Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Purkan Jauhaja]

Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta on nyt luettavana, mutta ei oikein lähde. En tiedä mikä tuossa mättää kun sinänsä ihan kiinnostavia juttuja. No ehkä annan tuolle vielä mahdollisuuden.

Thomas Pikketyn Pääoma 2000-luvulla on ollut hyllyssä jo tovin, mutta en ole tuohon vielä tarttunut. Seuraavaksi luen kyllä jotain fiktiota.

Edit: Nyt kun puhuin tuosta fiktiosta niin tuli muutama opus tilattua. Eiköhän noilla pärjää. Mukaan tarttui:

Pienen hauen pyydystys
Testamentit
Fahrenheit 451
Among The Thugs

Rutger Bregman: Hyvän historia. Pidin kirjasta. Siinä oli vähän erilainen lähestymistapa historiaan. Lopussa kirjoittaja tuntuu symppaavan vasemmistolaisia aatteita, (en nyt osaa tarkemmin eritellä tässä, mutta se kirjan lievä "politisoituminen" loppua kohden alkoi vähän häiritsemään. Kyllä tällekin voi hyvin lukusuosituksen antaa.

Saman tekijän "Ilmaista rahaa kaikille" on ainakin aika vasemmistolainen teos, toki siinä on varsin fiksusti perusteltu asioita ja ainakin avasi omaa ajattelua ja toi uusia näkökulmia köyhyyden/työttömyyden poistamiseen.

 

[Johnny B. Goode]

Tämän olen lukenut. En ydinfysiikasta ymmärrä lukemani jälkeen sen enempää kuin ennen lukemista, mutta se ei kuulu tähän. Kyllähän tämän kanssa meinasi välillä nousta tukka pystyyn, onnea oli onnettomuudessa kosolti mukana. Hienosti ryssitty.

Jos aihepiiri kiinnostaa syvällisemmin, niin ota lukuun Ydinpommin anatomia. Ei ihan helpposelkoisinta luettavaa aika-ajoin ja ei kannata ehkä rättiväsyneenä lukea jos haluaa että korvien väliin tarttuukin jotain. Mutta tosiaan, jos aihe kiinnostaa, niin täältä suositus.

 

[Ilmari Ahde]

Jos aihepiiri kiinnostaa syvällisemmin, niin ota lukuun Ydinpommin anatomia. Ei ihan helpposelkoisinta luettavaa aika-ajoin ja ei kannata ehkä rättiväsyneenä lukea jos haluaa että korvien väliin tarttuukin jotain. Mutta tosiaan, jos aihe kiinnostaa, niin täältä suositus.

Pahoin pelkään, että olisi näin tyhmälle miehelle turhan vaativaa materiaalia, ei tekstissä ole varmasti edes tavuviivoja.

Luvussa on Francesco Totti - Rooman kuningas. Vaikken lajiniilo olekaan, onhan tuostakin lajista mukava välillä lukea.

 

[Jospa]

Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta on nyt luettavana, mutta ei oikein lähde. En tiedä mikä tuossa mättää kun sinänsä ihan kiinnostavia juttuja. No ehkä annan tuolle vielä mahdollisuuden.

Itsellä kiinnostus kyseistä teosta kohtaan kesti noin puoliväliin, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Samaa mieltä tuosta, että en oikein tiedä mikä siinä sitten oli vikana, koska jutut oli ihan mielenkiintoisia..

 

[Purkan Jauhaja]

Itsellä kiinnostus kyseistä teosta kohtaan kesti noin puoliväliin, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Samaa mieltä tuosta, että en oikein tiedä mikä siinä sitten oli vikana, koska jutut oli ihan mielenkiintoisia..

Taidan olla just noin puolenvälin paikkeilla. Tuon geologiaa koskevan luvun skippasin lähes kokonaan. Ajattelin kahlata sillain loppuun, että skippailen kaikki ei kiinnostavat kohdat.

 

[SamSpade]

Suuresti arvostamani fyysikon elämänkerta. Genius: The life and science of Richard Feynman. Olen katsellut jo vuosia Youtubesta hänen luentojaan, joita kuunnellessa jopa maallikko kuten minä, pääsee asiaan vähän kiinni.

 

[Iisoppi]

Camilla Läckberg: Naiset vailla armoa

Kirja sisälsi kaksi pienoisromaania. Täytyy kyllä sanoa että kirja oli aika köykäinen teos. Varsinkin kun ottaa huomioon Läckbergin tavan ja kyvyn kirjoittaa paksujakin kirjoja. Tuntui että hän oli vain kursinut jotain kasaan kun tietää että nimi myy. Varsinkin ensimmäisessä miniromaanissa oli vedetty mutkia suoraksi ihan huolella. Toinen miniromaani oli vain minulle epäuskottava ja absurdi. Haluan kuitenkin korostaa että se mitä oli kirjoitettu oli kirjoitettu hyvin ja kirjaa oli helppo lukea ja siihen uppoutui...

Ekassa osassa pääosassa oli kolme naista jotka elivät omissa parisuhteissaan. Parisuhteiden ongelmat oli tuotu hyvin esille ja pystyin niihin jotenkin samaistumaan. Parisuhteet oli sellaisia että jotain piti miehille kostaa... Jotenkin tuntui että tässä vaiheessa ihmeelliset käänteet ja epäloogisuudet tuli vastaan ja koko homma kursittiin nopeasti kasaan.

Spoileri

Lähinnä minua alkoi ärsyttää siinä vaiheessa kun pettänyt aviomies piti tappaa ja lavastaa huumeiden käyttäjäksi. Perheessä oli kuitenkin pieni lapsi joka varmaan kaipasi isäänsä. Eikä häntä välttämättä auta että isä leimattiin narkkariksi. Ja mistä ne huumeet sille petetylle vaimolle tuli... Kyllä tässä miniromaanissa on ihmishenki halpa.

Toisessa osassa oli kyse etuoikeutetuista nuorista jotka odottaa uutta vuotta juoden. Melko sekoja tyyppejä. Rasistista öykkäämistä löytyy, naisten esineeltämistä. Ja tyhmää sotkemista, rikkomista ja välinpitämättömyyttä.

Spoileri

Ja lopulta nuorisoporukka päättää tappaa viereisessä talossa juhlivat vanhempansa. Ja vissiin siinä onnistuvat. Nuorisoporukasta luodaan niin negatiivinen kuva että en tunne myötätuntoa heitä kohtaan. Ja ihan harmittaa että he onnistuvat (ehkä) tappamaan perheensä.

Ehkä tämän kirjan on tarkoitus saada ihmiset miettimään omaa moraaliaan. Sitä että mikä on sallittua millä ehdoilla... Ja missä on rajat joissa ns. kosto voi elää. Toisaalta luulen että kirjan tarkoitus on vain tuoda massia kirjoittajan tilille.

 

[Eddie]

Camilla Läckberg: Naiset vailla armoa

Kirja sisälsi kaksi pienoisromaania. Täytyy kyllä sanoa että kirja oli aika köykäinen teos. Varsinkin kun ottaa huomioon Läckbergin tavan ja kyvyn kirjoittaa paksujakin kirjoja. Tuntui että hän oli vain kursinut jotain kasaan kun tietää että nimi myy. Varsinkin ensimmäisessä miniromaanissa oli vedetty mutkia suoraksi ihan huolella. Toinen miniromaani oli vain minulle epäuskottava ja absurdi. Haluan kuitenkin korostaa että se mitä oli kirjoitettu oli kirjoitettu hyvin ja kirjaa oli helppo lukea ja siihen uppoutui...

Ekassa osassa pääosassa oli kolme naista jotka elivät omissa parisuhteissaan. Parisuhteiden ongelmat oli tuotu hyvin esille ja pystyin niihin jotenkin samaistumaan. Parisuhteet oli sellaisia että jotain piti miehille kostaa... Jotenkin tuntui että tässä vaiheessa ihmeelliset käänteet ja epäloogisuudet tuli vastaan ja koko homma kursittiin nopeasti kasaan.

