Mitä/ketä fanitit täysillä ollessasi n. 10-vuotias?

[kristian]

1982 Fillol ei varmaan rankkaria joutunut torjumaankaan, mutta 1978 ainakin Puolan Lato joutui toteamaan Fillolin paremmakseen pilkulta. Kovasti tuota silloin hehkutettiin, kun noita kisoja ahmin sekä telkkarista että lehdestä.

Aha... tuota matsia en omistakaan, joten en tiennyt asiasta. Melkein kaikki Argojen matsit MM-kisoista 1978 alkaen on kyllä kerättynä.

Tuosta tuomaripelistä voisi kyllä sanoa, ettei Argentiinaa mitenkään erityisesti suosittu kisoissa mielestäni... ainakaan näkemieni matsien perusteella. Tuo mielikuva on varmaan jäänyt ihmisille tuosta skandaalinkäryisestä Peru-ottelusta... ja tuonaikaisesta yleisestä Argentiina-vihamielisyydestä... joka kai juontaa juurensa jo 60-luvulta.

Tosin myönnän, että MM-kisoissa neljä suurta (Saksa, Argentiina, Brasilia ja Italia) useimmiten ovat hiukan tuomareiden erityissuojeluksessa. En kuitenkaan usko, että se on tietoista... enemmänkin alitajuista.

 

[Ramchester]

Iron Maiden oli ylitse muiden tyttöjen ja tyttömäisten poikien kuunnellessa Duran Durania.
Karl-Heinz Rummenigge ja Länsi-Saksa esittivät maailman parasta jalkapalloa.
Matti Nykänen lensi pisimmälle kauniimmin kuin kukaan koskaan aiemmin.
Keke oli maailman paras.
Tsekkoslovakia yritti kiusata Neuvostoliittoa jääkiekossa. Jiri Lala oli maailman paras pelaaja.
Commodore 64:n nauha-aseman säätäminen ruuvarilla oli parasta huvia. Itse asiassa tietokoneet vittuilevat nykypäivänä ihan yhtä paljon kuin silloin, elleivät jopa enemmän.

 

[ludvig]

Suurimmat lapsuuden urheilusuosikkini olivat ehdottomasti legendaarinen Pelé sekä Brasilian maajoukkue. Kaikennäköistä Brasilia-rihkamaa tuli osteltua Kisiksen Palloilukeskuksesta (?), joka oli todellinen natiaisen taivas. Myös Liverpoolin John Barnes pääsi fanituslistalle, hänen oltuaan sen verran mukava minua kohtaan seuran vierailtua Suomessa.

TV:n puolelta tuli faniteltua MacGyveriä ja erityisesti Sledge Hammeria, joka on vieläkin yksi televisiohistorian parhaimpia hahmoja. Elokuvapuolelta suurimpia suosikkeja olivat Chevy Chase ja kumppanit sekä The Blues Brothers -leffa. Monia tunteja tuli istuskeltua mustat lasit päässä autossa erään Jatkoaikaankin rekisteröityneen nimimerkin kanssa.

Musiikkipuolella fanitus kohdistui ZZ Topiin. Erityismaininta pitää antaa Rekkamies-biisillä varustetulle mainokselle.

Ps. Tarkemmin kun muistelen, niin taisi James Bond olla melkeinpä suurin suosikkini. Kansainvälisen agentin ura antaa vielä odotuttaa itseään...

 

[Leicester]

Jalkapallon puolelta tietenki Tanskan Preben Elkjaer, jonka ulkosyrjärankkaria reenattiin yksi lämmin kesä kultaisella 80-luvulla.

Acceptin Metalheart voitti tietenkin luokan levyraadissa, kun oli poikavaltainen luokka... siinä jäi kaiken maailman Nik Kershawit kakkoseksi... :)

 

[Pleksi(t)]

Matti Nykästä tietty, oli oikein juliste seinällä.
Samoin MacGyveristä, Harriet Makepeace oli enemmän salainen unelma.
Ensimmäiset pelit Nordikselta myös samoihin aikoihin, Darren Boyko tietysti suosikki kun nimi mainittiin joka pelissä ja välillä monesti.

 

[kristian]

erityisesti Sledge Hammeria, joka on vieläkin yksi televisiohistorian parhaimpia hahmoja.

Ehdottomasti. Ajan hammas noita jaksoja on hiukan puraissut, mutta Sledgehammer on aivan uskomattoman cool äijä.

Toi Elvis-jakso on aivan kipeä, ja naurattaa vieläkin.

