Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Eddie]

Jo Nesbön Valtakunta tuli juuri taisteltua läpi. Ei siinä sikäli mitään taisteltavaa ollut, mutta aikaiset herätykset generoivat hiukan nirkoisesti lukuaikaa per ilta nukkumaan mennessä. Ei ole mikään kirjallisuuden merkkiteos, mutta yksi seikka jäi päällimmäisenä mieleen. Oli meinaan pakko välillä tarkistaa, ettei vaan sattunut kuitenkin joku Stephen Kingin kirja käteen. Meni muuten aivan täydestä Kinginä, paitsi ne pakolliset yliluonnollisuudet toki puuttuivat. Jotenkin ne henkilöhahmot ja miljöö oli vedetty suoraan Kingin katalogista, kerrontakin hyvin samankaltaista. Niin ja puuttuihan siitä Harry Holekin, eli ihan yksittäinen opus tuo on. Ihan viihdyttävä, mutta ei tajunnanräjäyttäjä. Noista yksittäisistä Nesbön kirjoista Isänsä poika on kirjana muutaman pykälän parempi.

Jo Nesbolta ilmestyy jo kesäkuussa uusi reiätön (kyllä sä hoksaat) kirja nimeltä Mustasukkainen mies. En voi sitä kiistää, mutta onhan Nesbo varmaan suosikkini näistä jännityskirjailijoista. Ja paljon on tosiaan Kingimäisiä ainakin nämä Holesarjan ulkopuoliset. Nesbo ei vain käytä yliluonollisuutta.

Onko täällä kukaan lukenut Keplerin Joona Linna-dekkareita? Jännitys hyvin läsnä jokaisessa teoksessa ja uppoaa hyvin tällaiseen harvoin kirjoja lukevallekin. Lukenut olen Keplerin sarjasta nyt Hypnotisoijan, Paganini ja paholaisen, Vainoojan sekä Kaniininmetsästäjän. Kaikki olleet omalla tavallaan loistavia.
Tällä hetkellä lukulistalla kesken on Reijo Mäen Tolvana Vares-sarjasta. Niistäkin olen pitänyt, on aina plussaa kun tapahtumat sijoittuvat Suomeen vaikkakin pääasiassa Turkuun.

Olen lukenut ja olen pitänyt. Mielestäni täysin samaan kategoriaan menee Stefan Ahnhemin Fabian Risk sarja. Meno on yhtä lujaa, mutta kerroksia on ehkä enemmän ja henkilöhahmot jollain tavalla sympaattisempia. Ja nämäkin kannattaa lukea järjestyksessä. Risk sarjassa(kin) on jatkuvaa juonta, joka jatkuu kirjasta toiseen. Risk sarjassa on se kummallisuus, että toinen kirja palaa ajassa taaksepäin. Mielestäni se kannattaisi jopa lukea ihan ensimmäiseksi.

Kolmas vähän samantapainen on Emelie Scheppin Jana Berzelius sarja. Tähän vielä se Harry Hole Nesbolta, niin eiköhän tässä ollutkin oma top4 ainakin skandijännäreistä. Paljon hyvää toki jää ulkopuolelle. Eikä aina voi sanoa pommin varmasti mikä on paras saati top5:ssa.

Mikä näitä omia suosikkeja yhdistää, on se, että ne ovat vähän synkempiä ja karumpia. Itse en jaksa mitään kepeää brittidekkaria. Toki sitäkin puolta saa olla sivuosassa. Suomidekkarit eivät isommin ole jaksaneet innostaa. Seppo Mustaluoto menee, muttei kyllä pääse lähellekään suosikkejani. Elina Backmanin debyytti oli ihan jees, joskin se rakkausromaani, mikä siihen oli sisällytetty oli vaivaannuttavasti kirjoitettu. Katsotaan miten tuo toinen lähtee, joka kohta ilmestyy. Remekset ja Mäet eivät kyllä lähde sitten ollenkaan (Monesti olen yrittänyt). En osaa sanoa, mikä on syynä.

