Olen innostunut 'muricalaistyyppisistä mustikkapannukaahkuista. Perusplättitaikinaan lisätään kipene piimää ja ruokasoodaa, tämä tuo hapokkuutta ja kuohkeutta. Myös aika tujusti sulaa tai erityisen notkeaa voita kannattaa laittaa taikinan sekaan. Sokeria kannattaa laittaa hieman enemmän kuin normaalisti. Mukana menossa on tietysti mustikoita, jotka ovat vähän sulaneet, periaattessa ne voivat kyllä olla umpijäässäkin. Ehkä suolaakin vähän tavallista enemmän.
Kannattaa paistaa melko korkeareunaisessa paistinpannussa, älä kuumenna aivan tappiin levyä, sillä nämä tosiaan ovat pannukakkuja eivätkä lättyjä eli räiskäleitä. Kaada taikinaa sentin paksuudelta kuumaan rasvaiseen pannuun, ja pienen perästä lisää mustikoita ruokalusikalla tasaisesti pannukaahkutekeleeseen, kun pinnalla on vielä juoksevaa taikinaa. Yritä saada taikinaa vähän mustikoiden päällekkin, jotta kääntäminen onnistuisi siten, etteivät mustikat vain käryäisi kääntämisen jälkeen. Pannukaahku kyllä antaa merkkiä milloin se pitää kääntää. Jos on tarpeeksi taikinaa onnistuttu lisäämään mustikoiden päälle, niin hyvin menee. Kun pannukakku on käännetty toiseen kertaan, niin suosin itse kaahkun voitelua sulalla voilla. Sekaan voi laittaa vanilliinisokeria tai muuta sellaista, jota 'Muricassa harrastetaan. Kardemummaakin kannattaa kokeilla. Taikinavaiheessa tietysti nämä.
Olen itse antanut mustikkapannukaahkujen vielä vetätytyä ja tasoitella lämpöjään kannen alla, kun pannu on ollut pois levyltä. Lopputulokset ovat olleet näin jo muutamien kokeilujen jälkeen erittäin miellyttävä. Mustikat ovat asettuneet tasaiseti pannukaahkujen sekaan, väri on kauniin ruskea ja maku erinomainen sekä voin ansiosta miellyttävän rasvainen, ei kuitenkaan liian.
Jos tahtoo kermavaahdolla vielä lisätä kardiovaskulaarista potkua, niin sopiihan sekin. Makukin tietysti paranee.