Tämän olen lukenut. En ydinfysiikasta ymmärrä lukemani jälkeen sen enempää kuin ennen lukemista, mutta se ei kuulu tähän. Kyllähän tämän kanssa meinasi välillä nousta tukka pystyyn, onnea oli onnettomuudessa kosolti mukana. Hienosti ryssitty.Juuri tuli kannettua himaan kolme opusta:
Serhii Plokhy: Tshernobyl - Ydinkatastrofin historia
Rutger Bregman: Hyvän historia. Pidin kirjasta. Siinä oli vähän erilainen lähestymistapa historiaan. Lopussa kirjoittaja tuntuu symppaavan vasemmistolaisia aatteita, (en nyt osaa tarkemmin eritellä tässä, mutta se kirjan lievä "politisoituminen" loppua kohden alkoi vähän häiritsemään. Kyllä tällekin voi hyvin lukusuosituksen antaa.
Jos aihepiiri kiinnostaa syvällisemmin, niin ota lukuun Ydinpommin anatomia. Ei ihan helpposelkoisinta luettavaa aika-ajoin ja ei kannata ehkä rättiväsyneenä lukea jos haluaa että korvien väliin tarttuukin jotain. Mutta tosiaan, jos aihe kiinnostaa, niin täältä suositus.Tämän olen lukenut. En ydinfysiikasta ymmärrä lukemani jälkeen sen enempää kuin ennen lukemista, mutta se ei kuulu tähän. Kyllähän tämän kanssa meinasi välillä nousta tukka pystyyn, onnea oli onnettomuudessa kosolti mukana. Hienosti ryssitty.
Pahoin pelkään, että olisi näin tyhmälle miehelle turhan vaativaa materiaalia, ei tekstissä ole varmasti edes tavuviivoja.Jos aihepiiri kiinnostaa syvällisemmin, niin ota lukuun Ydinpommin anatomia. Ei ihan helpposelkoisinta luettavaa aika-ajoin ja ei kannata ehkä rättiväsyneenä lukea jos haluaa että korvien väliin tarttuukin jotain. Mutta tosiaan, jos aihe kiinnostaa, niin täältä suositus.
Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta on nyt luettavana, mutta ei oikein lähde. En tiedä mikä tuossa mättää kun sinänsä ihan kiinnostavia juttuja. No ehkä annan tuolle vielä mahdollisuuden.
Itsellä kiinnostus kyseistä teosta kohtaan kesti noin puoliväliin, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Samaa mieltä tuosta, että en oikein tiedä mikä siinä sitten oli vikana, koska jutut oli ihan mielenkiintoisia..
Camilla Läckberg: Naiset vailla armoa
Kirja sisälsi kaksi pienoisromaania. Täytyy kyllä sanoa että kirja oli aika köykäinen teos. Varsinkin kun ottaa huomioon Läckbergin tavan ja kyvyn kirjoittaa paksujakin kirjoja. Tuntui että hän oli vain kursinut jotain kasaan kun tietää että nimi myy. Varsinkin ensimmäisessä miniromaanissa oli vedetty mutkia suoraksi ihan huolella. Toinen miniromaani oli vain minulle epäuskottava ja absurdi. Haluan kuitenkin korostaa että se mitä oli kirjoitettu oli kirjoitettu hyvin ja kirjaa oli helppo lukea ja siihen uppoutui...
Ekassa osassa pääosassa oli kolme naista jotka elivät omissa parisuhteissaan. Parisuhteiden ongelmat oli tuotu hyvin esille ja pystyin niihin jotenkin samaistumaan. Parisuhteet oli sellaisia että jotain piti miehille kostaa... Jotenkin tuntui että tässä vaiheessa ihmeelliset käänteet ja epäloogisuudet tuli vastaan ja koko homma kursittiin nopeasti kasaan.
Lähinnä minua alkoi ärsyttää siinä vaiheessa kun pettänyt aviomies piti tappaa ja lavastaa huumeiden käyttäjäksi. Perheessä oli kuitenkin pieni lapsi joka varmaan kaipasi isäänsä. Eikä häntä välttämättä auta että isä leimattiin narkkariksi. Ja mistä ne huumeet sille petetylle vaimolle tuli... Kyllä tässä miniromaanissa on ihmishenki halpa.
Toisessa osassa oli kyse etuoikeutetuista nuorista jotka odottaa uutta vuotta juoden. Melko sekoja tyyppejä. Rasistista öykkäämistä löytyy, naisten esineeltämistä. Ja tyhmää sotkemista, rikkomista ja välinpitämättömyyttä.