Spoileri

Lähinnä minua alkoi ärsyttää siinä vaiheessa kun pettänyt aviomies piti tappaa ja lavastaa huumeiden käyttäjäksi. Perheessä oli kuitenkin pieni lapsi joka varmaan kaipasi isäänsä. Eikä häntä välttämättä auta että isä leimattiin narkkariksi. Ja mistä ne huumeet sille petetylle vaimolle tuli... Kyllä tässä miniromaanissa on ihmishenki halpa.

Toisessa osassa oli kyse etuoikeutetuista nuorista jotka odottaa uutta vuotta juoden. Melko sekoja tyyppejä. Rasistista öykkäämistä löytyy, naisten esineeltämistä. Ja tyhmää sotkemista, rikkomista ja välinpitämättömyyttä.

Spoileri

Ja lopulta nuorisoporukka päättää tappaa viereisessä talossa juhlivat vanhempansa. Ja vissiin siinä onnistuvat. Nuorisoporukasta luodaan niin negatiivinen kuva että en tunne myötätuntoa heitä kohtaan. Ja ihan harmittaa että he onnistuvat (ehkä) tappamaan perheensä.

Ehkä tämän kirjan on tarkoitus saada ihmiset miettimään omaa moraaliaan. Sitä että mikä on sallittua millä ehdoilla... Ja missä on rajat joissa ns. kosto voi elää. Toisaalta luulen että kirjan tarkoitus on vain tuoda massia kirjoittajan tilille.

Nämä olivat mielestäni aivan järkyttävän surkeita tekeleitä, tai no tuon toisen jätin kesken, kun ei enään jaksanut. Siinä missä Fjällbackasarjakin alkoi mennä heikompaan suuntaan, oli tämä jo todellinen riman aloitus. Tuntuu, että k.o kirjailijalle alkaa olla tärkeämpää tuoda esiin, kuinka suvaitsevainen ja tasa-arvoinen ihminen hän on näillä hirveän helpoilla massoja kosiskelevilla teemoillaan. Tämä on näkyvissä jo Fjällbacka sarjassa. Hänestä on tullut kyllä todella tylsä ja maailmaa halaileva kirjoittaja. Enkä sano, että se sinänsä on väärin, mutta haiskahtaa niin perusteellisen laskelmoidulta ja itsensä jalustalle nostamiselta. Alkuun hänessä sentään oli jotain särmää.

 

[Iisoppi]

Tuntuu, että k.o kirjailijalle alkaa olla tärkeämpää tuoda esiin, kuinka suvaitsevainen ja tasa-arvoinen ihminen hän on näillä hirveän helpoilla massoja kosiskelevilla teemoillaan.

Minusta kahdessa edellisessä kirjassa (Kultahäkki& Hopeasiivet) haiskahti ihan puhdas feminismi (ei suvaitsevaisuus vaan jopa miesviha). Ja tästä viimeisestä tekeleestä minä aistin rahastuksen makua. Jotenkin tuntui että kirja (eka osa) alkoi ihan ok. Naisten tarinat oli kerrottu niin että niihin kykeni samaistumaan. Mutta sitten vedettiin mutkat suoriksi ja jätettiin langanpäät heilumaan. Ihan kuin yhtäkkiä kirjoittajalta olisi "loppunut voimat" ja hän vain halusi saada tekstiin jonkin lopun.

 

[Eddie]

Minusta kahdessa edellisessä kirjassa (Kultahäkki& Hopeasiivet) haiskahti ihan puhdas feminismi (ei suvaitsevaisuus vaan jopa miesviha). Ja tästä viimeisestä tekeleestä minä aistin rahastuksen makua. Jotenkin tuntui että kirja (eka osa) alkoi ihan ok. Naisten tarinat oli kerrottu niin että niihin kykeni samaistumaan. Mutta sitten vedettiin mutkat suoriksi ja jätettiin langanpäät heilumaan. Ihan kuin yhtäkkiä kirjoittajalta olisi "loppunut voimat" ja hän vain halusi saada tekstiin jonkin lopun.

