Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Gennadi]

Sain juuri tuhotuksi Fairweatherin "Mies joka murtautui Auschwitziin" oli ihan hyvä, aihe vaan on niin koluttu läpi mutta tämä antoi vähän eri aspektia. Seuraavaksi Kerosen opus Valtakunnanjohtaja Pekasta mitä täällä suositeltiin, oli kyllä mielenkiintoinen hahmo kaikkinensa.

 

[Le Banner]

Derek Sandersonista kirjoitettu-Kaikki pelissä tuli jokunen aika sitten luettua ja ihan mielenkiintoinen ja värikäs tarina, joskin odotin että dokailua ja öykkäröintiä paljon enemmänkin laitettu mukaan. Kovia nimiä vilahtelee mukana 70 luvun NHL:sta.

Nyt aloitellut Hannes Hyvösen Häkissä teosta ja ainakin alkuosa vaikuttaa mielenkiintoiselta. Hannes(kin) on niitä miehiä, jotka ei välttämättä aina aloittanut aamua iloisesti trallatellen ja weetabixiä purren, kuinka elämä onkaan ihanaa ja upeeta.

 

[Patarouva]

Tammikuussa sain luettua neljä kirjaa.

- Daniel Cole: Marionetti
- Daniel Cole: Loppupeli

Kirjat ovat Colen Räsynukke-romaanin aloittaman trilogian osia. Marionetti sisälsi murhineen edelleen paljon ”verta ja suolen pätkiä” ja Loppupeli taas oli suhteellisen seestynyt päätös sarjalle.

- C. J. Tudor: Paluu pimeästä

Stephen King- tyyppistä kauhua riittävän humoristisillä mausteilla, etteivät surulliset aihepiirit vetäneet lukijan mieltä liian synkäksi.

- Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo

Hammarby- dekkarisarjan ensimmäisessä osassa etsitään sarjamurhaajaa. Oli mukavaa vaihtelua, että päähenkilö Conny Sjöberg oli onnellisesti naimisissa ja lapsiperheen isä, koska usein dekkareissa rikoksia ratkovat synkät ja yksinäiset päähenkilöt.

Kirjan tärkeitä teemoja olivat kiusaaminen ja yksinäisyys ja noiden asioiden kuvaus oli niin hyvää, että tuntui välillä todella pahalta lukea, kun väkisinkin miettii, mitä todellisuudessa jotkut ihmiset joutuvat kokemaan.

 

[Iisoppi]

Kevin Frazier&Arto Halonen: The Guardian Angel- Suojelusenkeli
Kirja perustuu 1950-luvulla Tanskaa kohahduttaneisiin hypnoosimurhiin. Tietenkin kirjassa on muutettu joitakin asioita asianosaisten ja omaisten suojelimiseksi ja otettu muitakin taiteellisia vapauksia. Kyseessä on kuitenkin kaunokirjallinen teos eikä tietokirja. Mielenkiintoinen aihe ja kirjaa on ollut ns. helppoa lukea. Se kyllä häiritsee että poliiseista on tehty jotain kompleksisia ja outoja persoonia ja heidän välinen dialogi on välillä tönkköä. Poliiseista tiettävästi vain tutkinnanjohtaja perustuu löyhästi oikeasti olemassa olevaan ihmiseen eli hypnoosiamurhien tutkimusten tutkinnanjohtajaan Roland Olsseniin.

 

[Iisoppi]

Denise Rudberg: Seitsemän syytä kuolla
Kuten kirjan nimi jo kertoo (kirjasarjan tuntevalle) kyse on Rudbergin Maria Jidhoff-sarjan seisemännestä kirjasta. Kirja kertoo viisi henkisesti erikoisryhmästä joka ratkoo jotenkin arkaluontoisia tai merkittäviä tapauksia (kyse tunnetusta ihmisestä), murhia. Kirjan alussa ryhmä muuttaa uusiin tiloihin (Jidhoffin omistamaan taloon) ja saa uusia jäseniä. Ja pian tapahtuu väkivallanteko joka päätyy erikoisryhmän tutkittavaksi. Kirjan kerronta on sujuvaa ja juoni pysyy mielestäni hyvin kasassa. Loppuratkaisu jäi jotenkin sekavaksi ja saatan palata siihen vielä uudelleen jos sitten jäsenteisin sen paremmin. Ihan kelpoa kevyttä pohjoismaista dekkaria tämä kirja tarjoaa.

