OHL:n runkosarjan jälkeiset asetelmat näyttävät mielestäni tältä:
1. Micheal Haley: Pitkä ura takana täällä ja nousi oikeastaan kaudella 2004-2005 ensin TOP-10 koriin ja siitä viime kaudella TOP-5 ryhmään. Leimaatunut tuollaiseksi pelottomaksi toe to toe soturiksi ja ehkä tätä osastoa ei aivan niin paljon tänä kautena nähty kuin aiemmin.
Viime kaudelta merkittävimmät tähän kauteen vaikuttavat poiminnat olivat niukka tappio Toddille ja vastaava voitto Peckhamista. Tällä kaudella lähes voitosta voitoon ja peri merkintään kovassa nosteessa vetänneen Peluson kanssa. Nämä tasureiksi ja toisesta ainakin hyväällä omallatunnolla etua Haleyn suuntaan, jos se etu pitää esiin kaivaa.
2. Theo Peckham: Teki heti ensimmäisellä kaudellaan hyvän nimen itselleen ja nyt kolmannella oikeutetusti maineeltaan kärkipään nimiä. Tuollaiset isot näytöt kuitenkin puutuvat ja Oreskovicin kanssa käydyistä lähdöistä otetut voitot nousevat tämän kauden kortista esiin. Kauteen myös kiistattomasti pari pahaa tappiota ja siltä pohjalta en nostaisi kaveria ykköseksi.
Jos on yli-ikäisenä ensi kaudella mukana varmasti kokemuksellaan taas kärkipään tekijä liigan sisällä ja kova päänahka otettavaksi kenelle tahansa, mutta kaverin oman maineen kannalta toivoisin muutama isoa voittoa toisista aivan terävimmän kärkipään nimistä.
3. Justin Soryal: Tuttu nimi myös jo täällä ja veti tappelurintamalla hyvän kauden 2005-2006. Iso voitto yli Peckhamin ja pari vakuuttavaa panosta lähdöissä Bobby Daveyn kanssa merkittävimpinä näyttöinä tähän kauteen. Kaksi merkintää myös kovan Chris Stewartin kanssa ja tasureiksi heittäisin molemmat, mutta Haleyn kanssa niukka tappio heti kauden alkuun ja tuo taas kova merkintä Haleyn korttiin näiden asetelmien kannalta.
Erittäin viihdyttävä tappelija ja teknisesti taitava, mutta vaikea nähdä häntä tuollaisena todella isona nimenä. Jatkaessaan täällä yli-ikäisenä on varmasti kova tekijä sekä hyvä tasonmittari liigan sisällä.
4. Phil Oreskovic: Luotettava nimi ja neljäs sesonki menossa täällä. Voitto Toddista sekä Jarramista, kolme voittoa putkeen lähdöistä Daveyn kanssa ja siinä ehkä merkittävimmät näytöt. Tappiot isoissa lähdöissä Peckhamile ja myös tulokas Gazdic pääsi hivenen nöyryyttämään kokeneempaa kaveria.
Pohjalla viime kaudelta selvä tappio Peckhamille ja Peckhamilla selvä yliote suhteessa Oreskoviciin tämän pohjalta. Ehkä niukka tappio Soryalille ja nämä jätkät eivät tällä kaudella tanssiin asti päässeet. Ei omaa tuollaista ykkösjätkän statusta ja enemmänkin tälläinen kova perustappelija liigan sisällä..
5. Scott Fletcher. Teki vahvan paluun jouduttuaan ongelmiin alkukaudesta ja loppukauden pohjalta iso nimi liigan sisällä lähdettäessä ensi kauteen. Niukka tappio Haleyn kanssa, mutta vakuuttava panos lähdössä Peckhamia vastaan ja muutenkin isoa viestiä läpi liigan.
Halukas kaveri, joka ottaa innokaasti roolia ja 1988-syntyneenä ei varmasti vielä kaikkia kortteja ole pöytään lyönyt. Ehdottomasti "heavyweight" ja vähän myös tuota "nasty edge" asennetta hommassa mukana.
6. Anthony Peluso: Pisti ilmoille isoa viestiä ensimmäisissä matseissaan tällä kaudella ja kovat näytöt tuollaisia ei TOP-10 kavereita vastaan. TOP-5 nimistä kortissa vain mielestäni liigan kuningas Haley parilla merkinällä, mutta harvemmin 17-vuotiaana kauteen lähtevä jätkä saa aikaan vastaavaa huomiota ja pystyy luomaan vastaavaa nimeä.
Tulevaisuuden iso kala näissä vesissä ja ensi kaudella olisi tilauksessa muutama iso voitto suuren luokan tansseista. Epäilemättä omaa kykyjä tähän ja statukseltaan jo nyt ehdottomasti "heavyweight", joten ensi kaudella paljon korkeammalla uskoakseni.
7. Chris Stewart: Perusosaston kavereita ja tuollainen luotettava nimi tappelurintamalla. Ei ison nimen statusta tai odotuksia, mutta tasaisia esityksiä läpi kauden ja kovimpana näyttönä ehkä nuo pari tasuria TOP-3 korin Soryalin kanssa.
1987-syntynyt kaveri, joka ei varsinaiseksi tappelijaksi ole leimaantunut. Vaikea häntä on kuitenkin ohittaa tässä ja kiistatta TOP-10 kaveri tasoltaan, joka voi lähtökohdiltaan ottaa ennakkoon melko samalta pohjalta kenen kanssa tahansa.
8. Craig Cescon: Yli-ikäinen perusosaston kaveri, joka on esiintynyt vakuuttavasti ja taustalla iän tuoma kokemus. Ei ole mittauttanut tasoaan terävimmän kärjen kanssa, mutta tehnyt omissa lähdöissään melko hyvää jälkeä kauden mittaan ja tälläisistä saman tason jätkistä ehkä vakuuttavimmat näytöt tähän kauteen.
Niukka voitto Stewartista on kovaa valuuttaa näiden asetelmien kannalta ja viima kaudelta Memorial Cupin sota Lucicin kanssa myös nostaa statusta. Poistuu täältä ja aika näyttää minne eksyy.
9. Bobby Davey: Luotettava soturi ja hyvä tasonmittari liigan sisällä. Vakuuttavan tasokas kortti tähän kauteen ja ehdottomasti statukseltaan TOP-10 korin jätkä. Ottaa ketä vastaan tahansa, mutta tämän korkeammalla en näyttöjensä tai maineensa puolesta tätä kaveria nostaisi.
Yli-ikäisenä täällä jatkaessaan kova tekijä otettavaksi korttiin ensi kaudella ja jatkaa tuota työtään loistavana tasonmittarina muille. Tuskin kuitenkaan nousee näytöillään TOP-5 jätkien ryhmään, mutta viihdearvoltaan korkeatasoisia lähtöjä on luvassa.
10. Scott Todd: Kyseenalainen valinta kaikin puolin, mutta lähti kauteen mielestäni vahvimmilla näytöillä ja loukkaantuminen pisti sivuun. Ei suuria merkintöjä kauteen, mutta tappio Oreskovicille nousee esiin ja laskee osaltaan tämän kauden statusta. Taustaltaan kuitenkin kova tekijä suhteessa moniin muihin ja ehdottomasti lähtökohtaisesti iso nimi näihin kehiin.
Yli-ikäisenä on pelinsä täällä vetänyt ja kieltämättä vaisu päätös uralle täällä. 2006-2006 kaudelta hyvä kortti ja ehdottomasti lievä etu lähdöstä Soryalin kanssa sekä kiistaton voitto yli Oreskovicin ainakin heidän kauden jälkimmäisessään. Ehkä Valabikin ja Pisellinin jälkeen kolmantena 2005-2006, joten ei sovi ohittaa perusteitta ja ei lähtisi ennakkoon ketään vastaan altavastaajana tältä listalta.
Tämän jälkeen esim. Beaulieu, Didiomete, Sestito, Boll, mahdollisesti "tough guy" Jarram ja ehkä tulokas Greenop, mutta näkemyksestä tämä aina on kiinni ja toisaalta tämän listan pohjaksi uskoisin nähneeni suuurimman osan näiden mainittujen jätkien lähdöistä tällä kaudella.
Muiden ruutuihin astuen todellinen OHL:n kulttipelaaja muutaman vuoden takaa vetää taas parin kauden tauon jälkeen AHL:ssä. Vapaana liikkuva Lance Galbraith on esiintynyt Bridgeport Sound Tigersin paidassa ja kaveri ehti jo leimaantua kaljaliigojen (jos ECHL enää sitä uskottavasti on) kehäraakiksi suhteellisen nuoresta iästään huolimatta. Oli OHL:ssä erittäin värikäs kaveri ja ehdottomia Ottawa 67 legendoja, joka herätti paljon keskustelua aikanaan. Tämän linjan kavereille tutusti kaukalon yulkopuolisiakin juttuja taustalla, mutta oli O:ssa kieltämättä kova soturi ja toi paljon tunnetta liigan kaukaloihin Ottawassa vetäessään.
Vielä kauemmas eksyen tappelurintamalla WHL:ssä kovan uran vetänyt Cam McCaffrey on myös Bridgeportin riveissä nykyisin ja oli aikanaan WHL:ssä parhaimmillaan vähintään TOP-3 tekijä.
