Miten sulla menee?

[godspeed]

@UnenNukkuja

Voitaisiin mennä naimisiin, mutta valitettavasti seurustelen jo. Niin taidat sinäkin. Hehee.

 

[UnenNukkuja]

@UnenNukkuja

Voitaisiin mennä naimisiin, mutta valitettavasti seurustelen jo. Niin taidat sinäkin. Hehee.

Joo seurustelen. Ja olin joskus naimisissakin, minkä seurauksena en ehkä toiste halua. Oli aika mulkvisti mies. Ei sitoutumiskammoa, enemmänkin inho kaikkiin virallisuuksiin.

 

[Johnny B. Goode]

enemmänkin inho kaikkiin virallisuuksiin.

Löytyy NIIIN vahvana omista ominaispiirteistä...

 

[Introexpertti]

Löytyy NIIIN vahvana omista ominaispiirteistä...

Mitä virallisempaa niin sen vältettävämpää.

Keinoja kaihtamatta.

 

[UnenNukkuja]

Löytyy NIIIN vahvana omista ominaispiirteistä...

Joo, tämä itsessä vähän kaksijakoista (kuten melkein kaikki :D). Tulen toimeen viranomaisten kanssa, kun puhutaan noista sairauksieni hoidoista. Mutta että uudelleen vihkiytyisin, ärsyttää ajatus. Toki jos kovin söpöä on elämämme loppuun asti, olisi söpöä myös vihkiytyä viime hetkillä jossain hoitokodissa.

Mutta kiitos ehkä tämän ketjun, äsken kävin hyvää keskustelua miesystäväni kanssa tuosta itseä vaivaavasta asiasta. Ehkä kohta se 10v juhlapäivä meneekin ihan mallikkaasti.

 

[Glove]

Hyvähän tässä on saunan ja iltapalan jälkeen kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin näkemään hyviä unia. Toivottavasti saan nukuttua enemmän kuin viime yönä. Eihän se toki paljoa vaatisi, neljä tuntiakin olisi enemmän kuin viime yönä.

 

[TurtleDef]

Sanoisin että aika huonosti menee. Vitun hukassa

 

[PuckFutin]

Täällä pisimmät unet kuukauden sisään olleet n. 6 tuntia. Eilen nukahdin jo klo 22 jälkeen heräten pirteänä kuin peipponen 5,5 tunnin unien jälkeen. Söin eilen aivan erityisen hyvää ruokaa, santsasin kahdesti. Tsempit veljille.

 

[adolf]

Kyllähän se elämä pienen alamäen taas viime päivinä on tarjonnut. Tai ehkä oppimisen paikan? Aiemmin ketjussa oli puhetta läheisriippuvuudesta. Olen tajunnut, että minussa on myös taipumusta tuohon. On varmaan koko elämäni ajan ollut, kiitos alkoholistiperheessä kasvamisen, mutta en vain ole tuota läheisriippuvuutta ennen ymmärtänyt. Se selittää paljon käytöstäni menneisyydessä, ja toimimistani ihmisten kanssa. Aina ollut saatanan vaikeaa päästää ihmisiä lähelle, avautua ja muodostaa läheisiä ihmissuhteita. Ihan vain siksi, koska en ole osannut olla lähellä. Sellaisen vahvuuden muurin taakse olen haavoittuvuuteni ja täten myös oman itseni piilottanut.

Yhden naispuolisen työkaverin kanssa tuntui, että meistä oli tulossa, jos ei nyt muuta, niin ainakin ystävät. Nyt pelkään, että rikoin tämän. Tämän kokemuksen kautta olen nyt tämän aika voimakkaan läheisriippuvuuden itsestäni tunnistanut. Oirehdin juuri niillä tavoilla, miten läheisriippuvuutta kuvataan. Piti elää pitkälti päälle 30-vuotiaaksi, että tämän itsestäni oivalsin.

Käyn nyt läpi niitä tunteita, joita läheisriippuvuuden alle on piiloutunut. Surua ja kipua tulee paljon, mutta tunnen samalla, että tämä on minulle hyväksi.

