jyräsi läpi kerta toisensa jälkeen ilman minkäänlaisia ongelmia. Niitä sai hädin tuskin hidastettua. Tuo Suomen varovainen kiekoton puolustuspeli ei yksinkertaisesti toimi jos vastassa on joukkue, joka osaa pelata sitä vastaan.
 

ISH

Jäsen
Eihän neljättä saa mitenkään Hongan piikkiin. Sillä oli pidossa selkeä oma mies , jonka kanssa tuli pieni nahistelu.
Kyllä saa. Ihan absurdin näköinen tilanne kun Hongan selän takana pelataan kiekkoa niin Honka tekee sitä mitä tehdään sitten tarvittaessa vihellyksen jälkeen eli tökkii vastustajaa poikittaisella ja tuijottaa.
 

TosiFani

Jäsen
Juuri näin. Jos vastustaja on pelitempossa koko ajan askeleen edellä, on vain ajan kysymys, koska ollaan kiekoteltu tarpeeksi, että vihollinen pääsee rikkomaan hyökkäyspelaamisen. Nämä muutamat kiekkokontrollin yli-ihannoijat ovat etääntyneet aika kauas lätkästä ja unohtaneet ihan perus lainalaisuuksia. Kuten esimerkiksi vastustajan ja sen, että peliä ei ole niin helppo lukea jään tasalta kuin katsomosta. Myös se tuntuu unohtuneen, että lätkä on niin saakelin nopea peli, että et sää oikeesti voi ajatella mitään kolmea siirtoa eteenpäin, siinä ajassa on jo ehtinyt shakkinappulat vaihtamaan paikkaa siellä jäällä jo monta kertaa. Lätkää on pakko ajatella pala tai pari kerrallaan, enempään ei kertakaikkiaan ole aikaa ja eikä siinä alati paikkaa muuttavien shakkinappuloiden vuoksi ole järkeäkään. Toki Liigassa ollaan varmaan totuttu siihen, että se vastustajan puolustusmuotti siinä edellä kulkee stiga pöytälätkän lailla...

Et ilmeisesti ole ollut seuraamassa Ässien taivalta mestaruuteen 2012 - 13, kun kirjoittelet tällaisia? Hyvin harjoitelleen joukkueen ei tarvitse ajatella pelaamista vaan suoritukset tulevat selkärangasta, tiedetään missä kaveri menee. Tästä syystä joukkueet harjoittelevat omaa pelitapaansa läpi kauden/ turnauksen, jotta ajattelu jäisi vähemmälle ja suoritukset automatisoituisivat. Jokaisessa tilanteessa on pelaaja, joka määrittää muun viisikon toiminnan, ykköskarvaaja iskee kiinni, muut seuraa, kiekollinen palauttaa, muut lähtevät kokoamaan viisikkoa jne.

Hyvin harva joukkue pelaa "luonnonäiti" kiekkoa, jossa pelaajat pelaavat pelkästään vaistoilla. Kanada käytti eilen myös viivelähtöä ja karvauksessa oli selkeä rakenne, ei shakkinappulat muuttaneet jatkuvasti paikkaa. Enkä ole täällä nähnyt yhtään kiekkokontrollin yli-ihannoijaa, harva Pekka Virtaa fanittaa.
 

Cannibal

Jäsen
Voisiko joku vielä kerran vääntää rautalangasta, miten kiekkokontrollilla ja hitailla lähdöillä voitetaan joukkue, joka on huomattavasti nopeampi ja yksilötaidoiltaan omaa luokkaansa? Kyllä loogisesti ajateltuna meidänkin pitää pystyä kehittämään pelaamista "pohjoisamerikkalaiseen" suuntaan, jotta perusasiat olisivat paikallaan. Sitten kun tuo vauhtiero ja ero pelinopeudessa on huomattavasti pienempi, sen jälkeen voidaan varmaan helpommin toteuttaa tätä meidän peliä.


Fanien puhetta ohjaa fanius. Se, että ollaan faneja. Esimerkiksi loputtomiin yleistettyä ikuisuusaihetta, suomalaisen Meidän pelin kaksivaiheista pelaamista tilan tekemisineen ja keskustan puolustamisineen ohjaa ennen kaikkea se, että fani sisimmässään haluaisi nähdä "viihdyttävää" kiekkoa. Ei fani osaa sitä pohtia - eikä edes halua - mitä voittavaan jääkiekkoon todellisuudessa kuuluu.

Mulle riittäisi että peli olisi edes jompaakumpaa. Viihdyttävää tai voittavaa. Mielellään molempia. Mutta kuten sanottu, hyväksyisin ns Tappara-pelin maajoukkueen tapauksessa jos se toisi voittoja isoista maista, koska ymmärrän, että yksilötaidollisesti ei koskaan varmaan ylletä Kanadan tasolle.
Tämänhetkinen peli on sekä karmean näköistä että tuloksellisesti historiallisen huonoa.

