Miten oma joukkue löytyi

[cosmic_rodeo]

Tutustuin suosikkijoukkueeseeni, silloiseen JYP Hockey Teamiin, joskus 90-luvun alussa. En muista tarkkaa vuotta, olen katsokaas hiukan yksinkertainen.

Ystävystyminen tapahtui radion avustuksella. Tuolloinhan Jypin otteita seurattiin eetterissä peräti kahdella eri taajuudella, Radio Jyväskylässä ja Radio Keski-Suomessa. Onko muilla liigajoukkueilla muuten ollut vastaavaa tilannetta?

Tuolloin kuuntelin mielummin Pete Kaijansinkkoa Radio Jyväskylän puolelta kuin Kari Tyniä Radio Keski-Suomesta. Mutta minä olin muutenkin omituinen lapsi, nyt olen oppinut arvostamaan Mr. JYPiä hänen ansaitsemallaan tavalla. Eli hartaasti.

Ensimmäinen otteluni. Kyseessä oli klassikko, puolivälieräottelu JYP-HIFK, lopputulos oli 4-1. Maaleja tekivät muistaakseni Juha Riihijärvi (2), Jari Lindroos, Marko Virtanen ja Iiro Järvi. Katsomossa leveilin minut sinne raahanneelle sedälle (isän työkaveri, joka ei saanut muuta seuraa matsiin), että minunpa kaverillani (oikeasti se oli kaverin kaveri) on Markku "Ponkke" Heikkisen vanha farkkurotsi. En muista miten ukko reagoi, luultavasti hän oli erittäin vakuuttunut.

Pelattiinkohan tuo ottelu JYPin pronssivuonna. Jos pelattiin, niin näin samalla kaudella toisenkin ottelun, JYP-HPK 1-0, maalintekijänä Risto Kurkinen. En nähnyt maalia, katsoin silloin toiseen suuntaan. Sitä paitsi olin seisomapaikalla ja n. puolentoista metrin mittainen.

Siitähän se lähti. Sen jälkeen JYPiä ja JYPin seikkailuja liigakiekon ihmeellisessä maailmassa on seurattu hyvinkin tarkasti.

Ja JYPiähän en vaihda koskaan, suhteemme on kuitenkin kestänyt kivet ja karikot ja jopa muuton Turkuun.

 

[Espoon Siniset]

Vanhemmat veivät minut ensimmäiseen jääkiekko-otteluun vuonna 1989. Kyseessä oli A-nuorten loppuottelu, jossa K-Espoo voitti Tapparan lukemin 12-6(!) Sen jälkeen en ole nähnyt yhtään kunnollista peliä, missä olisi tehty enemmän maaleja. (ainoastaan taannoinen All-Stars-ottelu päättyi 10-14)

Divariaikoina tuli nähtyä ehkä puolet peleistä, mutta ei sitä hirveästi ajatellut nousumahdollisuuksia. Toki oli mukavaa, kun K-Espoo johti sarjaa heti alkuun kaudella 1991-92, tosin yhden ottelun enemmän pelanneena.

Karsintaotteluista ensimmäisen olin katsomassa, sen joensuulaiset voittivat. Kolmatta en nähnyt, mutta viidenteen ja ratkaisevaan otteluun sain tahtoni läpi ja pääsin hallille. Lehterä teki voittomaalin kolmannen erän puolivälissä.

Liigan alkuaikoinakin Matinkylässä tuli käytyä usein. TPS:n ensimmäinen vierailu herätti outoja tunteita, olihan TPS voittanut neljänä edellisenä vuonna kolme mestaruutta. (Ja voitti myös sillä kaudella) TPS vaikutti olevan ylivoimainen ja johti jo 2-6. K-Espoo kuitenkin kiri jo maalin päähän, mutta TPS iski loppulukemat 5-7 tyhjiin.

Jokerit ja HIFK vierailivat Matinkylässä vasta seuraavalla kaudella. Ensimmäisen Jokerit-ottelun olinkin katsomassa, ja K-Espoo voitti sen.

Kaudesta 1995-96 lähtien olen jättänyt pelin väliin lähestulkoon vain pakottavasta syystä. Ainoa pahempi katkos oli Helsingin syksy.