 

[Kilgore Trout]

Minut haastettiin mukaan Helmet-lukuhaasteeseen, jossa tavoite on lukea vuoden mittaan 50 kirjaa, jotka sopivat tiettyihin haastekohtiin kuten:
1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa
2. Kirjan on kirjoittanut opettaja
3. Historiallinen romaani
4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
jne.

Helmet-lukuhaaste 2021 | Helmet

Vuoden 2021 Helmet-lukuhaasteessa nousevat esiin luonto ja eläimet, siinä tutustutaan ammatteihin, joita ei enää ole, ja luetaan ulkona. Lukuhaaste on julkaistu myös selkokielellä.

www.helmet.fi

Viimeksi luin Augusten Burroughsin kirjan Juoksee saksien kanssa, joka oli minusta erittäin hyvä. Sitä ennen Liu Cixinin trilogian Muistoja planeetta maasta. Ensimmäinen osa oli erinomaista scifiä. Jatko-osissa oli melkoista infoähkyä, mutta lukukelpoisia olivat nekin.
Nyt on menossa Eduard Verkinin Sahalinin saari, joka on melko äärimmäistä dystopiakuvausta. Sitä on takakannen mukaan verrattu Cormac McCarthyn Tie-romaaniin, ja kyllähän siinä samoja aineksia on.

 

[Ollakseni]

Jonathan Gloverin Ihmisyys luettavana. Luin tämän joskus 7 vuotta sitten viimeksi ja oli silloin hyvin vaikuttava kirja.

Itsehän tulin siihen lopputulokseen ettei huvikseen lukemisesta tule mitään nykyään, niin laitoin puhelimeen muistutuksen siitä että lukisin jotain. Kolmena päivänä viikossa tämä muistutus ja siinä sitten lukee puolesta tunnista tuntiin jotain.

 

[Ilmari Ahde]

Ken Follettin Kingsbridge trilogia saatu vihdoin pakettiin, vuosien saatossa nuo tuli luettua. Ei siksi ettei olisi maittanut, mutta kun on niin paljon muutakin luettavaa. Tämä viimeinen osa oli heikoin joskaan ei huono, katolisen ja protestanttisen kirkon välinen rähinä ei oikein minuun uponnut, mutta toimivia henkilöitä tässäkin oli kuten aiemmissa osissa. Samankaltaista on Hilary Mantelin kolmikko Susipalatsi, Syytettyjen sali ja Kuningashuone, noista on viimeinen osa odottelemassa vuoroaan, sitten joskus. Follettin tarina on hieman kepeämpää, Mantel puolestaan punoo monisyisempää köyttä, molemmissa on mukana historiallisia henkilöitä ja oikeita tapahtumia. Mantelin kaksi aiempaa osaa on ottanut aika tavalla lukuaikaa, ensimmäistä osaa tankkasin pari kuukautta mikä on minulle yhdelle kirjalle iäisyys, ei sitä kannattanut väsyneenä ja huonolla keskittymisellä lukea, niin paljon tulee henkilöiltä juttua ja jotenkin kärryilläkin täytyisi pysyä.

Nyt on aloitusta vailla Svetlana Aleksijevitš: Tšernobylista nousee rukous.
Juhani Tammisen My Life on juuri aloitettu. Raskasta kamaa varmasti molemmat mutta eri syistä.