 

[Mats Bedö]

Muistan muuten hyvin ne 10-vuoden iässä käydyt lätkäkinastelut koulun välitunnilla. Hifki on paras eiku jokerit on paras eiku tapparapas eiku tepsi eiku... :)

Niin, nythan toi kinastelu on siirtynyt valitunneilta Jatkoaikaan ja vajonnut Assat ja Lukko tasolle.

 

[Pressiboxi]

Kymppivuotiaana seinällä taisi olla Elviksen kuva ja jostain syystä Alex Harveyn, olin kai lukenut jostain, että se on kuuluisa rocktähti. BCR saattoi myös olla kehissä ja vuoden sisään Teddy and the Tigers, Sliipparit jne. Urheilupuolesta piti huolen Flyersien maukas lätkäliigatakki. Ja tietenkin TPS Kupittaalla ja Namika Samppiksessa. Painotus jälkimmäisessä.

 

[Shayne]

- Gene Simmons. Muistan, että 7-8 vuotiaana meillä himassa vedettiin ilmakitaraa ja saksihyppyjä kavereiden kanssa KISSin pauhatessa kasettimankasta. Sitten luin jostain, että Gene soittaa bassoa. En tiennyt mitä se tarkoittaa, mutta ilmakitara senkun raikasi vaan senkin jälkeen.

- Markku Alén. Kirjoitin about kymmenvuotiaana kloppina suuresti ihannoimalleni Markulle kirjeen. Vuosi oli joku -85 tai -86. Faija kaivoi osoitteen esiin jostain, Alén asui Englannissa. Menin postiin ja sanoin, että tämä kirje pitää lähettää Englantiin. Maksoi aika suuren osan viikkorahastani ne postimerkit. Sitten odotin ja odotin, luovuin jo toivosta. Mutta eräänä päivänä, mulle tuli kirje Alénilta. Siellä oli terkut sekä muutama rallikuva joissa jokaisessa omistuskirjoitus nimmarilla. Se päivä oli ikimuistoinen. Muistan sen aina.

 

[Mdawg]

Lothar Matthäus
Walter Zenga
Hollywood Beat- TV-sarja
Petr Briza
Ritari Ässä
Tarzan-leffat

 

[Koljat Candlelight]

Linda Lampenius nahkapuvussaan ja Viivi Avellanin ensimmäiset urheilulähetykset tulevat mieleen. Omaa ikääni en muista, eri aikoihin "fanitus" kyseisiä henkilöitä kohtaan tapahtui, muttei sitä ikää kauheasti vielä tainnut olla.
Sinänsä hupaisaa, koska nykyiseen naisihanteeseen ei todellakaan mahdu kyseiset naikkoset (vaikka onhan Viivi vieläkin blondiksi kelvollinen)

Musiikillisesti Klamydia, Apulannan ensimmäiset levyt, Sepultura sekä Metallica olivat sellaisia "ylitse muiden"

Ps.
Kaverin kanssa oli juniorina oma hevibändikin, Horror nimeltään, ja musiikkimme perustui siihen, että toinen kasettisoitin luukutti Metallicaa, ja toinen nauhoitti, meidän rooli oli siinä mankkojen välissä hyppiminen sählymailat kitaroina. Hehe.
From whom the bells tolls lienee meidän paras coveriveto, siinä jopa kuuluu "DONG" huudahdus alussa.

 

[#31]

Junnuna oli Ari Sulander sekä "Jamo" Myllys ylitse muiden. Pihapeleissä piti aina päästä maaliin ja olla jompikumpi..

 

[punasydän]

Muutamia ylitse muiden:

- HIFK. Jos muistan kaudet oikein, niin siihen aikaan suurimmat suosikkini olivat Kaj Linna ja Jakke Ruutu. Hyvä etten itkenyt, kun kuulin Linnan "tapauksesta" ja uran lopettamisesta.

- Jürgen Klinsmann. Aivan Jumala, vaikka muuten olinkin enemmän Englannin miehiä, niin ko. jamppa oli yksi suurimmista suosikeistani siihen aikaan, vaikka olikin jo aivan peliuransa loppuvaiheilla. Fanitus tietenkin alkoi jo kauan aikaisemmin. Toinen futari niiltä ajoilta, jota fanitin oli juuri uraansa vasta aloitteleva Tore Andre Flo, joka jostain syystä kuului pitkään suosikkipelaajiini. Laitetaan nyt vielä Litti.