 

[Patarouva]

Nostetaan ketjua taas ylös.

-Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt: Hylätyt

Viihdyttävä dekkari. Uteliaana ihmisenä olisin halunnut nähdä kaikki ne kysymykset, jotka murhaajan mielestä mittasivat ihmisen tiedot ja sivistyksen.

- Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Rataskaivonkadun kummitus

Kannattaa lukea, jos keskiajan historia kiinnostaa. Melchior on varsin onnistunut hahmo ja antaa hyvän syyn jatkaa kirjasarjan lukemistani.

- Håkan Nesser: Vasenkätisten seura

Håkan Nesser on aina yhtä hyvä ja eläköitynyt Van Veeteren ei petä tälläkään kertaa.

- Ann Rosman: Sukellus syvyyksiin

Olen lukenut aikaisempia Karin Adler-dekkareita. Nyt ei oltu tuttuun tapaan Marstrandissa, vaan rikosta ratkaistiin pääasiassa Orkneysaarilla. Hyvä kirja, josta sain mielenkiintoista tietoa mm. öljynporauslauttojen sukeltajista.

 

[Jof]

Nyt alkaa olla lopuillaan Pave Maijanen - Elämän nälkä -kirja.

Kiinnostava teos, joka on tarjonnut itselleni uutta ja yllättävää tietoa. Ensinnäkin minulle tuli yllätyksenä, että Pave oli IFK:n kannattaja. Jokereiden matseissahan hän oli kuitenkin aikoinaan tuttu näky, mutta kirjasta löytyi tähänkin ristiriitaan selitys.

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta liittyi Mestarit lavalla -kiertueosaan. Muut mestarit eli Pave, Hector ja Pepe kutsuivat Kirkaa Ryssäksi. Kirjassakin siis nimenomaan isolla kirjoitettuna. On saattanut sivullisista kuulostaa rankalta.

Kokonaisuutta katsoen Pave oli varsinainen musiikin moniosaaja ja oli monessa mukana, rockia, iskelmää, oopperaa, Euroviisuja jne. Eipä näitä kaikkia ole ennen ihan hahmottanut.

 

[Ilmari Ahde]

Nyt alkaa olla lopuillaan Pave Maijanen - Elämän nälkä -kirja.

Kiinnostava teos, joka on tarjonnut itselleni uutta ja yllättävää tietoa. Ensinnäkin minulle tuli yllätyksenä, että Pave oli IFK:n kannattaja. Jokereiden matseissahan hän oli kuitenkin aikoinaan tuttu näky, mutta kirjasta löytyi tähänkin ristiriitaan selitys.

Toinen mielenkiintoinen yksityiskohta liittyi Mestarit lavalla -kiertueosaan. Muut mestarit eli Pave, Hector ja Pepe kutsuivat Kirkaa Ryssäksi. Kirjassakin siis nimenomaan isolla kirjoitettuna. On saattanut sivullisista kuulostaa rankalta.

Kokonaisuutta katsoen Pave oli varsinainen musiikin moniosaaja ja oli monessa mukana, rockia, iskelmää, oopperaa, Euroviisuja jne. Eipä näitä kaikkia ole ennen ihan hahmottanut.

Tätä olen meinannut pariinkin otteeseen e-kirjana ostaa, nyt kun otit puheeksi ja olet pitänytkin kirjasta, ostin viimein. Eikä hintakaan päätä huimannut, 9.90€ Elisan kirjakaupasta.

 

[Jof]

Nyt alkaa olla lopuillaan Pave Maijanen - Elämän nälkä -kirja.

Kiinnostava teos, joka on tarjonnut itselleni uutta ja yllättävää tietoa. Ensinnäkin minulle tuli yllätyksenä, että Pave oli IFK:n kannattaja. Jokereiden matseissahan hän oli kuitenkin aikoinaan tuttu näky, mutta kirjasta löytyi tähänkin ristiriitaan selitys.

