Lyhyesti ja ytimekkäästi: keskenjääneiden lukio-opintojen jatkaminen iltalukiossa on osoittautunut yhdeksi parhaimmista ideoista, jonka olen saanut tällä vuosikymmenellä ja ylipäänsä viimeisen 15 vuoden aikana. Edellinen yritys kymmenkunta vuotta sitten kaatui siihen, etten ollut tarpeeksi motivoitunut, mutta nyt on täysin toisenlainen ääni kellossa. Nyt olen erittäin motivoitunut ja saanut vieläpä hyvän alun opintoihini, kun olen päässyt osalliseksi hyviin ja mielenkiintoisiin ryhmiin niin äidinkielessä, psykologiassa kuin vieläpä ruotsissakin.
On kyllä tehnyt niin hyvää sekä omalle ajatusmaailmalle että varsinkin henkiselle hyvinvoinnille, kun on vihdoin päässyt hyvään seuraan (ja vieläpä ihan oikeiden ihmisten kanssa), jossa voi käyttää omia vahvuuksiaan ja olla luontevasti osana porukkaa luomassa hyvää ryhmähenkeä sekä osallistumassa yhteisiin projekteihin. Kaiken sen paskan jälkeen, mitä olen päässyt elämässäni kokemaan, tuntuu tämä jonkinlaiselta ennenaikaiselta joululahjalta. Ja kun vielä sosiaalinen kanssakäyminenkin on alkanut sujua aina vaan paremmin niin koulussa kuin vapaallakin, voin hyvinkin uskoa, että elän suurta murroskautta elämässäni.
Uudet kuviot niin työelämässä (uutta duunia en ole vielä saanut, mutta kyllä se sieltä jossain vaiheessa ilmaantuu), miellyttävä ja positiivinen opiskeluympäristö opettajineen ja oppilaineen sekä kasvava itseluottamus yhdistettynä siihen, että sosiaalinen elämäni on heräämässä vuosikausien koomasta, ovat olleet tämän vuoden parasta antia. Päivä on alkanut paistaa risukasaan.
