MM 2016: Suomi

[Dorian Gray]

Mitä enemmän asiaa tuumailee, sitä enemmän tuntuu siltä, että Suomen voitoille ja voittamattomuudelle haetaan selitystä liian kaukaa. Pelitapojen erot on toki huomioitava, mutta sitten kun aletaan puhua pään pettämisestä, kansallisidentiteetistä, geeniperimästä tai sotahistoriasta silloin kun ylisuorittanut Suomen joukkue ei pystykään vielä suurempaan ylisuoritukseen finaalissa, ollaan hakoteillä.

Itse asiassa kun katsotaan Suomen menestyksekkäitä arvoturnauksia, tuntuu, että palataan lähes aina maalivahtipeliin. Kipru kantoi Suomen World Cup finaaliin 2004 ja teki Summasesta neron: saman vuoden MM-kisoissa Norosen kanssa Summasen maagiset kyvyt yllättäen katosivat. Torino 06:n tarina oli Niittymäen jumalmoodi, jollaisia ei monesti näe. Muissa kisoissa Suomea ovat kantaneet vuorollaan Ketterer, Myllys, Sulander parhaimmillaan, Lehtonen, Vehanen, Rask, Rinne ja nyt Koskinen. Valmentajat ovat vaihdelleet ja heidän menestyksensä on vaihdellut vuosittain maalivahtipelin mukana. Kaksikymppisten MM-kisat ovat varmaan ainoat arvokisameriitit, joissa Suomen maalivahti ei ole ollut kisojen paras tai hyvin lähellä sitä.

Entä jos onkin niin, ettei valmentajan luoma strategia tai pukuhuoneessa räyhääminen olekaan se, joka erottelee voiton ja tappion, vaan suurin tekijä löytyy maalilta? Toki, joukkueen pelitapa osaltaan tukee tai kaataa maalivahdinkin, mutta sen mekaniikan ratkaisemiseksi ei tarvitse alkaa laatia teorioita kansallisesta häviäjäluonteesta.

 

[Henkka]

@nummenkallio eiks voisi kerrankin vaan myöntää, että Kanada oli kaikilla osa-alueilla parempi joukkue? Ja kyllä, minä sanon, että se oli ennen kaikkea pelitavallinen voitto, jossa iskettiin meidän heikkouksiin. Jokainen näki jo turnauksen alussa, että Suomen ongelmat ovat aivan 100 %:n varmasti puolustuksessa. Juuri tätä "ongelmaa" Suomi pyrki tietoisesti valmennuksen keinoin tilkitsemään eli pelataan tiiviillä viisikolla ja kaikki hyökkääjät tiputtavat niin alas, että puolustaja voi avata peliä laiturille/sentterille. Tämän "ongelman" keskeinen vaikeus on, että se yleensä syö omasta hyökkäyspelistä myös tehot, koska vastustajan kenttäpuoliskolle on pitkä matka.

Suomi ei päässyt koko pelissä Kanadan päätyyn ja se johtui pitkälti siitä, että meidän pakit eivät pystyneet avaamaan paineen alla laadukkaasti. Hyökkääjät joutuivat jatkuvasti kelaamaan uutta vauhtia omista, mutta keskialueelle ei saatu pelin tempoa nousemaan. Kanadan pakit seisoivat keskialueella ja avasivat jatkuvasti omalle hyökkääjälle vauhtiin, joka vei alueelle. Suomi ei vastaavaan tällä puolustusmateriaalilla vaan mitenkään pystynyt ja se tuli raadollisesti esiin. Minä en pysty/halua syyttää valmentajaa siitä, että nämä KHL-pakit ovat tottuneet toisenlaiseen peliin ja meidän "teoriassa paras" NHL-puolustaja Kukkosen loukkaannuttua oli paras pakkimme tähän peliin Esa Lindell, joka pelasi heikohkon turnauksen. Pokka ja Lindell olivat jatkuvasti omissa vaikeuksissa ja lyhyessä turnauksessa (2vk) on aika vaikea noin fundamentaalinen asia saada muutetuksi.

Hyökkäyspeli kuoli siihen, että pakit eivät pysty tällaisessa pelitempossa avaamaan peliä yhtään ja se näkyy jokaisella kentän osa-alueella. En tiedä, miten tällainen asia olisi voitu muuttaa vaihtamalla tai sekottamalla pakettia. Avaako Lindell paremmin, kun otetaan Lajunen kentälle? Tai avaako Lindell paremmin, jos otetaan Pulkkinen katsomosta pelaamaan? Peli on jatkumo, kokonaisuus. En usko, että edes kaikkien rakastama Lauri Marjamäki pystyy tekemään tuolla materiaalilla puolustuksessa nähtyä enemmän. Hyökkäys World Cuppia ajatellen Suomella on ihan hyvällä tolalla, mutta puolustuksessa ongelmat tulevat sielläkin varmasti karusti näkyviin. Siinä on Suomella paljon tekemistä, kehittää kiekollisia ja nopeita puolustajia, jotka pystyvät tuossa NHL-tempossa pelaamaan.

KHL-pakit eivät tällaiseen peliin yksinkertaisesti pysty, mutta turha vinkua tyhjästä, kun ei vaan ole niin ei ole. Kanada voitti Suomen puolustuksen kustannuksella, piste. Ja sen se teki erittäin taitavasti. Kaikki kunnia Kanadalle.

Samoja kisoja on kateltu näköjään.

