HardCore Hooligan
Jäsen
Giants vei Memorial Cupin ja isolla näyttämöllä isossa pelissä Lucic sekä Bendfeld ottivat ykköskorttien lähdön, joten jätkät alkavat tulemaan toisilleen tutuiksi. Näin kolme pelaajaa kahteen merkintään ja Lucic myös koko turnauksen MVP, joka on kovaa näyttöä myös tappelurintamalla varsin uskottavalta kaverilta ja lisää odotuksia niskaan.
Penkit jäivät suureksi yllätykseksemme tyhjentymättä ja näin todellinen huipennus jäi kokematta, mutta odotus oli pohjimmiltaan kyllä osaltaan aivan realistinen. Sillä onhan vaikkapa Glen Sonmor koutsannut isossa liigassa ja sekin olisi nykypäivän näkökulmasta melko epärealistista, että tälläinen tappeluihin seonnut kaveri isossa liigassa koutsaisi ykkösenä ja jotkut varmasti ovat nähneet melkein tapahtuneen yhteenoton pelaajana legendaarisen alasarjajyrän Nick Polanon kanssa Detroitin aitiossa bench clearing brawlin aikana.
Hieno hahmo kiekkohistoriasta tämä Sonmor ja jos samaan koppiin tai aitioon pistetään vielä Jack Carlson on kuva aika epätodellinen.
Medicine Hat Tigersiin liittyen vielä viimeisellä käteen jääneellä kortilla esiin John Hilforth. Behn Wilson kuuluisassa lähdössä käveli isossa liigassa yli ja kova Stan Jonathan todistetusti vei myös karusti viestinsä perille. Kuitteina näihin perimätiedon mukaan kiistattomat yli "Jimmy Macin" sekä prime Plettin ja nämä näitä pimeyteen vajonneita helmiä vaikka tietysti muunkinlaista tietoa liikkuu, joten siitä johtopäätöksiä vetämään.
Kuitenkin tyrmäyskoneen maine elää pinnan alla ja tuollainen usein esiin nostettu perusnimi, kun väsätään 80-luvun TOP-10 listoja alhaalta. Kuitenkin ehdoton signature fight "Black Jackin" kanssa kovana näyttönä loistaa esiin pelin historiasta ja aivan varmasti hurmoksellinen kiekkohetki, kun legendaarinen vanhankoulun taistelija "Wolfman" on pistetty kylmäksi ja haudankaivajat kutsuttu.
Clayton Pachal kuuluu myös Hilforthin listaan uhrina ja nyt käännellään jo niin pölyisiä arkistoja menneiltä ajoilta, että takaisin päivänvaloon ja jääköön kiusalliset salaisuudet ikuiseen hiljaisuuteen.
Näin voinemme todeta, että Hilforthin tarina ylhäällä päättyi tunnetusti Wilsonin käsittelyyn hänen signaturessaan ja taas oman patsaan joka jäähalliin ansaitseva McIlhargey ei koskaan poistunut paikalta nöyryytettynä edes Kurt Walkerin toimesta penkkien tyhjentyessä aikanaan Toronton sekä Philadelphia välillä.
Kiitokset mielenkiinnosta tältä osin ja eräänä mahdollisena ratkaisuna tilanteen mukaan esittäisin Donny Marcotten siirtämistä keskelle!
Penkit jäivät suureksi yllätykseksemme tyhjentymättä ja näin todellinen huipennus jäi kokematta, mutta odotus oli pohjimmiltaan kyllä osaltaan aivan realistinen. Sillä onhan vaikkapa Glen Sonmor koutsannut isossa liigassa ja sekin olisi nykypäivän näkökulmasta melko epärealistista, että tälläinen tappeluihin seonnut kaveri isossa liigassa koutsaisi ykkösenä ja jotkut varmasti ovat nähneet melkein tapahtuneen yhteenoton pelaajana legendaarisen alasarjajyrän Nick Polanon kanssa Detroitin aitiossa bench clearing brawlin aikana.
Hieno hahmo kiekkohistoriasta tämä Sonmor ja jos samaan koppiin tai aitioon pistetään vielä Jack Carlson on kuva aika epätodellinen.
Medicine Hat Tigersiin liittyen vielä viimeisellä käteen jääneellä kortilla esiin John Hilforth. Behn Wilson kuuluisassa lähdössä käveli isossa liigassa yli ja kova Stan Jonathan todistetusti vei myös karusti viestinsä perille. Kuitteina näihin perimätiedon mukaan kiistattomat yli "Jimmy Macin" sekä prime Plettin ja nämä näitä pimeyteen vajonneita helmiä vaikka tietysti muunkinlaista tietoa liikkuu, joten siitä johtopäätöksiä vetämään.
Kuitenkin tyrmäyskoneen maine elää pinnan alla ja tuollainen usein esiin nostettu perusnimi, kun väsätään 80-luvun TOP-10 listoja alhaalta. Kuitenkin ehdoton signature fight "Black Jackin" kanssa kovana näyttönä loistaa esiin pelin historiasta ja aivan varmasti hurmoksellinen kiekkohetki, kun legendaarinen vanhankoulun taistelija "Wolfman" on pistetty kylmäksi ja haudankaivajat kutsuttu.
Clayton Pachal kuuluu myös Hilforthin listaan uhrina ja nyt käännellään jo niin pölyisiä arkistoja menneiltä ajoilta, että takaisin päivänvaloon ja jääköön kiusalliset salaisuudet ikuiseen hiljaisuuteen.
Näin voinemme todeta, että Hilforthin tarina ylhäällä päättyi tunnetusti Wilsonin käsittelyyn hänen signaturessaan ja taas oman patsaan joka jäähalliin ansaitseva McIlhargey ei koskaan poistunut paikalta nöyryytettynä edes Kurt Walkerin toimesta penkkien tyhjentyessä aikanaan Toronton sekä Philadelphia välillä.
Kiitokset mielenkiinnosta tältä osin ja eräänä mahdollisena ratkaisuna tilanteen mukaan esittäisin Donny Marcotten siirtämistä keskelle!
Viimeksi muokattu: