Miten oma joukkue löytyi

[Tomppa#74]

80-luvun alussa paras kaveri kannatti fanaattisesti Tapparaa ja tökkäsi jopa huoneeni seinälle kirveslogon siitä muistuttamaan. Tämän seurauksena piti allekirjoittaneenkin löytää sitten itselleen "oma joukkue".

Vaikutteet joukkueen valintaan:

- Faija on stadin kundeja ja pelannut junnuna Töölön Vesan paidassa
- Itse asunut PK-seudulla käytännössä koko ikäni, joten luonnollisesti joukkuekin löytyy tältä seudulta
- IFK ei koskaan ole herättänyt mitään erityisiä positiivisia tunteita, ei ole koskaan ollut vaihtoehto.

Hieman poikkeuksellista omalla kohdallani on se että sytyin enemmän käymään otteluissa vasta 20 ikävuoden jälkeen ja hyperaktiivisesti olen viihtynyt halleilla vasta viimeisen viiden vuoden ajan (kolmenkympin kriisi?). Kavereita on monenkin joukkueen leirissä ja IFK:n kannattajina myös - kaikkien kanssa tullaan hyvin juttuun.

Narripakkaa on muutenkin erityisen mukava kannattaa kun kaikilla tuntuu olevan jokin vankka ja vahva mielipide joukkueesta. Varsinkin IFK:n kannattajille on joukkuetta udeltaessa erityisen mukavaa kertoa olevansa "jokeri" =)

Asuinpaikka on ollut nyt jo pidempään Espoon suunnalla, joten Länskäri ja bluuserit olisivat hyvinkin lähellä noin kulkemisen kannalta. Nythän on kuitenkin niin että sydän on narrin muotoinen. Ja pysyy.

 

[E]

Oma tarinani on taas todella kaukaa menneisyydestä - ainakin suhteutettuna suosikkijoukkueeni ja oman ikäni kanssa.

Olin aika lailla tasan 5 vuotias, kun kaverini kanssa huomasin Matinkylän hallin pihalla isossa mainoksessa kerrottavan Kiekko-Espoosta. Vuosi oli 1984. Kiinnostus heräsi saman tien, koska matinkyläläisenä viisvee pikkupoikana oli toivotonta käydä Helsingin puolella peleissä. Aikaisemmat kokemukseni jäähalleista oli aika tasan tarkkaan silloisia divaripelejä Vuokseniskalla Imatralla, jossa Imatralla asuneen isoisäni kanssa olin muutaman kerran käynyt.

Kakkosdivari ei tuntunut silloin mitenkään huonolta sarjalta, kävin varmaan lähemmäksi kaikki kakkosdivarin ja A-SM:n pelit katsomassa, mitä siis Matinkylässä pelattiin.

Sitten noustiin divariin ja se oli kova juttu. Silloin naurettiin, mitä tapahtuisi, jos Espoo nousisi liigaan ja vaikka (silloinen mahtiseura) Tappara tulisi Matinkylään pelaamaan. Eipä pojat silloin tienneet, että se voisi oikeasti joskus tapahtua.

Tässä siis sitä taas ollaan nyt.

 

[wapiz]

Re: Re: Re: Miten oma joukkue löytyi

Viestin lähetti Oloneuvos
Just niin. Ei tuollaisia asioita löydetä. Kyllä se seura tuli syntymäalahjana. Mitään muuta vaihtoehtoa ei edes olisi voinut olla. Omakin poikani kannettiin synnäriltä kotiin mustavalkoisissa verkkareissa.