Pakko korjata virhe ennen kuin joku muukin huomaa. Se oli Hector, joka oli IFK-fani ja "joutui" istumaan Paven kanssa Jokereiden peleissä. Tuli näköjään luettua vähän hätäisesti tuo kohta. Kirjan lopussahan Pave kertoo, miten päätyi Jokereiden kannattajaksi ja tuota edellä olevaa kirjoittaessa en ollut ehtinyt ihan kirjan loppuun.

Seuraavaksi täytyykin aloitella Pendergast-sarjan viimeisin kirja. Aika hömppää, mutta luetaan nyt koko sarja, kun on tullut aloitettua.

 

[Ilmari Ahde]

Luennassa on Nimeni on Moore, Roger Moore. Katsellaas millaisen elämän kaveri eleli.
@Roger Moore, tule ja tykkää.

Sitä seuraavana on Annie Proulx - Ässä hihassa.

 

[Purkan Jauhaja]

Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys saatu päätökseen ja kyllähän tuon lukemisesta nautti. Todella hieno ja erilainen teos. Sai omankin mielikuvituksen laukkaamaan kun asioita ei selitetty liian pitkälle. Esim. Lapin mytologiaa käsitellään todella arkipäiväisenä asiana ja sitähän se kirjan miljöössä on.

Eilen illalla aloitin Bill Buffordin Among the thugs:in. Kirja on julkaistu jo 1990 ja kertoo toimittajan kokemuksista jalkapllohuliganismin parissa. Toimittaja vietti kahdeskan vuotta (1983 - 1990) brittihuligaanien seurassa. Varmasti mielenkiintoinen teos kun kirjoittaja on siis amerikkalainen toimittaja joka ei ole edes kiinnostunut jalkapallosta. Käy elämänsä ensimmäisessä futismatsissa juuri tuolloin 1983 vaikka on asunut briteissä jo useamman vuoden opiskelujen takia.

 

[Beltran]

Onko kukaan lueskellut Lucinda Rileyn Romaanisarjaa Seitsemän sisarta? Ajattelin kokeilla sitä seuraavaksi kunhan saan keskenolevan Seppo Jokisen kirjan loppuun, olisi kiva kuulla kommentteja.

 

[Baikonur]

Mark Laneganin muistelmat Sing Backwards And Weep tuli viimeksi luettua. Pakahduttavan karu lukukokemus. Paikoitelen hyvin inhottava myös. Musiikistaan pidän kovasti ja tuon kirjan lukemisen jälkeen vielä hieman enemmän. Tarinalla olisi voinut olla hyvinkin toisenlainen loppu.

 

[Eddie]

Onko kukaan lueskellut Lucinda Rileyn Romaanisarjaa Seitsemän sisarta? Ajattelin kokeilla sitä seuraavaksi kunhan saan keskenolevan Seppo Jokisen kirjan loppuun, olisi kiva kuulla kommentteja.

Luin muistaakseni Vaarallisen kirjeen tai jotain. Sen perusteella vähän sellaista kiltimpää jännityskirjallisuutta. Kirjoittaa hyvin ja ideaa on, mutta se on omaan makuun vähän liian pitkäveteistä. Miten sen sanoisi.. Olisiko se enemmän naisille suunnattua, jos tällainen kommentointi on enään sallittua. Sanotaan vaikka näin, että ei varmasti ole liian raakaa, eikä jännittävää. Toki tämä teos ei kuulu tuohon sarjaan ja voi olla ihan erilainen. Ainiin RIP.

