Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Wiljami]

Viisi kirjaa tuli kahlailtua Cadfaelin kronikoita (kirjasarja löytyy enkkuwikipediasta tuolla nimellä), nyt vaihdoin niihin teoksiin jotka alkujaan kuukausi sitten kävin kirjastolta hakemassa helpottamassa Hobbin saagan vieroitusoireita. Googlettelin siis mahdollisia vastaavia teoksia kuin mitä Hobbin kirjoittamat oli ja muutama lähde tarjosi Guy Gavriel Kayn Tiganaa. Kyseessä olisi ilmeisesti aika hillitysti maagisilla elementeillä höystettyy renesanssi-italaialaismaiseen maailmaan sijoittuva synkähkö teos. Illalla sai luettua vasta prologin mutta ihan lupaavalta vaikutti kirjoitustyylin puolesta.

 

[A Siente]

Kristian Kosonen: Isku Tornioon.

Kertoo lapin sodasta. Jonkin verran värikynää käytetty, mutta silti viihdyttävää lukemista. Helppo kuvitella itsensä tekstin tarinaan osaavan kirjoituksen takia. Eihän se mikään dokumentti olekkaan, vaan hyvää viihdettä. Kuten kirjan pitää olla. Helposti meni kolmesataa sivua pariin tuntiin.

 

[lemponen]

Luin pokkarina tuon Tuomisen Verivelka kirjan keväällä, ja ilokseni huomasin nyt Tuomiselta ilmestyneen Hyvitys nimisen jatko-osan! Verivelka oli toisaalta ennalta-arvattava, mutta toisaalta siinä mennäänkin yllättäen aika täysillä päin katastrofia. Verivelka jää tilanteeseen, jossa alkaa jo odottamaan jatko-osaan. Käsittääkseni Tuominen kutoo kakkososaan kuitenkin vieläkin karmeampaa katastrofia. Mun on pakko pistää Hyvitys kirjaston varauslistalle, sen verran mielenkiintoiselta kirjan kuvaus vaikutti.

Arttu Tuomisen Hyvitys - kolmessa päivässä tuli ahmittua tuo, ja oli kyllä suomalaiseksi ihan hyvä dekkari. Varmasti jää mieleen pitkäksi aikaa. Henkilöhahmot oli kiinnostavia, juoni oli ihan hyvä. Jari Paloviidan kotiväelle (vaimo, appiukko) nyt kun kallis omakotitaloprojekti on hoidettu noinkin hyvin maaliin niin suosittelen ottamaan samalla "tiimillä" myös yhteisen kesämökkiprojektin työn alle.

 

[arvee]

Kristian Kosonen: Isku Tornioon.

Kertoo lapin sodasta. Jonkin verran värikynää käytetty, mutta silti viihdyttävää lukemista. Helppo kuvitella itsensä tekstin tarinaan osaavan kirjoituksen takia. Eihän se mikään dokumentti olekkaan, vaan hyvää viihdettä. Kuten kirjan pitää olla. Helposti meni kolmesataa sivua pariin tuntiin.

En ole Kososta lukenut, mutta tämä kirja kiinnostaa aiheympäristön eli tilanteen takia.
Maakrapu-isäni oli silloin joskus jo veneillyt Lunkulan saarelle, mutta merimatka Tornioon oli hänen eka laivakokemuksensa.
Ilman lippua, ilmaiseksi pääsi laivamatkalle, muonituksen kera.
Firma järjesti reissun neljän vuoden palveluksen bonuksena, JR8 pääsi näkemään muitakin maisemia kuin Laatokan Karjalaa, Syväriä.

 

[Pompino]

Viimeksi luin Ray Connollyn kirjoittaman John Lennon elämänkerran. Ei jäänyt Lennonista kovin symppiskuva tuon kirjan jälkeen.
Kirja oli kuitenkin hyvä ja annan vahvan lukusuosituksen jos Lennon ja The Beatles kiinnostaa.
Nyt ensimmäisenä lomalukemisena on Fight Clubin kirjoittajan Chuck Palahniuk:n kirja Eloonjäänyt. Ensimmäisen luvun jälkeen hyvät fiilikset tästä kirjasta.

 

[Pompino]

Viimeksi luin Ray Connollyn kirjoittaman John Lennon elämänkerran. Ei jäänyt Lennonista kovin symppiskuva tuon kirjan jälkeen.
Kirja oli kuitenkin hyvä ja annan vahvan lukusuosituksen jos Lennon ja The Beatles kiinnostaa.
Nyt ensimmäisenä lomalukemisena on Fight Clubin kirjoittajan Chuck Palahniuk:n kirja Eloonjäänyt. Ensimmäisen luvun jälkeen hyvät fiilikset tästä kirjasta.

Ja kolmannen luvun jälkeen muistin, että olen tämän kirjan jo aiemmin lukenut. Luin kuitenkin loppuun.
Nyt sivistän itseäni kapitalismiin lukemalla Jussi Jalosen kirjoittaman kirjan Ayn Randista.

 

[Baikonur]

Viimeksi tuli luettua Tommi Liimatta: Sami Yaffa - Tie taipuu. Sanoisin, että elämyksellinen lukukokemus. Kirja joka oli luettava tiiviiseen tahtiin, sen se vaati.

Nyt lukemisena Stephen King: Kirjoittamisesta. Helkkarin vetävästi kirjoitettu, hyvin innostava ja mielenkiintoinen teos. Tältä tuntuu vahvasti tässä noin puolivälin paikkeilla.

 

[Johnny B. Goode]

Andrew Blackwell: Aurinkoloma Tšernobylissä
Ostin tämän kirjan Prisman alelaarista koska ajattelin että voisi olla mielenkiintoinen. Eikä oletus pettänyt. Kyseessä on siis tyyppi joka päättää matkailla seuduilla jotka ovat saastuneita tai muuten vain tuhottuja... Hiekkaöljykentät, Intian saastuneet joet, Amazonin sademetsien tuho ja jätepyörre meressä yms. Nuo aiheet kiinnosti muutenkin ja tässä kirjassa niihin oli pureuduttu varsin kansanomaisesti ja kiinnostavasti... Silti tiedettä unohtamatta. Ihan kiva pläjäys tietoa.

Piti jo mainitakkin tästä, mutta unohtui. Tattista vaan vinkistä. Tämä menee lukuun kunhan saan noi muut pois alta.

 

[Patarouva]

Kesän aikana on tullut muutama kirja luettua.

- Leif GW Persson: Pinokkion nenä. Vähän hidassoutuinen dekkari, mutta päähenkilö Evert Bäckström on ärsyttävyydessään sen verran hauska hahmo, että mielelläni luin kyseisen kirjan.

- Michael Connelly: Yövuoro. Pidän Connellyn kirjoista ja tämä oli ihan toimiva teos.

- Matti Rönkä: Uskottu mies. Kahdeksannessa Viktor Kärppä- kirjassa Viktor on sama luotettava Viktor. Homma toimi onneksi ilman Teppo Korhostakin.

- Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist Leevi and the Leavingsin dynamo. Tätä kirjaa lukiessa alkoivat Göstan laulut soimaan päässä samoin kuin Koe-eläinpuiston hahmojen äänet.

- Milja Kauniston Purppuragiljotiini-sarjasta luin jo aikaisemmin ensimmäisen osan (Luxus) ja nyt vihdoin kaksi viimeistä osaa, jotka ovat Corpus ja Status. Teokset sijoittuvat Ranskan vallankumouksen aikaan ja joukossa on paljon historiallisia henkilöitä. Kun olin saanut kirjat luettua oli kiva taas etsiä lisää tietoa netistä.

Jos kiinnostuu noista Milja Kauniston kirjoista kannattaa lukea myös hänen Olavi Maununpoika-trilogiansa (Synnintekijä, Kalmantanssi, Piispansormus).

 

[Iisoppi]

Tattista vaan vinkistä. Tämä menee lukuun kunhan saan noi muut pois alta.

Joo, mukava että joku saa jotain lukuvinkkejä minun läpinöistäni. Kirjastostako hankit/olet hankkimassa ko. kirjaa? No löytyy varmaan hyllystä kun on kyse kuitenkin kuusi vuotta vanhasta kirjasta.

 

[lemponen]

Jørn Lier Horstin Koodi kohta, mutta sitä ennen Timo Sandbergin Himon varjo.

 

[Johnny B. Goode]

Joo, mukava että joku saa jotain lukuvinkkejä minun läpinöistäni. Kirjastostako hankit/olet hankkimassa ko. kirjaa? No löytyy varmaan hyllystä kun on kyse kuitenkin kuusi vuotta vanhasta kirjasta.

Lähikirjastosta katoin, on suosittu nide. Heti lainaan kun vapautuu. Muutenkin sun lukumatsku on ihan hyvää kamaa. Usko tai älä.

 

[JjZz]

Loiri. Yllätyksekseni huomasin, ettei se ollutkaan pelkkää mälleihin liukastelua kuten lehdet ja arvostelut antoivat ymmärtää. Tuskin oli yhtä seksikohtausta sataa sivua kohti.