Samaa mieltä... Ukkon kanssa jo nappulasta asti kupittaan lasikuitukatoksessa ravattu alvariinsa oli peli tai ei, hallilla oli pakko käydä aina kun ohi ajettiin.
Tepsissä tuli junnuna itsekin pelattu lätkää mutta nahkakuula voitti nuorenmiehen pään tuolloin...
Omat juniorit on molemmat tyttöjä joita lätkä tai TPS ei nyt niin hirveesti kiinnostaa, vanhempi likoista, nyt 12, nauraa kun iso mies voi ottaa "pulttia" Lätkän takia... Kyllä mä ne vielä käännytän ;)

 

[Snadi kundi Stadista]

Faijan kanssa käytiin tsiigaamassa Väiskillä bandymatseja sillon, ku mä olin snadi. Galsa oli, enkä mä hirveesti bonjannu siit laijsta, mut messis oltii. Sit ku mä sain ekat skrinnarit nii Väiskillehän me mentii niit kokeilee.
Ku se oli IFK:n kentsu nii sinne piti slumppaa semmone slabari, kausikortikshan sitä nykyään sanotttais. Siinoli juoksevat numerot ympärillä ja keskellä IFK:n vaakuna. Harmi, et niit ei oo yhtää enää tallessa. Aina ku sä menit skrinnaa nii vage duunas holen siihen slabariin ihan niinku tänäänki hallilla. Kentsu oli aina timmis kondikses. No, olihan se mestisjengin kotikenttä.

Faija skujas aina pitskun kundeja Väiskille skulaamaan meidän vanhalla kuplalla ja oli ite aina messis. Joskus myöhemmin, ku tuli puheeks, ni se sano, et Rappin Chrisse oli sen vanha skolekaveri.

Stadin halli byggatiin vissin vuonna 66, mut mä en muista millon mä olisin ekan kerran käyny siellä. Olis kiva sanoo, et mä oon nähny Callen skulaavan, mut en voi ku en muista eikä faijakaan muista.

Mut tähän aiheeseen jos palais, niin en mä oikeen muuta tiedäkään. Kampin kundeille ku toi Tölika on niin kaukana.

Ai niin, yks juttu vielä: Joskus aamuisin ku avas fönsterin ja blosas sopivasti etelästä niin KOFFin döfikset tuli suoraan sieraimeen.

Miettikääpä sitä!

 

[Matti Koskinen]

Voittajan puolelle oli helppo hypätä

Itse olen nyt 16 vuotta ja jääkiekkoa aloin oikeastaan seuraamaan kaudella 1996. Ensimmäiset muistoni SM-liigasta oli ne hegemoniapelit Jokerit-TPS ja Pentti Lindegren ja Rono Järvelä Hoki 'Naitin selostamossa. Ja ANU kaukalon laidalla.

Niin oli tuplamestaruus 1996 ja 97 teki minusta narrin. Sen jälkeen onkin ollut vähemmän ihanaa olla narri, mutta onpahan ainakin mielenkiintoista joka tappion jälkeen mennä kouluun.

 

[liigajyrä]

niin..

Vuonna 1980 Jokerien f-junnujen treeneihin myllypuroon su. aamuna klo 7.00 ja faija oli riemuissaan,siitä se lähti motolla Kerran Jokeri aina Jokeri. :)

 

[Matti Koskinen]

Lisäystä edelliseen

Ja olihan niinä vuosina Jokereilla useita huippupelaajia ryhmässään. Sulander, Immonen, Strömberg, Varis, Otto, Lind, Saarela, Saarikoski, Lindroos...

Ja onhan Jokerit näiden vuosien varrella tarjonnut monia huippupelaajia meille katseltaviksi: Pasi Nurminen, Ossi Väänänen, Esa Tikkanen, Ville Peltonen, Kari Lehtonen, Tom Koivisto, Pavel Rosa, Frank Banham, Vladimir Machulda, Glen Metropolit, Marko Jantunen vain muutamia mainitakseni.

Ja sitten seuraavia: Parris Duffus, Darren Stolk, Yves Racine, Rodrigo Lavins, Darcy Werenka, David Nemirovsky, Pavel Vostrak, Timo Vertala 02-03, Markus Ketterer 98-99, Terran Sandwith, Thomas Sjögren, Kai Nurminen jne...

