Miten sulla menee?

[godspeed]

Oudosti. Jostain syystä Jasmin Voutilaisen kuolema on pyörinyt päässä ja aiheuttanut ahdistusta viime päivät. Täysin tuntematon henkilö minulle, enkä ollut edes kuullut hänestä ennen kuin luin uutisen hänen kuolemastaan.

Sitä kutsutaan empatiaksi.

 

[Glove]

Ihan paska olo. Väsyttää fyysisesti ja henkisesti. En tosiaan osannut töissä enää edes laskea päässä 17-5. Oli liian vaikeaa, piti tehdä paperilla. Kolottaa vähän sieltä sun täältä. Päästä, hartioista, selästä, lonkista ja jaloista. Niin ja on tuo rannekin edelleen kipeä.

 

[ipaz]

Ei valittamista. Ei mitään riemusta kirkumista, mutta ei myöskään synkistelyä (sillon kun synkistää, kuunnellaan Juha Raivion tuotantoa ja jostain syystä helpottaa). Tää on tällaista miikanousiaismaista hidasta keskiluokkaista menoa. Ei tarvitse olla kaikkea ja paljon ja suorittaa ihan helvetisti koko ajan tai ajatella, että maailman paino olisi mun harteilla. Töissäkin oppinut viime vuosina vihdoinkin ottamaan rennommin, eikä tule enää kotona työjuttuja mietittyä.

Ja kun kotonakaan ei ole ketään kertomassa mitä tehdä ja minne mennä milloinkin, niin tämähän on oikeastaan aika rentoa oloa. Liikuntaa pitäis jaksaa harrastaa enemmän. Ehkäpä sitten kun nuo lumet tuosta lähtee.

 

[Old Ray]

Hyvin. Lopetin alkoholin käytön vuoden vaihteessa. Tuskin juon enää koskaan. Olipa kiva käydä baarissa selvin päin, siellä oli vitun hauskaa, eikä tänään ole krapulaa ja morkkista.

Kohta 4 kk raittiina, eikä ole tehnyt mieli palata entiseen.

 

[Petofani]

Ihan hyvin menee. Tavoittelen Vuoden Jatkoaikalaisen titteliä.

 

[ZayWest]

Reilu 10 vuoden omaishoitosuhde vanhaan isään päättyi periaatteessa tänä aamuna ja huomisesta eteenpäin alkaa tapahtumaan peliliikkeitä. Tai tiistaina. Vaikea päivä oli soittaa ja ratkoa asioita, mutta mentiin liian isojen rajojen yli.

Ensimmäisenä tietenkin isäni on saatava hoitokotisysteemiin jotta lääkkeet sekä muu kontrolli on kunnossa. En tiedä miksi välitän yhä kun tuossa vaihteeksi sain kuulla että minut olisi pitänyt tappaa aikoja sitten. Kuulemma lapsena olisi pitänyt lyödä pää kovempaa lavuaariin. Korjasi toki nokkelana miehenä että hän ei tekisi lapselle pahaa.

Niin. Dokumentit olemassa ja hän kokee ylpeyttä että pääsee kertomaan mikä on ollut totuus. Tuossa nousi sääli. Mies on ihan kuistilla jos kuvittelee että hänen mielipide olisikin yhtäkkiä todennettu fakta.

Elämäni lupasi tuhota kaikin keinoin ja keksii kyllä tarinat. Kerroin nämä asiat ääneen henkilölle jolle soitin ja myös rehellisesti virheistäni. Oli kuulemma kovin outoa miten kadonnut käsitys minulla on oikeudesta olla ihminen. Vieläkin puolustin vanhaa ukkoa.

Sen verran hahmotan että narsisti on kyseessä. Hän ei myönnä mitään virheitä ja selittää kaiken edukseen. Osaan argumentoida faktoilla ja aistin heti verbaalisen hyökkäyksen.

Sanoin myös itse että eikö kannata tappaa itsensä kun on noin paha olla. Kaduttaa. Tuli sanottua että hän voisi tappaa minut nukkuessani veitsillä. Olisi kuulemma teräaseiden haaskausta käyttää niitä minuun.

Ohjeeksi sain että olisin vain hiljaa kunnes asiat etenee. Ei. Nyt tämä pajatso räjähti viimeisen kerran ja onhan se jännä tunne pelätä henkensä puolesta. Ja koira kun tuossa on vielä.

Vähän erilainen sunnuntai. Jospa loppuelämäni olisi viimein jotain hyvää. Tässä on ilmaisia vuosia annettu vitusti ilman mitään vastinetta.