Ihan vaan faktana, Suomi ei voi IKINÄ tällä ihmismassalla tuottaa sellaista määrää sellaisia pelaajia, että ne pystyisivät voittamaan USA:t ja Kanadat missään absoluuttisella mittarilla mitattavassa asiassa, ei varsinkaan kun NHL:ssä on mittava doupingohjelma ja meillä Euroopassa taas testataan ja sanktioidaan moisesta. Kun et voi voittaa niiden aseilla, niin pitää keksiä jotain muuta ja siihen asiaan sulla ei ole yhtään mitään annettavaa paitsi ulista vuodesta toiseen kuinka pitäisi olla parempia pelaajia.

Mielestäni tätä ei kannattaisi käyttää silti liiallisuuksiin tekosyynä olla kehittämättä yksilöitä. Ehkä ei päästä aivan samalle tasolle, mutta aika lähelle voitaisiin päästä jos tehtäisiin oikeita asioita. Esimerkiksi Ruotsi on viimeisen 10-15 vuoden aikana nostanut oman puolustuksensa sille tasolle, ettei sille pärjää oikein edes Kanada enää. Tai ainakin on aika makuasia kumman puolustusta parempana pitää. Suuria eroja ei ole. Ei niitä pelaajia ole joukkueessa kuitenkaan kuin se parikymmentä.
 
Et ilmeisesti ole ollut seuraamassa Ässien taivalta mestaruuteen 2012 - 13, kun kirjoittelet tällaisia? Hyvin harjoitelleen joukkueen ei tarvitse ajatella pelaamista vaan suoritukset tulevat selkärangasta, tiedetään missä kaveri menee. Tästä syystä joukkueet harjoittelevat omaa pelitapaansa läpi kauden/ turnauksen, jotta ajattelu jäisi vähemmälle ja suoritukset automatisoituisivat. Jokaisessa tilanteessa on pelaaja, joka määrittää muun viisikon toiminnan, ykköskarvaaja iskee kiinni, muut seuraa, kiekollinen palauttaa, muut lähtevät kokoamaan viisikkoa jne.

Hyvin harva joukkue pelaa "luonnonäiti" kiekkoa, jossa pelaajat pelaavat pelkästään vaistoilla. Kanada käytti eilen myös viivelähtöä ja karvauksessa oli selkeä rakenne, ei shakkinappulat muuttaneet jatkuvasti paikkaa. Enkä ole täällä nähnyt yhtään kiekkokontrollin yli-ihannoijaa, harva Pekka Virtaa fanittaa.
Ja taas mennään... miten ihmeessä tämä tässä vaiheessa kääntyy aina johonkin kaaos/luomukiekko tulkintaan? Ja Kandan pelaajat siis shakkinappulat oli paikallaan vai? Selvä kait se sitten.

En ymmärrä mitä haet tuolla Ässä viittauksella? Et ilmeisesti ole seurannut MM-kisoja, kun kirjoittelet tällaisia? Mutta minäpä voin kertoa sinulle, että Karrilla oli noin neljä vuotta enemmän aikaa tehdä täysipäiväisesti töitä Ässien joukkueen kanssa, kuin mitä Marjamäen Latella on nykyisen Leijonajoukkueen kanssa. Huomaatko tässä mitään eroa?

Lisäksi, älä nyt loukkaannu tästä, mutta ehkä nyt kuitenkaan ei kannata hakea niitä esimerkkejä Liiga kiekosta.

Toi sun koko kirjoitus on ihan täyttä diipadaapaa ja ilmeisen tahallisesti? väärin tulkintaa. Tottakai Kanada lähtee myös viiveellä ja miksi ei lähtisi? En ymmärrä tämänkään asian merkitystä tässä asiayhteydessä.
 
En tiiä olenko nyt jotenkin pihalla, vai miksi tuntuu, että joka paikassa ylistetään Julius Honkaa ja itse en kyllä paljoa lähtisi ylistämään. Lumoutuuko jopa nuo "asiantuntijat" (esim Tamminen, iltasanomien kiekkoanalyytikot jne) tuosta päättömästä ryntäilystä ja tyhjänpäiväisestä pyörimisestä ja kikkailusta? ...naps...Nähtävästi näyttävällä ja reilusti liian kovalla itseluottamuksella varustetulla pelityylillä saa kaiken anteeksi asiantuntijoiden silmissä..

Minä voin kertoa oman mielipiteeni. Honka on ollut mielestäni Suomen paras pelaaja turnauksessa ( nojoo yllättäjä Savinaisen rinnalla), koska hän ei pelkää eikä kyyristele runkkaamassa oman maalinsa takana. Julius ainoana Suomen pakeista haluaa määrätä pelin virtausta ja tekee rohkeita ratkaisuita. Välillä tule virheitä totta kai, mutta ainakaan kyyristelemällä ja pelkäämällä kaikkea ei ainakaan voita yhtään mitään.

Minulle yllättäen Kukkosen Lasse on ollut Suomen toiseksi paras pakki pelaamalla omaa peliään. Antaa Järvisen ohella ainoana runtua, eikä yritä todellakaan mitään mitä ei osaa.
 

