Missä nyrkki heiluu – tappeluketju 2006–2007

[Animal]

Kolme vuotta tämä reppana vietti jenkeissä, ja tuli muutama Ahl +NHL -ottelu katsottua. Enemmän kyllä AH-liigaa. Ja tuli kyllä pelattuakin, mutta hieman alemmalla sarjaportaalla.

No kerro sitten mitä on/oli goonikulttuuri. Ja myönnetään. Tämä "reppana" oli typerä sananvalinta minulta. Ei siitä enempää.

Aina olen ihaillut taitavia yksilöitä, joissa kovuus on läsnä.
Esimerkkinä vaikkapa nuori Darius Kasparaitis, joka ajeli kentän isoimpia ukkoja, ja otti lättyynsä silloin tällöin. Vaikka ei Darius nyt mikään Lemiöö ole.

Tai toisena Wendel Clark, tai vaikka Suomesta Tinke, joka otti iskuja vastaan maalin edessä. Ja meni sinne uudelleen ja uudelleen.

Se on todellista kovuutta. Ei siitä kannata palkoja vetään nenään jos joku tuo vähän erilaista mieltä tähänkin ketjuun. Keltä se on pois ?

Todelliset soturit ja jääkiekkoilijat, kuten Timo Peltomaa ja Wendel Clark, ovat varmasti helvetin ylpeitä kun heitä vertaillaan Darius Kasparaitisin kaltaiseen kaukalonilkkiin.

 

[Aatos]

A) Minun on varmaan turha tehdä esitelmää ko. kulttuurista. Todennäköisesti olet siihen jo tutustunut. Mutta ymmärrän kyllä mistä kyse, jos siitä olit huolissasi.

B) Itseasiassa Tinke kommentoi Dariusta eräässä saunaillassa. Piti kovana kaverina.Ovat ottaneet toisistaan hieman mittaa. Kysy Tinkeltä kun tapaatte.
Wendeliä en tunne, joten en sen perusteella uskalla kommentoida "maalaismiehen" aatoksia Dariuksesta.

Sorry kun tulin leikkimään väärälle laatikolle ;)

 

[HardCore Hooligan]

Central junior A:n kehissä 1990-syntynyt Orleansin Sean Blunden otti kolme lähtöä kolmeen matsiin ja huomion tarttuminen nimeen on taattu. Kaveri on Owen Soundin poiminta OHL:n varaustilaisuudesta ja veti viime kaudella Gloucester Rangersin paidassa midget tasolla. Blundenin kolmas lähtö tuli kuumassa matsissa Pembroken ryhmää vastaan ja vastaan asettui yli-ikäinen Anthony Ventura. Tässä samassa matsissa täällä halukkaasti esiintynyt Q:n Shawiniganin leirillä ollut Eric Selleck kohtasi tällä kaudella muutaman matsin OHL:n Sudburyssa vetäneen isokokoisen Andrew Beumanin.
Orleansin paidassa alkukaudesta 46-minuuttia 9-matsissa ottanut Kevin Treau De Coeli vetää nyt Jr. B-tasolla Gatineau Mustangsien riveissä ja tässä on myös yksi eritäin kovaotteisen sekä värikkään kaverin leimaa otsassaan kantava peluri. Jr.B tasollahan on 1985-syntyneitä seassa ja tämä perinteisesti maustaa hyvin peliä.
Tämän vanhan gooniliigan mainetta kantavan lähinnä itäisen Ontarion alueella toimivan Centralin mestari vetää ensin Quebec AAA:n ja MJAHL:n ykkösten kanssa yhteen ja täältä voittaja sitten Royal Bank Cup-turnaukseen.

OHL:ssä viime aikoina paljon katsomossa ollut ja tiettävästi myös olkapää ongelmista kärsinyt David Jarram palasi kartalle ja otti Owen Soundia vastaan yhteen Oreskovicin kanssa. Pipot pois ja odotukset korkealle, mutta homma nopeasti ohi ja selvä voitto tästä Oreskovicin mukaan. Shine otti myös totutusti pari merkintää ja nekin lähdöt jäivät melko vaisuiksi tällä kertaa.

WHL:ssä James McEwan otti kauden 23-lähtönsä Chilliwackin Matt McCuen kanssa ja Kamploosin sekä Prince Georgen välillä nähtiin pienimuotoinen hässäkkä. Kahdeksan jätkää kaivoi itselleen majorin ja kolme instigatoria Kamploosin pelaajille tilanteessa, joten vanhalta pohjalta pelikieltoja on tästä tilauksessa. Kassian oli instigatorin arvoisella panoksella myös mukana ja tämä tilanne nähtiin ajassa 29.34.
Myös Tri-Cityn ja Saskatoonin välillä nähtiin enakkoon tasokas lähtö, kun Boogaard sekä hyvää kautta vetävät Klotz ottivat yhteen. Tuossa muutama kierros sitten Klotz otti näyttävän voiton yli Myles Rumseyn ja muutenkin kaveri on viime aikoina ottanut isoa roolia täällä.

 

[HardCore Hooligan]

WHL:ssä Kassian oli kehissä yön matsissa Vancouveria vastaan, joten siltä osin pelikieltoja ei tullut ja hyvä niin. Tuo edellisen kierroksen hässäkkä sai alkunsa, kun Kamploosin Dunstall kannettiin kehästä ja Kamploos heitti vastauksensa tähän. Lucic oli Vancouverilta sivussa saatuaan Gross Misconductin ja tässä kuumassa parissa Kassian otti kuitenkin instigatorilla yhteen J.D Wattin kanssa.
Klotz sekä Boogaard ottivat aika tasaisen lähdön ja Klotz kuten sanottua on nousemassa isoksi nimeksi täällä. Hyvinkin TOP-10 korissa tällä hetkellä ja sovitteli tuossa myös sillä kertaa haluttoman Stoeszin kohtaamisen jälkeen mestaruusvyötä ylleen ehkä pikku viestinä juuri Stoeszin suuntaan. Ehkä Stoeszin näkökulmasta Klotz "got owned", mutta tästä näyttäsi kehittyvät hyvä taistelupari WHL:n sisällä. Kohtaaminen kovan Jason Lynchin kanssa taas taisi kääntyä kuitenkin Lynchin suuntaan, mutta tämäkin lähtö oli hyvä viesti siitä, että Klotz on noussut viimeinkin isojen nimien kerhoon täällä ja ottaa isoja nimiä.
Klotz pisti odotukset korkealle otettuaan kuten sanottua näyttävän voiton nyt SIJHL:n kehiä värittävästä Andy Schennista. Schenn oli tuolloin jo Reginan mukana, mutta aikanaan tuli liigaan sisään 16-vuotiaana Spokane Chiefsin paidassa ja hänestä odoteltiin silloin todella suurta väriläiskää sekä kovaa tekijää näihin kaukaloihin. Ehkä jopa Spokanen legendan Toporowskin nimi kaivettiin hetkittäin esiin, kun Schennin urakehitystä ennustettiin ja valitettavasti näihin mittoihin Schenn ei koskaan täällä päässyt.

OHL:ssä Greenop jatkoi hyviä esityksiään ja nappasi pari lähtöä tililleen. Ensin kovan Haleyn kanssa melko tasainen lähtö ja sitten laadukas tappelu aika hissukseen kautta lokakuun jälkeen pelailleen Michael McGurkin kanssa. Kaverit vaihtelivat tasaisesti oikeitaan ja päälle taputukset, joten Greenopille hyvä matsi ja ehkä niukka etu mukaan jälkimmäisestä viihdepaketista.

