Miten oma joukkue löytyi

[VH87]

Piti kaivaa tämä vanha ketju esiin että pääsisi vähän vuodattelemaan muistojaan.

Vuosi oli -91, kun tämä nelivuotias natiainen vietiin katsomaan Porin ylpeyttä, Ässiä. Vastassa oli HPK, ja turpaanhan siitä tuli, 5-2. Muistan elävästi kuinka joku Ässä-fani haukkui Seppo Mäkelää homorunkkariksi, sokeaksi ja hevosnaamaksi. Siinä tuoksinnassa sitten väänsin melkein porua ja kysyin että olinko kenties tehnyt jotain pahaa, kun äijät karjuivat koko ajan niin saatanasti...

No, tästä alkoi jääkiekon seuraaminen, lähes täyspäiväisesti. 7-vuotiaana Ässien voittaessa Kalpan 6-2, olin onnesta soikeana ja huusin isojen poikien tavoin vastustajan pelaajia mulkuiksi ja kusipäiksi :).

Muistaakseni -92 tuli markkinoille tuo liigavihko, mihin kerättiin pelaajien tarrakuvia, mitä sai suklaapatukasta joka maksoi vitosen. Itse suklaa oli pahaa, mutta aina tuli hyvä mieli kun sai yhden ylimääräisen Harri Laurilan pään, minkä pystyi kavereiden kanssa vaihtamaan.

-96 aloitin kiakon peluun, ensin Philadelphia Flyersissa, ja tämän jälkeen Ässien junnuissa. Viihdyin hommassa viitisen vuotta, kunnes keväällä 2001 lopetin, huipulla tietenkin... Tilastollinen fakta nimittäin on: Olin ikäluokkani huonoimman joukkeen huonoin pelaaja :-). Matseissa tuli pyörittyä "aktiiviuran" aikana melko usein, ja Tamin ollessa koutsina, hallissa oli aivan uskomaton tunnelma. Ässät mm. voitti Jokereiden kalliin nimimies joukkueen kauden aikana neljä kertaa, ja ensimmäistä olin katsomassa Porissa, (7-2 Ässille) kun Pasi Kuivalainen mm. torjui Veikko Niemisen läpiajon erittäin näyttävästi.

Näinä harmaina kausina en kuitenkaan ole kääntänyt takkiani, vaikka en aina peleissä käykään.

Faniksi ei tulla, faniksi synnytään...

 

[Siniviiva]

Ensimmäinen kosketukseni SM-liigakiekkoon on 70-luvun puolivälin jälkeen muutettuani Ouluun, jossa Kärpät oli juuri noussut liigaan. Meno oli sen mukaista. Melkoinen kiekkobuumi. Kun kämppäkin oli muutaman sadan metrin päässä hallilta, tuli otteluja katseltua varsin usein. Suomen mestaruus vuonna 1981 oli tietenkin huikea kokemus. Vanhin poikani opetteli teksti-tv:stä lukemaan, SM-liigan pistepörssistä. Ensimmäinen nimi oli aika helppo (Kari Jalonen, Kärpät) mutta seuraava oli hieman ongelmallinen (Pekka Arbelius, Kärpät) mutta kyllä siitäkin selvää saatiin. Samoihin aikoihin muutin Kajaaniin, josta mm seurakunnan nuorisotyö järjesti joskus ottelumatkoja Ouluun. Hieno homma!

Ensimmäinen JYPin peli, jonka olen nähnyt, oli keväällä 1989 ja vastassa tietenkin Kärpät. Olin muuttamassa tuolloin Jyväskylään ja tälläsin tutustumismatkan kyseiselle päivälle. JyPHT oli hieman aiemmin noussut liigaan ja meininki oli taas sen mukaista. Peli päättyi 4-4. Silloin ei jatkoaikoja pelattu. Samana keväänä sitten Kärpät tippui ja Jokerit nousi. Antipatiani Jokruja kohtaan eivät ole laantuneet. Onneksi Kärpät ovat palanneet omalle paikalleen liigaan!

Sympatiat ovat Kärppien jälkeen selkeästi JYPin puolella. Olihan ne hienoja muistoja kun JyPHT voitti SM-hopeaa ilman yhtään ulkomaalaisvahvistusta. Mitalivuosia oli muitakin.

