Miten oma joukkue löytyi

[Digwiid]

Mulla on vähän samalainen tausta kuin CnB:lä eli tapparaa tuli kannatettua joskus pikku poikana. Pekka Marjamäki ja Antti Leppänen oli mulle suuria sankareita. Mutta sitten rupesi ottamaan päähän sellainen seikka kun en nähnyt kuin 2-4 kertaa vuodessa joukkuetta stadissa vaikka hinku oli kova nähdä useamminki.

No sitten yleensä mentiin mielummin katsomaan HIFK - Tappara kuin Jokeri - Tappara matsia koska "yllätys yllätys" siellä oli parempi fiilis ja paremmat nakit jolloin myös sitten löysin uudet tähdet, Stigu ja Hexi ja se oli siinä.Tappara lensi kaivoon ja vaakuna oli tatuoitu aivoihin.

 

[ifota]

Kovin tavanomainen tarina

..faija vei hallille Kerhon ensimmäisellä liigakaudella, kun sisko ja velikin tykkäsivät käydä matseissa niin olin mukana. Ensimmäinen vuosi meni pelatessa roskilla fudista kaverien kanssa päädyssä, mutta toisena aloin jo seurata peliäkin. -90 Hankittiin ensimmäiset kausikortit jotka olivat harmailla penkeillä sikakatsomoa vastapäätä, tämä vuosi tulee olemaan 10. eli juhlavuosi A2:ssa. Täytyy sanoa, että ilman kiekkoa ei osaa enää olla.

 

[Alfred]

Ensiksi täytyy mainita että onpa Jippo avannut hienon ketjun!

Ja asiaan.
Elettiin vuotta 1991 (olin kai 6v.), ja asuin perheeni kanssa vielä Töölössä. Sidokseni jääkiekkoon olivat tähän asti rajoittuneet nordikselta vaimeasti kantautuneisiin hurraa-huutoihin, sekä faijan paasaamiseen IFK:n mahtavuudesta, ja varsinkin vuoden -83 finaaleista. Eräänä päivänä faija tuli sitten duunista kotiin ja ilmoitti että nyt lähetään poika kattomaan lätkää. Ottelu oli IFK-JypHT, ja vaikka IFK hävisi ottelun (muistaakseni) 2-5, oli se tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Rakkauteni IFK:ta kohtaan kasvoi ottelu ottelulta. Vuoden 1993 joulusta tuli unohtumaton, saadessani lahjaksi kauan ja hartaasti toivomani IFK-paidan. Vaikka selässä komeili nimi P****NEN, oli paita päällä koulussa talvisin melkein joka päivä. Aina ala-asteen neljänteen/viidenteen luokkaan asti käytiinkiin luokallamme tiukkaa kamppailua Jokereiden ja IFK:n välillä. Olin yksi kolmesta IFK-fanista, loput kuuluivat Jokereiden leiriin. Kuinka ollakaan, on silloisista "jokerifaneista" jäljellä tasan 0, IFK-faneista 3.

Jo ensimmäisistä otteluista lähtien ihastelin IFK:n fanikatsomoa. Kaksi, tuolloin mustaa pukua käyttänyttä henkilöä (terveiset Pate00:lle) kuuluivat suuriin esikuviini; kerran huudettuaan IFK:n nimen, yhtyi kymmenien punaisten paitojen koristama fanipääty mukaan rytmikkääseen kannustukseen, joka aiheutti joka kerta kylmiä väreitä. Vaikka kannustus levisikin usein koko halliin, haaveilin joka kerta E-katsomossa istuessani paikasta keskellä fanikatsomoa.

Nykyään, silloinen, unelmani on toteutunut.
That`s it!


..Ainiin, mitä mieltä Jokereista?
En voisi enempää vihata, aivan kuten kaikki tuntemani IFK-fanit. Itseasiassa en ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi kannattaa kyseistä joukkuetta!!

 

[Rosoh]

80-luvun alussa naapuritaloon (Pohjanmaalla) muutti perhe hämeestä ja kaikki kannattivat Tappara ja Ilvestä. Itse en siinä vaiheessa niin hirveästi vielä jääkiekkoa seurannut. Jossain vaiheessa alkoi se hämäläinen glooria ärsyttämään ja päätin ryhtyä TPS:n kannattajaksi.

Enpä ole katunut...

 

[Boogeyman]

FPS:n osalta oli hyviä sukulaisia, jotka suostuivat ottamaan nulikan mukaan matseihin.