Tuohon pakistoon Ristolainen ja Vatanen pelaamaan molemmat 25min luotettavan pakkiparin kanssa, niin siinä on jo 50minuuttia 60:stä ihan eritasoista pelinavaustaitoa. Mistä siis minunkin mielestä homma loppuviimeeksi kiikasti. Kyllä se vaan on tuo pelin avaaminen, joilla mestaruudet voitetaan.

 

[Vellihousu]

Isossa kuvassa mietityttää kuitenkin enemmän se, miksi Suomelle käy finaalissa aina näin. Jos syyksi ei saa tällä kertaa laittaa pään pettämistä, niin sitten kyse on valmennuksen kyvyttömyydestä mukautua peliin ja muuttaa sitä vastustajan mukaan.

Niin, tämä on varmasti se suurin ongelma, joskin sillä tarkennuksella, että kyse ei ole vain valmentajien kyvyttömyydestä vaan myös siitä että pelaajien kollektiiivnen osaaminen ei vaan riitä jos vertailukohtana ovat vaikka Kanadan pelaajat. Keskitason kanadalainen nhl - pelaaja on yleensä parempi kuin keskitason suomalainen eht - pelaaja ja se paremmuus näkyy usein juuri kyvyssä mukautua pelin vaatimiin muutoksiin.

Yksilöiden välistä eroa Suomi on kuronut kiinni yhteistyön jääkiekolla joka on periaatteessa loistava ja nimenomaan suomalaisen mentaliteettiin sopiva konsepti. Sen kääntöpuolena on kuitenkin liian usein ollut se, että Suomi on ollut liikaa naimisissa jonkun tietyn pelitavan kanssa. Tämä on näkynyt oikeastaan vuodesta, valmentajasta ja pelitavasta riippumatta ja kärjistynyt monta kertaa nimenomaan finaaleissa kun sitä yhtä ylimääräistä vaihdetta ei olekaan löytynyt. Toki Suomi on hävinnyt monta finaalia myös selkeästi heikompaan yksilötason suorittamiseen, mutta "isossa kuvassa" tässä saattaa olla yksi syy niin moneen finaalitappioon: yhteistyön jääkiekko ei välttämättä ole suurten voittojen jääkiekkoa.

Tietysti jääkiekko on aina joukkuepeli eikä kaikkea tähän asti tehtyä kannata heittää romukoppaan, mutta tulevaisuudessa odottaisin ja toivoisin että Suomen maajoukkueen valmennuksesta ja pelaajistosta löytyisi ne ylimääräiset 5 - 10 prosenttia so. kyky reagoida ja muokata peliä rohkeasti myös turnauksensa sisällä. Pelaajista uskon tätä rohkeutta löytyvän sillä nuori, 90 - luvulla syntyneistä löytyy ihan erilaista osaamista ja asennetta peliin kuin 80 - luvulla syntyneiltä. Mutta löytyykö valmentajilta? Sitä on vaikea sanoa.

Joka tapauksessa ja kaiken kaikkiaan Suomen tulevaisuus näyttää hyvältä, eilisestä ääri - harmittavasta tappiosta huolimatta.

 

[Ekonyymi]

Kun tulee muutakin urheilua seurattua, jääkiekossa ja futiksen MM/EM-kisoissa on yksilölajeihin verrattuna erityinen piirre eli ranteita viilletään, jos ei olla paras. Tämä johtunee siitä, että ko. tapahtumissa selviää luotettavasti vain paras joukkue. Muita mitaleja ja sijoja ei oikeastaan pitäisi jakaa lainkaan.

Kun N-liiton aikana järjestys MM- kiekossa määräytyi sarjana kaikki kaikkia vastaan, arvojärjestys oli selkeä. Voitiin olla tyytyväisiä muustakin kuin ykkössijasta. Ihan niin kuin Ronssi-Antti ja kansakin oli tyytyväinen olympiapronssiin.

Kaikesta huolimatta eli vaikka 'ei voitettu mitään', tällä kertaa olen huomattavan tyytyväinen joukkueen suoritukseen. Siihen riitti yksin jo se, että Venäjä voitettiin semissä Venäjällä. Olisi ollut kova paikka Känädällekin.

 

[Warrington]

Joo kyllähän tuo heikko avauspeli ja toimimaton träppi olivat taktisesti isoimmat syyt eiliseen tappioon. Kanada pääsi myllyttämään pitkiä aikoja meidän päädyssä, ja kun piti lähteä hyökkäämään niin oltiin aivan puhki. Liian monta kertaa voitettiin kulmassa kiekko, mutta avaus meni harakoille ja Kanadan mylly jatkoi jauhamista. Nekin kerrat kun päästiin toimittamaan kiekko Kanadan päätyyn ja vetäydyttiin träppiin, hävittiin se keskialue jatkuvasti. Kanada ei yrittänyt puskea meidän träppiin, vaan haki kärsivällisesti kovan vauhdin omista, ja pääsi jopa kiekollisena meidän träpistä yli eli siellä oli tehty kotiläksyt huolella. Varsinkin tuossa keskialueen träpin ylityksessä näkyi hyvin se Kanadan henkilökohtainen kiekollinen taito.