 

[Pottakameli]

Joulukuu oli todella huono kuukausi jatkuvan sairastelun vuoksi. Nyt kun on paremmassa kunnossa, niin olo kohtuu energinen ja seesteinen.

Töissä on välillä varsin levotonta ja se syö kyllä energiaa todella paljon. Joskus on vaan pakko mennä vessaan tuijottamaan kaakeleita 5 minuutiksi, ettei aivot menisi solmuun.

Painoa on ilmeisesti kertynyt myös hieman lisää, mutta siitä pääsee eroon kyllä ajan kanssa.

 

[Iisoppi]

Miten sinulla menee?

Melko hyvin menee...
Aloitin viime viikolla työt pitkähkön sairausloman jälkeen. Ja ihan hyvin olen jaksanut. On tuntunut ihan kivalta olla taas töissä. Välillä mietin jotain uutta uraa mutta nyt on taas tuntunut hyvältä tehdä omia hommia. Kun ne osaan.

Ja kotonakin sujuu ihan hyvin. Joku voisi sanoa että asiat on vaan haudattu ja vaiettu hiljaiseksi. Mutta kyllä siitä on puhuttu niin paljon miten ratkeamiseni vaikutti perheeseen. Ja puhuttu miltä kestäkin tuntui että asian voi jo antaa olla. Ei haudata mutta annetaan nyt lepo. Miehen lapsi on nyt taas ollut täällä "paossa" kodin konflikteja.
Kun meillä on rauhallisempaa. Meidän konfliktit on unohdettu Minusta on kiva kokata perheelle. Katsella yhdessä illalla telkkaria. Kun hetken on rauhallista...

Ei tämä kaikki hyvä tietenkään poista sitä että elän usein veitsen terällä ahdistuksen ja viinanhimon kanssa... masennusta unohtamatta. Opin nettiterapiassa apuvälineitä ahdistuksen hoitoon... Toivon että osaan käyttää niitä oikein ja estän ahdistuksen kasvamista lamaannuttavaksi. Alkoholismini on myös nyt taas hoidossa ja pidän sitä positiivisena asiana. Just nyt on melko hyvä olla. On elämä, perhe, työ, harrasteet ja luonto... Ja syy elää.

 

[moby]

Aivan helvetin hyvin menee. Muutan toiseen maahan Suomesta 30.1 ja en aio seurata juurikaan Suomen mediaa, koska se on täynnä jonninjoutavaa jorinaa tärkeimpien asioiden sijasta. Keskityn olennaiseen mikä ihmiselle on tärkeätä, eli työhön ja parisuhteeseen ja jätän kaiken länsimaisen diipadaapan taakse. Helppo valinta, koska olen tehnyt saman aiemminkin. Perusjantterille ei ehkä niinkään. Kannattaa miettiä mikä on tärkeätä ja mikä ei. Onko se Sanna Marinin IG-kuvat vai joku muu juttu.

 

[Surukuku]

Melko hyvin menee...
... Just nyt on melko hyvä olla. On elämä, perhe, työ, harrasteet ja luonto... Ja syy elää.

"Ei ole väliä, kuinka monta kertaa kaadut, vaan kuinka monta kertaa nouset ylös"

 

[alwahla]

Näyttää taas siltä, että istuntoa siirretään hamaan tulevaisuuteen, sillä toista osapuolta ei ole saatu kiinni. Tämä asia vituttaa, mutta onneksi päivät pitenevät ja valon määrä lisääntyy koko ajan. Ensi viikolla käyn ilmoittautumassa iltalukioon ja kun helmikuun alku koittaa, käyn ostamassa itselleni kunnon lenkkarit ja jonkinlaisen verkkaritakin, sillä olen päättänyt aloittaa kuntotreenin (parempi myöhään kuin ei milloinkaan). Onneksi tässä lähellä riittää kuntopolkuja, joten kesään mennessä olen toivottavasti huomattavasti paremmassa fyysisessä kunnossa kuin nyt.

