MM 2016: Suomi

[k0l1kk0]

Tuolta mä niitä lukuja kaivoin, sano vaan jos jokin meni pieleen:
Canada men's national ice hockey team - Wikipedia, the free encyclopedia
Sweden men's national ice hockey team - Wikipedia, the free encyclopedia

Vuosina 1939-1991 miesten jääkiekon MM-turnauksessa ei pelattu finaalia.

Okei okei. Myönnän. Olet oikeassa. Sen verran nuori tässä vielä ja tilastot katsoin sillä silmin. Tajunnut tsekata mistä lähtien finaaleita on pelattu.

 

[subblex]

Annan synninpäästön Jaloselle. Tämä oli tilastotappio, joka tuli väärään paikkaan. Kanada oli tehdyt kotiläksyt todella hyvin, kun Suomi taas ei. Yksinkertaisesti eilen nähty Suomen pelinopeus riittää ehkä alkusarjan Kanadaa vastaan, mutta ei finaalin Kanadaa. Pelitapa olisi pitänyt virittää nopeammalle, fyysisemmälle ja aggressivisemmalle vaihteelle. Pelin alku oli taas erityisen huono, joka olisi ollut Suomen etsikkoaika ottaa hallintaa pelistä. Mutta turha rutista, kun on jo housussa.

 

[JJ#36]

Sellaiset kisat. Tulos oli erinomainen, vaikka viimeisessä pelissä suoritus jäi aika paljon vajaaksi. Siitä huolimatta joudun toteamaan että olen tyytyväinen Jalosen&Rautakorven poistumisesta ja siitä että Marjamäen myötä astutaan taas hieman paremman kiekollisen pelin aikakauteen, varsinkin kun noita laatupelaajia alkaa lähivuosina tulemaan enemmän ja enemmän, myös puolustukseen. Näissä kisoissa Suomella oli MM-tasolle kuitenkin niin uskomattoman kova hyökkäysarsenaali, että olin kaikesta huolimatta hieman pettynyt siitä miten sitä pystyttiin käyttämään, finaali kauhein esimerkki tästä.

Peli oli organisoitu puolustuspelaamisen osalta hyvin, mutta avauspelaaminen ja sitä kautta hyökkääminen oli materiaaliin nähden huonoa. Suurin ongelma oli hidas pelin avaaminen kun puolustajien olisi pitänyt pystyä antamaan helppo nopea avaussyöttö, nyt hyökkäyspelaaminen oli koko ajan hidasta ja mielikuvituksetonta ja pahimmillaan sitä ei ollut ollenkaan kun kiekonhallinta jouduttiin luovuttamaan vastustajalle. Alussa ylivoima oli poikkeuksellisen tehokasta ja maaleja tuli mutta kun se "normalisoitui" niin mitalipeleissä oltiin jo ongelmissa Jos kiekollista peliä on niin vähän kuin nyt nähtiin välierässä ja finaalissa alkaa olla jo tuurista kiinni voittaminen. Venäjä-pelissä Suomi vielä käytti vähät paikat niin tehokkaasti että sama ei voi jatkua ikuisesti. Oliko suomella finaalin viimeisessä erässä yhtään kunnollista maalintekopaikkaa?

Haen tällä kaikella sitä että peli olisi parhaimmillaan voinut olla hieman toisennäköistä, parempaa, vaikka tulos olisi toki silti voinut olla sama. Ehkä tässä vähän haikailee samanlaista hyökkäyspelaamista mitä nähtiin U-20 kisoissa, vaikka peli on toki erilaista siellä. Mutta hyökkäyskalusto oli nyt suhteessa melkein yhtä kovaa, ja noista puolustajistakin jokainen olisi sen helpon pelinavaamisen osannut, jos se olisi pelitavan ja viisikon puolesta saatu toimimaan.

 

[Tach]

Sanotaanko, että harmittaa mutta ei vituta. Kanada oli parempi ja otti voiton ansaitusti, joten vituttamaan ei kunnolla edes alkanut.

Huikeita nuo meidän nuoret pojat Aho&Rantanen&Laine. Varmasti kolmikolle todella tärkeä kokemus jonka pohjalta lähteä kehittämään omaa peliä

 

[Shejbal]

Nyt vedettiin kyllä Nokkaa nenästä Kanadan kollegoiden toimesta. Niin legendaarinen Suomi-jäätyminen valmennukselta, että tuli ihan nostalginen olo.

 

[Taitopelaaja]

Olipahan aikamoinen turnaus Suomelta ja ennakkoasetelmiin nähden tulos oli kuitenkin hyvä. Tuttuun tapaan se heikoin peli tuli kuitenkin finaaliin, vaikka kolikon kääntöpuolena mainitaan sen verran että Kanada pelasi turnauksen parhaan kokonaisvaltaisimman pelinsä eilen. Ehkä se oli enemmän Kanadan hyvyyttä kuin sitä, että Suomen taso olisi yhtäkkiä laskenut. Vähän samanlainen tilanne kuin Sotshin olympialaisissa, jossa Kanada dominoi täysin Ruotsia finaalissa.

Mietin aluksi, että antaisin jokaiselle pelaajalle arvosanan, mutta ehkä parempi nostaa muutamia nimiä esiin ja puhua enemmänkin kokonaisuudesta. Suomen joukkue oli kasattu mielestäni erinomaisesti. Olen jo vuosia puhunut, että useimmiten toimivin systeemi kasata joukkue on sellainen, josta löytyy ns. kolmen ikäluokan pelaajia. Täytyy olla niitä kokeneita pelaajia, jotka ovat seurajoukkueissaan sekä maajoukkueessa aiemmin raataneet minuutteja ja pystyvät ottamaan vastuuta sekä henkisellä että fyysisellä puolella. Suomella tänä keväänä sellaisia olivat muun muassa Mikko Koivu ja Jussi Jokinen. Sitten täytyy olla niitä ns. parhaassa peli-iässä olevia huippupelaajia, jotka kykenevät pelaamaan "piste per peli"-turnauksia ja joista nousee niitä pitkäaikaisia tähtipelaajia maajoukkueessa. Tällaisia olivat hyökkäyspäässä muun muassa Mikael Granlund ja Aleksandr Barkov. Kolmantena pitää uskaltaa ottaa mukaan myös ainakin pari nuorta tulevaisuuden lupausta, joille tarvittaessa antaa vastuuta. Patrik Laine ja Sebastian Aho olivat sellaisia - molemmat nousivat kertaheitolla Suomen kiekkokartalle aikuisten tasolla.

Maalivahtipeli on ollut yli kymmenen vuotta maajoukkueessa yksi Suomen kulmakivistä. Kaikki kiekkofanit muistavat Miikka Kiprusoffin huippuotteet muun muassa World Cupista, Antero Niittymäen huikeat pelit Torinosta, Kari Lehtosen Moskovasta, Tuukka Raskin Sotshista ja Pekka Rinteen Valko-Venäjältä. Tänä vuonna tuo osasto oli ehkä turnauksen alussa hieman nimettömämpi, mutta loppujen lopuksi tälläkin kerralla yksi Suomen kantavia voimia. Henkilökohtaisesti minulla oli enemmän luottoa Juuse Sarokseen kuin Mikko Koskiseen, mutta Kari Jalonen valmennusjohtoineen osoitti Koskisen olevan loistava valinta ykkösmaalivahdiksi. Kolmen metrin Koskinen pompotteli hieman koko turnauksen ajan, mutta etenkin pudotuspeleissä hän paransi peli peliltä ja oli yksi turnauksen parhaita pelaajia. Maalivahtiosasto ansaitsee kokonaisuudessaan kiitettävän arvosanan.

Puolustajat ovat olleet Suomen heikoin osa-alue jo pitkään. Kiekollisia liidereitä on ollut harvassa ja tänä vuonna sieltä akselilta ei löytynyt sellaisia pyörittäjiä kuin vaikkapa Petteri Nummelin parhaina päivinään oli. Esa Lindellille kasattiin paljon peliaikaa, mutta turnaus osoitti karulla tavalla että matkaa kiekolliseksi puolustuksen liideriksi on vielä runsaasti. Kokonaisuutena varsin kokematon puolustusosasto suoriutui kuitenkin mallikkaasti etenkin omassa päässä, mutta esimerkiksi finaalissa sinne olisi kaivattu miehiä, jotka olisivat saaneet Suomen hyökkäyspeliä käynnistettyä. Nyt Kanadan kontrolloitu prässi sai pasmat sekaisin ja kiekkoa roiskittiin liian nopeasti vain jonnekin. Suomi ei saanut kontrolloituja lähtöjä omasta päästä Kanadaa vastaan juuri lainkaan aikaiseksi.