Sinänsä tuo träppi ei ollut lähtökohtaisesti mikään umpisurkea taktiikka Kanadaa vastaan, mutta olisin odottanut viimeistään 3.erässä että valmennus olisi muuttanut träpin korkeampaan kiekottomaan muodostelmaan tai jopa karvaukseen, kun avauspeli ei toimi niin sitten pitää pystyä riistämään se kiekko mahdollisimman syvältä vastustajan alueelta. Tuo Suomen alusta loppuun passiivinen pelitapa sopi johtoasemaan kuin nenä päähän, mutta Kanadaa vastaan kun oltiin tappiolla, se kusi monella tapaa omille nilkoille. Toki on myönnettävä että Kanada pelasi loistavan ottelun ja vaikka olisi tehty avausmaali, se ei olisi välttämättä auttanut voittoon. Kanada antoi käytännössä 60-minuuttia painetta ympäri kenttää, eikä mitään isoa lopun passivoitumista nähty Kanadalta lainkaan. Kanada iski meidän heikoimpaan kohtaan eli pakistoon, ja Kanada otti meidän hyökkäykseltä aseet pois pitämällä kiekkoa meidän puolustusalueella.

 

[Wäinö#16]

Itselleni jäi finaalista päällimäisenä mieleen monen alisuorittaminen. Muutenhan kisat meni todella mainiosti, mutta sitten tärkeimmällä hetkellä ei koneesta enää irronnut hirveän paljoa. Suomen parhaat finaalissa olivat Granlund, Aho ja Ohtamaa. Koivu ja Komarov olivat myös ihan kohtuullisia ja ehkä myös Barkov. Kolmosella ja nelosella oli aikamoista selviytymistaistelua Ahon hyvää peliä lukuunottamatta. Ykkösketjussa Jokinen oli mielestäni suorastaan surkea, Barkov parempi, mutta vaikea oli ketjukavereiden huonon pelin takia tehdä ihmeitä. Laine väläytti pari kertaa ja yksi huippupaikka siunaantui, mutta muuten menetti kiekkoja todella paljon. Enpä oikein tiedä onko World Cupissa oikein käyttöä, kun tilaa on vielä vähemmän. Kisojen MVP-palkinto oli kyllä aikamoinen vitsi. Joku paras nuori pelaaja -pystin olisi vielä ymmärtänyt,

Harmittavan lähelle joka tapauksessa kulta jäi ja finaalikin oli vain yhden maalin peli, vaikka pelillisesti Kanada veikin selvästi. Kärkiketjujen pitäisi toimia paremmin, että myös pelillisesti pystyttäisiin haastamaan paremmin. Kärkiketjujen pitäisi pystyä saamaan paine hyökkäyspäähän jatkuvasti ja luomaan maalipaikkoja, nyt ne oli todella harvassa. Barkovin ketjun YV hiipui myös turnauksen edetessä, eikä viimeisissä peleissä tullut enää edes laukauksia. Toinen YV ratkaisi välierän, joten sinänsä varmasti puolsi paikkansa ja jos Koskiranta olisi pistänyt finaalissa avopaikasta sisään, niin eipä tuossakaan olisi ollut valittamista. Mutta finaalissa tuollakin ketjulla YV-aika tuhraantui tehottomaan pyörittelyyn viidellä leftillä ilman laukauksia.

 

[sekolust]

Finaalissa tuo avauspeli heijasteli varsin hyvin sarjan kanssa. Suomen suurimpia minuutteja pelanneet olivat AHL-tasoisia Pokan ja Lindellin johdolla, siinä missä Kanadan vastaavat olivat NHL-tason äijiä. Eivät NHL-tähtiä, mutta kuitenkin sen askeleen tai pari meidän vastaavia edellä. Paljon annettiin eteen sillä, että tärkeässä roolissa olevat pakit olivat meillä juurikin sen pienen stepin heikompia. Tässä kohdin voitaisiin ehkä puhua oppirahoista tai realiteeteista, mutta pieni edge tuosta on Kanadalle pakko antaa. Vielä toistaiseksi meillä on niin rajallinen määrä NHL-tason kiekollisia pakkeja, että Kanada on kakkosmiehistölläänkin lähtökohtaisesti edellä tällä saralla. Onneksi kuitenkin nuorista on kasvamassa lupaavia yksilöitä ja esimerkiksi parhaat yksilöt nykyisistä (Vatanen, Ristolainen, Määttä, jne.) ovat jo vähintäänkin melko valmiita tekijöitä.

Valmennusjohdolle voisi heittää pyyhkeitä siitä, että joukkue tuli otteluihin lähes järjestään heikosti valmistautuneena. Ensimmäiset erät olivat varsin heikkoa suorittamista käytännössä kaikissa otteluissa, alkaen yksilötasosta (Lindell ensimmäisessä Kanada-pelissä loistava esimerkki) päätyen aina joukkuetasoiseen tekemiseen. Noin uhrautuvasti pelanneen joukkueen kohdalla väitän, että kyse oli valmistautumisesta asenteen sijaan. Jotain Ranskaa tai Unkaria vastaan on vielä helppo ymmärtää vaikea startti, mutta ratkaisupeleissä pitäisi olla alusta asti täysin valmiina pelaamaan. Eilen esimerkiksi Kanada ei tullut "päättömästi miljoonaa" päälle, vaan oli alusta asti systemaattisempi, parempi ja huolellisempi. Vaikka Jalosen pelitapaa itsessään pidän erittäin toimivana ja toteutus oli vähintäänkin kelvollinen, jotain jäi valmennukselta uupumaan näissä kisoissa.

Turnauksen aikana Laineen hehkutus meni mielestäni enemmän tai vähemmän väärään suuntaan. Laine on mahtava nuori talentti ja pelasi ikäänsä suhteutettuna jopa maagiset kisat. On kuitenkin mielestäni väärin nojata tuossa joukkueessa noinkin yksipuolisesti pelaajaan, joka sai vasta näissä kisoissa ensimmäiset todelliset kovat pelit alleen. Ehdoton onnistuja, mutta hänen aikansa johtaa joukkuetta tulee vasta myöhemmin. Sen sijaan joukkueen MVP oli mielestäni Koskinen. Hän oli suurin yksittäinen tekijä sille, että Suomi pelasi finaalissa ja finaalissa hän antoi kaikki mahdollisuudet voittoon.

Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että yhden maalin päästäminen veskarin kanssa pitäisi noilla maalipaikoilla riittää voittoon koska tahansa. Vaikka Kanada vei maalipaikat, olisi Suomen pitänyt noista paikoista iskeä se 1-2 maalia avauspelistä, trapista tai vastaavista riippumatta. Vaikka Kanada suoritti monella osa-alueella paremmin, tuntuu tuo tappio varsin karvaalta. Peli oli kaikesta huolimatta tyystin voitettavissa ja se ei olisi edes ollut mikään suuri vääryys.

 

[JJ#36]

Mitä Jokisen Jussiin tulee, niin kyllä, kaveri pelasi ihan OK kisat, mutta ei mies vain kuulu niihin kahteen kärkikenttään optimitilanteessa.
Liian pehmeä kaveri Laineen ja Sashan rinnalle, Komarov olisi esim ollut paljon parempi kolmas lenkki siinä. Nyt kellään tuossa ketjussa ei ollut hyökkäyspäässä agressiivista karvauspelaamista ja kiekkoja hävittiin jatkuvasti, paitsi ehkä Sashalla välillä.

Jos syksyn kisoihin saadaan kaikki mukaan, ei Juicy ole mukana. Paitsi kieltämättä ylimääräisenä hyökkääjänä voisi olla hyvä stuntti kenttään kuin kenttään. Mutta muuten kovemmat kaverit vie kyllä rosteripaikat, siellä on donskoit lehterät haulat sun muut tulossa mukaan.

Teemu Pulkkinen. Kaveri pelasi näissä kisoissa kovemmasta panoksesta mitä moni edes tajusi. Jos olisi onnistunut näissä kisoissa, niin kaveri olisi varmasti mukana World Cup pohdinnoissa.
Nyt tilanne on se että kukaan tuskin edes miettii tällaista vaihtoehtoa jos kaikki terveinä. Harmi.

Jussihan ei ole mikään näyttävä pelaaja, ennemminkin fiksu, monipuolinen ja luotettava, mutta siitä huolimatta tai juuri sen takia aina välillä hämmästyttää nämä mielipiteet joita ilmeisesti ihan vakavissaan lauotaan. Kauden näyttöjen perusteella saattaa siis olla 13. hyökkääjä World Cupissa, jos sitäkään???? Minkä ihmeen takia niin harva suomalainen tekee NHL:ssä 50 pistettä kaudessa kun se ilmeisesti tulee ihan puolivahingossa siinä pelaillessa, ja niitä kovempia kavereita on ihan jonoksi asti joita valita kärkiketjuihin World Cupiin. Ymmärrän hyvin sen että Jokinen ei monelle herätä hirveää fanitusta mutta välillä tuo aliarviointi ylittää kyllä käsityskyvyn.

 

[LikainenLegenda]

En ole Ovetshkinin haastatteluja paljon kuunnellut mutta minulle hänestä ei ole välittynyt yhtä itsetietoista kuvaa kuin Laineesta. Ja ovathan venäläiset keskimäärin isänmaallisempia kuin suomalaiset. Vähän ihmeissäni tänään kuuntelin yleisön haltioituneita reaktioita, kun korkokenkämies saapui pitämään kisojen päätöspuhetta ja jakamaan palkintoja. Ei herätä Sale tai Sipilä Suomessa moista kiimaa.

Jossei Ovetshkinilla itsellään, niin ainakin Aleksanterin äidillä tuntuu ainakin olevan melko tietoinen kuva poikansa pelitaidoista.

Noin ylipäätään mielestäni melko typerää joka kevät odottaa ketä mahdollisesti saadaan "MM-kisoihin" ja ketä ei ja harmitella sitä jos vastustajat saavat kovemmat pelaajat mukaan.

 

[Barnes]

Vaikka toivottua lopputulosta ei saatukaan, on oltava tyytyväinen turnaukseen. Kaikki pelaajat suoriutuivat urakastaan vähintään kelvollisesti, kotikatsomoissa saatiin runsaasti ilonhetkiä ja uudet kasvot ottivat roolia.

Kiitokset siis kaikille eilen mitalin saaneille!

 

[Ruoppaaja]

Katselen eilistä peliä uudestaan (2. erää takana)ja Suomen puolustajat avaavat uskomattoman usein lapaan. Välillä voisi tietenkin syöttö lähteä 0.5 sekuntia nopeammin, mutta onko sillä 0.5 sekunnilla väliä, kun laituri seisoo perse vasten laitaa. Lindellin avauspelaaminen on tietysti välillä aikamoista, mutta ei sekään nyt aivan luokatonta ole.

Aika moni täällä ja itsekin muistin asian hieman toisin. Ehkä 3. erä on sitten niin heikko, että se jätti tämän mielikuvan pelistä. Tässä, kun katsoo puolustajia erityisen tarkasti, on aika karmeata huomata 5vs5 pelissä, ettei nuo puolustajat saa juurikaan kiekon riistoja aikaiseksi. Ei ihme, ettei jakseta hyökätä, vaikka avaus tulisi lapaan. Kanadan pitkien hyökkäyksien jatkoon tarvitaan tosi usein hyökkääjää auttamaan tai suorittamaan riisto tai sitten Kanadan laukauksen jälkeinen irtokiekko, joka pomppii sopivan isoon tilaan suomalaisille.

