Paras kotimainen kirja/kirjailija?

[Mortal]

Kyllä tuossa Päätalon siirtymisessä Tampereelle oli melkoinen kynnys myös lukijalle. Jotenkin tuntui hyvän aikaa, että siinä riuhtaistiin irti koko pohja hienoine hahmoineen Iijoki-sarjalta.

Mutta kyllä siellä hienoja kirjoja on myös Tampereen aikaisista Päätaloista. Etenkin Jaulin metsätyökeskuksen rakentamisesta kertova kirja ja Vesilahden reissut mahtavine Alver Turkkeineen ovat hienoa luettavaa.

Päätalon ystäville suosittelen kirjaston kautta hankkimaan käsiinsä Jussi Lainion:Pohjolan elinkautisia. Kirja, jota Kalle luki isälleen ja muille metsätyömiehille Kummun Patruunan tuvassa.

Hienoja tarinoita 1920-30 lukujen Suomesta.

 

[Solomon]

Äkkiseltään heittäisin, että Timo K. Mukka ja Maa on syntinen laulu, jota ei arvostettu Pellossa, mutta myöhemmin maailmalla sitäkin enemmän. Joku Veijo Meren tuotoksista, esimerkiksi Manillaköysi, passaisi myös.

Täytyy tunnustaa etten ole koskaan ymmärtänyt sitä miksi Aleksis Kivi on nostettu jalustalle. Seitsemän veljestä nyt ei minusta kovinkaan kummoinen tekele ole - ei iskenyt minuun vaikka kuinka olen koettanut löytää siitä kirjallisia hienouksia. Örisevää joukkoa...

Seitsemästä veljeksestä täytyy muistaa se, että teos on käytännössä suomenkielisen romaanikirjallisuuden alkupiste. Täten sen kanonisoinnin taustalla piilee enemmän historiallisia ja nostalgisia tekijöitä kuin jälkikäteen erityisiksi koettuja taiteellisia ansioita, joskin minusta niitäkin teoksessa on.

Ihan ensimmäiseksi tulee mieleen Kiven useasti viljelemä sadattelun kielikuva "Istu ja pala!". Se on vuosien jälkeenkin minusta täysin hillitön.

 

[banaaninviljelijä]

Ei mitään liian korkealentoista. Kaksi kirjailijaa on minulle aika samalla linjalla paremmuutta en osaa näin suoralta kädeltä ratkaista: Arto Paasilinna ja Kalle Isokallio.

 

[Luke]

@Reverent
Vaihdetaan ketjua, ettei mene ihan sivuraiteille. Et pyytänyt vinkkejä, mutta minä kohteliaana yksilönä tarjoan kuitenkin verrattomia lukusuosituksiani kotimaisen rikoskirjallisuuden saralta.

Arttu Tuominen: Hyvää menoa Porissa. Vahva suositus.

Tuomas Lius: Hyvää menoa, mutta Pohjois-Karjalan suunnalla. Sana ja lause hallussa. Haka-sarja kannattaa kahlata läpi.

Tapani Bagge: Hämeenlinna noir -sarjan kirjat, jotka yllättäen sijoittuvat Hämeenlinnaan. Vähän kieli poskessa mennään, mutta hyvin mennäänkin.

 

[Reverent]

@Reverent
Vaihdetaan ketjua, ettei mene ihan sivuraiteille. Et pyytänyt vinkkejä, mutta minä kohteliaana yksilönä tarjoan kuitenkin verrattomia lukusuosituksiani kotimaisen rikoskirjallisuuden saralta.

Artti Tuominen: Hyvää menoa Porissa. Vahva suositus.

Tuomas Lius: Hyvää menoa, mutta Pohjois-Karjalan suunnalla. Sana ja lause hallussa. Haka-sarja kannattaa kahlata läpi.

Tapani Bagge: Hämeenlinna noir -sarjan kirjat, jotka yllättäen sijoittuvat Hämeenlinnaan. Vähän kieli poskessa mennään, mutta hyvin mennäänkin.

Mua noissa Vareksissa kiinnostaa lähinnä paikallisuus, huumori ja vähän ehkä sekin, että tunnen kirjailijan jollain tasolla. Todellisuuden kanssa noilla ei niin hirveesti muuta tekemistä oo ku paikalliset mestat. Sipilöissä, Joensuissa ja Jokisissa sen sijaan ollaan tod.näk. melko lähellä oikeaa poliisin työtä.

Kiitos kuitenkin suosituksista, aion tutustua.