 

[Uleåborgir]

Tapio Korjus oli Soulin olympiavoittoineen 10-vuotiaan Uleåborgirin sankari Calgaryn hopeamiehistön ohella. Eniten fanitin siitä joukkueesta Jukka Tammea. Myös Nykäsen Masa oli korkealla listassani, eikä paskalehdistö päässyt pilaamaan mielikuvaa lapsuuden sankarista, kun niitä ei ikinä meille ostettu. Izvestija-turnaus oli odotettua joulunalustunnelman luomista.

Kaikki fanitus oli viatonta ja puhdasta. Silmät loistivat ja jokaisen urheilijan puolesta jännitti hirveästi. Silloin jännitysteot urheilun taustaa vasten tarkasteluna piirtyivät tabula rasalle. Sääli, että aikuistuminen pilaa monta kallista asiaa.

Nyt ollaan kyynisiä saivartelijoita ja urheilun seuraamisen ilo on katoamassa olevaa luonnonvaraa. Ennen oltiin toisen puolella. Nyt puhutaan suosikkijoukkueista, joita lyödään kynän miekalla kovalla kädellä. Ei kannusteta. Saivarrellaan ja etsitään heikkoja kohtia ja hiillostetaan jopa katsomosta.

Surullista.

 

[Kulttimörkö]

Mulla se oli tuolloin GNR. Jostain kumman syystä Metallica oli silloin mustalla listalla, syytä en muista. Nykyisin toki olen Metallican musiikin ystävä.

 

[Bob Rambo]

Futiksen puolella Paul Gascoigne on ollut aina ehdoton ykköstähti. EM-kisoissa 1996 maali Skotlantia vastaan oli niin saatanan mahtava, että kun muut ikäiseni nimesivät maailman taitavimmaksi fudaajaksi Maradonan tai Pelén, minun vastaukseni oli aina "Gazza". Kyseinen jantteri on se suurin syy Englannin maajoukkueen kannattamiselleni. Gascoignen intohimoinen asenne ja tempaukset tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen.

Jääkiekossa ykkönen oli Reijo Ruotsalainen. Reksa, jonka lämäri läpäisi verkot ja kaukalot. Reksa, joka luisteli taaksepäin nopeammin kuin kukaan muu eteenpäin. Lopulta, kun näki Reijon ensimmäistä kertaa läheltä, ihmetteli kuinka tuo ukko muka voi olla niin saatanan kova. Vaan silti se oli.

 

[DR_J]

Musiikin saralla kovia olivat minulle n.10-vuotiaana (ja ovat toki yhäkin) Motörhead, AC/DC, Iron Maiden ja Whitesnake. Metallica tuli sitten kuvioihin hieman myöhemmin.

Urheilun puolella fanitin jo tuolloin Argentiinan futismaajoukkuetta arvokisoissa ja erityisesti Diego Maradonaa. Myöskin Reijo Ruotsalainen lätkän puolella kuului suuriin suosikkeihin.

 

[Seti]

Quiet Riot !!! Ja Duran Duran !!! (edit: ja W.A.S.P.)

Lätkässä TJV

 

[hannes_ko]

Tarkkaan en muista vuotta mut yks eksoottinen fanituskohde oli Dave Archibald...

MM-kisat 1990, never forget. Aatsipald ja Aitserman.

 

[Rankkari]

En ketään. Olin siis erinlainen nuori.

 

[Tombe76]

1986-1987

Kaikki Suomalaiset joukkueet/urheilijat lajista riippumatta... vaikka jääkiekon osalta se olikin aika tylyä meininkiä joulukuisessa Moskovassa.

Pakko myöntää, mutta muutama vuosi aikasemmin olin "valinnut" oman suosikkini sm-liigasta ilmeisesti nimen perusteella + sen takia, ettei ko. joukkuetta kotipuolessa paljon kannatettu... eli Ilveksen. (Nykyään seura muuttunut lähinnä asuinpaikan takia = takinkääntäjä?). Risto Jalo oli kova sana. Ja mikä olikaan mukavampaa kuin mennä ensimmäistä kertaa peliin 1986. HIFK-Ilves 1-10. (1.erä 0-6). Mieleen jäi se 1.erässä takana jatkuvasti huutanut HIFK-mies, joka loppupelin keskittyi makkaran syömiseen.