Ja nyt saa pohtia miten paljon tulee verbaalista uhkailua ja näenkö huomisen aamun.

 

[godspeed]

@ZayWest

Ei noita mulkkuja kannata paapoa.

 

[ZayWest]

@ZayWest

Ei noita mulkkuja kannata paapoa.

Ollut opettavainen matka, oppinut tajuamaan omia vahvuuksia sekä puutteita melko hyvin. Työmaata piisaa. Eipä näitä liikaa posin kautta kuulemma pitäisi miettiä.

Koen kuitenkin että jo tuon reilu 10v todennettavissa olevien faktojen ja sitten kaiken koetun paskan myötä nyt riittää.

Olen auttanut enenevissä määrin sairasta ikäihmistä, sietänyt kaiken ja nyt on muiden vuoro.

 

[godspeed]

@ZayWest

Muijan äidillä todettu Alzheimer, mutta varhaisessa vaiheessa. Ennustan suuria vaikeuksia, jos mummo elää vielä pitkään.

 

[ZayWest]

@ZayWest

Muijan äidillä todettu Alzheimer, mutta varhaisessa vaiheessa. Ennustan suuria vaikeuksia, jos mummo elää vielä pitkään.

Ikävä kuulla ja näissä vastaavissa asioissa kaikkien on suotavaa miettiä että mihin lähtee jos lähtee ottamaan osaa auttamiseen vaikka prosessina.

Minä olen/olin esimerkiksi täysin yksin ilman mitään tukiverkkoja joutunut toimimaan, mutta valitsin myös tämän. En uhriudu.

Näin muutoin tunnustan että vituttaa kyllä kuulla joskus juttuja vaikkapa omaishoidon kevyeen muotoon kun esimerkiksi kolme sisarusta eivät jaksa jakaa vastuuta. Ja näissä jutuissa on ollut vielä toimiva tukiverkosto.

Rakastan synkälläkin hetkellä huumoria ja onhan tämä ihan vitun vitsi että isälläni on nimetty omalääkäri, neurologi ja kattava hoitotiimi jossa jäsenillä on tarkennetut roolit. Säännöllisiä romahduksia ja kohti kuolemaa menoa ollut. Lähellä käyty liian usein. Ja itse mainostivat aikanaan miten asiat helpottuu ja saan tukea yhtälöön.

Lopputulos: minut nimettiin omaishoitajaksi eikä oikeasti mikään asia suju johdonmukaisesti vaikka miten selittää, avaa asiaa tai jopa huutaa apua.

 

[Surukuku]

@ZayWest

Muijan äidillä todettu Alzheimer, mutta varhaisessa vaiheessa. Ennustan suuria vaikeuksia, jos mummo elää vielä pitkään.

Äidilläni oli Alzheimer ja olihan se jotenkin järkyttävää todeta, kuinka oma äiti pikku hiljaa poistui tästä tietoisesta maailmasta. Eniten minua jäi kaduttamaan, ettemme kerinneet puhua minua oman sairauteni kautta askarruttaneista asioista ennenkuin hän jo oli sen rajan tuolla puolen, ettei enää voinut.
Hoitokodin sänkyyn hän päätyi ja siitä lopulta lähti - rauha hänen muistolleen...

 

[Kauko Viisas]

Pitkästä aikaa on aikaa kysyä miten sulla menee?

 

[Czescku]

Pitkästä aikaa on aikaa kysyä miten sulla menee?

Helvetin hyvin menee... ja siitä jo joku piilovittuilee palstalla. En välitä onneksi. Kesärinkikin tällä viikolla.

 

[UnenNukkuja]

Pitkästä aikaa on aikaa kysyä miten sulla menee?

Edes yhdeltä alueelta voin vastata, että hiton hyvin menee. Muutan pian, ja tuossa on jotain, mitä olen odottanut ainakin seitsemän vuotta. Muilta osin samaa skeidaa, mutta onneksi edes yksi rullaa.

 

[Individual]

Tämä viikko vielä töitä ja sitten neljän viikon kesäloma. Tarkoitus olisi tutkia, mitä kaikkea tämä pääkaupunkimme oikein tarjoaa ja harrastaa toki myös maakuntamatkailua pariin otteeseen ainakin.

Linkki: https://open.spotify.com/track/1wfjJQCRiwf0ol2vlaZcnb?si=0c72406cf8f44491

 

[Glove]

Alkaa jo pikkuhiljaa hermostuttaa kun duunit loppuu kolmen kuukauden päästä, eikä uudesta ole hajuakaan. Jos ei löydy niin teen konkurssin. Vai voiko ykstiyishenkilö tehdä Suomessa konkurssia vai onko se yritysten etuoikeus?