 

[HardCore Hooligan]

BCHL on jäänyt kauden mittaan taka-alalle, mutta pitkä tausta silläkin on liigana ja hyvää tuotosta pelaajiensa suhteen läpi vuosien. Kuitenkin jäänyt ehkä vähän pelin värikkyydessä muiden täältä suunnalta tulevien liigojen jalkoihin ja osittain tästä syystä paljon raportoitavaa ei ollut täältä ollut.
Viikonloppuna kuitenkin Quesnel Millionaires sekä Prince George Spruce Kings tarjosivat viihdettä paikalle olleelle 2732 katsojalle ja tuo luku kuvastaa hyvin, että kiinostusta näihinkin matseihin on. Ensin aikaan 25.16 ensimmäinen näytös ja heti perään aikaan 25.39 toinen 130-minuutin hässäkkä. Täällä tappelusta muiden samalta suunnalta tulevien liigojen tapaan tappelusta saa vain majorin ja näissä suuremmissa kähinöissäkään ei niin helposti siis minuutteja nostavia tupla game misconducteja tule.
Adrian Collegen listoille siirtyvä Mike Towns on vetänyt jo pitkään täällä ja on melko yleisesti tunnustetusti yksi liigan kärkipään nimistä. Toinen yli-ikäinen Salmon Arm Silverbacksin Josiah Anderson on myös arvostettu nimi täällä ja kaveri veti viime kaudella ylhäällä WHL:ssä. Nuoremmista nimistä 1988-syntynyt Vernon Vipersis Chris Crowell on 205-minuutilla eniten jäähyjä ottanut pelaaja ja esiintynyt varsin aktiivisesti kauden peleissä. Myöskin 1988-syntynyt Merritt Centennials Tyler Barr on nostanut nimeään kiekkopiireissä esiin. Aika härskin ja kovaotteisen pelurin nimellä Barr vetää ja on kirjannut 28-matsia täällä tähän kauteen Jr.B-tason vierailun ohella. Swift Current Broncos pudotti Barrin viimeisten joukossa kauden alla ja aikanaan kaveri oli Spokanen varaus.
Yksi mielenkiitoinen tapaus on Langley Chiefsis Coleton Thielmann, joka 2005 oli O:n Oshawan leirillä ja kaveristä odoteltiin ihan vakipaikan ottavaa tekijää kyseisen kauden alla. Näin ei käynyt ja myös Q:n puolella kaveri on käynyt yrittämässä. Nanaimo Clippersin Karl Benke on taas tuttu WHL:n puolelta ja aika kyseenalaisen maineen tämä isokokoinen kaveri on onnistunut hankkimaan. Otti Swift Current Broncosin leirillä 16-vuotiaana muutaman kerran yhteen Trojovskyn kanssa ja viime kauden alla puhuttiin tuollaisesta suoraan TOP-10 menevästä uudesta nimestä. Kuitenkin osittain leimattu spot pickeriksi, toisaalta haluttomaksi ja varaslähtöjä ottavaksi,mutta odotuksekin nousivat WHL:ssa korkealle kaverin kohdalla ja toiset tilailivat Benkelta tuollaista matsista toiseen jatkuvaa Goon Show:ta kansalle kaverin maineen pohjalta. Paljon keskustelua herättävä pelaaja, joten toivottavasti palaa vielä ylös ja joka tapauksessa otti 16-vuotiaana yli-ikäisen Trojovskyn kanssa muutamaan otteeseen leirillä.
Näin pintaraapaisulla kyllä täältäkin väriä löytyy ja liigan taso on perinteisesti ollut pelillisesti korkea tällä Jr.A-tasolla. Esillä on ollut keskustelua siitä, että liigaa on tietoisesti lähdetty muuttamaan yliopistoon valmistavaksi liigaksi myös kentällä tapahtuvan toiminnan puolesta ja ehkä haluttu mahdollisuuksien mukaan siistiä imagoa myös pelaajamateriaalin suhteen. Tappeluosastolla täällä peli oli viihdearvoltaan korkeatasoista tuolla 1970-luvulla ja ehkä vielä enemmän 1980-luvulla. Sieltä on liigan yhden sesongin Nanaimon Craig Frankford jäähyennätys 542-minuuttia ja muutenkin tuo 80-luku oli näiden junioriliigojen hyvää aikaa tappelurintamalla.

 

[HardCore Hooligan]

Playoff-matseja silmällä pitäen tuo J.D Wattin ja Kassianin kohtaaminen varmasti poikii sähköä kaukaloihin. Watt otti roolia ja mixed things up, joten Kassian astui esiin ja lähti täyttämään taas puolestaan omaa rooliaan. Näiden vaiheiden jälkeen Watt heitti Kassianille sekä Kamploosin penkille eleillään viestiä siitä, että Kassian oli halukas vain sitomaan ja ottamaan "pelastajat" väliin. Tälläinen viestintä piristää tapahtumia kummasti ja eiköhän tässä juuri haettu asetelmia tulevia matseja varten.

Justin Mazurekin käynti QMJHL:ssä jäi yhteen matsiin ja kaveri ei ole enää siellä listoilla. Harmi sillä tämäkin kaveri varattiin aikanaan isolla nimellä Bantam Draftissa ja tämänkin nimen voi lisätä listaan pelaajista, joista odoteltiin kovan tason värintuojaa kaukaloihin WHL:ssa. Varauksensa jälkeen otti Jr.B-tasolla nerokkaat 255-minuuttia 31-matsiin ja jätti hänkin 16-vuotiaana WHL:n leirillä halukkaan kaverin kuvan itsestään. Tähän tarina osaltaan päättyykin varmasti osittain myös loukkaantumisten vuoksi ja Mazurek ei ainakaan toistaiseksi ole noussut jätkäksi, jonka jokainen vaihto on tapahtuma.

Londonin Shine on nyt ottanut 29-lähtöä, joten seuraavalla kerralla rajat ylittyvät ja hyvin Shine on astunut esiin kauden mittaan. Ei mikään iso tekijä tai edes kovin luotettava viihdearvon nostattaja tapellessaan, mutta värikäs kaveri ja osaa nuo kaikki alan jutut alkulämmöstä lähtien. Shine on varaamaton jätkä, joten jos johonkin seuraavalla kerralla menisi ja pelaajatyyppinä ehdottomasti tarpeellinen pelille.
CHL:n halukkaimman tittelistä vakavin haasto tulee juuri Q:n Brett Gallantin suunnalta ja siellä hyvin esiintynyt tulokas Garland on ottanut 22-merkintää. Ei tullut kovin kovalla nimellä sisään liigaan, mutta on ottanut paikan ja ehkä on kauden vakuuttavin uusi nimi siellä vähän yllättäen. Hyvät näytöt alla ja paikan ottaessaan varmasti jopa TOP-5 koriin ensi kaudella.

 

[HardCore Hooligan]

WHL:ssä Kelownan McEwan otti yhden lähdön lisää ja korttiin tuli Lucicin nimi tällä kertaa. Kelownan paidassa veti myös 1989-syntynyt Mandeep Nijjar ja kovat luvut kaveri otti KIJHL:n runkosarjaan; 203-minuuttia 31-peliin ja odotukset uran suhteen korkealle.

OPJHL:ssä loistavan runkosarjan vetänyt Rory Smith on palannut kehiin joukkueensa parissa viimeisessä playoff-matsissa. Kaveri on pysynyt toistaiseksi näissä kahdessa pelaamassaan ottelussa kentän puolella, mutta aika näyttää mitä tulevat matsit tuovat tullessaan ja Smithin porukka St. Michaels vetää parhaillaan Markhamia vastaan.