Hyökkäyspäässä odotin ennen turnausta eniten Barkovilta ja Koivun johtamalta ketjulta. Mikko Koivu raatoi hyökkäyspäässä varmasti kaikkein eniten ja pelasi hyvän turnauksen. Välierässä ja finaalissa hän ei kuitenkaan pystynyt aivan vastaamaan vastustajien parhaita vastaan, mutta ehdottomasti Suomen kokonaisvaltaisin ja paras sentteri tässä turnauksessa. Mikael Granlund oli luultavasti Suomen paras hyökkääjä ja isossa kaukalossa hänen vahvuutensa ovat uskomattoman hyviä. Viime vuodet NHL:ssä ovat tehneet hänestä yhä monipuolisemman ja varmemman kahden suunnan pelaajan. "Sasha" Barkov aloitti turnauksen hyvin, mutta parissa viimeisimmässä ottelussa hän oli kyllä aivan syväjäässä. En tiedä, onko hänellä jotain vammaa taustalla, mutta häneltä olisi vaadittu huomattavasti enemmän mikäli Suomi olisi havitellut MM-kultaa. Jatkuvat aloitustappiot ja kiekonmenetykset olivat valitettavasti tämän vuoden Barkovia Venäjän MM-kisoissa.

Patrik Laine nousi alkusarjassa Suomen puhutuimmaksi pelaajaksi ja lunasti kisapaikkansa nakuttamalla maaleja kuin liukuhihnalta. Taso ei vielä riitä viidellä viittä vastaan pelaamisessa maailman huippuja vastaan, mutta eiköhän parin-kolmen vuoden sisällä hän ole Suomen kantavia voimia ja ykköshyökkääjiä. World Cup taitaa tulla hieman liian aikaisin, koska häntä ei ole mitään järkeä peluuttaa alemmissa kentissä. Sebastian Aho oli kenties Suomen positiivisin yllätys ja paras Leijonat-pelaaja välierässä sekä finaalissa. Todella armotonta raatamista ja hyvää luistelua kaikki erät, enkä voi välttyä ajatukselta että tuossa on uusi Saku Koivu maajoukkueelle. Suhteellisen pieni koko voi rajoittaa pelaamista NHL:ssä, mutta isoissa kaukaloissa hän voi olla tulevaisuudessa todella dominoiva.

Jussi Jokinen jatkoi maajoukkueessa tuttuja otteita. Epäonnistuneita laukauksia ja kulmikasta luistelua riitti ottelusta toiseen, eikä tälläkään kerralla mies vakuuttanut minua lainkaan. Taso ei missään nimessä riitä ykkösketjuun ja hän on ikään kuin uuden ajan Tomi Kallio. Ei ole oikein parempaakaan tarjolla noihin rooleihin, niin hänet täytyy ottaa mukaan. Leo Komarov ja Antti Pihlström hoitivat oman roolinsa jälleen hyvin. Heidän kaltaisia pelaajia suomalaiset rakastavat, enkä pitäisi ihmeenä mikäli heidät nähdään myös World Cupissa.

Kokonaisuutena tämän vuoden turnaus teki suomalaiselle jääkiekkoilulle todella hyvää. Vaikka finaalitappiot ovat aina karvasta kalkkia, niin pakko olla iloinen Laineen ja Ahon noususta miesten tasolla huipputasolle. Enää ei tarvitse epäillä, pitäisikö heitä ottaa mukaan aikuisten kisoihin. Suomen tulevaisuus on paremmissa käsissä kuin muutama vuosi sitten ja nyt alkaa olla se tilanne, että Mikko Koivu pelannee enää 1-2 vuotta Suomen kiekollisena liiderinä. Varmasti hänellä on käyttöä senkin jälkeen maajoukkueessa esimerkiksi kolmosketjun kahden suunnan sentterinä, mutta häntä ei välttämättä tarvitse peluuttaa ykkösroolissa ns. väkisin ylipitkään vähän kuin vanhemman Koivun ja Selänteen kohdalla kävi.

 

[Stolk-2]

Nyt vedettiin kyllä Nokkaa nenästä Kanadan kollegoiden toimesta. Niin legendaarinen Suomi-jäätyminen valmennukselta, että tuli ihan nostalginen olo.

Jalonen ja kumppanit olivat finaalin pahimmat jäätyjät. Kolme erää oli aikaa kokeilla jotain vastalääkettä Kanadan nopeaan prässipeliin, mutta samalla reseptillä mentiin trappiä ja hitaita lähtöjä. Hopea oli kuitenkin hieno saavutus kun minä en ainakaan odottanut, että Suomi pelaa maailmanmestaruudesta. Ei tainnut moni muukaan odottaa sitä ennen kisoja.

 

[Metro4ever]

Nyt vedettiin kyllä Nokkaa nenästä Kanadan kollegoiden toimesta. Niin legendaarinen Suomi-jäätyminen valmennukselta, että tuli ihan nostalginen olo.

Ainoat muutokset oli penkittää nelonen, jossa jalka olisi riittänyt urotekoihin. Ylipeluutti tykit, Jussi Jokinen aivan puhditon koko kolmannen erän. Ahon tulo Koivun kenttään oli piristys, mutta valmennuksen olisi pitänyt tehdä paljon enemmän muutoksia. HMV Pyörälä saa peliaikaa, vaikka sieltä ei ole saatavissa mitään.
Koivun kentän ylivoimassa kävi sitten juuri kuten jo aiemmin kritisoin, kun yhtään raittia ei ole mukana, niin kiekonsiirtely oli väkinäistä ja hidasta. Kaikki leftejä....yksikään valmennus ei nykykiekossa peluuta enää noin.

Eniten suli valmennus, hyvä että menee vaihtoon.

 

[peruspata]

Kanada polki "meidän pelin" täydellisesti suohon. Ei ainuttakaan nopeaa kääntöä koko ottelussa. Kyllä joskus voi kääntää nopeasti ja hyökätä alivoimaisenakin, eikä vain peruutella ja hakea hidasta lähtöä.

Lajin keksijä hakee varmaan seuraavaksi syitä Leicesterin mestaruudesta, mutta totuus on juuri tuo ylle kirjoitettu. Finaalin häviäminen on aina tylyin tapa päättää turnaus, mutta tällä kerralla jossittelemista jäi poikkeuksellisen vähän. Ärsyttävät kanukitkin tekivät työnsä täsmälleen oikein jääkiekon kannalta.

Kanada piti oppitunnin kiekollisesta puolustamisesta. Kiri olisi voinut lähteä käyntiin, jos Suomi olisi hiemankin saanut pelivälinettä haltuunsa. Klisee "jos kiekko on sinulla, vastustaja ei pääse maalintekoon" oli enemmän kuin totta. Eikä se tosiaan vaatinut palauttelua tai päivystämistä oman maalivahdin takana.

Kanske nästä år.

 

[Jymäkkä]

Mulle oli yllätys Granlundin vahva panos. Hyvää peliä osasin tietysti odottaa, mutta että nousi aivan selkeästi parhaaksi hyökkääjäksi oli pieni yllätys. Tosin Barkov ei varmaan ollut ihan tikissä loppukisojen aikana, tai sitten alisuoritti pahasti.

 

[Steegil]

Eilinen todisti Jalosen kyvyttömyyden, mutta toisaalta myös sen kuinka tehokas toi Suomen lanseerama puolustuksen kilppari on lentokenttäkaukalossa. Kanadalla oli ehkä viisi todellista maalipaikkaa, vaikka se käytännössä hallisi koko ottelua täydellisesti. Kapeassa kaukalossa Kanadalla olisi ollut se hallintaan paremmin oikeuttavat 25-30 huippupaikkaa. Kaipa jotkut tosta lentokenttäkaukalsota tykkää, kun pelit tasoittuvat, mutta kyllähän nämä kisat jäävät mieleen lähinnä siitä taas kuinka lenttokenttäkaukalo tappaa luovuuden ja ainoa voittava tapa pelata siinä, on toi älytön viiden miehen keskustan kilppari. Suomenkin hyökkäyspelisuunnitelma tuntui eilen perustavan vain siihen, että kiekko saadaa ylivoimien aikana vastustajan maaliin.

 

[Viltsu]

Siitä huolimatta joudun toteamaan että olen tyytyväinen Jalosen&Rautakorven poistumisesta ja siitä että Marjamäen myötä astutaan taas hieman paremman kiekollisen pelin aikakauteen, varsinkin kun noita laatupelaajia alkaa lähivuosina tulemaan enemmän ja enemmän, myös puolustukseen. Näissä kisoissa Suomella oli MM-tasolle kuitenkin niin uskomattoman kova hyökkäysarsenaali, että olin kaikesta huolimatta hieman pettynyt siitä miten sitä pystyttiin käyttämään, finaali kauhein esimerkki tästä.

Mielenkiintoinen näkemys, jonka osin allekirjoitan. Minuun teki vaikutuksen Kari Jalosen aikana se, että koko ajan puhuttiin voitosta ja tähdättiin voittoon. Tekeminen oli sen mukaista ja välillä tietenkin saattoi ns aitaakin kaatua. Kari Jalosen johtaminen on täysin erilaista, kuin vaikkapa Jukka Jalosen tai Erkka Westerlundin.

Marjämäki ja hänen työnsä jäljet nähdään myöhemmin, mutta ihan hyvään saumaan hän tulee, kun nuoria pelaajia on nousemassa. Lisäksi Jere Lehtinen taustalla on tärkeä tuki NHL:n suuntaan, joten MM-kisoihinkin saadaan hyviä apuja jatkossakin. Toivottavasti Marjamäen ansiot eivät jää vain ja ainoastaan kiekollisen pelin kehittämiseen vaan että oikeita tuloksiakin tulee.

Sen verran vielä päättyneestä turnauksesta, että Suomea söi kyllä loppua kohden Kukkosen ja Salmelan poissaolot. Kuudella pakilla oli hankalaa loppuvaiheessa, mikä jo finaalissa näkyikin. Voittoon Suomi olisi tarvinnut myös täydessä kunnossa olevan Barkovin.

 

[tumba17]

Barkovin oli pakko olla rikki, sen verran kovasti tippui taso tuon poissaolopelin jälkeen. No, en kyllä usko, että edes 100% tikissä ollut Barkov olisi tätä peliä meille kääntänyt, sen verran purjeessa oltiin tuon Kanadan kovan prässin alla. Koskisen ansiosta oltiin tuloksellisesti lähellä, pelillisesti ei juurikaan saumaa. Onko tuo Meidän Pelin hitaat lähdöt, pakki-pakki syötöt, vahvat roolitukset, jäämässä jalkoihin? Arakin (vai oliko Nupe?) totesi että peli on menossa enemmän siihen, että kaikki neljä ketjua pelaavat hyökkäävästi ja puolustavat sitten taas myös ketjuna, eikä ns. jarruketjuja tarvita.

 

[Nelfor]

Finaalissakin Suomi pelasi aikalailla niin hyvin, kuin tuolla materiaalilla voi pelata Kanadan tasoista joukkuetta vastaan. Jos olisi harvoista paikoista osuttu, niin voittokin oli otettavissa. Alkusarjassa Kanada pelasi huonomman pelin ja siinäkin tuntui, että Suomi voitti lähinnä paremman viimeistelyn ja paremman maalivahdin ansiosta.

Koskinen pelasin helvetin hienot kisat ja hävettää suorastaan, että itsekin miestä kovasti epäilin ennen kisojen alkua.

Koko joukkueelta hieno suoritus, siitä ei pääse mihinkään. Vaan eipä näitä finaaleita koskaan ole mukava hävitä.

 

[Afflicted]

Niin tässä vaan korostui se "win the right games" Kanada otti eväät talteen siitä merkityksettömästä alkusarjan pelistä. Sitten pelattiin suomi täysin pihalle, ei kerta kaikkiaan mitään palaa ollut koko pelissä. Koskaan en ole missään nähnyt noin ylivoimaista esitystä mitä kanada esitti! Huikea maa tässä lajissa, ja ei maailman parhaalle häviäminen finaalissa ole mikään pettymys. Lähinnä asia, jota voi odottaa tapahtuvaksi.

 

[UnenNukkuja]

En ole pettynyt, ehkä osasin ottaa tämän realistisesti alusta asti.

Luottoni puolustukseen ontui alusta asti, kannoin pientä "asennevammaa".

Hyökkäyksestä en nyt hypetä yksittäisiä pelureita, mutta jotenkin luottoni Granlundiin nousi alusta asti kyllä korkealle. Turkulaisena jäi hieman harmittamaan, että Rantasella oli muutama loistava tilanne, jäi maali tekemättä. Upeaa suoritusta kyllä kolmelta nuorelta. Toisaalta nostan korkeaan arvoon kokeneimpien aseman joukkueessa.

 

[TosiFani]

Kanada voitti mestaruuden, koska se oli parempi. Suomi taisteli hienosti, kyse oli koko ajan maalin pelustä, vaikka Kanada hallitsi peliä. Höpinät valmennuksen jäätymisestä tai vääristä ratkaisuista peluutuksesta, ovat tyypillistä pleikkarivalmentajien tietämättömyyttä. Jalonen on valmentaja, joka uskoo pelitapaan, joka jauhaa tarvittavat maalipaikat ja suojelee omaa maalia. Hän vaatii pelaajilta sitoutumista ja tästä syystä Jalonen on menestynyt valmentajana. Pelin voi joskus voittaa sotkemalla kentälliset ja ottamalla maalivahdin pois, mutta yleensä käy kuten eilen, vastustaja hyödyntää riskinoton.

 

[Rod Weary]

Yön yli, kun tätä on miettinyt, jäin kaipaamaan Suomelta pelirohkeutta Kanadan kovassa prässissä. Nyt lähdettiin pelaamaan nolla-nollaa, kun kontrolloidut hyökkäykset olivat yhden käden sormilla laskettavissa, kuten maalipaikatkin. Joku suunnaton arkuus vaivasi hyökkäyksiinlähtöjä koko finaalin ajan. Sama arkuus paistoi myös hyökkäyspäässä. Heti, kun Kanadalla oli pienikin mahdollisuus irtokiekkoon, pakit peruuttivat omalle siniselle häntä koipien välissä. Onhan tämä jälkiviisastelua, mutta mieluummin rohkealla taktiikalla maalintekokilpailuun kuin paskat housussa sitä nolla-nollaa, ilmeisesti yv-tilaisuutta tai jotain onnekasta pomppua odotellen.

Tilanteisiin reagointi oli muutenkin jotain muuta, mihin on totuttu. Aika monta kertaa omassa päässä toisen pakin olisi suonut nousevan joko kiekon kanssa tai sitten kiekkoa pyytämään. Nousun sijaan kurvattiin takaisin sinne omaan päätyyn, ja hyökkääjät joutuivat myös palaamaan takaisin, kun koko keskialue oli 100% Kanadan hallussa. Vaikka sitten saatana niitä norsukiekkoja ja Pillu perään, jos ei muuta keksitä. Nyt annettiin Kanadan pelata omilla vahvuuksillaan ja siitä ei koskaan voi seurata mitään hyvää.

 

[thnninen]

Jalonen on valmentaja, joka uskoo pelitapaan, joka jauhaa tarvittavat maalipaikat ja suojelee omaa maalia. Hän vaatii pelaajilta sitoutumista ja tästä syystä Jalonen on menestynyt valmentajana. Pelin voi joskus voittaa sotkemalla kentälliset ja ottamalla maalivahdin pois, mutta yleensä käy kuten eilen, vastustaja hyödyntää riskinoton.

Tosiasiassahan Kanada eilen hyödynsi sen ettei Suomi ottanut riskiä. Minkäänalaista. Jalonen (ja Rautakorpi) on tappiovalmentajia. Kaikesta joukkueen tekemisestä eilen näki että takaiskuja lähdettiin välttämään, ei tekemään maaleja.

No, maaleja ei tehty. Yksi takaisku tuli. Ja siihen peruutteluun uskottiin loppuun asti. Kannattiko? Ja tärkeämpi kysymys: Kuinka moni olisi ollut iloisempi jos olisi hävitty maalintekokilpailu Kanadalle 6-4? Minä olisin.

 

[JJ#36]

Mielenkiintoinen näkemys, jonka osin allekirjoitan. Minuun teki vaikutuksen Kari Jalosen aikana se, että koko ajan puhuttiin voitosta ja tähdättiin voittoon. Tekeminen oli sen mukaista ja välillä tietenkin saattoi ns aitaakin kaatua. Kari Jalosen johtaminen on täysin erilaista, kuin vaikkapa Jukka Jalosen tai Erkka Westerlundin.