Jokerifaniksi olen tullut täysin itseoppineena. Kukaan tuttu ei ole merkittävästi johdatellut mihinkään suuntaan.
Ensimmäinen muistikuvani joukkueesta on joskus 80-luvun lopulta tv:n urheiluvälähdyksestä, jossa Jokerit hävisi Tapparalle muistaakseni 9-2. (Samalla kierroksella IFK ja Ilves pelasivat 4-3, 3-4 tai jotain sinnepäin).

Joku voisi kirjoista ja kansista kaivaa esille sen minä päivänä ja vuonna edellämainitut ottelut on tarkalleen pelattu!
Tietoahan tältä foorumilta löytyy, se on nähty.
Kiitokset jo etukäteen!

 

[Mane]

Viestin lähetti Boogeyman
Joku voisi kirjoista ja kansista kaivaa esille sen minä päivänä ja vuonna edellämainitut ottelut on tarkalleen pelattu!
Tietoahan tältä foorumilta löytyy, se on nähty.
Kiitokset jo etukäteen!

Eiköhän lienee kyseessä 14.1.1990 pelattu kierros. Jokerit-Tappara 2-9, Ilves-HIFK 4-0

 

[aika epeli]

Viestin lähetti tant gredulin
Täytynee jälleen lainata vanhaa sanontaa: 'et voi valita IFK:ta, se valitsee sinut'. Minut on valittu kaudella 1967-68, jolloin faija vei minut IFK-Victoriaville Tigers -peliin. Ei kypäriä, hanskat lensivät kaaressa ja Carl Brewer. Huoh. Sen jälkeen kävin itse.

Tismalleen sama historia täälläkin. Muistan vieläkin elävästi Kallen olemuksen, niukan hiusmäärän ja kaamean mäiskeen jäällä, jota isokokoisen vaahtosammuttimen kokoinen meikäläinen tapitti ja ihmetteli. Siitä eteenpäin ei muita joukkueita ole rankinglistalle mahtunut, paitsi jostain omituisesta syystä jotenkin Ässät.

 

[Kulttimörkö]

Olen Kotkasta alunperin kotoisin ja nykyisin asun Jyväskylässä, mutta en valinnut JYPiä sen takia että se on ns. Paikkakunnan seura. JYP on pieni seura, joka on taistellut isompiaan vastaan niin kauan kun olen jääkiekkoa seuratasolla seurannut. Huomasin että olen itse hieman kuin JYP; pieni mies ja koko lapsuuteni enemmän tai vähemmän taistellut isompiani vastaan. Samaistuin siis JYPiin. Ajan mittaan minulle sitten kasvoi hurrikaanin muotoinen sydän. Myönnän toki että Jyväskylässä asuneena vaikutti seuran valintaan hieman mutta ei merkitsevästi.

 

[Pärde]

Täällä Vantaalla kun ei omaa liigajengiä ole, ei valinta osunut kotikaupungin joukkueeseen. Siskoni oli aikanaan HIFK:n kannattaja (on sitä vieläkin, tosin vähän lievemmin), oli viirit ja kaikki (tuli ihasteltua pikkupoikana niitä). Koko sukuni on Jokeri-leirissä, samoin oma isäni.

Jotenkin se siskolta tarttui. Ala-asteaikana ei tainnut olla montaa hifkifania koulussa, taisivat jotkut isommat jopa uhata turpaan vetämisellä jossei kannattanut narreja..

Niin, en osaa sanoa vaikuttiko pelityyli valintaani. Tuskinpa ainakaan aluksi, sillä kasvoin faniksi aikana, jolloin Hifki oli aika surkea jengi johdossaan Harri Rindell. Kuitenkin jossain vaiheessa alkoi oma viehtymykseni fyysistä pelitapaa kohtaan. Veikkaisin, että nämä asiat tapahtuivat aika käsi kädessä: diggasin tyyliä ja kun sain kuulla oman jengini olevan tunnettu aiemmin nimenomaan siitä, ilmiö vahvistui. Ikinä ei ole tullut mieleenikään vaihtaa joukkuetta, varsinkaan niinä varhaisvuosina. Sydän on punainen, loppuun saakka.

Nyt täytyy vaan miettiä, miten saan 2,5 kuukautisesta kummitytöstäni muovattua aidon hifkiläisen.. Synttärilahjaksi pelipaita ja ei ku matsiin vaan.