Ja lopulta nuorisoporukka päättää tappaa viereisessä talossa juhlivat vanhempansa. Ja vissiin siinä onnistuvat. Nuorisoporukasta luodaan niin negatiivinen kuva että en tunne myötätuntoa heitä kohtaan. Ja ihan harmittaa että he onnistuvat (ehkä) tappamaan perheensä.
Ehkä tämän kirjan on tarkoitus saada ihmiset miettimään omaa moraaliaan. Sitä että mikä on sallittua millä ehdoilla... Ja missä on rajat joissa ns. kosto voi elää. Toisaalta luulen että kirjan tarkoitus on vain tuoda massia kirjoittajan tilille.
Minusta kahdessa edellisessä kirjassa (Kultahäkki& Hopeasiivet) haiskahti ihan puhdas feminismi (ei suvaitsevaisuus vaan jopa miesviha). Ja tästä viimeisestä tekeleestä minä aistin rahastuksen makua. Jotenkin tuntui että kirja (eka osa) alkoi ihan ok. Naisten tarinat oli kerrottu niin että niihin kykeni samaistumaan. Mutta sitten vedettiin mutkat suoriksi ja jätettiin langanpäät heilumaan. Ihan kuin yhtäkkiä kirjoittajalta olisi "loppunut voimat" ja hän vain halusi saada tekstiin jonkin lopun.Tuntuu, että k.o kirjailijalle alkaa olla tärkeämpää tuoda esiin, kuinka suvaitsevainen ja tasa-arvoinen ihminen hän on näillä hirveän helpoilla massoja kosiskelevilla teemoillaan.
Minusta kahdessa edellisessä kirjassa (Kultahäkki& Hopeasiivet) haiskahti ihan puhdas feminismi (ei suvaitsevaisuus vaan jopa miesviha). Ja tästä viimeisestä tekeleestä minä aistin rahastuksen makua. Jotenkin tuntui että kirja (eka osa) alkoi ihan ok. Naisten tarinat oli kerrottu niin että niihin kykeni samaistumaan. Mutta sitten vedettiin mutkat suoriksi ja jätettiin langanpäät heilumaan. Ihan kuin yhtäkkiä kirjoittajalta olisi "loppunut voimat" ja hän vain halusi saada tekstiin jonkin lopun.
Eipä mitään, niin jäi minullakin. Katsoin juuri mitä olin kirjasta tänne kirjoittanut.Pahoittelut.. Minulla jäi siis kesken jo tuo hopeasiivet.
Camilla Läckberg: Hopeasiivet
Kirja on kyllä hyvin vahvasti feministinen. Se jopa ärsytti ja rasitti. Miehet oli tyhmiä kusipäitä, manipuloivia paskoja ja lähinnä täysin moraalittomia. Naiset taas oli fiksuja, osaavia, moraalisia ja toisilleen solidaarisia. Ja kun naiset eivät olleet toisilleen solidaarisia niin se johtui siitä että miehet kiristi heitä. Ja lopussa kiitos seisoi kun naiset sai nöyryyttää miehiä. Ihan koko kirjaa en edes kyennyt lukemaan koska viesti oli niin selvän feministinen että alkoi ärsyttää. Luin alusta ja lopusta että juoni selvisi. Vaikka olihan se selvillä alusta saakka... Naiset voittaa.
Kaverilta tuossa joku aika sitten pyysin vinkkejä ja suositteli noita Keplereitä painottaen että pitää sitten lukea järjestyksessä. No, lainasin kirjastosta ensimmäisen ja heti alkuun tajusin sen lukeneeni joskus. En muistanut millainen oli loppuratkaisu tai muuten juonenkäänteet mutta sitä mukaa kun kirja eteni, niin aina muistin vähän eteenpäin että mitä tulee tapahtumaan.Onko täällä kukaan lukenut Keplerin Joona Linna-dekkareita? Jännitys hyvin läsnä jokaisessa teoksessa ja uppoaa hyvin tällaiseen harvoin kirjoja lukevallekin. Lukenut olen Keplerin sarjasta nyt Hypnotisoijan, Paganini ja paholaisen, Vainoojan sekä Kaniininmetsästäjän. Kaikki olleet omalla tavallaan loistavia.
Tällä hetkellä lukulistalla kesken on Reijo Mäen Tolvana Vares-sarjasta. Niistäkin olen pitänyt, on aina plussaa kun tapahtumat sijoittuvat Suomeen vaikkakin pääasiassa Turkuun.