Futis kun oli oma laji niin "kotikylän" poikaa Marko Myyryä tuli kannatettua ja urakehitystä seurattua. Ilves oli tässäkin suhteessa ykkösseura, ja muuan Hjelm aika helvetin kova pelaaja. Tuohon aikaan Ranska oli futiksessa ykkössuosikki, kiitos 1984 EM-kisojen... Platini oli aika kova sana. Meksikon puolivälierä Brasilia-Ranska jää historiaan yhtenä huikeimmista... ja sen sai silloin kokea livenä. Juventus (Rossi,Platini,Boniek...) oli suosikki senkin takia, että vuonna 1986 matkailtiin Riminillä. Ostin tosi hienon taulun (joukkuekuva vuodelta 1985), mutta muutama vuosi myöhemmin annoin sen lahjaksi kaverille, kun en muutakaan keksinyt. Vituttaa vieläkin.

Harry Harkimo: 1986-1987 seurattiin broidin kanssa erittäin aktiivisesti miehen yksinpurjehdusta. Seuranta käsitti lehdet Hesari ja Seura. Aamuisin kiireesti urheilusivuille, kun siellä oli aina muutaman päivän viiveellä kuinka monta meripeninkulmaa oli jäljessä kärkeä jne. ja viikonloppuisin Seura-lehdestä ns. viikkoraportti. Kyllä oli kova suoritus, tuon kisan 3.sija, ja vetää vertoja aika monelle nykypäivänkin suoritukselle. Silloin ei käyty ihan muuten vaan maissa... vaan vedettiin melkeen kuukauden pituisia etappeja, yksin. Aallot oli välillä kerrostalon kokoisia. Huikeeta. Lehtileikkeleet muuten vieläkin tallessa.

Telkkarista tietenkin Ritari Ässä ja MacGyver. Kova juttu oli päästä muistaakseni juuri 10v:n iässä ottamaan miestä (Ritari Ässä) vastaan Hki-Vantaan lentoasemalle. Tuli muistaakseni Helsinkiin lasten messuille, ja meidän luokka (musiikkiluokka) oli laulamassa VIP-tiloissa. Allekirjoittanut pääsi vetämään ihan soolonakin... (kröhöm).

Sabrinan ja Sam Foxin sulot sai sitten nähdä Hymy-lehdestä... ja isot oli.

Eiköhän tuossa ollut jotakin. Olihan kasari hienoa aikaa.

 

[Seti]

Harry Harkimo: 1986-1987 seurattiin broidin kanssa erittäin aktiivisesti miehen yksinpurjehdusta. .

Ei tuo hesarin lukijoilltakaan ohi mennyt, mutta että kolmasluokkalainen tenava provinssissa seuraa moista ... ?

Yksi meikäläisen tenava-ajan ikimuistoisia hetkiä on Gasparov - Karpov.
Shakkimatsikin voi olla jännittävä !

Ei ollut internetsejä. Aamun hesarista katsottiin Karpovin siirto. Ja aamupuuron ääressä pohdittiin isän kanssa Gasparovin siirtoa. Ja vastoinpäin.

Ikinä ei muuten osunut...

 

[Tombe76]

Ei tuo hesarin lukijoilltakaan ohi mennyt, mutta että kolmasluokkalainen tenava provinssissa seuraa moista ... ?

No, Sitä yksinpurjehdusta tuli seurattua ikäänkuin broidin (-74) innoittamana... se sitä leikekirjaakin piti, tosin pari vuotta sitten tuo "omaisuus siirtyi" minulle kun sattui kansio osumaan silmiin lapsuudenkotini vintillä. Ja tosiaan, se kumpi heräsi aikaisemmin, ja sai hesarin silmien eteen ilmoitti välittömästi tilanteen toiselle. Välillä harmitti, kun ei ollutkaan tilanteita...

Mitä tuohon provinssiin tulee niin kyllähän "stadilaisten" tekemiset kiinnosti, vaikka asuikin 10 minuutin juna/automatkan päässä Helsingin rajasta. Vieläkin kiinnostaa (niin paljon, että posteljooni kantaa Hesarin kotiin), vaikka aikaa menee nelinkertainen määrä.

 

[Hauptmann]

Teemu Selännehän silloin oli idolini. Tästä muistona on muun muassa Winnipeg Jetsin penaali vuodelta 1994, jota vieläkin käytän. Silloin 30 markkaa tuntui isolta summalta kyseisestä tuotteesta, mutta hyvin on kestänyt. Vähän häiritsee median aiheuttamat kohut Selänteestä, mutta tämähän onkin Suomi.

 

[Buddha]

Kevin Keagan ja Paolo Rossi. Tyhmä, kun olin. Niin, ja #99 oli aikas kurko. Hanoi Rocks tahditti ajatuksia.