 

[Czescku]

Henkilökohtainen elämä menee hyvin, mutta vittu kun tuo lasten äiti taas kilahtanut. Siis siitä syystä että lapset tulivat tänään tänne eikä sinne. Ja syynä on siis se, että hän itse otti nuoremman eilen itselleen leffareissulle emmekä päässeet viettämään yhteistä telkkari-iltaa (Selviytyjiä seuraamme). Soitti tänään joskus viiden kieppeillä että hae perkele yksinhuoltajuutta yms. paskaa. Ja sen jälkeen tullut ties mimmoista viestiä perään (en ole kaikkia jaksanut vielä edes lukea). Vaikka noin muuten olen exäni kanssa ihan ok väleissä niin kyllä taas vituttaa. Lapset kuitenkin haluavat molemmat vanhemmat ja molempien kanssa on eri jutut. Minun kanssa katsellaan jänniä tv sarjoja, euroviisuja, lätkää ja putousta, jossa myös käydään parin viikon päästä paikan päällä. Toki myös lätkää paikan päällä. En ymmärrä miten tuo jaksaa valittaa. Aina voisin toki viitata viralliseen lastenvalvojan vahvistamaan sopimukseen, jonka mukaan lapset ovat minulla aina pe-ma. Tämä käytäntö muuttui kun lasten äiti muutti Espooseen, mutta ti-pe on ihan sama aika. Uutta sopimusta minä taas en suostu tekemään, koska joutuisin maksamaan enemmän elatusmaksuja.

Pieni avautuminen piristämään loppuviikkoa. Vittu. Onneksi ylihuomenna jo seniorimiitti. Voi vetää pään täyteen "omien" seurassa.

 

[alwahla]

Vanhempani ovat niin kauan kuin kykenen muistamaan vittuilleet sekä minulle että siskolleni toisistaan ja pyrkineet saamaan toisensa näyttäytymään mahdollisimman huonossa valossa meille lapsille. He erosivat muistaakseni vuonna 1993, mutta jo vuosia ennen he kyllästyivät toisiinsa ja haukkuivat toisiaan sekä face to face että varsinkin selän takana. Meno ei juurikaan rauhoittunut eron jälkeen, pikemminkin päinvastoin.

Koska sosiaalinen elämäni on melkein aina ollut helvetin köyhää, olen pitänyt tätä ihan normaalina käytäntönä muissakin perheissä, kunnes olen muutaman kerran vuosien saatossa törmännyt eronneisiin vanhempiin, jotka ovat hyvissä väleissä keskenään.

 

[Leipuri]

Koska sosiaalinen elämäni on melkein aina ollut helvetin köyhää, olen pitänyt tätä ihan normaalina käytäntönä muissakin perheissä, kunnes olen muutaman kerran vuosien saatossa törmännyt eronneisiin vanhempiin, jotka ovat hyvissä väleissä keskenään.

Itse olin ex-vaimon ja hänen uuden miehen luona viettämässä joulua(meillä yhteinen lapsi) nykyisen vaimoni kanssa. Muutenkin ollaan hyvissä väleissä ja helppo sopia kaikki lapseen liittyvät asiat. Ja se tuntuu olevan monille ihmettelyn aihe, mun mielestä siihen pitäisi jokaisen pyrkiä etenkin jos on lapsia.

 

[obi-wan]

Ihmiset eivät ole riittävän kiitollisia siitä, että he saavat elää.

Yleistäminen on mainio tapa, varsinkin syyllistämisessä.

On myös paljon ihmisistä jotka eivät halua elää mutta eivät vaan halua kuolla. Ymmärtää ken ymmärtää.

 

[alessi]

Jonkun aikaa asiaa mutusteltuani ja useamman ei kovin nappiin menneen tapailun tai parisuhteen myötä on herännyt melko vahva näkemys siitä että taidan kärsiä melko pahasta hylätyksi tunteen pelosta ja/tai läheisriippuvuudesta. Onko täällä kohtalotovereita ja miten tähän saa parhaiten apua?

Ensimmäinen terapiakerta käytynä tänään asiaan liittyen, ja olen nyt jo varma että valinta osoittautuu oikeaksi.