 

[Ilmari Ahde]

Andrew Blackwell: Aurinkoloma Tšernobylissä
Ostin tämän kirjan Prisman alelaarista koska ajattelin että voisi olla mielenkiintoinen. Eikä oletus pettänyt. Kyseessä on siis tyyppi joka päättää matkailla seuduilla jotka ovat saastuneita tai muuten vain tuhottuja... Hiekkaöljykentät, Intian saastuneet joet, Amazonin sademetsien tuho ja jätepyörre meressä yms. Nuo aiheet kiinnosti muutenkin ja tässä kirjassa niihin oli pureuduttu varsin kansanomaisesti ja kiinnostavasti... Silti tiedettä unohtamatta. Ihan kiva pläjäys tietoa.

Piti jo mainitakkin tästä, mutta unohtui. Tattista vaan vinkistä. Tämä menee lukuun kunhan saan noi muut pois alta.

Olin vikkelämpi, vaikkei me saman kirjaston kirjoista taistellakaan. Johnny muistaakseni nostatti pahaa verta kaukana kosken toisella puolen, siellä missä ratikkakiskoja ei vielä ole.

 

[Baikonur]

- Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist Leevi and the Leavingsin dynamo. Tätä kirjaa lukiessa alkoivat Göstan laulut soimaan päässä samoin kuin Koe-eläinpuiston hahmojen äänet.

Tämä tuli luettua keväällä. Pidin myös kovasti ja täydensi mukavasti G. Sundqvistista aiemmin kirjoitettuja kirjoja.

Loiri. Yllätyksekseni huomasin, ettei se ollutkaan pelkkää mälleihin liukastelua kuten lehdet ja arvostelut antoivat ymmärtää. Tuskin oli yhtä seksikohtausta sataa sivua kohti.

Juu, oli siinä paljon muutakin. Paljon on mahtunut Loirin elämään, käsittämättömän paljon. Kohtalaisen harvinainen monilahjakkuus ja arvostus Loiria kohtaan tuon kirjan lukemisen jälkeen nousi entisestään -jos mahdollista- vielä pykälän lisää.

 

[Aamupala]

Tuli kesällä jatkettua fantasia/scifi-linjalla. Alla viimeksi luetuti:

Evan Winter Rage of Dragons 9,5/10
Brandon Sanderson The Way of Kings 8,5
Patrick Rothfuss The Wise Man's Fear 9
C.F. Iggulden The Sword Saint 9,5
Mark Lawrence The Girl and the Stars 6,5 (Meni huonosti kirjoitetun YA:n puolella ja hahmotkin olivat aika heikkoja)
Liu Cixin Synkkä metsä 10 (Omasta mielestä parempi kuin ensimmäinen osa)

Seuraavaksi kirjahyllystä löytyy Robin Hobbin Farseer-trilogian kaksi viimeistä osaa ja kirjastossa jonossa Sandersonia ja Joe Abercrombieta.

 

[Wiljami]

Tuli kesällä jatkettua fantasia/scifi-linjalla. Alla viimeksi luetuti:

Evan Winter Rage of Dragons 9,5/10
Brandon Sanderson The Way of Kings 8,5
Patrick Rothfuss The Wise Man's Fear 9
C.F. Iggulden The Sword Saint 9,5
Mark Lawrence The Girl and the Stars 6,5 (Meni huonosti kirjoitetun YA:n puolella ja hahmotkin olivat aika heikkoja)
Liu Cixin Synkkä metsä 10 (Omasta mielestä parempi kuin ensimmäinen osa)

Seuraavaksi kirjahyllystä löytyy Robin Hobbin Farseer-trilogian kaksi viimeistä osaa ja kirjastossa jonossa Sandersonia ja Joe Abercrombieta.

Mitenkäs Iggulden onnistui fantasiakirjailijana? Itseä on suorastaan vituttanut kun paikalliskirjastosta löytyy kyllä puolenkymmentä kappaletta sarjansa toista osaa, muttei ole ainakaan pariin kuukauteen näkynyt yhtään ykkösosaa. Jotenkin kehnot valikoimat kyllä Suomen Ateenan (tässä olen hieman sarkastinen, täällä on ihmeellisiä puutteita tuossa suhteessa, samoin kuin "liikuntapääkaupunki"-teemalla operoinnin kanssa kun huomioi miten kuppaisesti on niitä liikuntapaikkoja jos et satu olemaan seuran jäsen tai yliopistolainen kuten nyt onneksi itse olen) kirjastoissa ylipäätään että varmaan pitäisi hakea Mikkelistä lainaan nuokin jos oikeasti haluan lukea.