OHL:ssä Guelphin Ryan Pottruff sai kahden matsin kiellon instigatorista ottelun lopussa Kitcheneria vastaan. Kitchenerin Soso otti roolia ja haastoi kunnes sai Pottruffin puuttumaan tilanteeseen ja näiden uusien sääntöjen pohjalta siitä kaksi peliä kieltoa. Sosolla on aika kyseenalainen nimi täällä ja ehdottomasti yksi vähiten arvostetuista tappelijaksi laskettavista pelaajista. Pitää mielellään myös pipon päässään ja tämä ei ainakaan nosta arvostusta täällä, mutta ymmärtää miten hänen pitää pelata pysyäkseen liigassa ja napsi kuitenkin hyvin lähtöjä viime kaudella merkkinä tästä.
Samassa matsissa Steve Downie antoi kyytiä haluttomalle Mike McLeanille 8-pelin arvoisesti suoraan aloituksesta ja kovia aikoja tälle korkean profiilin kaverille. Muutama kierros ennen tätä Sergei Kostitsyn ajoi Downien yli ja harmi, että kovaotteinen taistelija Downie on näin joukkueiden seuraavasta matsista poissa.

 

[Animal]

Nyt kun HardcoreHooligan on pitänyt näitä P-Amerikan junnusarjoja pinnalla, niin pistetäänpä pari Jäähyaition tuoretta linkkiä, jotka liippaavat hyvin läheltä näitä HH:n käsittelemiä aiheita:

NAHL, Iiro "Moottorisaha" Junnila:
http://jaahyaitio.blogspot.com/2007/02/jhyll-iiro-moottorisaha-junnila.html

QMJHL, Joel "Recker" Rechlicz:
http://jaahyaitio.blogspot.com/2007/02/jhyll-joel-recker-rechlicz.html

WHL, Myles Stoesz:
http://jaahyaitio.blogspot.com/2007/02/jhyll-myles-stoesz.html

QMJHL, Triston Manson:
http://jaahyaitio.blogspot.com/2007/02/jhyll-triston-manson.html

WHL, Patrik Bhungal:
http://jaahyaitio.blogspot.com/2007/02/jhyll-partik-bhungal.html

 

[HardCore Hooligan]

AJHL:n runkosarjan jäähyt otti nimiinsä yli-ikäinen Calgary Royalsin Cory Harrick 261-minuutilla 41-pelissä ja paras panos tässä urakassa oli 38-minuuttia yhteen matsiin Brooks Banditsia vastaan. Tuohon matsiin mahtui myös kohtaaminen kovana pidettyä Terry Chafferia vastaan ja monessa yhteydessä liigan ykköseksi rankattu Chaffer ehti täällä kerätä 175-minuuttia. Yli-ikäisistä myös Sherwood Park Crusaders Jonathan Bock heitetään yleisesti TOP-3 koriin ja täällä jo muutaman kauden kovalla nimellä pelannut Bock otti 241-minuuttia.
1988-syntynyt Drumheller Dragonsin Trent Coldberg pääsi 212-minuuttiin ja nousee arvostuksessa aivan tuonne liigan terävimpään kärkipäähän myös. Coldberg oli Kootenay Icen leirillä ja mielnkiintoista olisi nähdä tämä kaveri ylhäällä ensi kaudella. Periaatteessa se on aina kovan arvostuksen merkki jos tuollainen 18-vuotiaana kauteen lähtenyt jätkä nousee yli-ikäisten seassa sinne aivan kärkeen.
Vielä nuoremmasta kaartista Medicine Hat Tigersin varaus 1989-syntynyt Justin Lutz nousee ainakin esiin. Tämä isokokoinen Lloydminster Bobcatsin kaveri vetää kovalla nimellä ikäisekseen ja pidetään tuollaisena asialleen omistautuneena jätkänä, joten ottaisiko ensi kaudella paikan ylhäältä?

OHL:stä ensi yön poimintana voisi heittää Erien ja Windsorin matsin. 1989-syntyneet Peluso ja Greenop takaavat liigan tason tulevaisuudessa, mutta ehkä asetelmien kannalta Todd sekä Peluso lähtö voisi valaista liigan sisäistä tilannetta paremmin. Windsor on ollut joukkueena O:n aktiivisin ja Eriellä on Peluson lisäksi kaksi kovaa 1989-syntynyt pelaaja riveissään. Kokenutta Oreskovicia vastaan kolmesti hyvin esiintyntyt Gazdic ja kuten jo alkukaudesta totesin hyvin O.n muottiin sopiva pienikokoinen toe to toe/ pound to pound jätkä Liambas.
O:n tappelukulttuurissa juuri tuo avoin toe to toe osasto on perinteisesti korkeassa arvossa ja näin ottavat kaverit muistetaan O:n näköisinä pelaajina pitkään katoamisensa jälkeen. Darcy Harris tulee esim. mieleen yhtenä pelaajana, joka nousi myös liigan sisäisessä arvostuksessa tappelijana aivan kärkipäähän erityisesti 1997-1998 ja oli samalla juuri tuollainen viihdearvon korkealla pitävä toe to toe/pound to pound jätkä matsatessaan.

 

[HardCore Hooligan]

OPJHL:n tilannetta arvelin oikein ja Rory Smith järjesti itsensä pihalla. Taas paukahti head checking major lisukkeineen ja samasta porukasta OHL:n kaukaloissa hyvää nimeä itselleen tehnyt tulokas Kyle Neuber kohtasi Paul McMullenin.
Centralin kaukaloissa Jr.B-tasolta Akwesasne Jr. B Wolvesin porukassa 1990-syntynyt Kale Berry on viidessä pelaamassaan matsissa kaivanut itselleen kolme lähtöä, joten nimeä muistiin. Yön kierroksella kaveri kohtasi toisen 1990-syntyneen Brent Sullivanin ja samassa matsissa tappelun makuun pääsi myös OHL:stä tuttu Berryn tavoin Cornwallin paidassa vetävä Burke MacDonald.

Hyvästä lähtölistasta huolimatta Ontarion isossa liigassa Erien sekä Windsorin matsi ei tarjonnut mitään mainitsemisen arvoista tappelurintamalla, mutta toisaalla kokenut Bobby Davey veti hyvän illan ja otti korttiinsa Peckhamin ja Oreskovicin nimet samaan matsiin.

Jos tuota OHL:n tasoa ja kärkipäätä tällä hetkellä ajattelee ei varmasti mistään todella kovatasoisesta kaudesta voida puhua ja aina nämä tilanteet tämän suhteen liigojen kesken muuttuvat. Kuitekin jos ajattelee 10-vuotta taaksepäin O:n sisällä ja vertailee tasoa; en sanoisi siinä välttämättä kovinkaan suurta eroa olevan tuon kauden pelaajien hyväksi ja jonkinlainen tasollisesti hivenen heikompi välijakso oli silloinkin mielestäni menossa. Tietysti tuolta 90-luvultakin ollaan menty OHL:ssä paljon huonompaan suuntaan monessa mielessä, mutta hyviäkin asiota tämä kausi on sisällään pitänyt.
1996-97 oli John Trippin kausi ja kieltämättä Tripp oli yhden kauden ihme, mutta tällä kaudella kone ja osa tästä ehkä minunkin osaltani kiekkomyyttiä. Ehkä tuo "nimettömän" Trippin hallinta leimaa tätä kautta ja vetää siinä mielessä yleistäkin tasoa alaspäin. Etukäteen ehkä kovin nimi tähän kauteen Justin McPolin veti tynkäkauden täällä ja nousee kyllä 1990-luvun legendojen joukkoon maineensa turvin. Yli-ikäinen Perrott oli varmasti aika lähellä TOP-3 korin jätkiä tähän aikaan OHL:ssä ja tuollainen jo tutuksi tullut nimi tässä vaiheessa. Brandon Sudgen oli tehnyt hyvän sisääntulon edellisellä kaudella ja ehkä lähti jopa kakkosruudusta McPolinin takaa, mutta Sudgenin iso kausi täällä taisi kuitenkin olla vasta seuraava sesonki.
Yli-ikäisen Mike Morronen sekä Shawn Thortonin heittäisin myös lähelle TOP-5 koria ja TOP-10 ainakin näin nopeasti Andre Payette, Marc Moro ja yli-ikäinen Lee Cole. Vakuuttavimpana tulokkaana ehkä juuri seuraavalla kaudella Sudgenin kanssa ykköspaikasta taistellut Darcy Harris, useamman kauden TOP-10 jätkiin kuulunut Mike Cirillo ja siinä perässä 16-vuotias Kip Brennan, joka ei mielestäni koskaan täällä odotuksista huolimatta ykköspaikalle noussut ja ehdottomasti oli kuitenkin tuollainen TOP-5 (TOP-3) kaveri.
Jos Toddin heittää viime kauden pohjalta ykköseksi ja vertaa häntä maineeltaan McPoliniin ei taida kovin suurta kiistaa aikaiseksi saada ja McPolinin suuntaan kääntyy. Toisaalta Peckham tai Haley menevät mielestäni hyvin läpi samassa yhteydessä Trippin ja Perrotin kanssa eikä siitä suurta eroa saada suuntaan tai toiseen. Sudgen toi silloin hyvin tasoa kärkeen ja en näe esim. Oreskovicin tai Justin Soryalin kantavan vastaavaa statusta OHL:ssä, mutta Scott Fletcherin voi tästä ajasta heittää nimenä jollakin tasolla haastamaan O:n aikaista Sudgenia.Tulokasrintama taitaa olla nyt leveämpi kuin silloin ja Pelusokin lähti tähän kauteen 17-vuotiaana sekä voi päästä todella isoon nimeen urallaan.