Herää kysymys: kannattaako näin passiivisesti puolustaa? Jossain vaiheessahan Suomi tuplasti omassa päässä lähes kokoajan, mutta tämä turnaus mentiin vähän eri tavalla.

 

[13th Forward]

13. hyökkääjän mietteet finaalista. Miksi Suomi hävisi?

 

[Hiihtofani]

Pulkkinen teki varausvuotenaan 12 Liigapelissä tehot 1+2=3 ja -10.

Oli loukkaantuneena kyseisenä vuonna, joten ei ole ihan vertailukelpoinen, joten pakko oli ottaa seuraava kausi.

Katsoin huvikseni Suomi-USA harjoitusottelun uusintana ja laitoin Pulkkisen erityistarkkailuun. 3 ensimmäistä vaihtoa ja joka kerta saatiin paine USA:n päätyyn ja sitteń PUM erän lopulla lopulta myös maali. Muutenkin 3. ja 4. kentiltä vahvaa suorittamista ylipäätänsä.

Tässä kun muistelen koko MM-kisoja pidän 3. ja 4. kenttiä Suomen vahvimpina kenttinä. Sitten muistelen Suomi-Kanada alkusarjan peliä ja mitkäs kentät järkkäs maalit? 3. ja 4. kentät. ...mutta mitäs tapahtui finaalissa? 3. ja 4. ei saanut peliaikaa varsinkaan sen jälkeen, kun Suomi tiivisti pakettia.

Paras pelaaja MVP akselilla Jarno Koskiranta-Antti Pihlström-Koskinen

 

[JypFabu]

Jos kirjais omankin näkemyksen kisoista, kesken kun en halunnut kantaa ottaa.

Tulos oli hyvä, eikä mun mielestä ole syytä sen enempiä valmentajia kun pelaajiakaan tikunnokkaan nostaa, tulos oli se mihin pystyttiin, eikä se huono ollut.

Paljon täällä on kommentoitu träpin paikkaa, avauksia, sun muita taktisia liirumlaarumeja, mutta väitän, että tulos finaalissa johtui pelkästään siitä, että takki oli tyhjä, eikä enempää irronnut. Tulos olisi ollut aivan sama millä taktiikalla tahansa. Tavallaan voi siis sanoa, että suomen mestaruus oli voittaa venäjä, sitten tuli ulospuhallus, eikä mentaali - tai fyysinen preesens enää finaliin ollut ihan tapissa. halutessaan voi joku tietty syytellä valmentajia tai vaikka maatuska nukkeja, mutta ei se tosiasioita toiseksi muuta. Ne ja nämä taktiset, rakenteelliset ja rosteriin liittyvät muutosnäkemykset on pelkkää jossittelua, täti on edelleen täti, kun sillä ei munia oo.

Mielestäni Laineen valinta mvp:ksi oli myös nappivalinta ja perustelen sitä sillä, että toisin kuin muut kirjoituksissaan otan huomioon sen seikan, että pelien kovetessa Barkov oli se joka kuvasta katosi pelien kovetessa, silti, tanskaa vastaan 3-1 maali, venäjää vastaan voittomaalin syöttö ja jopa finaalissa oli laskujeni mukaan suomella ehkä neljä mahdollista paikkaa ja niissä vähintään puolessa Laine oli mukana. Mulle on tullut tunne, että häntä täällä kritisoivilla on jotenkin hukkunut horisontti kokonaan ja on vaadittu suorittamisia, jotka ei kertakaikkiaan hänen rooliinsa edes kuulu. Ihan kaikissa matseissa hän on joka tapauksessa ollut esillä roolinsa mukaisesti, vaikka joka kerta verkot ei ole heiluneetkaan. Valinnan kriteerit siis täyttyvät kirkkaasti ja oikeudenmukaisesti. Totta kai, osaltaan vaikuttaa varmasti tuo ikä ja hämmentävä kypsyys siihen nähden, eihän järjen mukaan ole mahdollista, että tuon ikäinen koltiainen kantaa moista roolia pelistä toiseen ja vielä kykenee sen lunastamaan. Sinne jossittelun puolelle sitten jää, että olisiko jälkeä tullut enemmänkin, mikäli Barkov vierellä ei olisi hyytynyt loukkaantumiseen tai sairasteluun, kumpaa sitten olikaan, vaatimus, että hän vielä ilman tukea olisi yksin lunastanut tulosta enemmän ei ole enää tältä planeetalta.

Puolustus viisikkona pelasi loppuun asti, finaali mukaan lukien oikeastaan täydellisesti, offensiivisuus oli kintereistä kokolailla syöty finaaliin tultaessa, mikä oli kanadan onni, vaikka voittonsa ansaitsivatkin, ehkä voisi jossitella, että Kukkosen verran tasoitusta riitti kanadalle mestaruuteen, kuka tietää.

Hienot kisat, hieno joukkue, hatunnosto jokaiselle joukkueessa, etiäpäin.

 

[Mediakuutio]

Kaikki Laineesta.

No jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin kovemmat pelit meni aika heikosti kyllä Laineeltakin. Paljon kiekon menetyksiä ja yksin kuskaamista. Näki, että taso ei yksin kertaisesti vielä ihan riittänyt joka on tietenkin täysin normaalia kun kaveri on niin nuori. Paljon parempia valintoja olisivat olleet ainakin Granlund ja Koskinen. Tuo parhaaksi hyökkääjäksi, MVP:ksi ja All Stars - kenttään valinta on kyllä tärkeimmät pelit huomioiden aika vitsi.

 

[El Gordo]

Isossa kuvassa mietityttää kuitenkin enemmän se, miksi Suomelle käy finaalissa aina näin. Jos syyksi ei saa tällä kertaa laittaa pään pettämistä, niin sitten kyse on valmennuksen kyvyttömyydestä mukautua peliin ja muuttaa sitä vastustajan mukaan. Vai pitääkö tämä finaalitappio tulkita kenties niin, että yhdeksän ottelun voittoputken ajan Suomi paikoitellen jopa ylisuoritti, kunnes finaalissa tuli todellinen taso esiin? Vai niin, että Kanadan pelitapaan Suomessa ei ole oikein koskaan löydetty lääkkeitä?

Usein näissä turnauksissa se finaali on vaikein peli voittaa, koska siellä tulee vastaan paras vastustaja.

Suomihan kohtasi kisoissa tukun heikkoja maita, semi-kovan USA:n ja oikeasti kovat Venäjän ja Kanadan. Huonointa Suomea oli varmaan joku Unkari-peli, eikä Slovakiaa tai Tanskaa vastaankaan kaikin ajoin ollut hurraamista, mutta noita pelejä nyt ei helposti pysty alisuorittamaan niin paljon, että tappio tulisi. Alkusarjan Kanada-ottelussa Suomella oli aluksi hurjia vaikeuksia, mutta onnen ja Koskisen torjuntojen ansiosta peli oli Kanadan alkurynnistyksen jälkeen 0-0 eikä 0-3 Kanadalle. Lopulta Suomi nousi hienoon voittoon, mutta oli selvää, että toisinkin olisi voinut käydä tämän vastustajan kanssa.

Välierässä kohdattiin kovan pelaajamateriaalin Venäjä, jolla kuitenkin oli jälleen kerran hieman kuriton pelitapa, joka sopi Suomelle kuin nenä Jalosen päähän. Finaalissa vastaan tuli joukkue, jolla oli kova pelaajamateriaali eikä pelitavallisia puutteita. Kanada oli vielä huomattavasti parantanut taktista peliään ja keskittymistään sitten Suomen kohtaamisen alkusarjassa. Lisäksi Talbot pelasi maalissa paljon paremman pelin nyt. Eipä siinä sitten Suomelle paljon mahdollisuuksia jäänyt, kun pelaajamateriaalissa ollaan selvästi huonompia (etenkin pakisto), eikä pelitaktiikka tai huolellisuus enää anna meille ratkaisevaa etua. Suomen voitto olisi vaatinut 0-0 tilanteessa sinnittelyn, kunnes joku tuuripomppu, ylivoimaonnistuminen tai jonkun hyökkääjän yksittäinen neronleimaus antaa johdon, jota sitten vielä onnistutaan puolustamaan loppuun asti. Kävikin toisin, tämä yksittäinen onnistuminen ja sen jälkeinen menestyksekäs johdon puolustaminen menikin Kanadalle.

Viimeisen 10 vuoden finaalit Suomella, 4 esiintymistä, 1 voitto, 3 tappiota. 2011 Ruotsia vastaan oli ennakkoonkin aika hyvät saumat, ja silloinhan voitto aika vakuuttavasti tulikin. Kanada on aina vaikea voittaa finaalissa (ei ole Ruotsikaan siinä 2000-luvulla onnistunut kolmesta yrityksestä huolimatta), ja nämä 2007 ja 2016 Kanadan mestarijoukkueet on riittävän nimekkäitä, jotta Suomen tappioita ei voi kovin suurena ihmeenä pitää. 2014 finaalissa Venäjällä oli ilman muuta materiaalietu puolellaan, ja vähän taisi tuomaritkin viheltää heille suotuisasti.

Toki, kun Suomi rutiininomaisesti ylisuorittaa välierässä (Suomen MM-välieräesiintymiset taitaa olla jotain 10-6, eli useimmiten välierä voitetaan, vaikka tosi harvoin ollaan ennakkosuosikki), niin herättäähän se kysymyksen, miksei joskus näin tapahdu finaalissakin. Mutta ei vaan tunnu tapahtuvan. Eikä välttämättä ole mikään suomalainen erikoisuus, vaan yleensäkin urheilussa tapahtuu usein niin, että finaalissa yllätykset loppuvat. Ehkä joku urheilupsykologi osaa selittää.

 

[peterra]

Toki, kun Suomi rutiininomaisesti ylisuorittaa välierässä (Suomen MM-välieräesiintymiset taitaa olla jotain 10-6, eli useimmiten välierä voitetaan, vaikka tosi harvoin ollaan ennakkosuosikki), niin herättäähän se kysymyksen, miksei joskus näin tapahdu finaalissakin. Mutta ei vaan tunnu tapahtuvan. Eikä välttämättä ole mikään suomalainen erikoisuus, vaan yleensäkin urheilussa tapahtuu usein niin, että finaalissa yllätykset loppuvat. Ehkä joku urheilupsykologi osaa selittää.

Taisi Sveitsi tuossa muutama vuosi takaperin (2013) päästä finaaliin asti, mutta ei vaan riittänyt. Muutenhan Sveitsi pelasi sensaatiomaiset kisat. Erittäin positiivinen asia on kuitenkin se, että Suomi pystyy jo nyt hyökkääjissä ja pelitavassa haastamaan maailman kiistattoman jääkiekkomahdin, Kanadan. Se, missä Suomella vielä on pitkäjänteistä työtä tehtävänä on puolustuksen parantaminen sille tasolle. Maajoukkueen nuorennusleikkaus on onnistunut Suomella tosi hyvin verrattuna esim. Tsekkeihin tai Slovakiaan. Vielä, kun saadaan uusia puolustajia tuotettua, jotka pystyvät pelaamaan NHL-tahdissa niin Suomella on pullat hyvin uunissa. Puolustus on edelleen se osa-alue, jolla annetaan muutamat tulevat vuodet melkoisesti tasoitusta muille kärkimaille.