Hobbin viimeinen trilogian loppuratkaisu oli tavallaan ennalta-arvattava, mutta ihan hyvin se mielestäni paketoi sarjan. Eikä siinä sorruttu samanlaisiin deus ex machinae -juonenkäänteisiin kuin etenkin Rain wilds -trilogiassa, vaikka riski olikin olemassa.

Itse hain Hobbien vieroitustilojen hoitoon (googlaamalla "similar to robin hobb") Guy Gavriel Kayn Tiganan ja ensimmäisen kirjan puoliväliin asti on ainakin kantanut lento todella hyvin. Hienosti avautunut historia ja näennäisen irrallisten hahmojen yhteydet vaikka selkeästi kaikkia hahmoja ei ole vielä edes näyttämöllä käytetty. Ja on tuossa sitä alkuperäisen Kings assassinin synkkyyttä reilusti, mitä oikeastaan hainkin.

 

[Aamupala]

Mitenkäs Iggulden onnistui fantasiakirjailijana? Itseä on suorastaan vituttanut kun paikalliskirjastosta löytyy kyllä puolenkymmentä kappaletta sarjansa toista osaa, muttei ole ainakaan pariin kuukauteen näkynyt yhtään ykkösosaa. Jotenkin kehnot valikoimat kyllä Suomen Ateenan (tässä olen hieman sarkastinen, täällä on ihmeellisiä puutteita tuossa suhteessa, samoin kuin "liikuntapääkaupunki"-teemalla operoinnin kanssa kun huomioi miten kuppaisesti on niitä liikuntapaikkoja jos et satu olemaan seuran jäsen tai yliopistolainen kuten nyt onneksi itse olen) kirjastoissa ylipäätään että varmaan pitäisi hakea Mikkelistä lainaan nuokin jos oikeasti haluan lukea.

Hobbin viimeinen trilogian loppuratkaisu oli tavallaan ennalta-arvattava, mutta ihan hyvin se mielestäni paketoi sarjan. Eikä siinä sorruttu samanlaisiin deus ex machinae -juonenkäänteisiin kuin etenkin Rain wilds -trilogiassa, vaikka riski olikin olemassa.

Itse hain Hobbien vieroitustilojen hoitoon (googlaamalla "similar to robin hobb") Guy Gavriel Kayn Tiganan ja ensimmäisen kirjan puoliväliin asti on ainakin kantanut lento todella hyvin. Hienosti avautunut historia ja näennäisen irrallisten hahmojen yhteydet vaikka selkeästi kaikkia hahmoja ei ole vielä edes näyttämöllä käytetty. Ja on tuossa sitä alkuperäisen Kings assassinin synkkyyttä reilusti, mitä oikeastaan hainkin.

Igguldenilta olen lukenut melkein kaikki teokset ja tämä fantasiatrilogia ei ehkä mennyt ihan kärkeen. Valloittaja-sarja on ollut kokonaisuutena oma lemppari.

En muista tarkalleen fiiliksiä Darienista ja Shiangista. Darienia lukiessa huomasi, että puhtaan fiktion kirjoittaminen ei ole vielä täysin hallussa ja täten muistaakseni juonen eteneminen tökki omaan makuun. Shiangissa hommat eteni ehkä luontevammin, mutta liian hitaasti. Viimeinen osa olikin todella mukaansa tempaava ja taistelukohtauksia oli sopivasti ja ne igguldenmaisesti erittäin hyvin kirjoitettu. Kokonaisuutena jäi hieman sellainen kuva, että trilogia pistettiin väkisin pakettiin, vaikka juonikuviot aika hyvin käsiteltiinkin. Suosittelen kuitenkin, jos Iggulden muuten maistuu ja yksittäisenä kirjana The Sword Saint on minulle top 5 Igguldenilta.

 

[Iisoppi]

Liza Marklundin Helmifarmi on nyt menossa. Kirjasta tekee mielenkiintoisen se että tapahtumapaikkana on Cookin saarien pieni (atolli)saari jossa toimeentuloa saadaan lähinnä helmien viljelystä. Kyllä se elämä siellä päin maailmaa on kovin erilaista. Kirja alkaa sillä että saaren lähelle haaksirikkoutuu purjevene jossa oli yksi matkalainen (vähän niinkuin salaperäinen). Juoni on mielestäni vähän kökkö mutta tapahtumapaikka ja siihen liittyvä varsin tarkka ajan ja miljöön kuvaus pitää kiinnostuksen yllä.

 

[Ilmari Ahde]

Kunhan saan luettua tämän, Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti: Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisemmasta kalasta

Siirryn tähän, Jon Latimer: Luoteja ja pajunköyttä - Harhautus sodankäynnissä
Hieman kepeämpää sotakirjallisuutta. Sota on siitä kiva laji, että siinä saa narrata vastustajaa.

 

[U2]

Reijo Mäen Soopeli on edelleen kesken. Että on raskas kirja luettavakai. Varmaan huonoin Vares ikinä.

 

[SOF1969]

Nyt on kesken tuore Saku-Pekka Sundelinin "Brittifutis". Reilu puolet luettuna, erittäin suositeltava aiheesta kiinnostuneille. Sundelinhan on ihan kärkitoimittajia aiheen ympärillä. Toki Johanna Nordling on itselle ainakin ykkönen.

 

[Valapatto]

Lukaisin Pekka Hyytin esikoisromaanin nimeltä Tummat pilvet eilisen. Vähän epätasaista ja paikoin aika ohuttakin dekkarimenoa, mutta hyvät puolet voittivat tässä kyllä huonot. Kirja on nopealukuinen ja melko koukuttavakin. Jos historiallinen meno (kirja sijoittuu noin vuoteen 1930) ja etenkin sen ajan Tampere kiinnostavat, niin suosittelen. Ajankuva oli hyvää ja tutuista paikoista oli kiva lukea. Vähän asioita on päälleliimattukin ja henkilöitäkin on vähän liikaa (suurin osa näistä kuvataan ulkoisesti, mutta hahmona jäävät kovin ohuiksi), mutta kuten sanottua tarina ja ajankohta on mielenkiintoinen. Jatkoa on luvassa ja kyllä sitä ihan mielenkiinnolla odottaa.

 

[Ilmari Ahde]

Ben Macintyre: Vakooja ja petturi

Tositarina KGB agentista Oleg Gordijevskistä. Kyllä tätä voi suositella kaikille jota kiinnostaa kylmän sodan aikainen vakoojameno idän ja lännen välillä.

Hintavinkki: Elisan e-kirjakaupassa tarjouksessa 5,90€, tänään loppuu tarjous. Kipinkapin menen paikalle.

 

[ms.qvist]

Kas, olin jo unohtanut, että täällä on tällainenkin ketju.

Tällä hetkellä yöpyödällä on luettavana teos, joka kertoo puolalaisesta ratsuväenupseerista - Witold Pileckistä, joka (vänrikkinä) ilmoittautui vapaaehtoiseksi hengenvaaralliseen tehtävään, kohteena oli tietojen kerääminen saksalaisten vastikää avaamasta Auschwitzin keskitysleiristä. Pilecki oli leirillä kolme vuotta, kunnes pakeni leiriltä 1943. Pakonsa jälkeen Pilecki toimi Puolan Kotiarmeijan (Armia Krajowa) tiedustelijana osallistuen myös Varsovan kansannousuun 1944.

Vuonna 1945 Pilecki kirjoitti laajan selonteon kokemastaan Auschwitzissa, tämä raportti pysyi piilossa vuosikymmenten ajan, kunnes v. 2012 se julkaistiin. Leirillä ollessaan Pilecki laati lyhyitä raportteja näkemästään ja kokemastaan, joita salakuljetettiin leiriltä (ja niiden sisältämää tietoa päätyi myös liittoutuneiden haltuun).

Puolan kommunistihallinnon agenttien onnistui vangita Pileckin 8. toukokuuta 1947. Vangittua Pileckiä kidutettiin toistuvasti ennen näytösoikeudenkäyntiä, joka järjestettiin 3. maaliskuuta 1948. Tuolloin kapteeni Witold Pilecki teloitettiin yhdessä kolmen toverinsa kanssa ampumalla 25. toukokuuta 1948 pahamaineisessa Mokotów’n vankilassa Varsovassa. Pilecki ei tunnustanut syyllistyneensä yhteenkään rikokseen, josta Puolan kommunistihallinto häntä syytti. Eipä hän tunnustanut koko hallintoakaan.

Pileckin hautapaikka on tuntematon.

Witold Pilecki syntyi toukokuun 13. päivä 1901, Venäjän keisarikuntaan kuuluvassa Aunuksessa.

Ennen nyt luettavana olevaa - Vapaaehtoisena Auschwitziin - Vastarintaliikkeen soluttautujan uskomaton tarina-teosta - luin
Tuula Malin: Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa -teoksen.