Mitä/ketä fanitit täysillä ollessasi n. 10-vuotias?

[TmiT]

Muistaakseni siinä apaut kymmenen vanhana ei maailmassa ollut kovempia jätkiä kuin Juha Jokiharju ja Mika Rautio. Voi sitä itkua ja hammasten kiristystä, kun Jokkeri ja Eepi Hämäläinen myytiin Jokereihin. Siihen aikaan tällaiset pelaajakaupat eivät olleetkaan ihan niin yleisiä, joten muistan kun kiekosta "tienneet" kaverit spekuloivat siirron vaikutuksia KalPaan: "On se nyt kova homma, kun ne menivät toiseen joukkueeseen. KalPa joutuu muuttamaan nyt koko pelisysteeminsä, kun nämä kertoo sen Jokereissa..."
Olihan se salamyhkäistä ja ihmeellistä...

Kun KalPa sai hopeamitalit keväällä 1991, olin n. 8,5-vuotias. Tämän jälkeen meni pari vuotta, että TPS sijoittui samaan pahuuden kategoriaan suolakurkkujen, Saddamin ja kouluterveydenhoitajan kanssa. Vieläpä keulille tässä listassa. Oli se pienelle miehenalulle katkera paikka tuo finaalitappio!

Tämän jälkeenhän tunnetusti KalPalla lähti käyrä aika jyrkästi alaspäin ja kotipaikkakunnalla ei paljoa kehdannut näyttäytyä KalPa-pipossa. Meidän luokalla ryhdyttiinkin kannattamaan silloin -yllätysyllätys- Jokereita, muutamat tilasivat jopa fanipaidatkin ja mitään muuta joukkuetta ei voinut kannattaa. Itse turpaansaamisenkin uhalla (ja välillä uhka toteutui) yritin pitää KalPan puolia, mutta oli aikoja, jolloin kovin julkisesti ei omaa suosikkiaan pystynyt julistamaan.

SM-liigan tarrasarjoja tuli kerättyä hysteeriselllä intensiteetillä. Olen vieläkin katkera, kun vuoden 1991-92 -sarjassa nimenomaan Jokiharju oli ainoa, joka jäi uupumaan.

Rupesin seuraamaan formuloita 90-luvun alussa. Silloin eräs temperamenttinen, keltakypäräinen McLaren-kuski teki pieneen mieheen lähtemättömän vaikutuksen. Oli yksi formula"urani" parhaista päivistä, kun Häkkisen tiedotettiin siirtyvän samaan talliin tämän legendan kanssa.

Joku tuolla mainitsikin Gladiaattorit. Muistan, kun välitunnilla viriteltiin omia variaatioita näistä lajeista. Yksi suosituimmista oli läpimurto, jossa yksi oli aina vuorollaan estämässä kilpailijaa ja toiset yrittivät rynniä tämän ohi. Pariin otteeseen oli huuli auki kotiin mennessä. Kaverin luona pelasimme myös kaupunkisotaa. Viriteltiin olkkariin tuoleista suojat ja sinne eri välineitä (pyssyjä, palloja) joilla ampua maalitauluun. Toinen oli vuorollaan gladiaattorina ampumassa kilpailijaa imukuppinuoliaseella. Rytinää riitti, tuolinjalkoja vaurioitui, lamppuja hajosi, imukuppeja lasahteli silmiin ja kaverin äiti kiitteli.

Siinä nyt muutamia asioita. Tulihan silloin katsottua piirrettyjä ihan pirusti ja Ghostbustersit ja Rockyt pyöri uusintoina. Ei kait sen parempia leffoja ollutkaan...

 

[Kyynikko]

Elvis Presleytä! Opettelin kitaralla soittamaan nimenomaan Elviksen biidejä. Kampasin fledani myös Elvis-lookin mukaisesti.

 

[olkikuukkeli]

Jääkiekon saralla ehdottomasti Teemu Selännettä. Teemun takia itse asiassa tuli aloitettua jääkiekon seuraaminenkin:) Ja toisin kuin voisi luulla, nimenomaan NHL kiinnosti enemmän kuin mj- tai liigapelit tuolloin.

Musiikin saralla tuohon aikaan meni lähinnä listapoppi, sellainen nrj-kama(muistaakseni). Olisiko ollut Bomfunk MC's, Eiffel 65, E-Type ym, joita silloin soitettiin.

Autot oli siistejä, etenkin Ferrarit;)

Ja itse harrastamistani urheilulajeista ykkönen oli ehdottomasti salibandy(tuolloin pelasin vielä joukkueessa).