Ja minkälaisia valmentajia tällä välin on ollut: Aravirta, Pietilä, Lundmark, Kapanen, Lahtinen, Westerlund, Summanen ja nyt Jortikka. Ainakin useita eri persoonia ja kaksi A-maajoukkueen valmentajaa. Ja hyvinkin Jortsusta voi tulla kolmas sitten joskus.

Yhteevetona voi todeta: Tylsää ei ole ollut, eikä tule olemaan!

 

[kritiikki]

Ensimmäiseksi: Koska olen kaksisormijärjest4elmän näpytte4lijä, saattaa tekstini näyttää oudolta tavallisen kansalaise4n kannalstqa.
Syy: Laastari toiseksi tärkeimmän sormen nenässdä.

Sitten asiaan: Tappara muodostui suosikkijoukkueekseni suurinpiirtein samalla tavalla kuin lämmin leipä maistuu syöjästään hyvältä.
Siis luonnollinen reaktio/valinta, mikä ei ole edes makuasia vaan pelkästään, eli vaatimattomasti luonnehdittuna fakta.

Monista asioista saan elämästäni kiittää luojaa. Yksi isoimmista kiitoksista tulee siitä että HÄN, luojan kiitos ei määrännyt minulle ILVES-isää.

 

[aceman81]

Kiekkoinnostus iski ´88 ku pienenä 6-v poikana kattoin iskän kans matseja aamukolmelta, hienoja hetkiä.
Parin vuoden kinuamisen jälkeen lähettiin sitten yhen matseis käyvän tutun kans Isonmäen hornankattilaan ja sille tielle on jääty. Ei oikein oo sen jälkeen ollu puhettakaan muiden joukkueiden kannatuksesta, vaikka playoffseis tuleekin elettyä voimakkaasti ratkasupeleis mukana.

 

[keskikatsomo]

Innostus roihahti noin 72-73. Silloin aloin serkkupojan kanssa seurata erään 17-vuotiaan keskushyökkääjän edesottamuksia. Juniori pääsi kesken kauden Esa Peltosen ja Juhani Tammisen väliin. Loppu on historiaa, niin minulle kuin tuolle junnulle. Hän oli Matti Hagman. Olin itse silloin seitsemän ja asuin Kotkassa. En ole koskaan asunut hesassa. Punainen väri on ollut minun värini siitä lähtien. Kyllähän siitä on saanut kuulla kun kaikki trendipellet jotka aina aika ajoin vaihtavat suosikkiaan naamailevat. Kumma kun vaihtavat useinmiten seuraan jota hypetetään tai joka on nosteessa. Itse olen aina sanonut "Olen ollut IFK-fani 30-vuotta, on ollut hyviä aikoja, huonompia aikoja ja saatanan tuskallisiakin hetkiä mutta koskaan en ole epäröinyt valintaani, saatte vituilla niin paljon kuin haluatte mutta minun mielipidettäni se ei muuta".
Tämä toinen rakkaus on sitten Kotkan Titaanit joka pelaa Suomi-sarjan ottelunsa tossa 500 metrin päässä koti ovestani. Se kehityskaari on sitten se perinteinen, kävin katsomassa ja ihastuin. Pätee muuten sama hyviä-huonoja-tuskallisia tähänkin. Vaikka lähes koko kausi 2000-2001 tuli turpaan kertaakaan en ollut katsomosta poissa. Kiva kun näkee että muillakin kirjoittajilla on ollut pitkiä "Rakkaus suhteita".