Joku tuolla JYP-osiossa ihmettelee miksi kirjoittelen JYPin palstalle, niin vastaus on, että tämän kulmakunnan asiat tietenkin tunnen varsin hyvin, koska edelleen asun täällä. Myös JYPin otteluita käyn katsomassa varsin usein, hieman vastustajasta riippuen. Allekirjoitan siis sen, että menen katsomaan usein vastustajaa, en niinkään JYPiä, koska senhän jo tunnen. Silti olen luonnollisesti riemuissani, jos JYP onnistuu pelissä vaikkapa maalin muodossa pl Kärppä-ottelut. Kantaa siis otan asioihin ja kannassani yleensä pysyn jollen havaitse olevani aivan metsässä.

 

[Vanha Len]

No turkulaisena tuo mustavalkoisuus tuli veressä ja viimeinen niitti faniuden arkkuun lyötiin porissa muistaakseni vuonna 1977 ässät-tps koitoksessa, jonka ässät vei. Hävinnyt joukkue vei loputkin sympatiat ja tätä elämää on sitten jatkunut.

 

[Nailhead]

Haju- ja makuaistini menetettyä en tiennyt mitä joukkuetta kannattaisin. Tämä vaivasi minua todella paljon kunnes huomasin että olen myös värisokea, joten joukkueen valinta ei tuottanut suurempia vaikeuksia..

----> Blues

 

[ihmelaama]

Lyhyesti oman (omien) joukkueiden löytyminen meni jotakuinkin näin:

Kärpät the one and only.

Isänmaidossahan tämä tuli. Ehkä myös siitä, että pikku laamana perhepäivähoidossa ollessani naapurin setä oli joku Kiimalainen... eka matsit Raksilassa 80-81 kaudella... oli Reksaa ja Huikaria, Jalosia ja kaikkea.

Muistan kun Suikkanen palasi NHL:stä kesken kauden liehuletteineen... =)

Haukiputtaan Ahamat

Itsekkin sudeetti Haukiputtaalaisena jouduin syystuluvien kulijettamana ajelehtimaan jossain vaiheessa tänne Koillismaalle ja Kuusamoon. Nooh, kausi alakoi kakkosdivarissakin sitten joskus ja avausotteluun Kuusamolaiset saivat vastaansa Ahamat. Minä innokkaana halliin ja kannustamaan "oman kylän" poikia... Ahamathan olivat silloin täynnä ex-Kärppiä kapteeni "nakki" Holapaa myöten

Oli siinä Oulunpoijjaalla ihimettelemistä, kun hoksasin, että Kuusamon jäähallin yllin penkkirivi oli ALEMPANA kuin Raksilan jäähallin alin =D *kulttuurishokki* lievää "klubi" tunnelmaa oli havaittavissa, Ahamat voitti 6-4 ja minulla oli kivvaa...

Kuusamon Pallo-Karhut / PaKa

Kuusamolaisena nykyään tullee seurattua nuita PaKan pelejä, tukku kavereita ringissä. Pahat koirat räksyttävät vieläkin, eikä Ika Lehkosen ylös pöllyytämä pöly täällä Koillismaalla ole laskeutunut vieläkään...

=D

-i.-

 

[Gepardi]

Viestin lähetti VH87


No, tästä alkoi jääkiekon seuraaminen, lähes täyspäiväisesti. 7-vuotiaana Ässien voittaessa Kalpan 6-2, olin onnesta soikeana ja huusin isojen poikien tavoin vastustajan pelaajia mulkuiksi ja kusipäiksi :).

"kutipää!!"


Niin, no kai mä vaan synnyin Jokerifaniksi. Pienestä pitäen käyny otteluissa ja nyt viime kauden alusta lähtien omistanu kausarin. Se on, se on aina ollut ja se tulee aina olemaan Jokerit. Seuranvaíhto ei tule kysymykseenkään.

 

[Viima]

Alunperin se oli TPS, mutta sitten kävi niin mukavasti, että isä ja äiti kaipasi takaisin Ouluun. No, TPS oli ykkönen aina siihen asti kun Kärpät tuli liigaan.

Kärppien fanitus alkoi 2000-2001, tai oikeastaan siitä päivästä, kun veljeni tuli kotiin Kärpät- Pelicans ottelusta hehkuttaen liigaan pääsyä.
Ja taidettiin kaikki istua silloin olohuoneessa katsomassa Tulosruutua.

Mutta nyt ollaan pahimmassa vaiheessa. Kärpät on melkein päivittäin keskusteluna minulla ja veljilläni. Huudetaan, kun Kärpät tykittää, vingutaan kyytiä otteluun, itketään suuresta häviöstä (Kärpät- ässät 2-6 ). Eletään joukkueen mukana.