 

[axe]

Ken Follettin Kingsbridge trilogia saatu vihdoin pakettiin, vuosien saatossa nuo tuli luettua. Ei siksi ettei olisi maittanut, mutta kun on niin paljon muutakin luettavaa. Tämä viimeinen osa oli heikoin joskaan ei huono, katolisen ja protestanttisen kirkon välinen rähinä ei oikein minuun uponnut, mutta toimivia henkilöitä tässäkin oli kuten aiemmissa osissa.

Sitten esiosaan Tuli ilta ja tuli aamu, joka kertoo siinä vuoden 1000 ympärillä tapahtuvista asioista ja kuinka Dreng's Ferryn kylästä sitten tuli Kingsbridge. Kovaa on meno, juonitellaan, raiskataan kuin viimeistä päivää ja koko ajan ne penteleen viikingitkin kiusaa. Mulla on vielä lopputappelut ja ratkaisut edessä, odotan että he saavat viimeinkin toisensa.

 

[Patarouva]

Helmikuussa olen lukenut viisi kirjaa.

- Tim Marshall: Maantieteen vangit

Mielenkiintoinen ja yleissivistävä kirja, jossa geopolitiikkaa käsiteltiin varsin viihdyttävästi.

- Virpi Hämeen-Anttila: Käärmeitten kesä
ja Kuka kuolleista palaa

Jatkoin pitkästä aikaa Karl Axel Björkin tutkimuksista kertovaa sarjaa. Ihastuin entistä voimakkaammin kirjasarjaan ja jouduin pidättelemään itseäni, että jätin loput teokset myöhemmin luettaviksi.

- Hans Rosenfeldt: Surman susi

Toimiva trilleri, jossa tykkäsin erityisesti henkilökuvauksesta.

- Helena Immonen: Operaatio Punainen kettu

Reserviupseerin esikoisromaani on vauhdikas ja viihdyttävä. Jännänä yksityiskohtana koin sen, että poliitikot esiintyivät kerronnassa reaalimaailman poliitikkojen nimillä.

 

[Zeic]

Tulipa luettua MA Nummisen kirja Kaukana Väijyy Ystäviä. Tässä siitä hieman kommentteja ja otantaa. Jos et halua tietää mitään/spoilata niin skippaa. Ei tämä luettujen Elämäkertojen huipulle mene, mutta pidin kuitenkin lukemastani ja tiiviissä ja jopa hieman lakonisessa kerronnassa on oma hohtonsa.

MA kertoo kirjassaan paljon myös sillä mitä ei kerro. Hillitön provokaattori ja kansanmies vetää yksityisyydelleen rajan. Esimerkiksi ihmisen ääni sarjaan Numminen kieltäytyy osallistumasta yhtä paljastavasti mitä muut itsestään siinä kertoivat. Elämän kerrassa yksityisimpiä kohtia ovat Helena Vapaan kanssa seurusteluun liittyvät tapahtumat, joita lehdistössäkin on mainittu julkaisun yhteydessä. Kirjan pääsisältö on lyhyet kuvaukset erilaisista taideprojekteista ja matkoista joihin Numminen on osallistunut. Nummisella on laaja sosiaalinen verkosto ja hän liikkuu mielellään myös tavallisen kansan parissa. Jos ei muuten, niin ottaen sen sosiologisena kokeena. Erinomaista.

Numminen puhuu sujuvasti Suomea, Saksaa, Ruotsia ja Englantia. Lisäksi jotenkin ainakin Esperantoa, Viroa ja Venäjää. Useimmilla näistä kielistä on levyttänytkin. Saksassa ja Ruotsissa Numminen on esiintynyt enemmän mitä olisi luullut. Ei nyt missään stadioneilla, mutta ainakin Ruotsissa ehtinyt teeveessäkin saada useamman kohun aikaan. Ja siten että se on ollut taloudellisesti kannattavaa. Tarvittaessa Numminen säveltää sambaa, valssia, oopperaa, rokkia, Wienin valssia, jenkkaa milloin lapsille, milloin aikuisille. Numminen on näytellyt elokuvissa ja teatterissa. Kirjallisia töitä on julkaistu runokirjoja, romaaneja, lehtijuttuja, kuunnelmia.... Radioon numminen on myös tehnyt ohjelmia ainakin 10 vuoden ajan. (Radio yömyöhä). "Baarien Mies"-kirjasta Numminen paljastaa, että kävi sitä varten yli 300:ssa baarissa, joista muistaakseni noin 130 päätyi kirjaan. Se on minusta mainio kirja ja suosittelen sitä luettavaksi. Tarkkaa ajankuvaa, tarinoita ihmisistä ja sen aikaisesta Suomesta. Mainiota.