 

[RoopeS]

HIFK:läiseksi syntyy

Ensin suurkiitos "Snadi kundi Stadista" kirjoitukselle. Tuntui niin kotoisalta lukea. Siitä pikkasen innostuneena:

Mä tsiigasin faijan kans, bandyä ja fudista. Faija vei mut nelkun spåralla stadikalle HIFK:n fudismatseihin. Tää oli vuosina 1958-60 joskus. Sit mentiin kavereitten kans kattoo HIFKiä Nordiksen hallille. Brewer ja Malone jäi mieleen ja "kurki" Linnonmaa. Muistan kun Brewer yhessä matsissa nosti stagansa suoraan eteen niin, et lapa osoitti vastustajan hyökkääjää suoraan naamaan. Calle peruutti ja kaveri meni ihan sekasin kun staga oli aina suoraan naaman edessä.....

Punainen sydän syttyi siis jo pienenä kotona, ei sen kummempaa. Sit menin omien lasteni kanssa matseihin ja nyt ne on punaisia, kai se siitä sitten jatkuu polvelta toiselle.....eihän muita vaihtoehtoja oikein ole.

Sitten joskus ilmestyi Jokerit, no niille pelleillehän me naurettiin....

 

[Tunkki]

Tunkki etsi ja etsi, kunnes löysi oman mussukan. Arkistojen uumenista, historiankirjojen pölynkellertämien papyrussivujen kertomana: Kiekko-Espoo.

 

[Eddie]

Se oli kausi jolloin kärppien maalia vartioi Hannu Kamppuri- Tuolta ajalta muistuu mieleen ensimmäiset kärppäpelit joihin isän ja sedän mukana tuli mentyä. Ilmeisesti tuolloin Hifk ja Tappara olivat kovassa huudossa, koska muita joukkueita en muista tuolloin nähneeni. Sitten se oli se Final Countdown joka pärähti soimaan kärppien tehdessä maalin. Tuskin on sen jälkeen yhtä mahtavaa fiilistä saanut aikaiseksi kuin tuolloin. Siitä se lähti ja tietenkin kärppälogo joka tuntui uskomattoman hienolta. Ikävän pian kuitenkin tuli se korpivaellus, jolloin liiga tuntui haaveelta ja sai vuosikaudet käydä katsomassa näitä kaikenmaailman karhu-kissoja, ketteröitä, centersejä, grifkejä, tutoja, vantaaht:ita.. sijaissuosikkia ei kuitenkaan väkisten tullu sm-liigasta ja kärpät oli ja pysyi. Kärppien fanina on saanut kyllä kokea kaiken mitä jääkiekossa voi kokea.. toivottavasti vielä mestaruuden sen ikäisenä että sen tajuaa.

 

[trumppa]

Koska kulutin nuoruuteni pohjoisessa, vaihtoehtoja oli tasan yksi: Oulun Kärpät. Kun sitten opiskelujen & työn takia muutin paikkakunnalle, kävin firman kausarilla katsomassa jokaisen 2. divisioona-matsinkin. Tunnelma oli ns. katossa, kun vastaan luisteli Kiva Kuhmosta... :-)
Kylmässä hallissa sai käristemakkaraa, lihiksen tai kahvia, joka poltti sekä suun että vatsan. Jamppa Tuominen lauloi 'Kun Kärpät pelaa, niin hallissa soi...' tai jotain sinnepäin. Olutta, cheerleadereita ? Mitä ne on ? Penkit oli puuta, höylättyä sentään.

Sittemmin pääkaupunkilaistuneena vaihdoin kloorihuntermaisesti HIFK:hon. (Tosin menestystä on viimeaikoina tullut vain penailussa, että se siitä kloorihunter-hommasta :-). Muinoin HIFK pelasi värikästä kiekkoa, joka oli minunmakuista. Vaihtoehtona olleet Kiekko-Espoo ja Jokerit eivät tulleet kysymykseenkään. Molemmat olivat jostain syystä ärsyttäneet allekirjoittanutta jo pohjoisen aikoinani.