Kyllä joo tuo miesviha oli selkeä juttu, mutta ajattelin, että siinä oli ensiksi tasa-arvokysymys, joka johtaa sitten mihin johtaa. Ilkeä mies voi tehdä mitä tahansa, kun vaimo pitää kotia pystyssä oman uransa kustannuksella ja muuta juonittelua No kuitenkin. Tuo toinen kirja alkoi jo aika alussa tympimään siinä määrin, että en loppuratkaisuun päässyt.

Edit. Pahoittelut.. Minulla jäi siis kesken jo tuo hopeasiivet. Tätä viimeisintä en ole edes aloittanut ja koska jonossa on niin paljon kirjoja jäänee se kuuntelematta, kuten Läckberg muutenkin, ellei hänen jotain uutuutta erikseen kehuta jossain muussa kuin rahan ansaintayhteydessä.

 

[Ilmari Ahde]

Adrian McKinty - Ketju

Sangen näppärä trilleri, nykytyylin trillereissä ja dekkareissa tuppaa olemaan lyhyet luvut, usein ne katkaisee hyvin alkaneen jutun jos luku on sivun mittainen, tässä ne rytmitti tarinaa hyvin. Loppuratkaisua kritisoin, meni jotensakin helpoimman kautta, mutta itse tarina veti mukaansa ja toimi hyvin, löperön lopun voi laskea kauneusvirheeksi.

Juoni on varsin pirullinen: Lapsesi on siepattu. Olet nyt osa Ketjua. Jätit juuri lapsesi bussipysäkille. Puhelimesi soi. Soittaja on tuntematon. Hän kertoo siepanneensa tyttäresi. Nyt sinun on maksettava lunnaat - ja vuorostasi siepattava jonkun muun lapsi. Tyttäresi pääsee vapaaksi vasta kun uhrisi vanhemmat sieppaavat seuraavan lapsen. Jos jokin näistä kohdista jää toteutumatta, lapsesi tapetaan.

Kirjassa mainittiin pariinkin otteeseen Moby Dick, muistelin että se löytyy hyllystä mutta mistä, ankaran etsinnän jälkeen löytyi ensimmäisen rivin takaa, samasta kätköstä myös Antony Beevorin Normandia 1944, olin jo unohtanut sen omistavani. Kirjahylly on aika tavalla täyteen runnottu.

 

[Iisoppi]

Pahoittelut.. Minulla jäi siis kesken jo tuo hopeasiivet.

Eipä mitään, niin jäi minullakin. Katsoin juuri mitä olin kirjasta tänne kirjoittanut.

Camilla Läckberg: Hopeasiivet
Kirja on kyllä hyvin vahvasti feministinen. Se jopa ärsytti ja rasitti. Miehet oli tyhmiä kusipäitä, manipuloivia paskoja ja lähinnä täysin moraalittomia. Naiset taas oli fiksuja, osaavia, moraalisia ja toisilleen solidaarisia. Ja kun naiset eivät olleet toisilleen solidaarisia niin se johtui siitä että miehet kiristi heitä. Ja lopussa kiitos seisoi kun naiset sai nöyryyttää miehiä. Ihan koko kirjaa en edes kyennyt lukemaan koska viesti oli niin selvän feministinen että alkoi ärsyttää. Luin alusta ja lopusta että juoni selvisi. Vaikka olihan se selvillä alusta saakka... Naiset voittaa.

Taidan lukea Läckbergin kirjoja päästäkseni paheksumaan niiden feminiinisyyttä ja täten korostamaan etten itse tunnusta tuota aatetta. Ja onhan se niin että hän on hyvä kirjoittaja (helppoa lukea) mutta aiheet on nyt niiden dekkareiden jälkeen olleet minulle vieraita ja juonenkäänteet omaan makuun jopa "hulluja".

 

[finnjewel]

Markku Salomaan uunituore "Tarza", tietokirja Tarja Halosesta. Painavaa asiaa, ei vain Halosesta vaan maamme viime vuosikymmenten poliittisesta historiasta.