Fiftie

Jäsen
Sen, kun kertois vaikka Antti Mäkiselle, että Kanadakin käyttää viivelähtöjä, niin varmaan tulis sille sydänkohtaus.
 

oiler99

Jäsen
Tällaisillä ketjuilla Leijonat treenasi tänään Kölnissä:

Savinainen - Filppula - Rantanen
Pyörälä - Aho - Puljujärvi
Pihlström - Kemppainen - J. Aaltonen
Osala - Lajunen - Hännikäinen

Joku voisi kysyä, että miksi Aho ja Filppula siirrettiin eri ketjuihin vasta nyt.
 

ijuka

Jäsen
Hännikäinen hevonkuuseen, Pihlström tilalle ja toinen Aaltonen sitten Pihlströmin tilalle kolmosketjuun ja voisi jo toimiakin. Mutta kyllä nuo parempia on kuin ne frankenketjut mitä alkusarjassa ollaan nähty.
 
Muutamia ajatuksia tähän mennessä nähdyn perusteella:

Naps...Suomelta puuttuu fyysinen ja henkinen pelote. Komarov olisi jotain. Tikkaseen, Ruutuun ja Komaroviin tottuneena heidän manttelinperijälleen olisi tilausta. Toisi tilaa joukkueelle ja hämmentäisi vihuja...niks

Tämä. Suomelta puuttuu (lähes) kokonaan hämmennys/fyysinen-osasto. Yllä mainitut pelaajat (niin ristiriitainen kuin JR onkin) loivat omalla säätämisellään aina Suomelle ne henkisen yliotteen hetket, ylivoimat ja toivat joukkueelle sen kaipaamaa tappamisen fiilistä. Nyt jalkeilla olevassa rosterissa tämän roolin pelaajaa ei ole; Kukkonen on Kukkonen ja Järvinen ottaa liikaa tyhmiä jäähyjä. Ehkä jos itse olisin Osala, suuntaisin pelityylini juuri tähän rooliin. Saatan olla väärässä, mutta eikö Oskari ole hieman tätä roolia neuvostoliigassa pelannut?
 

Petrov

Jäsen
Tällaisillä ketjuilla Leijonat treenasi tänään Kölnissä:

Savinainen - Filppula - Rantanen
Pyörälä - Aho - Puljujärvi
Pihlström - Kemppainen - J. Aaltonen
Osala - Lajunen - Hännikäinen

Joku voisi kysyä, että miksi Aho ja Filppula siirrettiin eri ketjuihin vasta nyt.

Marjamäki vasta nyt luki tuo minun kommenttini jonka laitoin jo turnauksen alussa. Siis Puljusta saa tehoja jos Aho keskellä.
 

Knap

Jäsen
Kaksi kärkiketjua näin kiitos:
Vellu - Valle - Rantanen
Miro - Sebbe - Pulju

Vaikka tuo 2. kenttä on aika riskialtis puolustuspäähän, niin ilman riskejä USAta ei voiteta. Se on kylmä fakta.
 

Hande75

Jäsen
Jos tähän aikaan kaudesta pitää vielä harjoitella, niin ei hyvää seuraa.
 

Rinksu

Jäsen
Toivotaan, että menevät kuolemanpeliin noilla ketjuilla. Duunari-pelinrakentaja-taitolaituri. Ja olisi tosiaan kiva nähdä Pulju ja Aho taas samassa triossa. Pyörälän roolin tuossa kokeneena, tasapainottavana, fiksusti puolustavana pelaajana ymmärtänee jokainen.
 

Mark Fox

Jäsen
Minä voin kertoa oman mielipiteeni. Honka on ollut mielestäni Suomen paras pelaaja turnauksessa ( nojoo yllättäjä Savinaisen rinnalla), koska hän ei pelkää eikä kyyristele runkkaamassa oman maalinsa takana. Julius ainoana Suomen pakeista haluaa määrätä pelin virtausta ja tekee rohkeita ratkaisuita. Välillä tule virheitä totta kai, mutta ainakaan kyyristelemällä ja pelkäämällä kaikkea ei ainakaan voita yhtään mitään.

Minulle yllättäen Kukkosen Lasse on ollut Suomen toiseksi paras pakki pelaamalla omaa peliään. Antaa Järvisen ohella ainoana runtua, eikä yritä todellakaan mitään mitä ei osaa.
Tästä kaikesta Lassea myöden samaa mieltä.
 

Jippo

Jäsen
Joku pelaajakin tuon jo sanoi, mutta toivottavasti Kölnissä on parempi jää.

Eihän se Pariisin pelialusta kaikkea selitä, mutta kovasti näytti Leijonilla pomppivan avaukset, jätöt ja jätönjätöt.

Varmasti hankaloitti entisestään pelin avauksia kun muutenkin olivat paineistettuina lirissä.
 
Tila
Viestiketju on suljettu.
Ylös