Tässähän täytyy muistaa se tosiseikka, että Sihvosen työnantaja A-lehtien Urheilulehti kilpailee rajatulla ja vaikealla markkina-alueella ja tarvitsee etabloituakseen kaikki mahdolliset keinot. Eräs näistä keinoista on rakentaa omista toimittajista / kolumnisteista brändejä. Ja useimmalle kiekkoihmiselle ainakin P.Sihvonen on "isompi" kuin Urheilulehti itse. Toinen takuuvarma tapa saada julkisuutta on kirjoittaa HIFK:sta mahdollisimman paljon. HIFKin omat fanit esimerkiksi Jatkoajassa ovat innokkaasti osallistuneet P.Sihvosen kulttimaineen luomiseen. Eikä se ansiotta tule. Mikäli kirjoitukset olisivat pelkkää väsynyttä tuubaa, ei niiden sisältöä ja merkitystä pohdiskeltaisi.
Sihvosen paras puoli kirjallisten kykyjen lisäksi on mielestäni se, että hän on avoin mielipiteidensä suhteen, eikä pelaa varman päälle. Niinpä joskus mennään metsään komeasti, joskus ollaan oikeassa ennen muita. Sihvosen ohilaukauksien klassikoita ovat viime syksynä tähän aikaan julkaistu Shedden-juttu otsikolla "Mr.Fiasko". Samaan kategoriaan putoaa Janne Hauhtosen huoleton unohtaminen SM-liigan sentterivertailussa, joka perustui kaiken lisäksi siihen, että ketkä ovat Tommi Santalan (!) varteenotettavimmat kilpailijat kotimaisista senttereistä. Mm. legendaarinen Arsi Piispanen mahtui tähän joukkoon, Hauhtonen ei. Tämä on tekevälle sattuu -tyyppistä intohimoa, jota ei voi olla diggaamatta. Liirumaarumia omat laskuvarjonsa varmistaen osaa kirjoittaa kuka tahansa. Olisiko kiva lukea tällaisia kiekkoanalyyseja, jotka voisivat syntyä vaikkapa Jari Kurrin viiltävästä kynästä: "SM-liiga näyttää nyt siltä, että kuka tahansa voi voittaa kenet tahansa sopivana päivänä" tai "Parhaita hyökkääjiä ovat mielestäni ne, jotka tekevät eniten pisteitä. Toki muitakin hyökkääjiä tarvitaan, esimerkiksi alempiin kentällisiin" tai "Ylivoimapelissä joukkueen tärkein tavoite on maalinteko. Puolustava joukkue keskittyy vastustajan maalinteon estämiseen ja saattaa joskus hakea vastaiskuilla jopa av-maaleja".
Onnistumisia Sihvoselta tulee samaan tahtiin kuin mokiakin, esimerkiksi analyysit Bluesista ovat yleensä menneet kohdilleen. Kysymys on siitä, että analyyttinen kirjoittaja elää ajan hermolla rakkaudesta lajiin luoden perustellut käsityksensä siltä pohjalta, mikä tunne näyttöjen pohjalta on juuri nyt. Itsekin olen aina pitänyt Jan Lundellia ei-voittavana maalivahtina, kuten pidän nytkin, ja kenties ensi keväänä nämäkin omat analyysini näyttävät komiikalta. En silti jälkikäteen muuta mielipidettä, joka minulla aiemmin on ollut. Se on perustunut täysin sen hetkiseen tilanteeseen, jonka pohjalta joku uskaltaa ennustaa tulevaisuutta, joku ei. P.Sihvonen on tuonut suomalaiseen kiekkokeskusteluun kaksi coypright-tason uutta ilmaisua: kiekkoanalyyttikko sekä pelikirja. Ei paskempi saavutus. Kannattaa lukea Sihvosen analyyseja muistaen se, että hän tekee työtä A-lehdille ja kasvattaa Urheilulehden menekkiä päätyökseen.