Tunnettuja henkilöitä joiden kanssa elämät risteävät ovat ainakin Unto Mononen, Rauli Badding somerjoki ja Pentti Saarikoski. Huvittavassa kohdassa esimerkiksi alkoholismista mielisairaalassa parantuva Mononen karkaa sairaalavaatteissa kaljalle Nummisen kanssa. Baddingia Numminen auttaa uran alkuun. Useita hittikappaleita säveltänyt Badding teki sen Nummisen mukaan viheltämällä. Nuotteja, eikä soittimia, laulaja legenda ei osannut. Vasta julkaistussa HSn jutussa kerrottiin muuten että Badding suuttui niin paljon että poistui paikalta, jos häneltä liikaa alettiin tivaamaan Talvisota yhtyeen underground ajasta. Oliko sitten niin että Nummisen älyllisesti käsittämä ja ehkä huumorilla ottama provosointi oli liikaa herkälle Baddingille? Saarikosken kanssa Numminen kyläili puolin ja toisin nauttien miestä väkevämpää ja keskustellen sivistyneitä. Huomattavan nimekäs on Nummisen myöhempi underground rock Orchestra, jossa oli Pave Maijanen bassossa, Pedro Hietanen koskettimissa ja Albert Järvinen kitarassa. Pitäähän heleä äänisellä laulutaiturilla olla kunnon soittajat. Loistavaa.

 

[Big Joe]

Tämän puolen vuodella tullut luettua 4 kirjaa tähän mennessä:

Stephen King - Unensieppaaja

Ei Kingin parhaimmistoa, kuitenkin hyvä.

Stephen King - Laitos

Kingin uudempaa tuotantoa, erittäin hyvä. Ei tuntunut niin paljon kauhu-romaanilta kuin muut Kingin kirjat.

Stephen King - Cujo

Yksi Kingin klassikoista, vähän hidas alkuun mutta loppua kohden paranee. Hyvin kuvailtu rabieksen oireita.

Stephen King - Pimeä Puoli

Erittäin hyvä, mielenkiintoinen tarina kirjailista jonka salakirjailijanimi herää eloon.

Tällä hetkellä kesken Stephen Kingin Kosketus, ollut vähän yli puolivälin päästyäni aivan loistava.

 

[Ilmari Ahde]

Taistoihin tiemme kun toi, missä luotien laulu vain soi...

Otetaanpa sotajuttuja parin kirjan verran:

Otto Henning - Panssaritiedustelija
Herbert A. Werner - Rauta-arkut

Näistä jälkimmäisen olen aiemminkin lukenut, mutta on sen verran hyvin iskostunut mieleen kerronnan raadollisuus että pitää ottaa uusiksi. 2. maailmansodan aikainen sukellusvene on karmea laite, ahdasta, haisevaa ja joku vielä ampuu ihan oikeasti kohti. Wikipedia tietää kertoa: Lopulta saksalainen sukellusvenelaivasto kärsi erittäin suuria menetyksiä: "743 sukellusvenettä ja arviolta 28 000 sukellusvenemiestä menetettiin (75 %:n tappiot).

 

[vetti]

Missä Laura, siellä ongelma on nyt luettavana. Onhan tuo ihan mielenkiintoista luettavaa Huhtiksesta.

 

[Nahkasohva]

Taistoihin tiemme kun toi, missä luotien laulu vain soi...