Marjämäki ja hänen työnsä jäljet nähdään myöhemmin, mutta ihan hyvään saumaan hän tulee, kun nuoria pelaajia on nousemassa. Lisäksi Jere Lehtinen taustalla on tärkeä tuki NHL:n suuntaan, joten MM-kisoihinkin saadaan hyviä apuja jatkossakin. Toivottavasti Marjamäen ansiot eivät jää vain ja ainoastaan kiekollisen pelin kehittämiseen vaan että oikeita tuloksiakin tulee.

Sen verran vielä päättyneestä turnauksesta, että Suomea söi kyllä loppua kohden Kukkosen ja Salmelan poissaolot. Kuudella pakilla oli hankalaa loppuvaiheessa, mikä jo finaalissa näkyikin. Voittoon Suomi olisi tarvinnut myös täydessä kunnossa olevan Barkovin.

Ilman muuta tulos on tärkeintä myös Marjamäen aikakaudella, kyllä se mestaruus aina kelpaa vähän rumemmallakin pelillä. Lähinnä ajattelen vain että todennäköisyydet menestymiseen olisivat olleet ja ovat jatkossa paremmat kun pystytään itse pelaamaan myös hyvää hyökkäyspeliä, ettei tarvitse luottaa siihen että ylivoimalla saisi pari maalia tehtyä.

Pakisto oli kovilla ja selviytyi mielestäni hyvin, mutta avauspeli oli luvattoman hidasta ja huonoa, mikä ei ole kuitenkaan vain pakkien syytä, pelitapa ja viisikon ajoitukset ovat tärkeässä osassa siinä. Itse asiassa juuri Kukkonen on hyvä esimerkki siitä, että tekee yleensä sen helpon ja nopean ratkaisun kiekon kanssa koska tietää rajoitteensa tällä tasolla kiekollisessa pelissä.

 

[Keskiviiva]

Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen sijoitukset kultaa/hopeaa arvokisoissa nyt 2-11, kun kahdeksan MM-hopean lisäksi mukaan lasketaan kaksi olympiahopeaa ja yksi World Cup finaalitappio.

Tuo lukema 2-11 on jostain erittäin tuttu tennisseuraajille. No, Jarkko Niemisen ATP-turnauksien finaalilukemat tietty tuo 2 voittoa ja 11 tappiota.

 

[blue line]

Kanada voitti mestaruuden, koska se oli parempi. Suomi taisteli hienosti, kyse oli koko ajan maalin pelustä, vaikka Kanada hallitsi peliä. Höpinät valmennuksen jäätymisestä tai vääristä ratkaisuista peluutuksesta, ovat tyypillistä pleikkarivalmentajien tietämättömyyttä.

Etpä sinäkään taida olla juuri muuta kuin pleikkarivalmentaja. Ja vaikka olisit, et kytkene sitä todistamaan, joten miksi nostaa itseä jalustalle vain siksi, että on eri mieltä? Tyhmää.

Erkka, Ara, Nokka...onneksi tämä sukupolvi taitaa viimeistään nyt olla nähty ja seuraava viimeinen askel otetaan uusin voimin. Tosin tuskin vielä ensi syksynä siinä amerikkalaisessa talousturnauksessa.

 

[sampio]

Kokonaisuudessaan ihan hyvä turnaus Suomelta, vaikka en kovin paljon pelitavasta tykännytkään. Venäjä ja Kanada kertaalleen sillä saatiin toki näyttämään uunolta, mutta ennalta heikompia maita vastaan taas meinasi uni tulla. Sinänsä sama, mitä mieltä minä pelitavasta olen, jos sillä olisi mestaruus tullut, eikä se sinänsä niin kaukana ollut, mitä täällä nyt on maalailtu - Kanada hallitsi pelitapahtumia täysin, mutta toisaalta ei niilläkään aivan miljoonapaikkoja läpi ottelun ollut. Vanhaa kaavaa noudattamalla ne muutamat paikat hyödyntämällä Suomi olisi ollut kuskin paikalla, koska Kanadan olisi pitänyt alkaa kiristää kaasua ja siinä vaiheessa virheitä tulee kaikille. Tai sitten tasoitus/voittomaali. Nää on niin näitä. Nyt on helppo aukoa ranteita, vaikka eilen suurin osa oli sitä mieltä läpi Suomenniemen, että torilla tavataan. Nyt sitten kävi sulaminen ja vaikka mitä 2-8, Jalonen on häviäjä ja talvisotakin hävittiin.