EDIT: Juu, mitä mieltä naapureista. Johtuen juuri tästä alavireestä oman faniuteni alkuaikana opin yhdistämään jokerifanit vittumaiseen ylimielisyyteen. Tätä vihasin silloin yli kaiken, eikä se ole muuttunut juuri miksikään. Olen toki oppinut myös objektiivisemman ajattelukannan, jolloin mielipiteiden vaihtokin onnistuu. Oikeastaan voisi sanoa, että vastapuolen reaktio määrittää. Jos sieltä syydetään pelkkiä provoja ja vittuilua, ei ole miään syytä olla antamatta samalla mitalla takaisin. Apinoita ne on.

EDIT2: Tuli tästä mieleen hauska tapaus, kun olin Jokeri-fani kaverini ja hänen tuttujensa kanssa KiVa-(joku?) -matsia katsomassa. Jossain kohtaa sitten puhuttiin liigasta ja kaverit sanoivat nähneensä Kari Lehtosen ovella, "vitun siistii!". Sanoin ettei kiinnosta, koska oma lojaliteettini kuuluu punaisille. Kaverukset olivat hetken aikaa hiljaa ja sitten tuli kysymys: "miksi sä kannatat jotain hifkiä??" Vastasin, etten tiedä varsinaista syytä, se on vaan oma jengi ja tiedustelin vastaavasti miksi he olivat jokerikannattajia. Vastaus tui hienolla Korson aksentilla: "koska se on paras!!!!!!!!!"
Joopa joo.. hyvä pojat. Naureskeltiin myöhemmin tämän kaverini kanssa hyville perusteluille.

 

[Jeda]

Selvähän se!

Pari vuotta sitten haettiin lehdessä Bluesille kannattajia. About 70.000mk/ kausi + lounassetelit. Siitä se oikeastaan alkoi. Kuulema joukkue on väritön, hajuton ja mauton mutta vielä joskus ostetaan mestaruus. En ole katunut.

No joo, aikanaan aika moni kaveri pelasi EJK:ssa, Jäähongassa jne. ja myöhemmin Kiekko-Espoossa. Jo divarikausina aiemmin perintönä tullut IFK-rakkaus viileni eikä KEspoon noustessa liigaan enää ollut pienintäkään epäilystä mille joukkueelle sydän sykkii. Niin monia ikimuistoisia hetkiä tuli koettua Matinkylän Gardenissa.

 

[punaiset_lasit]

No faijalla oli 25 vuotta kausikortti ja äidillänikin oli moinen, kunnes alkoi minua odottamaan. Ensimmäiset matsit on siis "nähty" jo äidin vatsassa. Sitten 4-7 vuotiaana tuli matsit nähtyä faijan sylistä C3:ssa ja siitä eteenpäin seisomakatsomossa E9. Eipä siis paljoa vaihtoehtoja annettu. Silloin jo suhtauduttiin lätkään intohimolla. Muistan kun noin 5-6 vuotiaana olin vanhempieni kanssa katsomassa jokerit -HIFK ottelua, jonka narrit menivät vääryydellä voittamaan. Minähän sitten purskahdin itkuun, koska eihän näin pitänyt käydä! Isä sitten lohdutti, että "se oli vaan yksi sarjapeli". Minulle se oli lähes maailman kaatuminen. Tosissaan oltiin jo silloin...

 

[Stounifani]

Aivan pikkupojasta asti sitä on Tepsin peleissä tullut käytyä. Valinta on ollut luonnollinen, eikä ole koskaan tullut edes mieleen vaihtaa suosikkijoukkuettani. TPS nyt, aina ja ikuisesti.

 

[Ck]

Itselläni ei ole hirveästi muistikuvia miten päädyin IFK:n kannattajaksi, mutta jotenkin sen on pakko liittyä meidän silloiseen lätkäjengiin. Siinä jengissä nimittäin oli ainoastaan IFK:n ja TPS:n kannattajia. Nyt jälkeenpäin olen todella kiitollinen, että olen valinnut oikein.

 

[Leiska]

JYP. Silloinen JypHT iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kotipaikkani ja samalla siis nykyinen asuinpaikkani (vielä pari viikkoa) sijaitsee 100 km Jyväskylästä Kuopion suuntaan. Lapsena tuli useaan otteeseen käytyä Jyväskylässä, kun omia sukulaisia asui siellä tai sen lähistöllä. Senkin vuoksi Jyväskylä ja JYP ovat iskostuneet minun mieleen ja sydämeen.