 

[HardCore Hooligan]

WHL:ssä verestettiin ainakin minun muistojani eräästä vanhemmasta tapauksesta, kun juuri katsomassani Portlandin sekä Everettin matsissa Portlandin jätkät ottivat aitiostaan käsin yhteen kannattajien kanss. Loppuun saatiin muutenkin aikaan sähköä kaukalonkin puolella ja ajassa 19.57 nähtyjen matsien jälkeen vaihtoaitiossa pistettiin asioita tapahtumaan hyvällä asenteella yleisön sekä Portlandin jätkien kesken. Ainakin Portlandin Scott Gabriel nappasi itselleen aitiosta game misconductin ja gross misconductin, joten jotain jatkoa tarinalle tämän osalta tulee todennäköisesti. Kuitenkin laadukasta materiaalia vanhan WHL:n hengessä ja kaikki ei ole täälläkään kuollut.

NOJHL:n kaukaloissa North Bayn Louis Davino piti myös mainettaan yllä ja otti Sudbury Andrew Hawes kanssa yhteiset majorit. Edellisessä matsissaan tämä 1986-syntynyt alan erikoismiehenä pidetty Hawes otti yhteen Blind Riverin Adam Combsin kanssa ja kaveri tuotiin jokin aika sitten takaisin tälle Jr. A-tasolle tekemään tätä työtä.

 

[HardCore Hooligan]

SJHL:n kaukaloissa playoff pelit ovat käynnissä ja Yorktonin yli-ikäinen Blake McCullough on ottanut 5-pelissä 61-minuuttia kuumassa sarjassa Estevan Bruinsia vastaan. Bruins jatkaa pelejään ja erityisesti tämän sarjan neljäs peli tarjosi viihdettä ja väriä, kun kirjoihin tallennettiin 354-minuuttia tästä taistelusta. Kyseissessä matsissa Yorktonin Cody Devitt otti itselleen match penaltyn ja kolmen matsin kiellon ansioluetteloonsa. Yli-ikäinen Devitt veti Princetonin joukkueessa Jr.B tasolla viime kaudella 25-peliä ja keräsi siellä mukavat 185-minuuttia niihin, joten hyvää taustaa kaverilla on ja tämä kyseinen SJHL:n matsi poiki myös sakot valmentajille tästä huvista.

OHL:ssä Luke Gazdic heitti taas tulokkaaksi vakuuttavan panoksen lähdössä Oshawan James DeLoryn kanssa ja erittäin laadukas OHL tappelu saatiin aikaiseksi. Peckham ja Davey väänsivät mielestäni melko tasaisen lähdön suoraan aloituksesta ja ei siis mitään suurta merkintää tästä Peckhamin korttiin. Yön kierroksella Peckham luopui kintaistaan Soryalin kanssa ja aina niin epäluotettavat ensimmäiset viestit kääntävät Soryalin suuntaan, mutta kyllä tämäkin todennäköisesti silmien eteen tulee tulkittavaksi. Hyvää halukkuutta kuitenkin Peckhamin suunnalta ja isoja tansseja liigan sisällä.

 

[HardCore Hooligan]

Eilisen Erie vastaan St. Michaels lähtölistalta monet varmaan poimivat parin Haley sekä Peluso ja tämä osui. Ehdottomasti iso lähtö ennakkoon ja suoraan aloituksesta asiaan, mutta suurta taistelua ei nähty. Tasuriksi heittäisin ja jos jotain, ehkä pientä etua tarvittaessa lopun nimiinsä otosta kokeneemman Haleyn suuntaan. Haley on kuitenkin ollut ja edelleen on hyvä OHL pelaaja kaikin puolin ja kova kaveri, joka kantoi varsinkin kauteen tultaessa tuollaista pelottoman toe to toe soturin mainetta. En tiedä olisiko tässäkin halunnut vetää avoimemmin, mutta näin tällä kertaa ja Pelusoltakin aika perusosaamista.
Aika samalla tyylillä Peluso lähtee aina ja luottaa oikeaan käteensä, jotenkin tuollaista tappamista voisi olla otteessa enemmän. Rauhallisesti jätkä nuoreksi pelaajaksi homman ottaa ja on todistanut sen, että osuessaan voi yhdellä kääntää asian itselleen ja varmasti parin kauden päästä paha otettava kenelle tahansa tällä tasolla.
Soryal otti tuon toisen kärkipään mittelön itselleen Peckhamia vastaan, joten näkisin tilanteen niin, että se joka nyt viimeistään vetää vyö lanteillaan kaukalossa on Haley. Fletcher otti myös pari hyvää poimintaa yön kierroksella korttiinsa yhteen matsiin ja siihen tarttui Leo Jennerin sekä Tom Sestiton nimet. Hyvää työtä Fletcherilta ja mielenkiintoisia lähtöjä O:n sisällä.

WHL:ssä Portlandin jätkisistä pelikielloilla palkittiin Fraser McLaren yhdellä ja Stefan Langwieder kahdella panoksestaan ottelussa Everettia vastaan. Gross misconductin kirjauttanut Scott Gabriel on sivussa toistaiseksi ja Everett taas sai sakkoja puuttellisista turvatoimista, mutta hyvää sähköä tuossa matsissa kyllä oli.

 

[HardCore Hooligan]

WHL:ssä viime aikojen tapahtumista esiin nostamisen arvoinen tuon Portlandin ja Everettin matsin tapahtumien lisäksi on varmasti Boogaardin sekä Stoeszin lähtö, jokin aikaa sitten. Tuttu pari näissä kaukaloissa ja kaverit olivat sopineet asiasta etukäteen sekä ilmoittivat tästä myös lehdessä. Eivätkä jätkät pettäneet antamaansa lupausta ja tyylikkäästi suoraan aloituksesta asiaan. Hyvä ns. fans fight ja Boogaardille etua, mutta laadukasta WHL viihdettä kaikin puolin.
Portlandin 1990-syntynyt Tayler Jordan on keränyt jo 17-lähtöä tähän kauteen ja tämän ikäiselle kaverille nämä ovat kovia lukuja. Kovia odotuksia kaveri kerää niskaansa ja aika näyttää mille tasolla hän täällä nousee.
Mainitsemisen arvoista on myös Brady Leavoldin sekä Derek Dorsettin lähtö ja siinä saatiin aikaiseksi todella hyvää kiekkoviihdettä. Dorsett on yli-ikäinen kaveri ja tuollainen aika härskin pelityylin omaava lännen perussoturi, joka osaa hyvin hämmentää tapahtumia kentällä.