 

[alwahla]

Alkaa jo pikkuhiljaa hermostuttaa kun duunit loppuu kolmen kuukauden päästä, eikä uudesta ole hajuakaan. Jos ei löydy niin teen konkurssin. Vai voiko ykstiyishenkilö tehdä Suomessa konkurssia vai onko se yritysten etuoikeus?

Kyllä se konkurssi voi koskettaa ihan kaikkia tahoja, oli sitten kyseessä yksityishenkilö tai firma.

 

[alwahla]

Lyhyesti ja ytimekkäästi: keskenjääneiden lukio-opintojen jatkaminen iltalukiossa on osoittautunut yhdeksi parhaimmista ideoista, jonka olen saanut tällä vuosikymmenellä ja ylipäänsä viimeisen 15 vuoden aikana. Edellinen yritys kymmenkunta vuotta sitten kaatui siihen, etten ollut tarpeeksi motivoitunut, mutta nyt on täysin toisenlainen ääni kellossa. Nyt olen erittäin motivoitunut ja saanut vieläpä hyvän alun opintoihini, kun olen päässyt osalliseksi hyviin ja mielenkiintoisiin ryhmiin niin äidinkielessä, psykologiassa kuin vieläpä ruotsissakin.

On kyllä tehnyt niin hyvää sekä omalle ajatusmaailmalle että varsinkin henkiselle hyvinvoinnille, kun on vihdoin päässyt hyvään seuraan (ja vieläpä ihan oikeiden ihmisten kanssa), jossa voi käyttää omia vahvuuksiaan ja olla luontevasti osana porukkaa luomassa hyvää ryhmähenkeä sekä osallistumassa yhteisiin projekteihin. Kaiken sen paskan jälkeen, mitä olen päässyt elämässäni kokemaan, tuntuu tämä jonkinlaiselta ennenaikaiselta joululahjalta. Ja kun vielä sosiaalinen kanssakäyminenkin on alkanut sujua aina vaan paremmin niin koulussa kuin vapaallakin, voin hyvinkin uskoa, että elän suurta murroskautta elämässäni.

Uudet kuviot niin työelämässä (uutta duunia en ole vielä saanut, mutta kyllä se sieltä jossain vaiheessa ilmaantuu), miellyttävä ja positiivinen opiskeluympäristö opettajineen ja oppilaineen sekä kasvava itseluottamus yhdistettynä siihen, että sosiaalinen elämäni on heräämässä vuosikausien koomasta, ovat olleet tämän vuoden parasta antia. Päivä on alkanut paistaa risukasaan.

 

[Glove]

HUonompaan suuntaan tässä ollaan menossa. Päivä päivältä adhdistaa, vituuttaa ja masentaa tuleva työttömyys. Olen minä hakenut useitakin paikkoja, mutta ei vaan nappaa. Ja taloutenihan se eniten huolettaa, miten rahat riittää. Asuntohan on jo myynnissä, sen kun saisi pois niin sisi sitten edes vuokrakämppään asumistukea kun sitä ei ilmeisesti kohta enää omistusasuntoon saa.

 

[Rick Rother]

Periaatteessa hyvin. Jokunen vuosi sitten koettu ja toivuttu PTSD on pääsääntöisesti ehkä taputeltu. Pieniä jälkipotkuja vielä on.

Olen viimeisen puolentoista vuoden aikana erakoitunut huolella. Kynnys sosiaaliseen kanssakäymiseen on noussut. Sitä olen saanut onneksi laskemaan ja onneksi on ystäviä ja perhe, jotka ei anna sen kynnyksen haitata.

Toinen on sitten suoritustaso ja arjenhallinta. Saatan torkuttaa aamulla tuhottomasti ja yksi päivä viikossa menee töissä siihen, että lorkin internetsissä tai somessa tutkimassa itselleni täysin epäolennaista paskaa. Siitä huolimatta tulostaso on hyvä, ja vastuullani olevat asiat rullaavat pääsääntöisesti hyvin eteenpäin ja tukevat projektien onnistumista.

Lorkkiminen ja sijaistoimintojen runsas määrä vaivaavat tällä hetkellä. Sosiaalisten tilanteiden välttelyä vielä on, mutta se menee kokoajan eteenpäin.