Vaikka kuopiolainen liigakiekkoilu olisi ollut tässä puolet Jyväskylää lähempänä, ei se kuitenkaan koskaan sitten tavoittanut minua (onneksi!). JYPin pelejä sitten vaan lapsena käytiin katsomassa ja käydään edelleen.

Hyvänä kakkosena on JYPin perässä tullut tuo toinen pohjoinen joukkue, eli Kärpät. Kaupunkina Oulu on tullut tutuksi minulle vain ohimennen, kun olen Lappiin matkannut, mutta termi "koko Pohjois-Suomen joukkue" vaan jotenkin sytyttää JYPin lisäksi.

 

[Eino_Mies]

Re: Faija , kiitos !

Viestin lähetti Brewer
Lätkäjengi löytyi , kun faija vei matsiin

Näin kävi täälläkin. Tämä tapahtui joskus 70-luvun lopulla kun suurin osa pelaajista kurvaili vielä putkiterähokkareilla. Äijänsuon seisomakatsomosta tokaluokkalainen pikku Eino-Mies yritti isompien miesten kainaloitten alta kurkkia kun mm Jari Kurri piirsi ensimmäisiä luistimen jälkiään Sm-liigassa.

Niihin aikoihin hallissa oli pirun kylmä, pirun hyvä tunnelma ja pirusti enemmän jengiä katsomossa kuin nykyisin. Anyway, Lukko forever!

 

[Noutaja#9]

Olin sellainen 4-5 vuotias, kun vuoden kaksi vanhemmat, samalla hiekkalaatikolla leikkivät saman taloyhtiön pojat alkoivat puhua jääkiekosta. Yhden isän tuttu (työkaveri) oli muistaakseni Anssi Melametsä, joten tämä kaveri tiesi HIFK:sta jonkin verran. Silloin pelasi myös Tony Arima, jonka pelityyli oli sellainen mikä tätä minun kaveriani viehätti. Myös Raimo Hirvonen ja Pertti Lehtonen olivat sellaisia esikuvia silloin tälle kaverille. Mitä isommat edellä, sitä pienemmät perässä...

 

[Ruma lapsi]

Ugh ugh!!!

Lopullinen niitti tuli 83-finaaleissa. Olin tuolloin jo 7-vuotias ihmepoika. IFK tuntui jo silloin varteenotettavalta vaihtoehdolta.
Noh, kuinka ollakkaan Jokerit veivät ja ottelusarjan ollessa 2-0 piirsin kuviksen tunnilla Jokereiden veskan, Rauli Sohlmanin kuvan. Gloryhunter kun olin.
Siihen IFKssa kiekkoileva ikätoverini ilmoitti että:
-Jumalauta, Ruma lapsi!!!! Sähän oot IFKin kannattaja.
Petokseni oli huomattu ja siihen minä vikisin että:
-Niin niin mutku Jookkerit voittaa mestaruuden.
Johon frendini että:
- Kuules nyt. IFK voittaa seuraavat kolme matsia ja mestaruuden.

Kuviksen numeroa en muista, mutta sen muistan kun IFK juhli mestaruutta ja faijaa vitutti.

Seuraavaksi taisinkin jo piirtää Hannu Lassilan.

 

[frodo]

En koskaan ikinä ole elämäni aikana Porissa asunut, mutta jo ennen koulu ikää on ollut itsestään selvyys että olen Ässäfani.
Tämä luonnollisesti johtuu siitä, että Porin joukkueella on maailmankaikkeuden hienoimmat peliasu ja logo.

Myös takavuosien rymistelevä pelityyli teki vaikutuksen.

Lisäksi HIFK saa minulta suuret sympatiat.Luultavasti samoista syistä.








PS. Sitä en sitten taas kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi vihaan lukkoa ja raumalaisia..??
Taitaa johtua perin ruotsalaisista väreistä ja kaksinkertaisista puista. :)

 

[Skeletor]

Tämä on itseasiassa melko vaikea kysymys. Ala-asteella kaikki parhaat kaverit kannatti Ilvestä tai sitten eivät välittäneet tippaakaan jääkiekosta. Oli ehkä jonkinlaista kiusantekoa alkaa kannattamaan Tapparaa. Kun isä vei ensimmäisen kerran Tapparan kotiotteluun, ei vaihtoehtoja enää ollut...