 

[Sue]

Ousmane Sembène ~ Jumalan puupalikat

Alice Munro ~ Kerjäläistyttö

Ensin mainittu eilen, jälkimmäinen tänään. Sembène on haastava ja ennen kuin pääsin rytmiin, meinasi jäädä kesken. Aihe (rautatieläisten lakko Senegalissa 1947) kantoi kuitenkin loppuun asti. Iloinen yllätys.

Munro oli, no, hämmentävä. En vain saanut käsistäni koko aamuna. Tunnistin itseni monessa kohdin. Tähän palaan.

Aiemmin tällä viikolla kesken jäi Louis-Ferdinand Célinen Kuolema luotolla. En päässyt mukaan kolmen pisteen virkkeenpäätöstekniikkaan. Brutaali hän oli kuten ennalta osasin aavistaa, mutta seksikuvaukset olivat uuvuttavia kuten koko melkein koko opus. Ei sopinut minulle.

Nyt aluillaan Françoise Mallet-Joris'n Kahvila Taivasten valtakunta. Rinnalle noussee Keigo Higashinon Uskollinen naapuri, jos dekkariaivolohkoa alkaa kolottaa.

 

[Rod Weary]

Jo Nesbön Valtakunta tuli juuri taisteltua läpi. Ei siinä sikäli mitään taisteltavaa ollut, mutta aikaiset herätykset generoivat hiukan nirkoisesti lukuaikaa per ilta nukkumaan mennessä. Ei ole mikään kirjallisuuden merkkiteos, mutta yksi seikka jäi päällimmäisenä mieleen. Oli meinaan pakko välillä tarkistaa, ettei vaan sattunut kuitenkin joku Stephen Kingin kirja käteen. Meni muuten aivan täydestä Kinginä, paitsi ne pakolliset yliluonnollisuudet toki puuttuivat. Jotenkin ne henkilöhahmot ja miljöö oli vedetty suoraan Kingin katalogista, kerrontakin hyvin samankaltaista. Niin ja puuttuihan siitä Harry Holekin, eli ihan yksittäinen opus tuo on. Ihan viihdyttävä, mutta ei tajunnanräjäyttäjä. Noista yksittäisistä Nesbön kirjoista Isänsä poika on kirjana muutaman pykälän parempi.

 

[Steril]

Onko täällä kukaan lukenut Keplerin Joona Linna-dekkareita? Jännitys hyvin läsnä jokaisessa teoksessa ja uppoaa hyvin tällaiseen harvoin kirjoja lukevallekin. Lukenut olen Keplerin sarjasta nyt Hypnotisoijan, Paganini ja paholaisen, Vainoojan sekä Kaniininmetsästäjän. Kaikki olleet omalla tavallaan loistavia.
Tällä hetkellä lukulistalla kesken on Reijo Mäen Tolvana Vares-sarjasta. Niistäkin olen pitänyt, on aina plussaa kun tapahtumat sijoittuvat Suomeen vaikkakin pääasiassa Turkuun.

 

[TAM]

Onko täällä kukaan lukenut Keplerin Joona Linna-dekkareita? Jännitys hyvin läsnä jokaisessa teoksessa ja uppoaa hyvin tällaiseen harvoin kirjoja lukevallekin. Lukenut olen Keplerin sarjasta nyt Hypnotisoijan, Paganini ja paholaisen, Vainoojan sekä Kaniininmetsästäjän. Kaikki olleet omalla tavallaan loistavia.
Tällä hetkellä lukulistalla kesken on Reijo Mäen Tolvana Vares-sarjasta. Niistäkin olen pitänyt, on aina plussaa kun tapahtumat sijoittuvat Suomeen vaikkakin pääasiassa Turkuun.