OHL:ssä Justin Soryal on nostanut tasoaan kovasti pelaajana tällä kaudella ja aikaisemmmin kaveri oli aika pitkälti profiloitunut "vain" innokkaaksi tappelijaksi, jolla teknistä osaamista tuohon rooliin kyllä oli ja kova kortti tulikin viime kauteen. Tähän kauteen tappelurintamallakin hyvä taistelu Haleyn kanssa, pari laadukasta esitystä hyvän tasonmittarin Daveyn kanssa ja nyt Peckhamin päänahka taskuun. En tiedä omaako kykyjä nousta tappelijana tästä vielä korkeammalle tasolle, mutta nyt täällä TOP-5 paikka tukevasti hallussa ja OHL uran kannalta iso voitto takana. Varaamaton pelaaja kyseessä, joten olisiko tässä Peterborough Petesin GM:lle Jeff Twoheylle töitä.
Twohey on tunnettu siitä, että omaa hyvät suhteet ja tekee töitä pelaajiensa tulevaisuuden eteen. Haluaa myös kiittää pitkään seurassa olleita pelaajia avaamalla heille ovia, mutta tämä on jo toista tarinaa.

 

[HardCore Hooligan]

OHL:n uutisista voisi heittää esiin ainakin seuraava, muutama kierros sitten Barrien McGillis luisteli maalin jälkeen Sudbury Wolvesin penkin ohi näyttäen paitansa logoa ja perinteisesti tälläinen poikii tapahtumia täällä. DiDiomete hyppäsi välittömästi kehiin penkiltä haistelemaan tilannetta ja tuomarit eivät tähän innokkuuteen puuttuneet, joten "Deeds" sai jatkaa kentällä ja McGillis sai misconductin. Seuraavasta aloituksesta DiDiomete otti Barrien Bellowsin ja lähti viemään viesti Barrien suuntaan tämän kautta. Lopuksi keskisormet pystyy ja pihalle matsista, joten tunnetta oli ja DiDiomete pisti nimeään esiin.
Barrie on joukkueena muutenkin ottanut viime aikoina kyseenalaista nimeä muutamien tapausten kautta ja vähän tuollaista "rottailevaa" ilmettä joukkueella osittain on, mutta toisaalta se on puhdasta asioiden hämmentämistä pelin luonteen mukaisesti. Tälläisestä mix it up asenteesta tunnettu Richard Clune oli ottelussa Windsoria vastaan vetänyt tyylinsä mukaisesti ja vastannut aloituksessa Greenopin tiedusteluun myötävästi kuitenkin niin, että tulokas heitti kintaansa kiekon pudotessa ja Clune luisteli pois kintaat kädessään. Londonin Beauliaun kanssa Clune otti yhteen aikaisemmin, kun edellisessä matsissa Clune oli tuulettanut tyhjiin iskemäänsä parilla punnerruksella ja tässä kiekkokulttuurissa turha showboat on turhaa showboatia maalin tai tappelun jälkeen, joten Londonin jätkät olivat odotetun nälkäisiä.
Barrie ja Sudbury menevät Playoffeihin ja siellä kohdatessaan ottavat varmasti kuumasti yhteen. Tuo McGillisin sekä Didiometen tapaus varmasti jää elämään ja siitä vielä tarina jatkuu, joten laadukkaita matseja mahdollisesti tiedossa.
Oshawan Cal Clutterbuck otti majorin sekä game misconductin ajostaan Erietä vastaan aikaan 60.00 ja Clutterbuck taitaa olla liigan kiistaton ykkösrotta tällä hetkellä. Soitaa suutaan, pelaa likaiseesti ja luikkii pakoon, mutta vetää tyylillään ja tuo hyvin sähköä kaukaloihin. St. Michaelsin Haley taas pisti instigatorilla itsensä jäähylle 37-sekunnin jälkeen, kun yritti pistää postia haluttoman Clutterbuckin suuntaan ja moni OHL:n seuraaaja oli varmasti tilanteesta iloinen. Kauden alkupuolella Shine myös pisti postia menemään silloinkin haluttoman Clutterbuckin suuntaan tämän ajettua aikaisemmin samassa matsissa Londonin Scott Aarssenia.

WHL:ssä Scott Gabriel sai lopulta 8-pelin kiellon nimiinsä ja lisäksi vielä näin jälkikäteen Portlandin Matt Schmermundin panos palkittiin yhdellä matsilla.

 

[HardCore Hooligan]

Portlandin Tayler Jordan oli jatkanut oikealla tiellä ja otti yöllä Lucicin nimen korttiinsa. Varsin hyvä tulokaskortti kaverille rakentuu, kun mukana on muutamana poimintana hyvää nimeä itselleen kauden kuluessa tehnyt Klotz sekä yli-ikäinen Evan Haw.
WHL:stä voisi esiin nostaa myös 1989-syntyneen Cody Vannin, jolla on 15-lähtöä tilillään ja on tehnyt tuolla taustalla ikäisekseen hyvää nimeä tulevaisuutta ajatellen sekä ottanut muutaman hyvännäköisen lähdön. Kortissa esim. kovat Lynch sekä Stoesz, joten tämä Prince Albertin kaveri saattaa kehittyä kovaksi tekijäksi täällä ja innokkaan kaverin nimellä liikkuu kiekkopiireissä.

NOJHL:n kehissä Sudburyn Andrew Hawes tuntuu olevan maineensa veroinen ammattimies ja ottaa vastuuta tappeluosastolla. Yön kierroksella vastassa taas Blind Riverin Adam Combs ja myös Sudburyn joukkueen toinen kovaksi nimeksi määritelty kaveri yli-ikäinen Brodie Wilson pääsi tappelun makuun samassa matsissa.



Edit: WHL:ssä Tayler Jordanille tuli annettua kunniakas merkintä Lucicin kanssa liian hätäisesti sillä itse asiassa kaveri kohtasi pöytäkirjasta huolimatta Nolan Toigon. Kuitenkin 16-vuotiaana kauteen lähteneeltä kovia lukuja historiankin valossa ja koossa siis 18-merkintää.

 

[HardCore Hooligan]

Pienenä pohjustuksena yön OHL kierrokselle voisi heittää muutaman asian Kitchener ja London parista, jos tämänkaltainen puhdas arvuuttelu yleensä suotavaa on.
Perinteisesti kuuma pari ja viimeksi näiden ollessa samassa kehässä Kitchenerin Downien yli ajeltiin Kostitsynin toimesta. Downie itse on sivussa, mutta saattaa tässä muutenkin sähköä olla ja yhden päässä 30-lähdöstä oleva Shine hämmentämässä jo alkulämmössä.
Loistavan lähdön viime kaudella 16-vuotiaana tulokkaana Corey Syvretin kanssa ottanut Adam Zamec on kohdannut Shinen pari kertaa ja viime kaudella tyylinsä mukaisesti koodia rikkoen "shiner" oli showboat tuulella kohdattuaan 16-vuotiaan Zamecin. Tällä kaudella heillä myös yksi merkintä ja Shinen tanssikuviot tulivat silläkin kertaa tutuksi. Linjan mukainen tapa ylittää kova 30-raja olisi lähtö juuri Zamecin kanssa ja mahtui näiden viime matsiin Kitchenerin Jakub Kindlin taklaus Londonin kapteeniin Robbie Drummondiin, josta paukahti major sekä game.
Londonin runkosarjan päättävät matsit Erien kanssa ovat edessä, mutta tämä kelpaa alkupalaksi ja Hunterin veljeksistä ykkösvalmentaja Dale on taas myös penkillä parin pelin kieltonsa jälkeen. Hunter kuumeni ottelussa Owen Soundia vastaan ja tuon matsin alussa Oreskovic oli ollut halukas heti alkuun, joten Foreman pois sekä Jarram sisään tekemään työtään ajassa 0.12.

 

[HardCore Hooligan]

Kyllähän tuossa matsissa sähköä sekä tunnetta oli ja Kindl oli merkitty kaveri Londonin sunnalta. Kokonaisuutena hieman innokkudestaan luopunut Josh Beaulieu lähti pihalle matsista aikaan 6.48 ja Londonin viesti oli aika selkeä heti pelin alkuun. Beaulieu lähetti postia myös Clunen suuntaan tämän tehtyä tilauksen, joten hyvää työtä Beaulieun suunnalta ja kaikin puolin hieno OHL-pelaaja.
Kritiikkiä paljon niskaansa saanut Soso oli myös oma itsensä ja rehellinen lähtö Jarramin kanssa ei kiinnostanut, joten Jarram myös game misconductilla pihalle tästä matsista 18.31. Shine halusi myös ottaa roolia ja saikin tästä sen 30-rajan rikkovan merkinnän juuri Soson kanssa matsin kolmannessa erässä. Aika puhdas fans fighter Shine on, mutta on ollut sitä jo tuolta midget tasolta asti ja varattiin jo tämän osaston jätkänä aikanaan tänne.
Plymouthin sekä Windsorin matsissa Greenopista selkeän voiton aikaisemmin napannut Leo Jenner joutui nyt taipumaan ja voitto tästä suoraan aloituksesta lähteeneestä tanssista tällä kertaa Greenopin mukaan. Tässä oli samassa kehässä kaksi OHL:n aktiivisinta ryhmään, joten lähtölista oli lupaava ja mukavasti sähköä oli. Greenopille iso kuittaus ja seuraavassa matsissa mahdollisuus uudestaan mittailla Peckhamin tasoa. Viime kohtaaminen päättyi aika lyhyeen ja ei tarjonnut mahdollisuutta sen syvempiin johtopäätöksiin.

 

[HardCore Hooligan]

Londonille on tulossa kieltoja odotetusti kuumasta matsista ja laadukas viihdepaketti siinä kansalle myytiin. Hyvin roolinsa sisäistänyt Jarram saa palkintonsa otteistaan linjatuomaria kohtaan pyrkiessään Soson kimppuun ja Beaulieu palkitaan myös panoksestaan joukkueelleen, mutta nyt molemmat ovat sivussa kehistä toistaiseksi.
Jarram ehti Soson luisteltua tilanteesta pois poimimaan kertaalleen vielä kintaansakin ja sen jälkeen otti lisää kipinää sekä heitti linjatuomarin sivuun tapahtumien jatkuessa. Liigan tulkinnasta riippuen Jarram saattaa olla sivussa pitkäänkin, mutta mitään sen kummempaa tuossa ei nähty Jarramin suunnalta. Hyvää latausta tässäkin luotiin tulevaan ja Sosokin heitti siinä mielessä arvokkaan panoksen myös omilleen, että hämmensi asetelmia hyvin mahdollista playoff kohtaamista silmälläpitäen.
Kuten aikaisemmin mainitsin London on rakenteeltaan ja roolitukseltaan mielenkiintoinen joukkue. Joukkueelleen arvokas ja tappelurintamalla luotettava soturi Beaulieu, joka on tuollainen aika tyypillinen junior league fighter tyyliltään sekä pari melko puhdasta roolipelaajaa Jarram ja Shine. He saattavat vetää muutaman vaihdon matsiin tai istua koko pelin penkillä, mutta kentällä ollessaan ovat siellä nimenomaan tietyn roolin pelaajina ja Hunter valmentajana on löytänyt käyttöä molemmille. Tässä juuri Soso rikkoi härskisti koodia taklattuaan ensin itse Jarramia ja otti kyllä sitten hyvän lähdön Shinen kanssa kypärästään luopuen. Pelin käännyttyä Kitchenerin suuntaan Hunter oli peluuttanut Shinea runsaasti ja ennen tappelua Shine otti putkeen kaksi kakkosta ryntäyksestä, joten Soso otti tämän kyllä joukkueelleen ja kohotti näin vähän kasvojaan.

OPJHL:ssä koko kiekkokauden pirteimpiin jätkiin kuuluva Rory Smith jatkaa joukkueensa St. Michaels Buzzersin kanssa ja linja pitää. Yön kierroksella toisen kovan tekijän Cory Batistan kanssa majorit sekä game misconductit liigan tapaan 56.09. Tarina kuitenkin jatkui ja aikaan 60.00 molemmille taistelijoille gross misconductit, joten varmasti aitoa playoff tunnelmaa oli ilmassa. Jatkoksi voisi lähtölistalta kaivaa esiin vaikka nimet Kyle Neuber St. Michaelsin ryhmästä ja myös OHL:stä tuttu Pickeringin yli-ikäinen Kris Belan. Belan on entinen Londonin pelaaja, jota Dale Hunter käytti myös pyykinpesussa ja esim. viime kaudella Sarnia iskettyä ratkeisevan tyhjiin Hunter heitti muiden mukana Jarramin sekä Belanin aloitukseen ja työ oli selvä.

 

[HardCore Hooligan]

Londonin pelaajien asia odottaa edelleen tuomiota, mutta saman kierroksen Plymouthin sekä Windsorin matsi toi kieltoja myös muutamalla. Pelin loppuun nähtiin mukava hässäkkä ja siitä kahden matsin huilit kolmelle innokkaalle osallistujalle.
Tämäkin pari omaa historiaa ja yksi tuollainen poimittava tapaus voisi olla Plymouthin James Ramsayn kohtaaminen Jason Spezzan kanssa kaudella 2000-2001 ja varsin laadukas rähinä tässä matsissa saatiin aikanaan aikaiseksi. Ramsay oli näitä hyvin rooliinsa sitoutuneita melko pienen peliajan jätkiä ja tuollainen oman aikansa perussoturi tappeluosastolla, joka Windsoriin liittyen pudotti aikanaan harjoituspelissä Joey Sewellin ja suosio Plymouthissa oli taattu.

SIJHL:n kehissä Marathon Renegades sekä Thunder Bay Bulldogs lopettivat matsinsa tyylillä. Huipennukseksi aikaan 60.00 222-minuuttia kirjoihin ja siinä mukana myös parit gross misconductit. Täällä myös kierroksen toisessa matsissa kovamaineinen kiekkokiertolainen ja kaukalon ulkopuolellakin ongelmiin ajautunut North Starsin Tyler Summerfield otti matsin Schreiber Dieselsin Marty Forestin kanssa ja perään OHL:stä pudonnut Brad Pawlowski kohtasi MJHL:n kautta tänne kulkeutuneen Justin Crockattin.

WHL:n yön kierros piti sisällään mielenkiintoisen lähdön Garrett Klotzin ja Jason Lynchin välillä. WHL:n idän ykköspaikkaa tässä haettiin ja Klotz tuntuu tosi nälkäisenä hakevan näitä liigan isoja nimiä korttiinsa. 1988-syntynyt kaveri, joten yksi tai kaksi sesonkia vielä täällä ja saattaa vielä haastaa esim. Lucicin vahvasti ensi kauden ykköspaikasta.