Fanituteen oli myös tietty osana semmoinen pienen pieni seikka, että isäni on ollut hyvä ystävä 1981- mitallistien kanssa (Juha Tuohimaa, Reijo Ruotsalainen, Kari Jalonen...) ja pelannut myös heiden kanssaan junnuna.

Mutta kai eniten saan kiittää Kärppien löytymisestä isoveljeäni.

 

[Satanen]

Asuimme ennen Helsingissä. (Jos olisin jäänyt sinne kannattaisin Hifkiä) Paraisille muuton jälkeen kävimme turussa matsissa ja siitä se kipinä lähti vai olisko tepsifani-isälläni sittenkin ollut näppinsä pelissä?

 

[Johto]

Isukki vei minut väkisin vuonna 1988 pelattuun Lukko-Tappara otteluun ja sen jälkeen ketään ei ole pystynyt estämään menoani Lukon otteluihin.

 

[Judge]

Periaatteessa kannatus alkoi vuonna 1956, kun isäni luki lehdestä TPS:n mestaruudesta. Siihen aikaan maaseudulla koko lähikunna lehdet jaettiin yhden talon porstuaan ja isäni pikkupoikana tietysti luki koko naapuruston lehdet. Turun Sanomat kirjoitti isoilla TPS:n mestaruudesta ja näin ollen lasken faniuteni alkavan sieltä, vaikka syntymäni ajoittuukin 20 vuotta myöhempään.

Vakavasti ottaen henkilökohtainen seuravalinta varmistui keväällä 1993, kun olin yläasteella Salossa. Vanhempi (en muista että vuoden vai kaksi, luultavasti 2) kaveri nimeltään Sami Leppänen tuli mestaruuden jälkeen kouluun TPS:n lippu viittana. Siitä alkoi aktiivinen kannatus-urani. Siihen aikaan Salossa (ainakin Hermannin Yläasteella) oli vain Jokereiden ja Tapparan kannattajia. Sittemmin TPS-aate levisi kulovalkean tavoin. Siitä respectit Leppäselle.

 

[Jusu7]

Tuoltahan se aikojen alusta lähti kun Jypin junnujengit oli niin helvetin vaikeita vastuksia aina ja yleensä takkiin saatiinkin. Jypissä tehdään hienoa junnutyötä ja sitä kautte kunnioitus sinne alkoi. Tätä arvostan!

edit. tarkennusta

 

[Metropolit]

No sieltähän se aikanaan lähti kun isä sukulaisiaan tapaamaan lähti.Silloin n. v1984 HIFK oli helsingin herra ja kaikki oli kiinnostuneita isoista ja pahoista punaisista!Ei muuta kuin matsiin junnua viemään ja se oli siinä.Luojalle kiitos siitä ettei se ollut Jokereiden peli!

 

[Elmeri Hautamäki]

Oma suosikkijoukkue löytyi kaudella 1988-1989, kun olin Matinkylän ladossa katsomassa Kiekko-Espoon ensimmäisen 1.divarikauden otteluita. Sen verran junnu olin vielä sillon etten pelistä tajunnut juuri mitään (en tajua kyllä vieläkään! toim.huom.), mutta sieltä se kiinnostus lätkään alkoi.

Joskus 90-luvun alkupuolella tuli käytyä myös muutama HIFK:n ja Jokereiden liigamatsi tuijoteltua, mutta kyllä Kiekko-Espoo oli jo silloin lähimpänä sydäntä. Liigaan nousun jälkeen on tullut nähtyä ehkä about 80 % Kiekko-Espoon/Bluesin kotipeleistä.

 

[Morrison]

Minusta tuli SaiPan kannattaja sinä päivänä kun näin töllöstä kisapuiston repeävän SaiPan varmistettua liigapaikka. Oli se sen verran hienoa, kun sai Etelä-Karjala edustajan SM-liigaan. Siitä myös voidaan laittaa alkamaan aktiivinen jääkiekon seuraaminen. Olihan sitä jo seurattu pari edellistä kautta, mutta silloin seuraaminen alkoi todella.

 

[Jääkarhu]

Oma IFK-faniuteni alkoi syksyllä 92. Se oli muistaakseni ensimmäinen lätkäpeli, jossa olin. Faijani piti lähteä yhden työkaverinsa kanssa HIFK-Lukko-matsiin, mutta venäytti selkänsä tai jotain vastaavaa. Näin ollen hän sitten ehdotti että minä lähtisin matsiin. Olin tuolloin 7-vuotias. Faijan kaveri oli vanha IFK-junnu, joka käy nykyäänkin matseissa, taitaa istua A4:ssä.