 

[godspeed]

Yleistäminen on mainio tapa, varsinkin syyllistämisessä.

On myös paljon ihmisistä jotka eivät halua elää mutta eivät vaan halua kuolla. Ymmärtää ken ymmärtää.

Kyllä minä tämän ymmärrän 20 vuotta bipolaaria sairastettuani. Mutta en voi vaatia sinun tietävän vastaavasti myöskään minun taustojani.

 

[Bruno]

Tasaista tamppaamista kotona ja töissä. Ei ihmeitä. Yleisesti ottaen menee oikein kivasti, ei valittamista.
Tällä hetkellä katselen Stadi Vs. Landea ja hivenen hävettää stadilaisten puolesta noiden missien touhu.

 

[Old Ray]

Hyvin. Lopetin alkoholin käytön vuoden vaihteessa. Tuskin juon enää koskaan. Olipa kiva käydä baarissa selvin päin, siellä oli vitun hauskaa, eikä tänään ole krapulaa ja morkkista.

 

[Mojo]

Hyvin. Lopetin alkoholin käytön vuoden vaihteessa. Tuskin juon enää koskaan. Olipa kiva käydä baarissa selvin päin, siellä oli vitun hauskaa, eikä tänään ole krapulaa ja morkkista.

Olen huono neuvomaan näissä asioissa, mutta toi on hyvä suunta. Itse tuli läträttyä reilut kolmekymmentä vuotta enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän ja nyt ollut n. 2,5 vuotta kokonaan ilman. Tällä tavalla kaikki on paljon helpompaa, kun ei tarvitse jatkuvasti keksiä mitään selityksiä, että miksi taas meni niin, näin ja yleensä loppupeleissä väärinpäin.

 

[Old Ray]

Olen huono neuvomaan näissä asioissa, mutta toi on hyvä suunta. Itse tuli läträttyä reilut kolmekymmentä vuotta enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän ja nyt ollut n. 2,5 vuotta kokonaan ilman. Tällä tavalla kaikki on paljon helpompaa, kun ei tarvitse jatkuvasti keksiä mitään selityksiä, että miksi taas meni niin, näin ja yleensä loppupeleissä väärinpäin.

Mulla ihan sama, enemmän tai vähemmän, yleensä enemmän. Viimeiset pari vuotta vähemmän, mutta joka kerrasta jäänyt hirveät morkkikset ja darrat.

Aika hienoa, kun ei tarvitse selitellä ja voi fiilistellä seuraavanakin aamuna reissua. Vaimollekkaan ei tarvitse vähätellä touhuja ja juomismääriä. Yllätyin myös siitä, että itse baarissa oli paljon kivempaa, kun kaikki oli omissa näpeissä ja se ei ollut pelkkää sekamelskaa. Olen myös huomannut, että sosiaalisista tilanteista osaa taas nauttia selvin päin, koska alkoholi ”rentouttajana” ei enää ole vaihtoehto, niin sitä ei tilanteessa oikeasti tarvitse.

Vittu, että on siistiä.

Edit: Olen tosiaan ollut vasta 3 vk täysin ilman ja viimeksi humalassa kuukausi sitten, mutta ratkaisevaa on, että teki sen päätöksen. Kun ei ole mitään fyysistä addiktiota, niin en mä epäile hetkeäkään, että en pystyisi elää ilman alkoholia. Mun on helppo sanoa, että en enää juo, vaikka lopettamisesta ei ole paljoa aikaa. Ei pelota, koska olen päätöksen tehnyt pitkän harkinnan jälkeen.

 

[Taikakaulin]

Olo on ollut tyhjä jo parin vuoden ajan. Nyt asiat ovat kuitenkin eskaloituneet siihen pisteeseen, että ulospääsyä ei taida enää olla. Väistämätön umpikuja edessä. Huomenna lupasin mennä vanhemmilleni kylään. Voi olla, että jää viimeiseksi kerraksi. Ei tästä oikein voi puhua kenellekään, joten parempi vain näin anonyymisti vuodattaa fiiliksiä. Miten ihminen voikin vihata itseään näin paljon.