 

[Wilzu]

Joskus pikkunappulana Hippokselle JYPin peliin, vastassa oli HIFK, jonka silloinen JyP HT voitti. Tuon jälkeen suosikkijoukkue on ollut aina Jyväskylän kiekkoylpeys. Peleissä ei ole paljon voinut käydä, mutta ne kerrat kun JYPin paikan päällä näkee, ovat aina hienoja. Jukureita tulee oman kylän joukkueena (vaikka pelaajat muualta onkin hankittu) tuettua myöskin. Jukurit-JYP -harjoitusottelussa olin kyllä JYPin puolella. Kun jääkiekkoa opettelin katsomaan, tahkosi Jukurit alasarjoissa... JYP on aina JYP eikä koskaan vaihdu. Sympatiat ovat toki menneet aina jollekin toisellekin joukkueelle, yleensä sellaiselle kuka lähtee kauteen altavastaajana.

Jalkapallon puolella valinta tulikin ihan verenperintönä, jalkapalloa pelannut isä vei peliin heti kun opin kävelemään, 90-luvun alun menestysvuodet ovat kaukana takana, mutta suurin suosikkini on (jääkiekkokin mukaan lukien) edelleen sinivalkoisissa väreissä pelaava MP.

Edit: kirjoitusvirheitä pois.

 

[pata13]

Varsin sekavasti.

Olin joskus 70-luvun lopussa natiaisena (alle 5v)saanut kirpputorilta taimuultavastaavalta Karhujen ja Ässien t-paidat. Tai äiti oli saanut ja puki mulle. On vieläkin tallella tuo Ässien paita.
Siinä varmaan tuo alkusysäys.

Ja hämäriä muistikuvia on myös siitä, miten tuijotin urheiluruutua n. 5 vuoden iässä ja ihannoin jotakin Ässissä. Taisin luulla Porin olevan lähellä silloista kotikaupunkiani. (No, lähellä ja lähellä, n. 300km)

Intomielisempi ja "syvempi" kannattajuus alkoi sitten 90-luvun alkupuolella.

Kaamea tunnustus:
Sittemmin olen tuossa ohella lyhyitä jaksoja Ässien divarikaudella "kannattanut" myös Tapparaa ja HIFK:ta. Kaikillahan piti olla jokin joukkue, jota kannattaa ja eihän sitä nyt kehdannut divarijoukkuetta, ei perhana.

 

[Jaffa]

Mä päädyin TPS leiriin isobroidin kautta. Hänen suosikkijenginsä oli Palloseura jo joskus 70-luvulla. Ite oon asunu pääkaupunkiseudulla koko ikäni ja jokusen kerran tästä "mieltymyksestä" on saanut kuulla. Silti koskaan ei ole muita suosikkeja ollut kuin TPS.

 

[wilco]

Polvenkorkuisesta saakka pyörinyt HPKssa. Ensin mukana vanhempien reeneissä tolppana, sitten pelaillen junnuna. Siitä se jäi.

Että silleen...

 

[Tinde]

Viestin lähetti punaiset_lasit
No faijalla oli 25 vuotta kausikortti ja äidillänikin oli moinen, kunnes alkoi minua odottamaan. Ensimmäiset matsit on siis "nähty" jo äidin vatsassa.

Ooh p_l, olet siis ilmeisesti kauan kadoksissa ollut kaksosveljeni! Oli muuten ahdasta siellä mutsin massussa, vai mitä.

Mutta joo, niistä maisemista on noi lätkämatsit lähteny, joten paljon ei oo vaihtoehtoja annettu. Valitukset voi osoittaa suoraan faijalle, komena kappaleena, kiitos.

 

[Roku]

Isän mukana minäkin hallille ensimmäistä kertaa menin. Tai oikeastaan jouduin. Vaikka innokkaasti telkkarista katselin aina jääkiekkoa ja jo luisteluakin hiukan tapailin, niin ei minua koskaan kiinnostanut lähteä isän mukaan, vaikka hän kaikki pelit silloin katsomassa kävikin. Kun hän sitten ensimmäistä kertaa minut mukaan puolipakolla otti (äiti oli silloin mennyt vuorotyöhön, eikä pikkuista poikaa voinut yksin kotiin jättää illalla), olin oikeastaan pirun kiukkuinen kun sinne jouduin.

Koukkuun jäin heti ja kotiin mennessä alkoikin kova kyseleminen autossa että koskas seuraava peli onkaan ja kai pääsen silloinkin mukaan? Siit se sit lähti.