No, matsi oli pikkupojalle mykistävä. Tunnelma oli jotain, mikä huumasi minut. Istuimme E-katsomossa ja katselin mielenkiinnolla IFK:n fanikatsomoa, jossa nykyään istun itse. Itse ottelun IFK voitti 4-3 ja pelistä minulle jäi elävästi mieleen Simo Saarisen taklaus, jolla Jari Torkki lensi vaihtoaitioon sekä Sakke Lindforsin torjunnat. Sakesta tulikin oma suosikkipelaajani ja ensimmäinen fanipaitanikin oli Lindfors 35, sain sen jouluna 94.

Olen asunut koko ikäni Espoossa ja ala-asteella olin ainoa IFK-fani muitten kannattaessa Jokereita tai Kiekko-Espoota. Itse en kuitenkaan vähemmistöasemasta hetkahtanut, omalla tavallaan nautin siitä.

Joukkuetta ei ole vaihdettu eikä vaihdeta. Oma fanipaita on kuin toinen iho ja Helsingin jäähalli on toinen kotini. Matseja aloin seuraamaan enemmän kaudella 00-01, jolloin kävin noin 10-15 pelissä. Sen jälkeen hommasin kausarin B2:een ja olen käynyt katsomassa n.40 peliä kaudessa, tällä kaudella olen laskenut pääseväni 48:aan.

Naisen voi vaihtaa, mutta IFK:ta ei. Siitä on tullut osa minua.

 

[Tormentori]

Eno vei minut ja veljeni joskus nappula katsomaan IFKn peliä. Vastassa taisi olla TuTo. Sen jälkeen ei ole ollut paluuta.

 

[Alfred]

Hyvin, hyvin tutulta kuulostaa tuo Jääkarhun tarina...

Kuin olisi omaa lukenut :)
(sivulla 2)

 

[Caine]

Olin kolme vuotias..vuonna 1984.. Kysyin isältä HIFK-? matsissa että mitkä maat pelaa? Faija oli sillon vielä hieman Jokeri miehiä.
Mutta kun huomasin HIFKin hienot punaiset paidat ja hallin tunnelma ja popcornin tuoksu niin ..Se oli Siinä.
=)

 

[Dvozak]

Nulikkana isä vei pari kertaa katsomaan Reippaan pelejä. Silloin muistan ainakin Ilves- pelissä seuranneeni vain Jukka Tammen edesottamuksia.

Olin viettelemässä lomaa keväällä -99 kun Urheiluruudusta kerrottiin, että Pelicans on voittanut Kalpan ja nousee näin liigaan. Siihen asti olin kannustanut TPS:ää, koska isoveljeni kannusti Jokereita, mutta tuon päivän jälkeen asiassa tuli muutos. No Pelicansin ensimmäisellä liigakaudella katsottuja matseja tuli kasaan alle 10, mutta siitä on jatkunut nouseva trendi. Kaudella 2001-2002 väliin jäi vain muutama kotimatsi ja mieleen uurtui historiallinen Pelicansin ensimmäinen play-off-ottelun voitto ja loistava alkukausi.

Vaikka fanius tuli vasta liigapaikan myötä, olen varma ettei tämän miehen sydämeen koskaan mahdu muita suomalaisia seuroja kun Pelicans, oli se sitten divarissa tai liigassa.

 

[RB]

Myös minut faijani vei ensi kertaa jäähalliin, taisin tuolloin olla n. neljävuotias. Pelistä en silloin ymmärtanyt juuri mitään, mutta se fiilis, se fiilis... Eka juttu minkä muistan oli Lehtosen Pepen roikku maalille ja veskarin imurointi (ei kuitenkaan -83, ehkä joku Kärpät tai KooKoo). Kunnolla muistan IFK:n pelejä Tapparan ja Tepsin hallitessa liigaa kun vielä Sir Pena valmensi, Sakke maalilla, Pepe ja Simo pakkeina (höystettynä mm. Matti Vuoriolla, Rönköllä, Kai Rautiolla(?!?) ja muistaakseni jo silloin Boykolla). Olimme yleensä E-katsomon nollapaikoilla ja välillä seisomakatsomossakin. Myös minuun teki fanikatsomo suuren vaikutuksen.