Pahoin pelkään, että olisi näin tyhmälle miehelle turhan vaativaa materiaalia, ei tekstissä ole varmasti edes tavuviivoja.
Luvussa on Francesco Totti - Rooman kuningas. Vaikken lajiniilo olekaan, onhan tuostakin lajista mukava välillä lukea.
Nyt on huonosti muotoiltu mutta en parempaakaan keksi, yllättäen välillä tuntui kuin oikeaa kirjallisuutta olisi lukenut, mukavaa lukea urheiluteosta jossa oli käytetty kieltä kauniisti, osansa varmasti suomentajallakin. Olihan mukana pelin kieltäkin eikä kentällä käytetty korulauseita.Tottin kirja oli tosi hyvää luettavaa. Harvinaista lukea nykyaikana miehestä joka oli uskollinen seuralleen. Kirjassa pääsi hyvin millaista futishulluus on kun fanit piirittävät joka hetki ja joka paikassa. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja se avasi minulle millainen mies Totti on. Minulle Totti on ollut jonkinasteinen inhokki, mutta pitää arvostaa miestä saavutuksineen.
Offtopicia, mutta joskus kattelin jonkun dokkarin Boca Juniorsin faneista. Aivan mielisairasta touhua. Siä oli joku Maradonalle perustettu kirkko, joku kävi terapiassa kun rakasti Bocaa enemmän kuin vaimoo ja lapsiaan ja sitä rataa. River Platen kannattajat on alinta pohjasakkaa eikä oo rikos pistää moinen hengiltä. Hienoja ja tasapainosia ihmisiä.Minulle kanssa fanien toiminta oli hämmentävää, täysin vierasta. Joskus tuli dokumentti Maradonasta ja se vasta hullua olikin, peliuransa jälkeen Napolissa ukko vilahti jollain parvekkeella ja sitä väenpaljoutta. Sakki kiipeili autojen päälle eikä todellakaan ollut kenenkään kiihkoilijan oma auto, mahtanut olla omistajalla vaikeaa vääntää hymyä naamalle kun auto näyttää perunapellolta, no mutta kun Maradona nähtiin paremmin auton katolta.
Tää oli varmaan sama dokumentti, missä oli joku pimeä mummo joka ompeli Maradonalle kalsareita tms. Saattoi kyllä olla joku toinen Bocan pelaaja kuin Maradona, en muista.Offtopicia, mutta joskus kattelin jonkun dokkarin Boca Juniorsin faneista. Aivan mielisairasta touhua. Siä oli joku Maradonalle perustettu kirkko, joku kävi terapiassa kun rakasti Bocaa enemmän kuin vaimoo ja lapsiaan ja sitä rataa. River Platen kannattajat on alinta pohjasakkaa eikä oo rikos pistää moinen hengiltä. Hienoja ja tasapainosia ihmisiä.
Taisi olla eri dokkari, en oo ihan varma. Mutta tonkin oon nähnyt. Ite muistelisin että vei Martin Palermolle sukkia ja boksereita :DTää oli varmaan sama dokumentti, missä oli joku pimeä mummo joka ompeli Maradonalle kalsareita tms. Saattoi kyllä olla joku toinen Bocan pelaaja kuin Maradona, en muista.
Nyt on huonosti muotoiltu mutta en parempaakaan keksi, yllättäen välillä tuntui kuin oikeaa kirjallisuutta olisi lukenut, mukavaa lukea urheiluteosta jossa oli käytetty kieltä kauniisti, osansa varmasti suomentajallakin. Olihan mukana pelin kieltäkin eikä kentällä käytetty korulauseita.
Minulle kanssa fanien toiminta oli hämmentävää, täysin vierasta. Joskus tuli dokumentti Maradonasta ja se vasta hullua olikin, peliuransa jälkeen Napolissa ukko vilahti jollain parvekkeella ja sitä väenpaljoutta. Sakki kiipeili autojen päälle eikä todellakaan ollut kenenkään kiihkoilijan oma auto, mahtanut olla omistajalla vaikeaa vääntää hymyä naamalle kun auto näyttää perunapellolta, no mutta kun Maradona nähtiin paremmin auton katolta.
Offtopicia, mutta joskus kattelin jonkun dokkarin Boca Juniorsin faneista. Aivan mielisairasta touhua. Siä oli joku Maradonalle perustettu kirkko, joku kävi terapiassa kun rakasti Bocaa enemmän kuin vaimoo ja lapsiaan ja sitä rataa. River Platen kannattajat on alinta pohjasakkaa eikä oo rikos pistää moinen hengiltä. Hienoja ja tasapainosia ihmisiä.