 

[Walton]

Ensi askeleita ottaessani ja vähän sen jälkeen, sain kotoa erittäin sinikeltaisen kasvatuksen, lähinnä tyyliin että sinikeltainen joukkue on ainut maailmassa ja sinulla ei ole vaihtoehtoja. Muutama vuosi myöhemmin kävimme isäni kanssa silloin vielä niin legendaarisessa seisomakatsomossa katsomassa kaikki kotipelit. Enhän minä mitään katsomosta nähnyt, isompien jalkoihin jääden. Mutta tunteella oltiin mukana. Siihen asti oli pitänyt Lukkoa itsestään selvyytenä, mutta kun rupesi miettimään minkä ihmeen takia isä jaksoi huutaa ottelusta toiseen "Saatanan nuijaa" ja haukkua vastustajaa, niin rupesi miettimään että kyllähän tuossa joukkueessa täytyy jotain olla mikä noin kovasti herättää tunteita. Näistä ajoista lähtien ei ole ollut edes epäilystä omasta jengistä.

 

[Jykke1978]

Oma joukkue, kyllä se on isän kautta tullut, kun isä kannusti Tepsiä niin siinä samalla aloin itsekkin Tepsiä kannustamaan. Lopullisesti sydän syttyi Tepsille kaudella 91-92, kun kävin katsomassa ensimmäisen kerran Tepsin peliä paikanpäällä otteluna oli TPS-JoKP, jonka Tepsi ilokseni vielä voitti. Siitä lähtien on Tepsi ollut se ainoa oikea minulle ja niin se tulee aina olemaankin.

 

[sininen]

Minunkin suosikkijoukkueeni on kyllä isän kautta tullut, mutta isän vaikutus valintaan taisi olla päinvastainen kuin Jykellä.

Silloin kolealla 80-luvulla asuimme vielä kaukana periferiassa sellaisessa paikassa, jossa Kärppien kannatus ja seuraaminen olivat varmaankin korkeimmalla tasolla. Minäkin sympatiseerasin Kärppiä, mutten oikein osannut kannattaa. Isän ainainen suunsoitto HIFK:n löylyttäessä Kärppiä alkoi sitten ärsyttää. Niinkin kauas saapuivat iltapäivälehdet ajallaan ja sieltä kai isääni takaisin ärsyttääkseni keksin Jokerit, jotka silloin pelasivat divarissa, mutta saivat kuitenkin ainakin Ilta-Sanomissa ihan kohtuullisesti huomiota. Kannatus alkoi sitten pikkuhiljaa muuttua ärsyttämisen välineestä todelliseksi ja sai lopullisen sinettinsä muutettuamme pääkaupunkiseudulle vuonna 1990.

 

[teemu73]

70-80 luvun vaihteessa joku sanoi minulle että Tappara on paras ja se voittaa aina. Tuo jäi mieleen ja ensimmäiset katsomani finaalit on vuodelta 1981 enkä osannut käsittää lainkaan sitä, että Kärpät voi voittaa mestaruuden Tapparalta etenkin kun kolmas peli oli päättynyt 13-2.

Mutta se Tapparasta. Asuttiin suurin piirtein yhtä lähellä Tamperetta kuin Poria tuohon aikaan. Syksyllä 1981 äiti osti mulle Ässien toppatakin ja siitä se lähti. Urheiluruutu näytti kun Ässät oli voittanut Jokerit 5-6 Javanaisen osuttua viidesti. Ja muutama viikko tuosta isukki vei minut hallille katsomaan Ässät-TPS ottelua. Sarjakärki kaatui komeasti 10-6 vaikkakin Reijo Leppänen vei Tepsin heti alussa johtoon. Tämän jälkeen en takkia ole kääntänyt. Ainoastaan 80-luvun lopulla kun Ässät ei pärjännyt olin Tapparan puolella aina Play off -vaiheessa.

 

[Pee]

Ihan luonnostaan löytyi Jyppi.