Kaverilta tuossa joku aika sitten pyysin vinkkejä ja suositteli noita Keplereitä painottaen että pitää sitten lukea järjestyksessä. No, lainasin kirjastosta ensimmäisen ja heti alkuun tajusin sen lukeneeni joskus. En muistanut millainen oli loppuratkaisu tai muuten juonenkäänteet mutta sitä mukaa kun kirja eteni, niin aina muistin vähän eteenpäin että mitä tulee tapahtumaan.
Sen jälkeen lainasin pari seuraavaa kirjaa ja kun ne kirjastosta hain niin heti takakansien perusteella tajusin lukeneeni nekin. No, luin uudestaan ja aika samalla lailla kuin ekan kanssa en muistanut kovin tarkkaan koko juonta. Kolmannen (Tulitodistaja) kanssa tosin alkoi jo olemaan vähän parempi muistikuva koko juonesta. Eli olisinko noita sitten sitä mukaa lukenut kun aikanaan (vajaa 10 vuotta sitten) ilmestyivät. Ihan alkoi jo jännittää että mihin asti tässä sarjassa päästään ennenkuin tulee sellainen kirja mitä en ole lukenut aiemmin.

Nyt eilen hain neljännen (Nukkumatti) ja olen aika varma että tuota en ole lukenut. Tosin alussa aikalailla kerrataan edellisen kirjan loppua, joten en vielä lukenut illalla niin pitkälle että voisin olla varma että onko tämä nyt ihan ensimmäinen lukukerta itselle.

 

[Stolk-2]

Pahoin pelkään, että olisi näin tyhmälle miehelle turhan vaativaa materiaalia, ei tekstissä ole varmasti edes tavuviivoja.

Luvussa on Francesco Totti - Rooman kuningas. Vaikken lajiniilo olekaan, onhan tuostakin lajista mukava välillä lukea.

Tottin kirja oli tosi hyvää luettavaa. Harvinaista lukea nykyaikana miehestä joka oli uskollinen seuralleen. Kirjassa pääsi hyvin millaista futishulluus on kun fanit piirittävät joka hetki ja joka paikassa. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja se avasi minulle millainen mies Totti on. Minulle Totti on ollut jonkinasteinen inhokki, mutta pitää arvostaa miestä saavutuksineen.

 

[Ilmari Ahde]

Tottin kirja oli tosi hyvää luettavaa. Harvinaista lukea nykyaikana miehestä joka oli uskollinen seuralleen. Kirjassa pääsi hyvin millaista futishulluus on kun fanit piirittävät joka hetki ja joka paikassa. Kirja oli hyvin kirjoitettu ja se avasi minulle millainen mies Totti on. Minulle Totti on ollut jonkinasteinen inhokki, mutta pitää arvostaa miestä saavutuksineen.

Nyt on huonosti muotoiltu mutta en parempaakaan keksi, yllättäen välillä tuntui kuin oikeaa kirjallisuutta olisi lukenut, mukavaa lukea urheiluteosta jossa oli käytetty kieltä kauniisti, osansa varmasti suomentajallakin. Olihan mukana pelin kieltäkin eikä kentällä käytetty korulauseita.

Minulle kanssa fanien toiminta oli hämmentävää, täysin vierasta. Joskus tuli dokumentti Maradonasta ja se vasta hullua olikin, peliuransa jälkeen Napolissa ukko vilahti jollain parvekkeella ja sitä väenpaljoutta. Sakki kiipeili autojen päälle eikä todellakaan ollut kenenkään kiihkoilijan oma auto, mahtanut olla omistajalla vaikeaa vääntää hymyä naamalle kun auto näyttää perunapellolta, no mutta kun Maradona nähtiin paremmin auton katolta.

 

[Johnny B. Goode]

Minulle kanssa fanien toiminta oli hämmentävää, täysin vierasta. Joskus tuli dokumentti Maradonasta ja se vasta hullua olikin, peliuransa jälkeen Napolissa ukko vilahti jollain parvekkeella ja sitä väenpaljoutta. Sakki kiipeili autojen päälle eikä todellakaan ollut kenenkään kiihkoilijan oma auto, mahtanut olla omistajalla vaikeaa vääntää hymyä naamalle kun auto näyttää perunapellolta, no mutta kun Maradona nähtiin paremmin auton katolta.

Offtopicia, mutta joskus kattelin jonkun dokkarin Boca Juniorsin faneista. Aivan mielisairasta touhua. Siä oli joku Maradonalle perustettu kirkko, joku kävi terapiassa kun rakasti Bocaa enemmän kuin vaimoo ja lapsiaan ja sitä rataa. River Platen kannattajat on alinta pohjasakkaa eikä oo rikos pistää moinen hengiltä. Hienoja ja tasapainosia ihmisiä.