 

[morningstar]

-Gepardi (siis se eläin, ei elintarvike)

Näin siis vuonna 1988.

Juu, ei kuulunut vielä 80-luvulla se elintarvike kymmenkesäisten virvokkeisiin.

 

[Jukan takahiukset]

- Matti Nykänen: Olympiahuumaa Calgaryssa.

- Suomen jääkiekkojoukkuetta Calgaryssa: Hieno tunne, kun ihan oikeasti ensimmäinen arvokisamitali jääkiekosta tuli Suomeen. Tuossa taannoin ajoin VHS:lta DVD:lle Suomi-Kanadan, Suomi-Ranskan ja melkein koko Suomi-Neuvostoliitto pelin. Tulipahan kunnon nostalgia annos ;) "Mylnikov...Susi syöttää....Lehtonen ampuu ja Lehtonen ampuu maalin!!!!!!!" <--- Tai jotenkin noin ;)

- Jarmo Myllystä fanitin ihan täysillä.

- 10 vuotias pojankoltiainen myös pelkäsi. -88 kesällä Kakolasta karkasi kolme vankia, jotka suuntasivat Lappia kohti. Oltiin juuri samaan aikaan pohjoisessa mökillä kesälomalla. Mielikuvitus laukkasi kahtasataa ja odotin, milloinka nuo karkurit koputtaa meidän mökin ikkunaan, heh.

 

[Bruno]

Boston Bruinsia tuli fanitettua silloin kovastikin ja tietenkin parhaimpia pelaajia kuten Bourque, Oates, Juneau ja Moog.
Jääkiekon sm-liigassa ei ole suosikkiseura muuttunut mihinkään, mutta silloin kymmenen ikäisenä fanitin yksittäisistä pelaajista mm. Keijo Säilynojaa, vaikka narri olikin.
Jalkapallossa Hollanti ja Tanska olivat kova sana minulle, seurajoukkueista taas aloin silloin pitämään Barcelonasta paljon, yhtenä syynä muuan Ronald Koeman.
Kotimaisessa jalkapallossa olin kova HJK-fani ja kävin todella paljon peleissäkin, kun fair play passilla pääsi joko ilmaiseksi tai aivan naurettavan pienellä summalla katsomaan pelejä.

 

[pancor]

Musiikki
Silloin 10 vanhana taisin aloittaa juuri hevin kuuntelemisen ja Metallica sekä Iron Maiden olivat ehkä kovimpia ikinä.

Urheilu
Silloin en oikeastaan vielä suomalaista jääkiekkoa seurannut paljoakaan mutta NHL oli kyllä NHL Weeklyn myötä tosi kova juttu. Pihapeleissä olin joko Mark Messier, Scott Stevens tai Mike Richter.

Futiksen puolelta Kovimmat jätkät olivat luonnollisesti Peter Schmeichel, Jari Litmanen, Frank De Boer ja Romário.

Muut
TV:n puolella tietenkin parhautta edustivat Turtlesit ja He-Man. Gladiaattorit olivat myös kova sana siihen aikaan kova sana. Lätkäkortit olivat joka pojan pakko ostos ja voi sitä riemun määrää, kun joulupukki toi laatikollisen upper deckejä pikku pancorille.

 

[lake79]

He-man, Optimus Prime, Inspector Gadget, Ritari Ässä, Wayne Gretzky, Jaromir Jagr, Commodore 64, Europe - Final Countdown.

Siinä lyhyesti sanottuna.

 

[M#77]

Kyllä se maailman kovin jätkä taisi olla siinä iässä Pavel Bure. Julisteita oli miljoonia, oli jopa jenkeistä asti tilattu taulu. Eikä sovi tietenkään unohtaa Pavel Bure jääkiekkokortteja, joita keräsin ja vaihdoin kavereilta hinnalla millä hyvänsä.

 

[douppi]

Siinä 8-10 vuoden iässä IFK fanitus alkoi. Ensimmäissä matsissa taisin olla 8 vuotiaana, jos oikein muistan, ja siitä se sitten lähti. Faija lienee aivopessyt minut IFK:n kannattajaksi alunperin.

Muistan muuten hyvin ne 10-vuoden iässä käydyt lätkäkinastelut koulun välitunnilla. Hifki on paras eiku jokerit on paras eiku tapparapas eiku tepsi eiku... :)

 

[jonsson]

Vai että ollessa 10-v.
- Prätkähiiret ja Vinski oli/on paras.
- ja tarroja ei sovi missään nimessä unohtaa

Moto, Vinski ja Turbo. Suosikkini oli Moto, jos oli se, joka ajoi harrikalla aurinkolasit päässä. Tarroja itsekin tuli kerättyä aika lailla.

Jääkiekossa suosikkeja oli tuolloin Chris Chelios, oli helvetinmoinen kasa tämän miehen lätkäkortteja. Suosikkijoukkueitani oli Chigago Blackhawks, Pittsburgh Penguins sekä Dallas Stars. Kyllähän noiden joukkueiden otteet tulee nykyisinkin seurattua tarkimmin NHL:ssä.

 

[bozik]

Kaksi nimeä tulee mieleen Jokereista, joita muinaishistoriassa fanitin. Taisin olla jo hieman päälle 10-vuotias, mutta Jari "Linkki" Lindroos ja Risto Kerminen olivat todella pop. Fanitus johtui varmaan paitsi ko. pelaajien taidosta niin myös siitä, että olivat Jokereille välillä kaikki kaikessa.

Outo fanituskin löytyy, ikää en tosin tarkkaan muista, mutta diggailin Jonna Tervomaasta ns. lapsitähtenä. On tosin vähintään yhtä hyvä/mukava/taitava näin vanhemmalla iälläkin kun olen hänet tavannut.

 

[archieG]

Kullan arvoinen ketju. Tuli heti yksi asia mieleen.

archieG katseli reilu kymppikesäisenä vuoden 1978 futiksen MM-turnausta Argentiinasta. Aloitin katselun vaan sen takia, kun faija antoi luvan valvoa niin paljon kun sielu sietää, koska pelit tuli keskellä yötä. Yllättin sitten itseni ja faijani, jymähdin kiikkiin peleihin ja yörytmini muuttui samaksi kuin faijallani. Finaalin jälkeen päätin alkaa yhtä suureksi pelaajaksi kuin Mario Kempes, mutta haaveeksi jäi.

Se, mikä jäi oli Argentiinan jonkinlainen semi-fanittaminen futiksessa ja jokaisen World Cupin seuraaminen niin paljon kuin mahdollista siitä lähtien. Monet turnaukset on siis nähty.

 

[Vintsukka]

Vielä muistui mieleen yksi oleellinen. Kesällä 1994 eli 11-vuotiaana innostuin futiksen MM-kisoista ja fanituksen kohteena oli jostain syystä USA:n Alexi Lalasin parta ja helvetin pitkät sivurajaheitot.

 

[Jj]

Tähtien sota kaikessa muodossaan: leffat, lehdet, figut..

Siinä 10 v paikkeilla tuli muutaman vuoden sisään myös monia muita leffoja jotka kolahtivat.. Ghostbusters, Poliisiopisto, Karate Kid, 007 Octopussy, Indiana Jones, Gremlins, Beverly Hills kyttä, Terminator, Rambo, Back to the future, Top Gun... Aika legendaarinen putki kun alkaa miettimään. Musiikillinen herääminen vei vielä pari vuotta ja urheilullinen siitä vielä enemmän.

 

[Roku]

archieG katseli reilu kymppikesäisenä vuoden 1978 futiksen MM-turnausta Argentiinasta. Aloitin katselun vaan sen takia, kun faija antoi luvan valvoa niin paljon kun sielu sietää, koska pelit tuli keskellä yötä. Yllättin sitten itseni ja faijani, jymähdin kiikkiin peleihin ja yörytmini muuttui samaksi kuin faijallani. Finaalin jälkeen päätin alkaa yhtä suureksi pelaajaksi kuin Mario Kempes, mutta haaveeksi jäi.

Sama täällä. 1978 MM-kisat olivat ne ensimmäiset jotka telkkarista katselin ja samalla tavalla koukkuun jäin kuin Archiekin. Ja minunkin suurena idolina oli liehuletti Mario Kempes sinivalkoraitaisessa paidassaan, muut kyseisen turnauksen sankarit olivat maalivahteja (joista olen aina tykännyt eniten jalkapallossa ja jääkiekossa) eli Argentiinan rankkarispesialisti Ubaldo Fillol, Brasilian Emerson Leao sekä Länsi-Saksan Sepp Maier.

Siitä lähtien olen MM- ja EM-kisat seurannut tarkasti.

 

[Black Adder]

10 vuotiaana, eli vuonna -87. En kyllä ole varma ajoittuuko nämä edes siihen vuoteen, mutta n. niihin aikoihin fanitin:

-WASP ja Europe olivat kova sana - oisko ollut pari vuotta aiemmin jo?