Fyysisesti voin muuten hyvin, mutta ylipainoa on tullut parikytä kiloo viimeisen muutaman vuoden aikana. Pelkkä lätkävarusteet päällä ei kunto riitä peleihin ja säbäkaukalossakin fyysinen preesens riittää stay-at-home pakitteluun äärimmilleen viritetyllä pelinluvulla. Peruskestävyyden, puntin ja ruokavalion kautta tähänkin pikkuhiljaa kiinni. Vuoroja riittää ensikin tai sitä seuraavana vuonna.

Keskuspuisto on mahtava paikka ja sauvakävely on jees.

 

[Päätykiekko]

Aika kehnosti menee. Masennus vie miestä pahasti ja itsetuhoiset ajatukset on päivittäisiä. Välillä tuntuu ettei jaksa enään.

 

[UnenNukkuja]

Olen muutoksista virkistyvää sorttia.

Muutin juuri ja tuo kyllä jollain tapaa on virkistänyt. Innostun liikunnasta eri tavoin. Toki tuohon osasyy taitaa olla syksy. Syksy on aina innostanut liikuntaan. Otan tuon jotenkin monipuolisena aikana, kun ensin voi keskittyä pitkiin lenkkeihin luonnossa, sitten vaikka kuntosaliin tai uimahalliin. Mutta maisemanvaihdoskin tekee hyvää, vaikka sinänsä kyllä erittäin tuttu seutu entuudestaan. Ja ei, en kyllä liian usein halua muuttaa.

Toiselle puoliskolleni käynyt hieman samaa mitä @Rick Rother tuossa kertoo. Hyvin tekee työtään (asiakaspalvelua puhelimen välityksellä), mutta muut kohtaamiset on herralle vaikeita. Minulla menee vähän energiaa tuossa, kun koitan rauhoitella toista ihmisten ilmoilla. Joo, itse viihdyn ihmispaljoudessa.

 

[Surukuku]

Tsemppiä, @Glove - asioilla on tapana aina järjestyä... jotenkin...
Toivottavasti saat nyt ensin sen kämpän kaupaksi, niin sitten voit rauhassa katsoa eteenpäin muiden haasteiden kanssa.

@Päätykiekko, voimia sinullekin - pienin askelin, pienin askelin...

 

[Crow]

Paremminkin on joskus mennyt. Työpaikka vaihtui kesällä organisaatiomuutosten ja strategisen yhteistyön myötä huomattavasti suurempaan taloon, ja ajattelin että nyt pääsen kunnolla etenemään työurallani. No, eilen tuli kutsu muutosneuvotteluihin yksikön heikon tilauskannan vuoksi. Edellisessä työpaikassani oli muutosneuvottelut viime joulukuussa. Silloin napsahti 3kk lomautus, joka onnekseni lyheni kahdella kuukaudella. Nyt on oikeasti pelkona, että osuu irtisanominen kohdalle.

Tuli hankittua vielä sähköpyörä työsuhde-etuna, jonka myötä innostus liikuntaa kohtaan on noussut aivan uudelle tasolle. Varmaan täytyy siis siitäkin luopua neuvotteluiden lopuksi.

 

[madeOFspade]

Pikkuhiljaa menee paremmin. Joku kuukausi taaksepäin koin elämäni ensimmäisen totaalisen stopin. Kroppa löi vastaan, tuli ns. raja vastaan.

Eletään ruuhkavuosia. Esikoinen aloitti koulussa, itselle kiireinen kesä takana töiden parissa ja tarkoitus oli myös aloittaa lisäopinnot ammattikorkeassa töiden ohessa. Olen yrittäjä ja teen siinä sivussa myös sivutyötä toisaalla, nyt myös opiskelija. Kaiken päälle äidiltäni löytyi pitkälle levinnyt syöpä.

Menin rikki. Muutama päivä itkua, unettomuutta ja koko kroppa oireili. Jouduin soittamaan ulkopuoliselle henkilölle jotta sain puhuttua. Lisäksi muutama hyvä ystävä tukena joiden kanssa keskustelut toivat helpotusta oloon.

Työt stoppasi ja kasaantui, oma koulun startti viivästyi ja nyt pitäisi ottaa kaikki kiinni. Samalla takaraivossa tykyttää pelko äidin tilanteesta. Onneksi äiti on positiivinen ja vahvasti sillä asenteella, että hän tuosta selviää. Tänään sai tiedon, että aloitetaan leikkauksella ja sen jälkeen muita hoitoja. Taistelu alkaa siitä.

Askel kerrallaan kohti parempaa huomista mennään ja pään kanssa tehdään duunia, että saadaan asiat raiteilleen.

Elämän suurin saavutus ei ole se, että ei koskaan kaadu, vaan se, että jaksaa aina nousta.