Koulussa kukaan ei kannattanut IFK:ta, joten jouduin yksin (tosin suureen ääneen) muistelemaan edellisillan Jokerit-IFK:ta, kun narritkin oli jo noussut divarista... Ylä-asteella alkoikin sitten tulla jo näitä gloryhunttaus-narreja kun alkoi mestaruuksia sadella. Yhtä kaikki, IFK on niin rakas, oma punainen seurani, ettei kukaan pysty sitä pois ottamaan.

Ja jokereista.... ei oikein pysty kuvailemaan sitä iloa mikä syntyy kun IFK voittaa nämä jäärät. En osaa arvostaa tai ymmärtää koko jengiä pätkääkään. Eihän koko jengi edes ole enää narrit, vaan joku ihme sinipaitainen Hartwallpoppoo. Ei ei.

 

[KanaDa]

Onneksi isukki valitsi silloin joskus oikein kolmikosta IFK, Jokerit, Blues(sillon Kiekko-Espoo). Itse isänihän on Kärppä kannattaja mutta tuolloin kun Vantaalla asusteltiin ni ei paljoa Ouluun menty niin valinta oli tietenkin Jokerit. Taisi olla ensimmäisiä otteluita joita näin silloin vielä jäähällilla vuoden 1992 alussa. tuona vuonna tais muuten Jokerit voittaa sen ensimmäisen 90-luvun mestaruuden jolloin "katkerien" IFK kannattajien suureen ääneen mainostamat "gloryhunterit" tulivat. Mutta missä ovat ne TPS:ssän "gloryhuntterit" eihän TPS voittanut kuin 3 mestaruutta putkeen ennen Jokereita tuolloin? Niin että toiko Jokereiden mestaruus vain lisää meitä junnuja pelin pariin vai kuinka? Ja eikös se ole loppujen lopuksi vaan hyvä homma että tulee lisää katsojia lajin pariin. Tapahtuisipa suomi potkupallossa sama ilmiö!

 

[Boomhauer]

Joskus alle kouluikäisenä minulla ehti olla montakin eri suosikkia, joista mieleen muistuvat Jokerit, HIFK ja silloinen Kiekko-Espoo, joka innosti minua hetken aikaa koska se oli lähin joukkue Kirkkonummelta katsottuna. Ensimmäinen SM-liigaottelu jota olin paikan päällä todistamassa oli Kiekko-Espoo-Jokerit, joka jostain syystä pelattiin Helsingin vanhassa jäähallissa, vaikka Kiekko-Espoo olikin kotijoukkue.

Ensimmäisellä luokalla koulussa sitten alkoi HIFK:n kannatus, ja sille tielle olen jäänyt. Tarkkaa syytä HIFK:n valitsemiseen en muista, mutta enköhän matkinut sitä joltain kaveriltani. Keväällä 1995 "gloryhunttasin" TPS:ää koska halusin Jokereiden häviävän finaalin ja TPS oli hetken suosikkijoukkueeni HIFK:n rinnalla. Tämän hairahduksen jälkeen HIFK on ollut ainoa suosikkini SM-liigassa.

Suosikkijoukkueeni valintaan ei koskaan ole liittynyt minkäänlaista perintöä. Isäni kannatti TPS:ää joskus nuoruudessaan ja äitini suosikeista en tiedä mitään.

 

[Kroits]

"Faniuden" synty

Miksi olette valinneet nykyjoukueenne?

Oma kokemus ja varhaisin lapsuusmuistoni: olin palttiarallaa seittemän ja meni iskän kanssa kattomaan Raksilaan Kärpät - Ässät -peliä jossa Reksa lämäs kiekon suoraan Ässä-veskarin päähän (tai olla A.Kivelä) ja tämä pyörtyi. Sitten a.lanssimiehet kantoi hepun baareilla ulos.

Näin siis minun muistillani. Joku viisaampi korjatkoon yksityiskohdat.

Tämä tapaus sai minut sille päälle, että kyy lätkä on miesten peli ja Kärpät SE Joukkue!

P.S vieläköhän tulee joku känniviesti tälle illalle multa ; )

 

[kloever]

Syntynyt Turussa, pelannut Tepsissä hokia ja salibandyä. Henkeen ja vereen Tepsiläinen siis.

 

[foobar]

Faija on Tampereelta joten kakarana tuli oltua Tapparan "puolella" kun isikin. Vähän varttuneempana vaikutti sitten se että Turkuhalli oli 10 minsan kävelymatkan päässä suosikkijoukkueen valintaan.