 

[Johnny B. Goode]

Äärimmäisen harvoin tulee kyllä kotimaista luettua ja vielä vähemmän fiktiota, mutta kyllähän tässä nousee yksi nimi yli muiden, eli tuo Kainuun kynämies, Veikko Huovinen. Veitikka ja Joe-Setä ovat aivan mahtavia opuksia. Suosittelen ehdottomasti jos on tässä kohtaa aukko sivistyksessä.

 

[Eddie]

Paras suomalaisen kirjailijan kirjoittama kirja, jonka olen lukenut on Juha Hurmeen Niemi. Kerrassan mainiota luettavaa. Niemihän tarkoittaa käytännössä eteläistä/läntistä Suomea, joka ei sitä kuitenkaan aikojen alussa vielä ollut.

Olen karsastanut aika paljon suomalaisia teoksia, joskin historiallisista teoksista on löytynyt jotain oikeinkin mukavaa eli 1800-luvulle ja sitä vanhempaan aikaan sijoittuvat kirjat. Uusimmillaan maailmansotien aika.

Kuuntelin hiljattain Waltarin Sinuhea tunnin alusta, enkä koukuttunut. Jatkanen joskus, mutta toistaiseksi ei ollut yhtään mitään tartuntapintaa. Toiseksi valitsin Karvajalan, joka vaikutti paljon kiinnostavammalta. Ollaanhan siinä Suomen 1500-luvulla, joka on itselleni otollisempi maaperä kuin muinainen Egypti. Ei tämäkään vielä ihan lähtenyt, mutta jatkan kyllä.

Dekkareiden ystävänä olen totaalisesti karsastanut suomalaisia dekkareita. Minulle on vain jotenkin uskottavampaa, että tapahtumia on "skogbergissä" kuin että ne olisivatkin "Metsävuorella". Ei sillä, että tarinan uskottavuudella aina hirveästi olisi merkitystä. Miehet, jotka muistavat podcastissa käsiteltiin suomalaisia dekkareita ja sen pohjalta yritin summassa Remestä ja Mäkeä. Remes oli yhden kirjan testissä kiinnostavampi, mutta ei se nyt sekään lähtenyt, vaikka oli Usan ja Venäjän presidenttiä, sekä CIA:ta, FBI:tä ja FSB:tä.. ja mitä lie.. tai ehkä juuri siksi. Mäen joku Vares kirja ei lähtenyt vähääkään alusta. Väkisin kuunteluksi meni. Ehkä olen liian ankara, tiedän sen. Mutta minä nyt kuitenkin toistaiseksi vielä pysyttelen Nesboissa, Ahnemissa, Nesserissä, Sigurdardottirissa, Fjellenissä jne...

 

[Beltran]

Kuluneen kesän aikana olen tutustunut itselleni uusiin suomalaisiin dekkareihin: Arttu Tuominen, Mikko Porvali sekä Max Seeck. Suositeltavia kaikki kolme, eivät järjestä lukijalle pettymystä, näin tohdin arvioida. Kuitenkin tuosta kolmikosta suosikkini ylitse muiden on ehdottomasti Max Seeck. Omalta osaltani Seeck kelpaa vastaukseksi ketjun otsikon kysymykseen kirjailijan osalta.

Tällaista ketjua ei liene ei-suomalaisille kirjailijoille/kirjoille?

 

[lemponen]

Arttu Tuominen: Hyvää menoa Porissa. Vahva suositus.

Kuluneen kesän aikana olen tutustunut itselleni uusiin suomalaisiin dekkareihin: Arttu Tuominen

Luin pokkarina tuon Tuomisen Verivelka kirjan keväällä, ja ilokseni huomasin nyt Tuomiselta ilmestyneen Hyvitys nimisen jatko-osan! Verivelka oli toisaalta ennalta-arvattava, mutta toisaalta siinä mennäänkin yllättäen aika täysillä päin katastrofia. Verivelka jää tilanteeseen, jossa alkaa jo odottamaan jatko-osaan. Käsittääkseni Tuominen kutoo kakkososaan kuitenkin vieläkin karmeampaa katastrofia. Mun on pakko pistää Hyvitys kirjaston varauslistalle, sen verran mielenkiintoiselta kirjan kuvaus vaikutti.

Timo Sandbergin Erkki Heittola sarjaa olen lueskellut tässä vuosien ajan aina silloin tällöin, ikäänkuin välipaloina, kun muutakaan ns. "parempaa" luettavaa ole yöpöydällä. Nyt kun olen jo kirjasarjan viimeisissä osissa, niin tuli mieleen, että ay-piireistä saisi potentiaalisen salaliittoteeman tai -tahon mm. kotimaisiinkin dekkareihin. Hiukan ohuesti nyt Sandberg kyseistä teemaa käsitteleekin, vaikka potentiaalia olisikin. Itsellä yöpöydällä nyt Sandbergin Heittola sarjan Yövieras kirja.