 

[HardCore Hooligan]

WHL:ssä nähtiin väriä, kun Saskatoonin sekä Calgaryn välillä maalivahdit ottivat matsin pelin loppuun. Garrett Klotz otti matsissa myös merkinnän tililleen ja tällä kertaa vastassa oli Ryan Gillen. Lynch sekä Klotz ottivat ison lähdön ja todella hakivat päänahkaa toisiltaan Klotzin edellisesssä. Keskialueella pipot pois ja melkein tasuriksi heittäisin tämän taistelun Lynchin muutamasta napakasta huolimatta. Klotz on saanut Saskatoonin kannattajilta paljon nostetta taakseen, eikä täysin aiheetta ja tälläiset jätkät aina piristävät liigaa kuin liigaa. Aivan samalla tasolla tuon huomioarvonsa suhteen ei liiku kuin Peluso OHL:ssä, mutta hyvää työtä tekee pitääkseen tappelut pinnalla tämän pelin ympärillä pyörivässä keskustelussa.
Peluso tuhosi viimeksi 1990-syntyneen Andrew Clouthier ja tuosta ei kauheasti kunniaa nyt merkintänä lisää voi kaverille antaa. Clouthierille kyllä ja suoraan aloituksesta pipot pois. Peluso veti taas rauhallisesti tyylillään ja luotti tässä jälleen oikeaansa, sekä pääsi kävelemään Clouthierin yli.
Brady Leavold joka veti osan viime kaudesta BCHL:n kehissä on vetämässä hyvää rupeamaa nyt WHL:ssä. Swift Current Broncosin jätkä on ottanut muutaman huomionarvoisen lähdön viime aikoina Dorsettin sekä Cody Vannin kanssa ja on hakemassa tuollaisen uskottavan middleweight kaverin asemaa. Vetäessään ensi kaudella täällä yli-ikäisenä saattaa olla kovakin tekijä omassa luokassaan ja tuollainen hyvä viihdearvon nostattaja.

OPJHL:ssä Battista ja Smith tappelivat taas itsensä suihkuun ja päällä molemmille ylimääräinen playing without helmet merkintä. Edellisessään avasivat kypäränremmin ennen varsinaiseen asiaan siirtymistä suoraan aloituksesta ja tuo on aika yleinen tapa, mutta hyvää säpinää näiden kavereiden välillä tuntuu olevan.

 

[HardCore Hooligan]

OPJHL:n playoffs matseissa Georgetownin kovamaineinen Jeremy Whelan otti samaan aikaan kolme game misconductia ja majorin ryntäyksestä sekä tappelusta. Georgetown vetää Hamiltonia vastaan ja tuollaisia poimittavia nimiä voisi olla Hamiltonin 1990-syntynyt Zac Rinaldo, joka otti 193-minuuttia ja kävi myös ylhäällä St. Michaelsin riveissä. Pelasi viime kaudella Hamilton Bulldogsissa Midget ympyröissä ja on tuollainen ärhäkkä pienikokoinen taistelija ja varsin likaisen pelityylin omaavan kaverin maineessa. Toki Hamilttonista löytyy myös ongelmapelaajan mainetta kovasti ottanut Matt Davis, joka näistä syistä on pudotettu pari kertaa alas Londonista ja taisi murtaa Jr.B:n matsissa kallonsa viime kaudella lyötyään päänsä jääähän tappelussa. Georgetownilta mainitsemisenarvoinen Whelanin ohella on varmasti Peter Mrksic, joka otti pari lähtöä kauden mittaan Steve Natywaryn kanssa ja otti ottelusarjassa juuri Burlingtonia vastaan edellisessä pelissään ennen viime yön kamppailua matsin Josh Shrumin kanssa sekä päälle match penaltyn (Attempt to Injure) .

WHL:ssä aktiivisesti esiintynyt Saskatoonin Chris Cloud on lähetetty kaukalon ulkopuolisista syistä johtuen pois joukkueen riveistä. 1988-syntynyt Cloud alkaa olemaan kolmannen kauden pelaajana jo tuttu nimi täällä ja on ottanut tappeluosastolla isoa roolia kauden mittaan. Tuollainen halukas middleweight osaston jätkä ja kunnioitettavat 18-merkintää kasassa.
Saskatoon ei ole playoff paikkaa itselleen varmistanut ja vääntää Prince Albert Raidersin sekä Moose Jaw Warriorsin kanssa East Divisionin viimeisestä paikasta. Saskatoon on ollut joukkueena kolmanneksi aktiivisin tappelurintamalla varmuudella ulos jäävän Portlandin sekä Prince Albertin jälkeen.

O:n eniten joukkueena lähtöjä keränneistä Windsor jää ulos, mutta Plymouth sekä London ovat liigan kärjessä ja siinä olisi myös värikäs pari playoff-sarjaan. Plymouth (Detdoit) sai kovan porukan maineen tuolla 90-luvulla ja erityisesti Plymouth Whalersin nimen alla ensimmäiset kaudet tukivat tätä. On osittain pitänyt tästä imagosta kiinni ja olemassaolonsa aikana mielenkiintoinen ketju pelaajia Cairnsista Piselliniin sekä muutama massasta erottuva importti riveissä vuosien varrella. Nyt mukana Sladok ja häneltä vakituinen paikka kokoonpanossa toistaiseksi ottamatta, mutta hyvin hakee roolia itselleen ja viimeksi lähtö aloituksesta matsin ensimmäisessä vaihdossaan kolmannessa erässä vuotta nuoremman Luke Gazdicin kanssa. Sarnian Matt Martin pisti Sladokilta nenän poskelle tuossa aikaisemmin, joten hyvällä asenteella jätkä roolia ottaa ja pääsi luovuttamaan verta tässäkin.
London taas on vahvasti viime kausina leimautunut juuri Dale Hunterin kautta ja organisaatioon kuuluvan Mark Hunterin lisäksi seuran taustalta löytyy myös Knightsin paidasssa aikanaan vetänyt Basil McRae. Hyviä pelaajatyyppejä Londonin ryhmään on viime kausina kuulunut; ainakin Prust, Bain ja Bois nousee viime kausilta mieleen heti ja onhan siellä ollut muutama muukin kääntymässä. Jos sivuja vielä enemmän taaksepäin kääntelee Londonin pelaajista Louie DeBrusk nousee varmasti monen liigaa pitempään seuranneen ja siihen laajemmin tutustuneen listoilla (tuolta 90-luvun taitteesta tähän päivään) korkealle ja samoin ansaitusti samaan aikaan toisaalla OHL:ssä vetänyt Chris Simon. Greg Smyth on taas Londonin pelaajista oma lukunsa ja usein muisteltu, kun OHL:n "sekopäitä" aletaan esiin kaivelemaan ja vaikkapa WHL:n vastaaviin vertaamaan.
Nykyisellään näiden kahden joukkueen asetelmista voisi mainita Beaulieun sekä Bollin latausta sisältävät yhteenotot, jotka juontavat juurensa viime kauteen. Silloin Boll ajoi Londonin Drummondia, mutta ei seisonut tuon ajonsa takana ja laadukkaan hässäkän tuo peli sitten lopulta tarjosi.

 

[HardCore Hooligan]

OHL:ssä Londonin Jarramin sekä Beaulieu tuomioista ei ole vieläkään tietoa ja harmi koska edessä on kaksi ennakolta viihdearvoltaan korkeatasoista matsia Erien joukkuetta vastaan. Vanhalta pohjalta kuumat kohtaamiset tiedossa ja Erie ulkona kauden tärkeimmistä matseista. Viimeksi Erien Patrick Lee jyräsi Londonin Sam Gagnerin ja Erien riveissä on halukkaita jätkiä kuten Peluso, Liambas sekä Gadzic, joilla saattaa kovaakin tanssihalua kauden loppuun olla. Jos Jarram ja Beaulieu molemmat ovat pihalla aika paljon riveistä silloin on kovuutta poissa tälläiseen peliin, mutta voivat nuo tärkeämmät pelit muutenkin siintää Dale Hunterin silmissä ja huomio siirretty jo tässäkin mielessä sinne.
Tulevaisuutta Erien porukassa on ja saattaa muutamia sirtoja tulla myös näihin kavereihin liittyen kesän aikana todella vaisusti menneen kauden jälkeen. Erie Otters on uudempia OHL:n porukoita, mutta taustaa organisaatiolla on pitkälle ja varmasti monen muistama Niagara Falls Thunder oli edellinen nimi. Niagara Fallsin jätkistä taas tarinoissa elää Bryan Fogarty, joka kylläkin veti täällä vain yhden kauden ja "Tippy" kantaa ehkä enemmän Kingstonin pelaajan leimaa kuitenkin. Tappelurintamalla tuollaisia koko O:n uransa tässä organisaatiossa vetäneitä sekä Niagara Falls Thundersin paitaa päällänsä kantaneita pelaajia on ainakin Dennis Vial, Paul Laus ja Brad May. Tämä kolmikko veti 1988-1989 samaan aikaan Thundersin paidassa ja tuohon aikaan siis aika kova ryhmä oli kasassa O:n sisällä.