Otetaanpa sotajuttuja parin kirjan verran:

Otto Henning - Panssaritiedustelija
Herbert A. Werner - Rauta-arkut

Näistä jälkimmäisen olen aiemminkin lukenut, mutta on sen verran hyvin iskostunut mieleen kerronnan raadollisuus että pitää ottaa uusiksi. 2. maailmansodan aikainen sukellusvene on karmea laite, ahdasta, haisevaa ja joku vielä ampuu ihan oikeasti kohti. Wikipedia tietää kertoa: Lopulta saksalainen sukellusvenelaivasto kärsi erittäin suuria menetyksiä: "743 sukellusvenettä ja arviolta 28 000 sukellusvenemiestä menetettiin (75 %:n tappiot).

Rauta-arkut on kyllä mainio teos. Todella kylmäävää menoa on tuo sukellusvenesodankäynti ollut. Aika rautahermoinen kaveri on Wernerin täytynyt olla. Kirjassa oli myös viihdyttävänä seikkana se, että kertoja oli aikamoinen naistenmies. Marianne vaihtui lennosta Yvonneen (vai olikohan se toisin päin?), ja välissä taidettiin sujuvasti ilotalossakin piipahtaa. No, eipä ihme aikana, jolloin ihmishenki oli aika halpa ja potentiaalinen elinaika sitäkin lyhyempi.

 

[Iisoppi]

Miika Viljakainen & Lauri Silvander: Helvetinkone ja 49 muuta suomalaista rikosta
Kirjaan on koottu 50 rikostarinaa eri vuosikymmeniltä Ministeri Ritavuoren murhasta Jammu Siltavuoren tekosiin (tämä on siis aikaväli josta rikoksia on koottu). Jotkut oli tuttuja juttuja mutta suurin osa oli sellaisia joista ei ollut kuullut. Sinänsä kevyttä ja helppoa lukemista (jutut olivat varsin lyhyitä, n. 2-4 sivua) vaikka usein oli murhista kyse. Liiallisiin yksityiskohtiin "ei sorruttu" mutta usein olisi kyllä kaivannut jotain vähän laajempaa perehtymistä asiaan.

 

[nummenkallio]

Tami: My Life - Voittajana seitsemällä vuosikymmenellä

Kyllähän Tamin uusin elämäkerta pitää aina lukea. Seuraava on varmaan jo työn alla.

 

[Nahkasohva]

Tami: My Life - Voittajana seitsemällä vuosikymmenellä

Kyllähän Tamin uusin elämäkerta pitää aina lukea. Seuraava on varmaan jo työn alla.

Piti ihan käydä googlaamassa, onko kirja tosiaan tuon niminen. Olihan se. Toivottavasti kirjasta käy ilmi, mitä Tami on näillä vuosikymmenillä voittanut. Äkkiseltään ei nimittäin tule mieleen kovinkaan monta vuosikymmentä, jolla Tami olisi voittanut jotain. Jos kuitenkin olen erehtynyt ja Tami on kulkenut voitosta voittoon, rohkenen antaa nöyrän neuvon: Vaikka kirjan teettää omakustanteena, sen ei tarvitse näyttää kamalalta. Voittorahoilla (money won) voi ostaa taittajan (layout specialist), joka osaa sijoittaa kirjan otsikossa (topic) olevan ajatusviivan (think, line, think) oikealle korkeudelle ja muutenkin suunnitella kannen (cover), joka ei uutuudestaan huolimatta näytä vähintään 30 vuotta vanhalta (very old).

 

[Ilmari Ahde]

Sotajuttujen oheen toista kotimaista suosikkiani V. Huovisen lisäksi, Joni Skiftesvik - Perämies Jokelan kotiinpaluu

 

[U2]

Aloitellut tässä Sakari Silvolan Nukkumatin kylmä sota -kirjaa ja vaikuttaa erittäin kiinnostavalta!

 

[axe]

Tommi Liimatan "Rollo" lopuillaan nyt. Erittäin hyvää kamaa. Osin taas sen takia, koska on suunnilleen saman ikäisenä sellainen tunnistettavuus asioihin ja tapahtumiin, vaikka elämisen piirit erilaista onkin. En niin Absoluuttisen Nollapisteen musasta välitä enkä ole Liimatan tajunnanvirta-nonsense-lyriikan ystäväkään, mutta aivan huikeaa dokumentointia bändin alusta lähtien, kun kaikki on jossain päiväkirjassa tai kasetilla ylhäällä. Aivan mieletöntä lukea jostain randomista yläastelaisten hassuttelemasta nevahööd-piisistä ja mennä kuuntelemaan se samalla Spotifysta tai katsomaan YouTubesta. Ei se musa sisältöineen sillä lailla innosta, mutta se että se on olemassa 25 vuoden takaa saatavilla tässä ja nyt. Mindblowing.

Toinen samantapainen ihastuttava monimediapläjäys on Guns N' Rosesista kertova Slashin ystävän kirjoittama ja dokumentoima "Reckless Road", jossa on sama efekti että "vuonna 1982 Slash soitti siinäjasiinä bändissä" ja sitten voi mennä kuuntelemaan nauhoituksen, kun se saatana soitti sen yhden ja ainoan kerran siinä bändissä.

 

[Weagle]

Piti ihan käydä googlaamassa, onko kirja tosiaan tuon niminen.

Mäkin tein kuvahaun sanoilla ”tami my life” nähdäkseni haukkumasi kirjan kannen ja järkytyin. Kirjan kantta en luullakseni kyllä vieläkään nähnyt.

Aiheeseen: muutamia selviytymistarinoita tullut kahlattua läpi viime aikoina. Tara Westover/Opintiellä ja Masaji Ishikawa/Pako helvetistä. Suositella voi molempia, avartavia teoksia ovat ja etenkin jälkimmäinen laittaa omia (olemattomia) murheita uuteen perspektiiviin.

 

[Nahkasohva]

Mäkin tein kuvahaun sanoilla ”tami my life” nähdäkseni haukkumasi kirjan kannen ja järkytyin. Kirjan kantta en luullakseni kyllä vieläkään nähnyt.

Minäkin tein haun ensin kuvahaulla ja järkytyin. Järkytys ei tosin paljon lieventynyt, kun tavallisen haun avulla pääsin kirjan kanteen käsiksi.

(Niille, joita tämä viesti ehkä ihmetyttää: kokeilkaa laittaa Googlen kuvahakuun hakusanoiksi ”Tami my life” ja häkeltykää.)

 

[Ilmari Ahde]

Uusintakierroksella Wayne Gretzky - Tarinoita jääkiekosta

 

[Reverent]

Tässä lomalla tuli vihdoin hankittua Jari Salosen Zetterman ratkaisee - dekkareita. Olen jo pidempään lukenut hyviä arvosteluja kirjoista ja nyt sain aikaiseksi hankkia sarjan kolme ekaa osaa. Puolitoista luettuna ja tähän saakka hyvin viihdyttävää kerrontaa. Sarjasta on ilmestynyt kuusi osaa ja uusimman, vähän aikaa sitten ilmestyneen, arvostelut luettuani päätin vihdoin ja viimein hankkia kirjat. Ostin aluksi sarjan kolme ekaa teosta (Kuokkavieraat, Jahti ja Kätkö) ja erittäin todennäköisesti hankin vielä loputkin kolme kirjaa.
Zetterman on KRP:n muutaman vuoden päästä eläköityvä komissaario, jolla menee hermot kusipäiseen kuulusteltavaan ja sen seurauksena joutuu loppupalvelusaikansa tekemään erikoiskoordinaattorin hommia. Kiinnostuneet voivat selvittää lisää. Hyvää ja kevyttä lukemista, missä kaikki yksityiskohdat eivät aina ole ihan kohdillaan, mutta suosittelen.