Vaikka mitä on tullut kuunneltua. Mutta mainitaan Keskisarjan Kyllikki Saari teos. Se oli mukaansa tempaava teos ja pisti miettimään. Erittäin viihdyttävä ja samalla vakava teos. Murhan lisäksi hyppysellinen suomalaista elämää ja sielunmaisemaa sotavuosilta 1950-luvulle. Tällaisia teoksia sitä kaipaa, missä mennään siihen suomalaisuuden historiaan tavallisten tallaajien kautta. Melkein voi haistaa ne Isojoen multapaukut ennen nykyteknologian esiinmarssia.

 

[Beltran]

Luin muistaakseni Vaarallisen kirjeen tai jotain. Sen perusteella vähän sellaista kiltimpää jännityskirjallisuutta. Kirjoittaa hyvin ja ideaa on, mutta se on omaan makuun vähän liian pitkäveteistä. Miten sen sanoisi.. Olisiko se enemmän naisille suunnattua, jos tällainen kommentointi on enään sallittua. Sanotaan vaikka näin, että ei varmasti ole liian raakaa, eikä jännittävää. Toki tämä teos ei kuulu tuohon sarjaan ja voi olla ihan erilainen. Ainiin RIP.

Aloitin kuuntelemaan sitä Sisarus-kirjasarjan avausosaa mutta jäi kesken. Ei siinä mitään vikaa ollut mutta luonnehdintasi on aika osuva: sopinee paremmin naisille kuin miehille. Jatkan Seppo Jokisen parissa, on niin nautinnollista kuunneltavaa ettei paremmasta väliä.

 

[Evil]

Kesä saa ja dekkarit. Ian Rankinin (Rankimman?) Rebus-sarjaa luen läpi toistamiseen. Jotenkin tuon skotlantilaisen, elämään pettyneen ja alkoholisoituneen keski-ikäisen komisarion elämän vaikeudet tuppaavat lyömään neulaa myös allekirjoittaneen itsensä haasteidentäyteiseen psyykkeeseen. Kuten Rebus, myös Evil on syntynyt väärään aikaan ja kymmeniä vuosia liian myöhään, ja kokee oppimansa moraalikoodin vanhentuneeksi ahneuden vuosituhannella.

 

[Ilmari Ahde]

Heikki Kullan kirja Kimi Räikkösestä. Hotakaisen kirja hyllystä jo löytyykin, tätäkin meinasin ilmestyessään ostaa, mutta kun vaikutti niin halvan oloiselta että jätin väliin, kirjastosta muistin äskettäin ottaa.

Tämä oli kilpa-autoilija Räikkösestä, siinä missä Hotakaisen kirja kertoo siitä mitä jää jäljelle kun haalari ja kypärä otetaan pois. Pidin molemmista mutta Hotakaisen kirja kolahti paremmin. Kullalla olisi varmasti monenlaista juttua kerrottavana niin Räikkösestä kuin F1-maailmasta muutoinkin, hyvä toimittaja osaa pitää suunsa kiinnikin. Vaikka Räikköstä vanhempi olenkin, olenhan silti vähän fanipoika. Silloin kun ollaan töissä niin ollaan töissä ja työ on ajaa sitä purkkia niin kovaa kuin se kulkee, muut saa politikoida ja hinkata omaa kilpeään kiiltäväksi. Rahan takia ei noita hommia olisi tarvinnut tehdä vuosiin, tuo on rakkautta lajiin.

And now for something completely different: Haruki Murakami - Suuri lammasseikkailu. Täytyy tämä lukea ensin kun odottelemassa on samalta ukolta, Tanssi tanssi tanssi, itsenäinen jatko-osa lammasseikkailulle.

 

[Valapatto]

Kesä saa ja dekkarit. Ian Rankinin (Rankimman?) Rebus-sarjaa luen läpi toistamiseen. Jotenkin tuon skotlantilaisen, elämään pettyneen ja alkoholisoituneen keski-ikäisen komisarion elämän vaikeudet tuppaavat lyömään neulaa myös allekirjoittaneen itsensä haasteidentäyteiseen psyykkeeseen. Kuten Rebus, myös Evil on syntynyt väärään aikaan ja kymmeniä vuosia liian myöhään, ja kokee oppimansa moraalikoodin vanhentuneeksi ahneuden vuosituhannella.