 

[Spire]

Offtopicia, mutta joskus kattelin jonkun dokkarin Boca Juniorsin faneista. Aivan mielisairasta touhua. Siä oli joku Maradonalle perustettu kirkko, joku kävi terapiassa kun rakasti Bocaa enemmän kuin vaimoo ja lapsiaan ja sitä rataa. River Platen kannattajat on alinta pohjasakkaa eikä oo rikos pistää moinen hengiltä. Hienoja ja tasapainosia ihmisiä.

Tää oli varmaan sama dokumentti, missä oli joku pimeä mummo joka ompeli Maradonalle kalsareita tms. Saattoi kyllä olla joku toinen Bocan pelaaja kuin Maradona, en muista.

Ketjuun liittyen luin Jeren (Karalahti) elämänkerran. Olin vältellyt tätä jo kauan, mutta päätin nyt kuitenkin lukea ihan vaan koska olen lurkannut luvattoman paljon herraa käsittelevää ketjua täällä. Ehdottomasti positiivista että jaksoin lukea kirjan loppuun, muuten se nyt oli juuri sellaista säheltämistä mitä oletinkin.

 

[Johnny B. Goode]

Tää oli varmaan sama dokumentti, missä oli joku pimeä mummo joka ompeli Maradonalle kalsareita tms. Saattoi kyllä olla joku toinen Bocan pelaaja kuin Maradona, en muista.

Taisi olla eri dokkari, en oo ihan varma. Mutta tonkin oon nähnyt. Ite muistelisin että vei Martin Palermolle sukkia ja boksereita :D

 

[Stolk-2]

Nyt on huonosti muotoiltu mutta en parempaakaan keksi, yllättäen välillä tuntui kuin oikeaa kirjallisuutta olisi lukenut, mukavaa lukea urheiluteosta jossa oli käytetty kieltä kauniisti, osansa varmasti suomentajallakin. Olihan mukana pelin kieltäkin eikä kentällä käytetty korulauseita.

Minulle kanssa fanien toiminta oli hämmentävää, täysin vierasta. Joskus tuli dokumentti Maradonasta ja se vasta hullua olikin, peliuransa jälkeen Napolissa ukko vilahti jollain parvekkeella ja sitä väenpaljoutta. Sakki kiipeili autojen päälle eikä todellakaan ollut kenenkään kiihkoilijan oma auto, mahtanut olla omistajalla vaikeaa vääntää hymyä naamalle kun auto näyttää perunapellolta, no mutta kun Maradona nähtiin paremmin auton katolta.

Kirjassa käytetään sujuvaa kieltä ja on suurimmaksi osaksi ensimmäisen persoonan kertomaa. Todella aukaisi Tottin maailmaa.

Offtopicia, mutta joskus kattelin jonkun dokkarin Boca Juniorsin faneista. Aivan mielisairasta touhua. Siä oli joku Maradonalle perustettu kirkko, joku kävi terapiassa kun rakasti Bocaa enemmän kuin vaimoo ja lapsiaan ja sitä rataa. River Platen kannattajat on alinta pohjasakkaa eikä oo rikos pistää moinen hengiltä. Hienoja ja tasapainosia ihmisiä.

Jimmy Burnsin kirja Maradonasta on myös todella hyvä luettavaa. Futis on todella elämä muualla maailmassa ja sitä täällä pohjolassa ei välttämättä ymmärretä.

 

[Ilmari Ahde]

Jacob Israel - Sadistin päiväkirja

Puoleen matkaan miten kuten räpiköin, yritin pitää tahtia yllä että takakansi tulisi nopeammin vastaan, tulihan se kun laittoi kannet kiinni. Onneksi oli kirjaston kirja, jos olisi oma niin kyllä harmittaisi hankinta. Hyvän paperin hirveää tuhlausta, kannessa lukee true crime, true crap olisi parempi.