Kattokaapa piruuttaan, paljonko Ruotsilla on nopeita ja taitavia kiekollisia pakkeja NHL:ssä. Osa-alue, jossa ollaan Ruotsia, Kanadaa ja Venäjää selvästi jäljessä. Suomalainen valmennus taitaa olla parasta maailmalla tällä hetkellä. Oon iloinen, että on myös tulossa ikäluokka, joka paukuttaa paikoistaan maaleja. Suomikiekko menetti varmaan 2000-luvun alusta juuri sen kymmenen vuotta, kun aina hallittiin pelejä, mutta maalit jäi tekemättä.

 

[Nelfor]

Ja se sama Kanada kaatui alkusarjassa materiaalierosta huolimatta 4-0. Haen tässä nyt sitä, miksi Suomi ei pysty suunnilleen ikinä nostamaan tasoaan finaaleissa, kun vastustaja pystyi nytkin. @peterra selitti ihan ansiokkaasti, mihin tämä yksittäinen peli ratkesi, mutta minä odottaisin valmennukselta nimenomaan kykyä reagoida tällaisiin tilanteisiin pelin sisällä. Muuten päädymme taas siihen selitykseen, että hopea oli maksimisuoritus, mitä sen ei pitäisi yhdeksän ottelua putkeen voittaneelle joukkueelle olla.

Ja alkusarjassakin Suomi pelasi aikalailla yhtä hyvin, nyt vain Kanada pystyi parantamaan, koska Suomi oli alkusarjan lopussa jo Kanadaa valmiimpi pelillisesti. Suomi veti koko turnauksen ajan tietyllä tapaa äärirajoilla, kun taas Kanada veti täysillä vasta finaalissa.

Vaadit reagointa valmennukselta, mutta mitä tämän reagoinnin olisi pitänyt olla? Rohkeaa hyökkäämistä väkisin, vaikka pakisto ei saa edes perussyöttöjä hyökkääjille? Miten luulet sellaisen onnistuneen? Tämä pelitapa oli yksinkertaisesti paras mahdollinen tapa, millä Suomi olisi voinut Kanadan lyödä. Se olisi vain vaatinut enemmän terävyyttä, kun maalipaikoille päästiin. Jos olisi hyökätty väkisin enemmän, niin se olisi johtanut vain ja ainoastaan Kanadan murskavoittoon.

 

[Tornados]

Oli loukkaantuneena kyseisenä vuonna, joten ei ole ihan vertailukelpoinen, joten pakko oli ottaa seuraava kausi.

Katsoin huvikseni Suomi-USA harjoitusottelun uusintana ja laitoin Pulkkisen erityistarkkailuun. 3 ensimmäistä vaihtoa ja joka kerta saatiin paine USA:n päätyyn ja sitteń PUM erän lopulla lopulta myös maali. Muutenkin 3. ja 4. kentiltä vahvaa suorittamista ylipäätänsä.

Tässä kun muistelen koko MM-kisoja pidän 3. ja 4. kenttiä Suomen vahvimpina kenttinä. Sitten muistelen Suomi-Kanada alkusarjan peliä ja mitkäs kentät järkkäs maalit? 3. ja 4. kentät. ...mutta mitäs tapahtui finaalissa? 3. ja 4. ei saanut peliaikaa varsinkaan sen jälkeen, kun Suomi tiivisti pakettia.

Paras pelaaja MVP akselilla Jarno Koskiranta-Antti Pihlström-Koskinen

Osa syy pelin tiivistämiseen taisi olla Koskirannan loukkaantuminen toisessa erässä.
Iltalehdessä:
Kaksikon ohi klinkkaa jäykällä jalalla hyökkääjä Jarno Koskiranta. Hän lähtee suoraan sairaalaan näyttämään polveaan.

- (Finaalin) toisessa erässä muljahti. Yritin pari vaihtoa pelata, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt lääkäriin ja sitten ehkä tiistaina Lappeenrantaan, KHL-pelaaja kertoo.

 

[Ruoppaaja]

Vaadit reagointa valmennukselta, mutta mitä tämän reagoinnin olisi pitänyt olla? Rohkeaa hyökkäämistä väkisin, vaikka pakisto ei saa edes perussyöttöjä hyökkääjille? Miten luulet sellaisen onnistuneen?

Pakiston osalta ei ainakaan avauserän osalta pidä paikkansa. Puolustajien harhasyöttöjä oli 6kpl, mutta lapaan tuli kaikkiaan 41kpl. Nämä siis tasavoimalla ja ylivoima tilanteen laskin erikseen. Lasken huomenna loput erät, jos jaksan.

Pelistä sanoisin kolmannen katselukerran jälkeen, ettei Suomi niin kauhean huonosti pelannut, vaikka hirveältä se tuntui livenä.

BTW: hyökkääjien osalta lukemat olivat ensimmäisessä erässä 7kpl harhasyöttöjä ja lapaan 33kpl, mutta nämä eivät ole tietenkään vertailukelpoisia.

 

[Nelfor]

Pakiston osalta ei ainakaan avauserän osalta pidä paikkansa. Puolustajien harhasyöttöjä oli 6kpl, mutta lapaan tuli kaikkiaan 41kpl. Nämä siis tasavoimalla ja ylivoima tilanteen laskin erikseen. Lasken huomenna loput erät, jos jaksan.