Kiitos tästä vinkistä, vaikka en tiedä oliko se sellaiseksi tarkoitettu. Viesti kuitenkin herätti mielenkiinnon ja hain eilen kirjastosta sarjan ensimmäisen osan, joka tuli luettua melkeinpä putkeen. Ei se toki paksukaan ollut, mutta erittäin hyvä ja mukaansatempaava. Ja mitä vähän netistä tutkin, niin meno ilmeisesti vaan paranee sarjan edetessä. Tämä on mainiota.

Ps. Mainiota on myös mahdollisuus käydä kirjastossa sunnuntaisin. Pääkirjasto näyttäisi nyt kesäajan olevan sunnuntait kiinni, mutta itsepalvelukirjastot onneksi toimivat.

 

[Stolk-2]

Ristitulessa on nyt luettuna. Kirja kertoo Stevie Ray Vaughanin urasta. Jonkin verran tiesin hänen urastaan, mutta kirja aukaisi paljon uran alku vaiheita ennen levytyssopimusta. Austinin musiikkimaailmaa kirja kuvastaa hyvin ja kuinka moni iso nimi pyöri niissä piireissä. Huumeetkin olivat isossa osassa hänen elämäänsä. Kannattaa lukea jos vähänkin kiinnostaa SRV ja Texasin musiikkikuviot.

 

[Glove]

Pitkästä aikaa tarttui kirja käteen. John Grishamin Ilmiantaja.

 

[finnjewel]

Voiko tässä ketjussa nimetä äänikirjoja?
Kerron kuitenkin. Marko Kilpi: Undertaker osa 1,

 

[Patarouva]

Sitten edellisen ketjuun kirjoittamani viestin olen taas ehtinyt lukea kirjoja.

- Leena Lander: Kuka vartijoita vartioi

Romaanissa kuvataan suomalaisen fregatin haaksirikkoa Irlanninmerellä ja sen jälkeisiä tapahtumia 1895 ja toisessa aikatasossa eletään vuotta 2012, jolloin suomalainen pariskunta on lomalla Irlannissa samalla paikkakunnalla.

Tämä kirja ei imaissut minua missään vaiheessa mukaansa. Toisaalta se oli mielenkiintoinen, mutta jotain puuttui ja siksi sen lukeminen oli tavallista hitaampaa.

- Elina Backman: Kun kuningas kuolee

Ajankohtaan hyvin sopiva kesäinen dekkari. Ei mikään huippuhyvä, mutta viihdyttävä.

- Virpi Hämeen-Anttila: Kirkkopuiston rakastavaiset ja Kalman kevät

En vieläkään ole kyllästynyt Karl Axel Björkiin ja 1920-luvun Helsinkiin. Luin kaksi kirjaa putkeen eikä mikään muu harmita kuin se, että ”Kalman keväässä” Björk kihlautui ja olisin toivonut, että hän olisi valinnut mieluummin ystävänsä siskon kuin pikkuserkkunsa.


@Sistis pohti toisessa ketjussa Laila Hirvisaaren tuotantoa. Annetaan nyt tässä yhteydessä pari vinkkiä.


Pidin paljon Hirvisaaren Imatra-sarjasta.
Lehmusten kaupunki-sarjasta olen lukenut ainakin sota-aikaan sijoittuvia kirjoja, joissa seikkaili mm. Tauno Tukeva. Noiden pohjalta on tehty TV-sarja Tauno Tukevan sota.

Katariina Suuresta Laila Hirvisaari kirjoitti kaksi kirjaa ”Minä Katariina” ja ”Me Keisarinna”. Ensimmäisen olen lukenut ja jälkimmäinen odottaa kaapissa sopivaa ajankohtaa lukemiseen.