Olen itse syntynyt ja koko ikäni asunut Jyväskylässä. Isäni ja ainut sisareni, kuusi vuotta vanhempi isoveljeni, jotka myös ovat alkuperäisiä jyväskyläläisiä, kannustivat Jyppiä minun ollessa pieni. Heidän seurassaan tuli mentyä Hippoksen jäähalliin jo ihan pentuna, ja sitä kautta minusta tuli Jyp-fani.

Äitini ei varsinainen Jypin kannattaja ole. Jos kuitenkin perheessä on kolme kiekkohullua miestä, onhan sitä toivottava Jypin voittoa jo pelkästään siitä syystä, että perheen muilla jäsenillä olisi mukavampaa. On äitini myös oman henkilöautomme "fanimatkoilla" mukana ollut.

 

[Pluton]

Oma joukkueeni eli LUKKO löytyi kahdeksannella luokalla (tais olla 92-93). Kaverit löivät vetoa että kuka voittaa mestaruuden, kysyin sitten että kuka on sarjakärjessä ja lukkohan silloin oli. No koska kukaan ei ollut lukkoa vielä veikannut ajattelin sijoittaa rahani lukolle (eipä sijoitus rahaa poikinut).
En ollut ennen sitä hetkeä seurannut sm-liigaa yhtään, mutta sen jälkeen vuosi vuodelta aloin tiiviimmin seurata sm-liigaa. Ja nyt sitä sitten ollaan himo lätkän seuraaja sekä lukon kannattaja. Välissä onkin tullut mieleen että jos en olisi aikoinaan vetoa lyönyt, ei näinä päivinä tarvisi yhtä monesti vaipua masennukseen kun joukkue häviää pelejä jotka olisi pitänyt voittaa (esim. lukko-jyp 4-7).

 

[Kalkun rusakko]

Netistä löytyi, etsin menestyvintä suomalaista jengiä....

 

[Bruno]

Kun täällä niin moni,itsekin,on saanut innostukseni faijan tai broidin kautta.Rupesin kelaamaan että ne jotka ovatkin ruvenneet faijan harmiksi kannattamaan "vihollista" ,niin minkälaista kommenttia on tullut? "Oma on valintas vai oisit nyt ees homo etkä Tappara-fani?"..

 

[Lare]

Miellyin Kärppiin, joka on ns. luonnollinen vaihtoehto kaikille kiekkojännäreille Suomessa ja miksei ulkomaillakin. Muiden joukkueiden kannattaminen vaatii jonkinlaista poikkeavuutta, joka ei todennäköisesti ole luonteeltaan positiivista.

 

[mendieta]

Syntyjään olen vaasalainen. Vanhempani ovat muualta Vaasaan muuttaneita ja aluksi isä vei nuoren Gaizkan futistreeneihin, mutta en oikein innostunut. Yhden kauden jälkeen olin luovuttanut. Seuraavana vuorossa oli kiekkotreenit, koska eihän tuohon aikaan vielä ollut mitään tietokone ym. harrastuksia, vaan "oikeat" harrastukset oli liikunnallisia. Kiekkoon sitten tykästyin ja pelailin kymmenisen vuotta ja seura oli tietenkin Vaasan Sport. Siitä asti se on ollut suosikkijoukkueeni ja tulee aina olemaan.

 

[Sarssi :)]

Oma Pelicans-faniuteni alko itseasiassa aika vähäsen aikaa sitten.. Vuos sitten syksyllä!! Pikkuveli oli menossa kaverin synttäreitten kunniaks Pelicansin peliin ja aattelin sitte lähteä sinne itekkin ihan vaan kiusankappaleeks katselemaan lätkää. *kjäh kjäh* No sielläpä olikin sitten ihan hauskaa ja sitten käytii aina luokkakaverini kanssa peleissä katselemassa kiekkoilua ja kannustamassa Pelicansia voittoon!! Siitä sitten mitä enemmän peleissä käytiin, sitä enemmän fanius vaan kasvoi.. Näin minusta tuli Pelicans-fani!! :)