 

[sampio]

Erkka, Ara, Nokka...onneksi tämä sukupolvi taitaa viimeistään nyt olla nähty ja seuraava viimeinen askel otetaan uusin voimin.

Kerropa mulle, että missä turnauksessa esim. Erkka on operoinut niin ylivertaisella tai edes tasavertaisella materiaalilla, että olisi ollut jotenkin odotettavissa menestystä? 2014 turnaukset ovat jo sellaisenaan aivan huikeita suorituksia, kun yhtään katsoo tulosten taakse. Sotshissa käytännössä kolme parasta sentteriä syrjässä jo ennestään kilpailijoita heikommasta materiaalista ja MM-kisoissa mestisjoukkueella. Ihan vitun paska Westerlund, kyllä.

 

[nummenkallio]

Turnauksen ainoa tappio ja paskin peli finaalissa - tämä on jotain niin suomalaista. Nyt jotkut ylistävät ylivertaista Kanadaa ja selittelevät, ettei sitä vastaan ollut mitään jakoa, mutta jos Suomi olisi voittanut, niin kyllä olisi ollut toinen ääni kellossa. Voittoa olisi selitelty sillä, että Kanadalla oli turnauksessa ihan hupijoukkue, eivätkä kanadalaiset jaksa syttyä näihin jämäkisoihin - niin että katsotaanpa sitten, kun kaikilla on parhaat änärimiehet kehissä. Tuttu ja turvallinen marssijärjestys säilyi, ja aina voidaan mennä vähintään Kanadan selän taakse: mahtava lajin emämaa, eihän sitä kuulukaan voittaa.

Tällä samalla porukalla kaatui kuitenkin Venäjä ja kerran Kanada, mutta ei enää toista kertaa finaalissa. Voiko hopeaan olla tyytyväinen? Ei missään nimessä. Venäjä on jo opittu kaatamaan välierissä, ja Ruotsi on pystytty kaatamaan finaalissakin, mutta Kanada on toistaiseksi ollut ylitsepääsemätön este. Syitä on varmasti monia, joista yksi on Kanadan tasokkuus, mutta yksi syy löytyy myös ajattelutavasta: Kanadaa kunnioitetaan liikaa ja lähdetään valmiiksi häviämään, samaa raivoa ei saada päälle kuin Ruotsia ja Venäjää vastaan. Ei, Kanadaa vastaan ei ole sodittu, eikä sitä kohtaan tunneta naapurivihaa, mutta nämäkö ovat ne ainoat asiat, jotka mahdollistavat Suomen voiton?

Tämä on sitä vanhojen häviäjäsukupolvien painolastia. Sitä on vielä Suomen harteilla, mutta tilanne toivottavasti muuttuu. Ainakaan Lainetta ja Ahoa ei näyttänyt hopea paljon lämmittävän. Ja miksi olisikaan, kun kumpikin on saanut kultamitalejakin kaulaansa? Ja noilla reissuilla on kaadettu myös Kanada nimenomaan merkityksellisissä peleissä. Oikein vitutti katsoa mitalienjakoa, kun Rautakorven kasvoille ilmestyi lievä hymy hopean sujahtaessa kaulaan. Se tuttu ja turvallinen hopea, hienosti taisteltu hopea, jonka arvo tulee muka ajan myötä kasvamaan.

Selännekin sanoi jossain haastattelussa, että mieluummin voitettu pronssi kuin hävitty hopea. Tätä ajattelutapaa on Suomessa ollut aivan liian vähän. Kyllä, tilastollisesti hopea on parempi kuin pronssi, mutta hopeaan ei pitäisi koskaan olla tyytyväinen, jos se tulee häviämällä. Onneksi Laineen ja Ahon sukupolvi tuntuu ajattelevan näin. Se antaa toivoa, että kultaakin vielä tulee. Ja mikä yhdistää Selännettä, Lainetta ja Ahoa? Aivan, kaikki ovat voittajatyyppejä.