-John "Rambo" Rambo, Indiana Jones ja Ritari Ässä (mikä suomennos!!!), Miami Vice

-Boris Becker oli suosikki - pelasin junnuna tennistä ja kai puhtaasti glory huntasin Borista

-Alberto Tomba - ei ehkä vielä ihan -87, mutta niillä nurkilla

-Jürgen Klinsmann oli futiksessa ehdoton suosikki Saksan ohella maajoukkuetasolla, vaikka enkeli puoli minussa yrittikin kääntää kelkkaa jossain vaiheessa Hollannin puolelle kiitos Ruud Gullitin ja Marco van Bastenin

-Formuloitakin tuli seurattua tiiviisti tuolloin, toisin kuin nykyään. Mutta en kuollaksenikaan muista kuka oli fanituksen kohde numero uno. Parivaljakosta Nelson Piquet, Nigel Mansel suosin Manselia, mutta yli näiden oli Alain Prost. Kuitenkin jossain vaiheessa Gerhard Berger viininpunaisessa Ferrarissaan oli suosikki.

-Autoissa Ferrari oli maailman upein auto (kiitos Miami Vicen mm.) ja kaikki ko. pirssiin liittyvä tuli luettua (muistuu mieleen oikeana aarteena TM:n numero, jossa esiteltiin Ferrari F40)

-Aston Villa brittifutiksen puolelta - brittifutista tuli tuolloin YLE:ltä ja syystä, että Aston Villan nimi oli hieno sai se vankkumattoman fanitukseni

-Ässät - kuuluu yo. kategoriaan vaikka mm. pappa yritti Kärppä-krääsällä (löytyy komea punavalkoinen pipo vieläkin jostain) saada pojan pojan järkiinsä. Ässillä oli hieno logo ja muutenkin komeat pelipaidat

-Tuossa iässä naiset alkoi kiinnostaa ja tietysti myös maitorauhaset. Sabrina ja Samantha Fox oli to-del-la hottia silloin. En kyllä muista kumpi olisi ollut hotimpi. Molemmat taisivat olla yhtäaikaa päiväunissa

 

[Eino_Mies]

Lukon maalissa pelasi niihin aikoihin Kari Kaupinsalo. "Kaupparin" maagisia hanskatorjuntoja jäljiteltiin pihapeleissä pesisräpylällä. Kenttäpelaajista fanitin eniten Jouni "Kultaranne" Rinnettä.

Musiikin saralla diggailin faijan(RIP) vinyylilevykokoelmasta Finnhitsejä. Irwin, Marion, Tapani Kansa, Taiska, Danny jne. Oman kasettimankan sain myös noin 10-vuotiaana, jolloin Juice Leskinen teki minuun lähtemättömän vaikutksen Parhaat-kokoelmallaan.

 

[kristian]

eli Argentiinan rankkarispesialisti Ubaldo Fillol,

Mikäs "rankkarispesialisti" Fillol muka oli? 1978 ja 1982 kisoissa ei Argentiinaa vastaan ammuttu muistaakseni yhtään rankkaria. Saattaa tosin olla, että se oli sitä seurajokkueessa, en tiedä. Loistava maalivahti tosin.

Sergio Goycochea olikin sitten varsinainen rankkarispesialisti vuoden 1990 kisoissa. Goycochean torjunnat ja ehkä MM-historian vittumaisin ja kovaluisin puolustus, yhdistettynä (tosin polvivammaisen) Maradonan nerouteen, vei kaikkien aikojen visuaalisesti TYLSINTÄ peliä pelaavan Argentiinan jälleen yhteen finaaliin.

 

[Black Adder]

Olen lukenut tätä ketjua ja muistot ovat täyttäneet mielen. Tuohon maailmanaikaan (80-luvulla) oli lähes joka taiteen ja urheilun alalla parivaljakkoja, jotka kilpailivat oman "lajinsa" paremmuudesta, tai ainakin omin penikan silmini näin kilpailua:

-USA vs Neuvostoliitto (Joihinkin oikeistolaisperheisiin tuli Newsweek ja sitten oli tämä neukkujen lehti, joka tuli joillekin vasemmistomielisille. Mikä se oli?)
-McGyver vs Ritari Ässä
-Samantha Fox vs Sabrina
-Carls Lewis vs Ben Johnsson
-Kärpät vs Tappara / TPS vs Jokerit
-Gretzky vs Lemieux
jne.

Onko tällaista vastakkainasettelua enää? Kinaako pennut Ovechkin vs Crosby tms. jutuista? Vai onko vastakkainasettelun aika todellakin ohi ja omaa mielipidettä ei sanota edes koulun piharakennuksen takana, jossa saattoi vähän polttaa horsmatupakkaa tai ottaa matsia pahimman vihollisen kanssa?