Matinkylässä olen käynyt muutamassa junioripelissä senkin jälkeen, kun SM-liigaa ei ole siellä pelattu. Matinkylään menin aina metsätietä pitkin (varmaan 100 kertaa), mutta nyt ko. tietä ei enää ole.

 

[Old TJ]

No kyllähän se iskän johdattamana on tullut täälläkin. Iskä kylläkin oli (juuri nyt pinnalle nousseen lajin eli) jääpallon pelaajia ihan mestaruustasolla asti. Kuitenkin jo ennen kuin Raksilan halli saatiin peliareenaksi (1975) niin tuli noita Kärppämatseja katseltua. Noilta ajoilta enemmän jäi mieleen makkara ja kuuma mehu, joita lumivallin päällä istuen katseltiin. Perkkiöt, Kimu, Toro ja muut jäivät kuitenkin jo tuolta mieleen. Varsinainen "polttomerkki" joka teki sydämestä Kärppäsydämen oli varmaankin tuo legendaarinen uusintapeli FoPS:aa vastaan. Tämän pelin jälkeenhän aloitettiin Oulussa liigataival. Siis tätä nykyistä edellisen kerran. Kannattaja ja seuraaja olin varmaan jo ennen tätä, mutta faniuden varsinaisesti katson alkaneen tuosta matsista.

Monenlaista on mahtunut fanin maailmaan tuon jälkeen, mutta joukkuetta ei ole jätetty missään vaiheessa. Ei edes siinä legendaarisessa tilanteessa kun lähes aavemaisen tyhjässä hallissa pelattiin paikallisotteluita Suomussalmen Palloseuraa vastaan. Eikä siitäkään ole kymmentä vuotta. Niin katoo ja tulee mainen kunnia.

Old TJ

 

[Johnny K]

Eli sama tarina täälläkin kuin monella muulla. Eli faija vei HIFK:n matsiin ja siitähän se kaikki lähti. Itse olen saanut kunnian olla paikalla myös 1983 kun narrit kaadettiin Pepen "rystytykityksellä".

Ensimmäinen peli taisi olla Kiekko Reipasta vastaan ja hallissa hillitön meteli. Siinä tuli pienelle pojalle tippa linssiin, kun piti pelätä että mitä kauheaa tapahtuukaan. Pikat taisi olla faijan hyvän kaverin Peltosen Esan hommaamat... Mutta siitä se kuitenkin sitten lähti, ikuinen rakkaus punaisia kohtaan.

Tovin kuluttua perhe ja allekirjoittanut mukaanluettuna sitten löysi uuden asuinpaikan Pohjanmaalta. Täällä varsinkin nuorena poikana sain koulussa olla se ainoa HIFK fani. Mutta takkia ei ikinä ole käännetty, eikä ikinä tulla kääntämään.

HIFK on MINUN joukkueeni AINA!

 

[FourForty]

Minullakin faniudesta voi syyttää etupäässä yhtä miespuolista henkilöä, mutta se ei ole isä eikä kukaan sukulainen vaan Kari Tyni. JYP oli maantieteellisesti lähin liigaseura sieltä katsottuna, jossa lapsuuteni ja nuoruuteni vietin, ja isä alkoi seurata joukkueen otteita lähinnä radiosta pelejä kuunnellen, vaikka hän ei ole Keski-Suomesta päinkään kotoisin. Varhaisimmat muistot liittyvät Tynin selostuksiin vuosilta 1992-1994, kun JYPillä kulki kovaa ja runkosarjakin voitettiin. Vähitellen sitten minullakin säännöllistyi tuo radion kuuntelu. Pelissä kävin ensimmäistä kertaa kaudella 1994-1995; ottelu oli JYP-Jokerit ja ensimmäinen peli, jossa NHL-lakkolaiset eivät olleet enää mukana. Peli päättyi 4-4 ja halli oli täysi. Vaikka se on ollut täysi myöhemminkin joissain peleissä, voisin vannoa, etten niin kovaa meteliä ole myöhemmin kokenut Hippoksella.

JYPin otteiden seuraaminen jatkui lähinnä tiedotusvälineiden avulla siihen asti, kunnes sain ajokortin ja pystyin käymään peleissä kauempaakin. Nykyään sitten kilometrin verran hallilta asuessa ei näitä ongelmia enää ole. Isä muuten kuuntelee edelleen jokaisen pelin Tynin selostamana, mutta ei ole käynyt hallissa kymmeneen vuoteen.