Luen seuraavaksi oikeaa kirjallisuutta, haluan paskan tekstin maun pois silmistäni.

 

[Eddie]

Jo Nesbön Valtakunta tuli juuri taisteltua läpi. Ei siinä sikäli mitään taisteltavaa ollut, mutta aikaiset herätykset generoivat hiukan nirkoisesti lukuaikaa per ilta nukkumaan mennessä. Ei ole mikään kirjallisuuden merkkiteos, mutta yksi seikka jäi päällimmäisenä mieleen. Oli meinaan pakko välillä tarkistaa, ettei vaan sattunut kuitenkin joku Stephen Kingin kirja käteen. Meni muuten aivan täydestä Kinginä, paitsi ne pakolliset yliluonnollisuudet toki puuttuivat. Jotenkin ne henkilöhahmot ja miljöö oli vedetty suoraan Kingin katalogista, kerrontakin hyvin samankaltaista. Niin ja puuttuihan siitä Harry Holekin, eli ihan yksittäinen opus tuo on. Ihan viihdyttävä, mutta ei tajunnanräjäyttäjä. Noista yksittäisistä Nesbön kirjoista Isänsä poika on kirjana muutaman pykälän parempi.

Jo Nesbolta ilmestyy jo kesäkuussa uusi reiätön (kyllä sä hoksaat) kirja nimeltä Mustasukkainen mies. En voi sitä kiistää, mutta onhan Nesbo varmaan suosikkini näistä jännityskirjailijoista. Ja paljon on tosiaan Kingimäisiä ainakin nämä Holesarjan ulkopuoliset. Nesbo ei vain käytä yliluonollisuutta.

Onko täällä kukaan lukenut Keplerin Joona Linna-dekkareita? Jännitys hyvin läsnä jokaisessa teoksessa ja uppoaa hyvin tällaiseen harvoin kirjoja lukevallekin. Lukenut olen Keplerin sarjasta nyt Hypnotisoijan, Paganini ja paholaisen, Vainoojan sekä Kaniininmetsästäjän. Kaikki olleet omalla tavallaan loistavia.
Tällä hetkellä lukulistalla kesken on Reijo Mäen Tolvana Vares-sarjasta. Niistäkin olen pitänyt, on aina plussaa kun tapahtumat sijoittuvat Suomeen vaikkakin pääasiassa Turkuun.

Olen lukenut ja olen pitänyt. Mielestäni täysin samaan kategoriaan menee Stefan Ahnhemin Fabian Risk sarja. Meno on yhtä lujaa, mutta kerroksia on ehkä enemmän ja henkilöhahmot jollain tavalla sympaattisempia. Ja nämäkin kannattaa lukea järjestyksessä. Risk sarjassa(kin) on jatkuvaa juonta, joka jatkuu kirjasta toiseen. Risk sarjassa on se kummallisuus, että toinen kirja palaa ajassa taaksepäin. Mielestäni se kannattaisi jopa lukea ihan ensimmäiseksi.

Kolmas vähän samantapainen on Emelie Scheppin Jana Berzelius sarja. Tähän vielä se Harry Hole Nesbolta, niin eiköhän tässä ollutkin oma top4 ainakin skandijännäreistä. Paljon hyvää toki jää ulkopuolelle. Eikä aina voi sanoa pommin varmasti mikä on paras saati top5:ssa.

Mikä näitä omia suosikkeja yhdistää, on se, että ne ovat vähän synkempiä ja karumpia. Itse en jaksa mitään kepeää brittidekkaria. Toki sitäkin puolta saa olla sivuosassa. Suomidekkarit eivät isommin ole jaksaneet innostaa. Seppo Mustaluoto menee, muttei kyllä pääse lähellekään suosikkejani. Elina Backmanin debyytti oli ihan jees, joskin se rakkausromaani, mikä siihen oli sisällytetty oli vaivaannuttavasti kirjoitettu. Katsotaan miten tuo toinen lähtee, joka kohta ilmestyy. Remekset ja Mäet eivät kyllä lähde sitten ollenkaan (Monesti olen yrittänyt). En osaa sanoa, mikä on syynä.