 

[Roku]

Mikäs "rankkarispesialisti" Fillol muka oli? 1978 ja 1982 kisoissa ei Argentiinaa vastaan ammuttu muistaakseni yhtään rankkaria. Saattaa tosin olla, että se oli sitä seurajokkueessa, en tiedä. Loistava maalivahti tosin.

1982 Fillol ei varmaan rankkaria joutunut torjumaankaan, mutta 1978 ainakin Puolan Lato joutui toteamaan Fillolin paremmakseen pilkulta. Kovasti tuota silloin hehkutettiin, kun noita kisoja ahmin sekä telkkarista että lehdestä.

Voi sen puoleen olla että tuota kyseistä rankkaria hehkutettiin senkin takia niin paljon, että se taisikin olla kisojen ainoa tuomio joka meni Argentiinaa vastaan, muutenhan kotiinpäinveto oli kisojen tunnussana.

Ehkä tuo rankkarispesialisti oli hiukan turhan komea titteli Fillolille, myönnän, mutta aika kultaa muistot, kato.

 

[Aurora]

Kauheasti en sen hetkisestä fanituksesta muista, lätkäinnostuskin iski vasta pari vuotta myöhemmin. Calgaryn ihmehopea on toki jäänyt mieleen ja se miten ruotsalaisten ilmeet synkkenivät Suomi-Neuvostoliitto matsin edetessä.

Mutta eikös niihin aikoihin ollut pinnalla ainakin Ressu Redford "Älä meeeeee...." ja New Kids On The Block. Ne kasetit piti saada!
Onneksi on musiikkimaku hieman kehittynyt niistä päivistä.

 

[Benny]

Paavo Nurmi.

Olin siinä onnellisessa asemassa, että sain katsella hänen harjoitteluaan läheisellä kentällä ja hän teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Vein Nurmelle äitini leipomia karjalanpiirakoita evääksi. Hän kiitti ja katsoi minua silmiin ja silloin minä tiesin, että hänestä tulee yksi olympiahistorian suurimmista, kenties kaikkein suurin. Olin oikeassa.

Olen tiennyt koko ajan, että Jari Porttilalla on tunnukset Jatkoaikaan, nyt paljastui nimimerkkikin. Tarina on nimittäin tosi. Olin itse kenttämestarina tuolla samaisella kentällä ja muistan pikku-Jarin tosiaan tuoneen lämpimäisiä mestarille. Kerrassaan hienot muistikuvat palaavat mieleeni. Upea pala suomalaista urheiluhistoriaa. Kiitos kun palautit tämän mieleeni. Ilmoittele, jos olet menossa käymään tuolla suunnalla, voitaisiin hypätä vaikka vauhditonta viisiloikkaa.

Benny

 

[teemu73]

Oman kasettimankan sain myös noin 10-vuotiaana, jolloin Juice Leskinen teki minuun lähtemättömän vaikutksen Parhaat-kokoelmallaan.

Tämä kasetti aloitti käytännössä myös minun Juice-fanituksen (onhan kyseessä sama 1982 ilmestynyt kokoelma?), tosin se oli jo pari vuotta vanha teos kun ostin sen Tampereen Sokokselta 28 markalla. Sitä ennen olin jo käynyt kuuntelemassa kirjastossa tuon muutaman kerran, samoin kuin Ajan henki ja Boogieteoria -levyt. Eestin olin onnistunut nauhoittamaan radiosta oranssin väriselle Philipsin kasetille.

Tosta jalkapallosta pitää mainita, että MM-kisafanitus alkoi 1982 kisoista, jossa naureskelin kun Unkari voitti El Salvadorin 10-1. Minua vitutti suunnattomasti kuin kaikki olivat Brasilian puolella, joten periaatteen vuoksi toivoin vain Brasilialle tappioita, eikä mulla mitään omaa suosikkia silloin ollut. The Kisat, eli kaikkien matsien seuraaminen, oli kuitenkin vasta 1986 Mexico.

 

[Elazi]

Jokerit (etenkin Otto ja Lind, mikäli hockeydb:n Jokerien rosteri 98-99 -kaudelta on oikea.) Selänne, Litmanen, Häkkinen ja Anaheim Mighty Ducks. Urheilua seurasin paljon silloin.

Oli hauska huomata, että 98-99 Jokereiden joukkueessa ovat pelanneet mm. Jani Rita ja Tommi Santala, itse olin niin nuori, etten muista heitä tuolta ajalta.