 

[Sistis]

@Sistis pohti toisessa ketjussa Laila Hirvisaaren tuotantoa. Annetaan nyt tässä yhteydessä pari vinkkiä.


Pidin paljon Hirvisaaren Imatra-sarjasta.
Lehmusten kaupunki-sarjasta olen lukenut ainakin sota-aikaan sijoittuvia kirjoja, joissa seikkaili mm. Tauno Tukeva. Noiden pohjalta on tehty TV-sarja Tauno Tukevan sota.

Kiitokset! Noista toisen voisi ottaakin joskus lukuun. Pidin esimerkiksi paljon Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjasta, joskin on myönnettävä, että siinä oli myös vähän heikompia osia mukana. Imatra-sarja saattaisi hyvinkin olla vähän vastaavanlaista luettavaa.

 

[Wiljami]

Ammattikirjallisuuden lisäksi ei ole jaksanut nyt toviin keksiä mitään uutta luettavaa, niin aloitin sitten nuo Pratchettin pokkarit (n. 40) taas alusta. Mukavan nopeatempoista luettavaa ja pinnan alla yllättävänkin syviä sanomia, tässä pariin viikkon tullut iltalukemisena napostettua n. 2 teosta/viikko -tahtiin seikkailtua Discworldissa (nämä on luonnollisesti luettava alkukielellä kun todella iso osa huumorista perustuu kielellä leikittelyyn) iltaisin ja aika hyvin auttavat nukahtamaan. Pokkarikoossa sekin hyvä puoli että ovat kevyitä, niin vaikka kesken lukemisen nukahtaa niin ei nenä murru jos tippuu opus naamalle.

 

[SilentMan]

Luin Victor Hugon Kurjat lyhentämättömänä laitoksena ja olipa pettymys. Tiedän kyllä, ettei Hugo ole kaikkein tiiveimmän kerronnan mestari, mutta tässä mentiin pitkälle pöpelikköön, kun loistavan tarinankerronnan väliin juntataan kymmeniä sivuja pelkkää jaarittelua.

 

[Glove]

Henning Mankellin Kiinalainen on nyt luettavana.

 

[Ilmari Ahde]

Tuli luettua yksi kirja historiaa ja toinen evoluutiosta, niistä on luontevaa siirtyä ihmisjahtiin, Neal Bascomb - Tähtäimessä Eichmann. Maailman puhtoisin kansa (ainakin omasta mielestään) metsästää vittumaista miestä, tarinahan on kuin parempikin jännityskertomus mutta totta.

 

[Ilmari Ahde]

Muutamien natsijuttujen lisukkeeksi Teemu Keskisarjan Kyllikki Saari -kirja, aurinkoisella materiaalilla mennään. Keskisarjalta olen muutakin lukenut ja aina olen pitänyt, ei kirjoita historiasta tylsästi vuosilukuja ja päivämääriä vuolaasti viljellen. Hieman huumoriakin on Kyllikin tarinassa mukana vaikka aihe vakava onkin, uhria käsitellään kunnioittavasti. Murhaajaa ei historioitsija ala sen suuremmin aprikoimaan, mutta potentiaalisia tekijöitä esittelee laajemmin kolme kappaletta, ihan sopivia kaikki. Kuten kirjan lopussa sanotaankin, yksi ihminen tietää varmasti kuka Kyllikin tappoi.

Oman aikani Kyllikki Saarena voisi pitää Raisa Räsäsen tapausta, tässä keississä on ruumis että tekijä vieläkin hukassa, toivottavasti löytyy molemmat.

 

[Rod Weary]

Dyyni-trilogia ilmestyi eKirjana jossain välissä. Kolmas osa menossa. Aika vissiin kullannut muistot vajaan 40 vuoden takaa. Tuohan on ihan silkkaa skeidaa, jos suoraan sanotaan. Ei se siitä tehty leffakaan hääppöinen ollut.