WHL:ssä runkosarja lähenee myös loppuaan ja yön kierros heitti taas vastakkain Boogaardin sekä McLarenin. Tanssilattialle ei siirrytty ja McLaren ei täysin samaa kipinää ole omannut kuin ennen näiden kahden edellistä kohtaamista joulukuussa, jolloin Boogaard nappasi kiistattoman voiton yli McLarenin. Boogaard poistuu täältä Kassianin tavoin yli-ikäisinä, mutta uusista nimistä Portlandin Jordan, Prince Albertin Vann sekä loukkaantumisista kärsinyt Chilliwack Bruinsin Partik Bhungal ottavat varmasti kaikki askeleita ettenpäin tulevaisuudessa. Onhan liigassa myös Kyle Beach, joka ei jätä ketään kylmäksi ja pitää keskustelua yllä.

 

[HardCore Hooligan]

Erien Peluso otti ennen viikonlopun London matseja lähdön Sarnian Bobby Davey kanssa ja varsin hyvä nimi Peluson korttiin tästä tarttui.
Sudbury Wolves on heittänyt Akim Aliun sivuun joukkueen sisäisten syiden vuoksi ja aika kova ratkaisu Mike Folignon suunnalta sillä Aliu on kuitenkin joukkueen ehdotttomia avainjätkiä. Aliu tuli tunnetuksi harjoitusten yhteenotoista Steve Downien kanssa Windsorissa viime kaudella ja on sen jälkeen ollut aika seurattu pelaaja OHL:ssä. Justin Wallingford tuhosi Aliun viime kaudella playoffeissa oikeallaan ja teki sillä monet OHL:n seuraajat onnelliseksi, mutta väriä pelin ympärille tuova kaveri ja "the Dream" ei tulevaisuudessakaan taida tulla kaikkien kanssa samaan koppiin mahtumaan.
Kingstonin isokokoinen Wallinford ei tuon kokonsa mukaan ole pelannut, mutta pääsi myös tällä kaudella brawlin aikana matsissa tuhoamaan Bellevillen Eric Tangradin ja siihen näytöt ovat jääneet. Ei kanna kokonsa mukaista uskottavuutta ja tuo viime kaudella 16-vuotiaana kauteen lähteneen Aliun ruokkiminen ei nyt kauheasti kaverin osakkeita pitkässä juoksussa nostanut.

Prince Albertin Mike Gauthier on ottanut nykyisellään kovat 262-minuuttia runkosarjaan WHL:ssä ja pari matsia Saskatoonia vastaan jäljellä, joten 300-minuuttia taitaa jäädä haaveeksi ja jos kaikki olisi laskettu 300-minuuttia olisi jo rikki. Garrett Klotz on hanakasti hakenut lähtöjä, joten tuollaisen luotettavan TOP-10 jätkän Gauthierin päänahka toisi mukavasti uskottavuutta lisää ja yksi yhteinen merkintä kavereilla tähän kauteen jo on. Gauthier otti tuon lähdön itselleen ja Klotz taas nostanut nimensä uudelle tasolle kauden kuluessa tuon alkukauden kohtaamisen jälkeen.
Everett Silvertips näyttäisi lähtevän ykköspaikalta playoffeihin ja Beach varmasti tulee hämmentämään tilanteita kaukalossa panosten kasvaessa. Yksi odotettu pari asioiden osuessa kohdalleen olisi varmasti Vancouver Giants ja Kamloops Blazers lännen puolella liigan sisällä. Giants on joka tapauksessa mukana Memorial Cupin peleissä isäntänä ja harmi edelleen, että Vancouverin taistelijan ja soturin Garet Huntin kausi päättyi loukkaantumiseen. OHL:n mestari aloittaa isäntää vastaan ja mielenkiintoista olisi nähdä esim. London vetämässä Vancouveria vastaan.
Kamploos Blazersin Kassian on näkökulmasta riippuen muutaman niukasti ehkä hävinnyt, mutta tuollaista kaverin päänahan ottamista ei ole nähty. Ainakin McLaren, Lynch ja Boogaard heittivät kovat panokset liigan kiistatonta ykköstä vastaan ja kyllä tuota Kassianin asemaa on kiitettävästi haastettu.
Blazers on entinen New Westminster Bruins ja samoin on Tri-City Americans, joten monimutkaisia vaiheita on takana ja Bruins on todella iso osa WHL:n historiaa. Todellinen legenda Boris Fistric sekä Andy Ristau parina poimintana pelkästään tekevät Bruinsista suuren ja myös omalta osaltaan valmentaja Ernie "Punch" McLean, jota pidetään yhtenä goonikiekon oppi-isänä Fred Sheron ohella. Bench clearing brawl playoffeissa Portlandia vastaan 1979 yhtenä merkitävimpinä mainintana tästä ja kyllä tuolla 80-luvun WHL:n "iron league" vuosina Bruins oli tärkeä osa tätä silloista kovan liigan mainetta.

 

[HardCore Hooligan]

Myös kauden 2005-2006 postinkantajanviran seurauksena katsomon puolella aloittanut Beaulieu tienasi nyt 10-peliä ja Jarram taas voi lisätä ansiolistaansa 15-matsia. Kova linja ja valmentaja Hunter myös nappasi 5-matsia katsomon puolella.
Todella mielenkiintoista siis seurata mitä yön matsi Erien ryhmää vastaan tuo tullessaan ja Kanadassa myös media on ennakkoon hyvin tarttunut aiheeseen, joten ehkä siirtyy ensi kauteen.
Runkosarjan loppupuolella Downie otti 8-matsia tuosta Guelph McLeanin kouluttamisesta suoraan aloituksesta, Erien Lee nappasi saman verran pistettyään Londonin Sam Gagnerin hetkeksi pihalle matseista sekä Mississaugan mielellään mailallaan koputteleva ja parhaimmillaan aika härskin pelityylin omaava Matt Corrente otti 6-peliä iskettyään kepillään entisen seuransa Saginawin Ryan Berardia. Kieltoja siis liigalta tulee tilauksesta ja katsotaan mitä playoffit tuovat tullessaan.

Kevyempänä tarinana mainittu Guelp Storm oli aikanaan muutaman kauden ajan Hamilton Dukes ja sieltä nostaisin esiin kauden 1990-1991aikaisen Alek Stojanovin, joka lähti toiseen kauteensa 17-vuotiaana ja veti kovan nimen itselleen. Niin kovan, että C:n SM-sarjaa veti jätkä mailassa Stojanovin nimi samoihin aikoihin. Saginaw Spirit taas oli ennen pitkään North Bay Centennials, josta esiin noston ehdottomasti ansaitseen O:n muotin mukainen toe-to-toe tappelija Steve McLaren. McLaren oli parhaimmillaan aika lähellä O:n ykkösen paikkaa ja pelikielto sotki pahasti kauden 1994-1995. McLaren pääsi ottamaan matsin isoon tapahtumaan 1994 ja vastassa Memorial Cupin yhdessä klassikossa oli Kamploosin Chris Murray.