Pelistä sanoisin kolmannen katselukerran jälkeen, ettei Suomi niin kauhean huonosti pelannut, vaikka hirveältä se tuntui livenä.

BTW: hyökkääjien osalta lukemat olivat ensimmäisessä erässä 7kpl harhasyöttöjä ja lapaan 33kpl, mutta nämä eivät ole tietenkään vertailukelpoisia.

Okei, myönnetään, olin väärässä. Mutta kuinka laadukkaita syötöt olivat, jos unohdetaan se saatiinko syöttö perille vai ei? Eli annettiinko syöttöjä sellaisiin paikkoihin, joista oli aidosti mahdollisuus peliä rakentaa eteenpäin? Sellainen mielikuva itselleni jäi, että syöttöjä saatiin kyllä lähtökohtaisesti omille, mutta olivat sen luokan "kaverisyöttöjä", että kiekko menetettiin usein herkästi kyseisen "onnistuneen" syötön jälkeen.

 

[nixu]

Okei, myönnetään, olin väärässä. Mutta kuinka laadukkaita syötöt olivat, jos unohdetaan se saatiinko syöttö perille vai ei? Eli annettiinko syöttöjä sellaisiin paikkoihin, joista oli aidosti mahdollisuus peliä rakentaa eteenpäin? Sellainen mielikuva itselleni jäi, että syöttöjä saatiin kyllä lähtökohtaisesti omille, mutta olivat sen luokan "kaverisyöttöjä", että kiekko menetettiin usein herkästi kyseisen "onnistuneen" syötön jälkeen.

Jep. Harvinaisen monta kertaa omissa jäätiin pyörimään, syöttö laitaan seisovin jaloin olevalle laiturille suoraan luistimiin tms. Ja Kanada karvasi välittömästi kahdella tai kolmella jolloin palauteltiin takaisin maalin taakse ja uusi yhtä ponneton yritys toista laitaa pitkin. Ei vaan pelinopeus ja rohkeus riittänyt, harvoin lähdettiin jalalla sentterin toimesta. Tosin silloin kun lähdettiin niin saatiin aikaan jonkilainen hyökkäys.

 

[L4E]

No eihän Koivu ollut esimerkiksi MM-2011 peleissä merkittävästi parempi kuin nytkään, koska Koivu on tämän tason pelaaja. Sensijaan odotusarvossa Barkov floppasi kyllä mun silmissä aika rajusti nimenomaan näitä huippumaita vastaan ja varsinkin nyt finaalissa. 5vs5-pelissä Barkovin piti olla se johtava pelaaja Miken ohella, Mikke loi tasaisesti maalipaikkoja niin itselleen kuin muillekkin, .

Tämä ainakin omasta mielestäni oli valmennusjohdon ainut moka turneesssa. Miksei laitettu MG:tä tai Ahoa hyökkäävään sentterin asemaan. Koivu pätevä kyllä tuolla puolustavassa roolissa kolmosessa esim. Ainoat heebot jotka teki peliä ja pelaa laiturina ... Kuitenkin nuokin molemmat osaavat puolustaa!

 

[Ruoppaaja]

Okei, myönnetään, olin väärässä. Mutta kuinka laadukkaita syötöt olivat, jos unohdetaan se saatiinko syöttö perille vai ei? Eli annettiinko syöttöjä sellaisiin paikkoihin, joista oli aidosti mahdollisuus peliä rakentaa eteenpäin? Sellainen mielikuva itselleni jäi, että syöttöjä saatiin kyllä lähtökohtaisesti omille, mutta olivat sen luokan "kaverisyöttöjä", että kiekko menetettiin usein herkästi kyseisen "onnistuneen" syötön jälkeen.

Ekassa erässä ei kauhean monta huonoa syöttöä pakeilta lähtenyt, korkeintaan muutama kappale (5-6kpl). Toinen ja kolmas erä tilastoimatta, siinä tilastoidessa huomaa samalla syötön laadun. Epäilen, että varsinkin kolmannessa erässä näitä "kaverisyöttöjä" tulee. Sellainen mielikuva jäi pelistä, että puolustaja syötti usein kolmannessa erässä puoliksi ahdistetulle seisovalle laiturille, joka oli jo lähtökohtaisesti ns. kusisessa paikassa. Ja osa syötöistä oli vielä rännin kautta tai muita epämääräisiä pomppukiekkoja. Laitan tilastot ja kommentit laadusta tänne, jos saan aikaiseksi katsoa vielä kaksi jälkimmäistä erää.

 

[Rixa88]

Kaavat eivät petä:
MM-kisat 1992: Suomi voittaa ennen finaalia kaikki ottelut, häviää sitten finaaliottelun
Olympialaiset 2006: Suomi voittaa ennen finaalia kaikki ottelut, häviää sitten finaaliottelun
MM-kisat 2016: Suomi voittaa ennen finaalia kaikki ottelut, häviää sitten finaaliottelun

1998: U20-mestaruus, hopeaa miesten MM-kisoissa
2014: U20-mestaruus, hopeaa miesten MM-kisoissa
2016: U20-mestaruus, hopeaa miesten MM-kisoissa

Entäs tämä menneiltä vuosilta:
1998: U20-mestaruus, olympiapronssi, hopeaa miesten MM-kisoissa
2014: U20-mestaruus, olympiapronssi, hopeaa miesten MM-kisoissa

Entä jos Suomi voittaa vuonna 2018 U20-mestaruuden, ottaa olympialaisissa pronssia ja voittaa sitten MM-kisoissa kaikki ottelut ennen finaalia?