Jo Nesbön Valtakunta tuli juuri taisteltua läpi. Ei siinä sikäli mitään taisteltavaa ollut, mutta aikaiset herätykset generoivat hiukan nirkoisesti lukuaikaa per ilta nukkumaan mennessä. Ei ole mikään kirjallisuuden merkkiteos, mutta yksi seikka jäi päällimmäisenä mieleen. Oli meinaan pakko välillä tarkistaa, ettei vaan sattunut kuitenkin joku Stephen Kingin kirja käteen. Meni muuten aivan täydestä Kinginä, paitsi ne pakolliset yliluonnollisuudet toki puuttuivat. Jotenkin ne henkilöhahmot ja miljöö oli vedetty suoraan Kingin katalogista, kerrontakin hyvin samankaltaista. Niin ja puuttuihan siitä Harry Holekin, eli ihan yksittäinen opus tuo on. Ihan viihdyttävä, mutta ei tajunnanräjäyttäjä. Noista yksittäisistä Nesbön kirjoista Isänsä poika on kirjana muutaman pykälän parempi.
Jo Nesbolta ilmestyy jo kesäkuussa uusi reiätön (kyllä sä hoksaat) kirja nimeltä Mustasukkainen mies. En voi sitä kiistää, mutta onhan Nesbo varmaan suosikkini näistä jännityskirjailijoista. Ja paljon on tosiaan Kingimäisiä ainakin nämä Holesarjan ulkopuoliset. Nesbo ei vain käytä yliluonollisuutta.
Onko täällä kukaan lukenut Keplerin Joona Linna-dekkareita? Jännitys hyvin läsnä jokaisessa teoksessa ja uppoaa hyvin tällaiseen harvoin kirjoja lukevallekin. Lukenut olen Keplerin sarjasta nyt Hypnotisoijan, Paganini ja paholaisen, Vainoojan sekä Kaniininmetsästäjän. Kaikki olleet omalla tavallaan loistavia.
Tällä hetkellä lukulistalla kesken on Reijo Mäen Tolvana Vares-sarjasta. Niistäkin olen pitänyt, on aina plussaa kun tapahtumat sijoittuvat Suomeen vaikkakin pääasiassa Turkuun.
Olen lukenut ja olen pitänyt. Mielestäni täysin samaan kategoriaan menee Stefan Ahnhemin Fabian Risk sarja. Meno on yhtä lujaa, mutta kerroksia on ehkä enemmän ja henkilöhahmot jollain tavalla sympaattisempia. Ja nämäkin kannattaa lukea järjestyksessä. Risk sarjassa(kin) on jatkuvaa juonta, joka jatkuu kirjasta toiseen. Risk sarjassa on se kummallisuus, että toinen kirja palaa ajassa taaksepäin. Mielestäni se kannattaisi jopa lukea ihan ensimmäiseksi.
Kolmas vähän samantapainen on Emelie Scheppin Jana Berzelius sarja. Tähän vielä se Harry Hole Nesbolta, niin eiköhän tässä ollutkin oma top4 ainakin skandijännäreistä. Paljon hyvää toki jää ulkopuolelle. Eikä aina voi sanoa pommin varmasti mikä on paras saati top5:ssa.
Mikä näitä omia suosikkeja yhdistää, on se, että ne ovat vähän synkempiä ja karumpia. Itse en jaksa mitään kepeää brittidekkaria. Toki sitäkin puolta saa olla sivuosassa. Suomidekkarit eivät isommin ole jaksaneet innostaa. Seppo Mustaluoto menee, muttei kyllä pääse lähellekään suosikkejani. Elina Backmanin debyytti oli ihan jees, joskin se rakkausromaani, mikä siihen oli sisällytetty oli vaivaannuttavasti kirjoitettu. Katsotaan miten tuo toinen lähtee, joka kohta ilmestyy. Remekset ja Mäet eivät kyllä lähde sitten ollenkaan (Monesti olen yrittänyt). En osaa sanoa, mikä on syynä.
Viimeksi muokattu: