Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Ilmari Ahde]

Andrew Blackwell: Aurinkoloma Tšernobylissä
Ostin tämän kirjan Prisman alelaarista koska ajattelin että voisi olla mielenkiintoinen. Eikä oletus pettänyt. Kyseessä on siis tyyppi joka päättää matkailla seuduilla jotka ovat saastuneita tai muuten vain tuhottuja... Hiekkaöljykentät, Intian saastuneet joet, Amazonin sademetsien tuho ja jätepyörre meressä yms. Nuo aiheet kiinnosti muutenkin ja tässä kirjassa niihin oli pureuduttu varsin kansanomaisesti ja kiinnostavasti... Silti tiedettä unohtamatta. Ihan kiva pläjäys tietoa.

Piti jo mainitakkin tästä, mutta unohtui. Tattista vaan vinkistä. Tämä menee lukuun kunhan saan noi muut pois alta.

Olin vikkelämpi, vaikkei me saman kirjaston kirjoista taistellakaan. Johnny muistaakseni nostatti pahaa verta kaukana kosken toisella puolen, siellä missä ratikkakiskoja ei vielä ole.

 

[Baikonur]

- Timo Kalevi Forss: Gösta Sundqvist Leevi and the Leavingsin dynamo. Tätä kirjaa lukiessa alkoivat Göstan laulut soimaan päässä samoin kuin Koe-eläinpuiston hahmojen äänet.

Tämä tuli luettua keväällä. Pidin myös kovasti ja täydensi mukavasti G. Sundqvistista aiemmin kirjoitettuja kirjoja.

Loiri. Yllätyksekseni huomasin, ettei se ollutkaan pelkkää mälleihin liukastelua kuten lehdet ja arvostelut antoivat ymmärtää. Tuskin oli yhtä seksikohtausta sataa sivua kohti.

Juu, oli siinä paljon muutakin. Paljon on mahtunut Loirin elämään, käsittämättömän paljon. Kohtalaisen harvinainen monilahjakkuus ja arvostus Loiria kohtaan tuon kirjan lukemisen jälkeen nousi entisestään -jos mahdollista- vielä pykälän lisää.

 

[Aamupala]

Tuli kesällä jatkettua fantasia/scifi-linjalla. Alla viimeksi luetuti:

Evan Winter Rage of Dragons 9,5/10
Brandon Sanderson The Way of Kings 8,5
Patrick Rothfuss The Wise Man's Fear 9
C.F. Iggulden The Sword Saint 9,5
Mark Lawrence The Girl and the Stars 6,5 (Meni huonosti kirjoitetun YA:n puolella ja hahmotkin olivat aika heikkoja)
Liu Cixin Synkkä metsä 10 (Omasta mielestä parempi kuin ensimmäinen osa)

Seuraavaksi kirjahyllystä löytyy Robin Hobbin Farseer-trilogian kaksi viimeistä osaa ja kirjastossa jonossa Sandersonia ja Joe Abercrombieta.

 

[Wiljami]

Tuli kesällä jatkettua fantasia/scifi-linjalla. Alla viimeksi luetuti:

Evan Winter Rage of Dragons 9,5/10
Brandon Sanderson The Way of Kings 8,5
Patrick Rothfuss The Wise Man's Fear 9
C.F. Iggulden The Sword Saint 9,5
Mark Lawrence The Girl and the Stars 6,5 (Meni huonosti kirjoitetun YA:n puolella ja hahmotkin olivat aika heikkoja)
Liu Cixin Synkkä metsä 10 (Omasta mielestä parempi kuin ensimmäinen osa)

Seuraavaksi kirjahyllystä löytyy Robin Hobbin Farseer-trilogian kaksi viimeistä osaa ja kirjastossa jonossa Sandersonia ja Joe Abercrombieta.

Mitenkäs Iggulden onnistui fantasiakirjailijana? Itseä on suorastaan vituttanut kun paikalliskirjastosta löytyy kyllä puolenkymmentä kappaletta sarjansa toista osaa, muttei ole ainakaan pariin kuukauteen näkynyt yhtään ykkösosaa. Jotenkin kehnot valikoimat kyllä Suomen Ateenan (tässä olen hieman sarkastinen, täällä on ihmeellisiä puutteita tuossa suhteessa, samoin kuin "liikuntapääkaupunki"-teemalla operoinnin kanssa kun huomioi miten kuppaisesti on niitä liikuntapaikkoja jos et satu olemaan seuran jäsen tai yliopistolainen kuten nyt onneksi itse olen) kirjastoissa ylipäätään että varmaan pitäisi hakea Mikkelistä lainaan nuokin jos oikeasti haluan lukea.

Hobbin viimeinen trilogian loppuratkaisu oli tavallaan ennalta-arvattava, mutta ihan hyvin se mielestäni paketoi sarjan. Eikä siinä sorruttu samanlaisiin deus ex machinae -juonenkäänteisiin kuin etenkin Rain wilds -trilogiassa, vaikka riski olikin olemassa.

Itse hain Hobbien vieroitustilojen hoitoon (googlaamalla "similar to robin hobb") Guy Gavriel Kayn Tiganan ja ensimmäisen kirjan puoliväliin asti on ainakin kantanut lento todella hyvin. Hienosti avautunut historia ja näennäisen irrallisten hahmojen yhteydet vaikka selkeästi kaikkia hahmoja ei ole vielä edes näyttämöllä käytetty. Ja on tuossa sitä alkuperäisen Kings assassinin synkkyyttä reilusti, mitä oikeastaan hainkin.

 

[Aamupala]

Mitenkäs Iggulden onnistui fantasiakirjailijana? Itseä on suorastaan vituttanut kun paikalliskirjastosta löytyy kyllä puolenkymmentä kappaletta sarjansa toista osaa, muttei ole ainakaan pariin kuukauteen näkynyt yhtään ykkösosaa. Jotenkin kehnot valikoimat kyllä Suomen Ateenan (tässä olen hieman sarkastinen, täällä on ihmeellisiä puutteita tuossa suhteessa, samoin kuin "liikuntapääkaupunki"-teemalla operoinnin kanssa kun huomioi miten kuppaisesti on niitä liikuntapaikkoja jos et satu olemaan seuran jäsen tai yliopistolainen kuten nyt onneksi itse olen) kirjastoissa ylipäätään että varmaan pitäisi hakea Mikkelistä lainaan nuokin jos oikeasti haluan lukea.

Hobbin viimeinen trilogian loppuratkaisu oli tavallaan ennalta-arvattava, mutta ihan hyvin se mielestäni paketoi sarjan. Eikä siinä sorruttu samanlaisiin deus ex machinae -juonenkäänteisiin kuin etenkin Rain wilds -trilogiassa, vaikka riski olikin olemassa.

Itse hain Hobbien vieroitustilojen hoitoon (googlaamalla "similar to robin hobb") Guy Gavriel Kayn Tiganan ja ensimmäisen kirjan puoliväliin asti on ainakin kantanut lento todella hyvin. Hienosti avautunut historia ja näennäisen irrallisten hahmojen yhteydet vaikka selkeästi kaikkia hahmoja ei ole vielä edes näyttämöllä käytetty. Ja on tuossa sitä alkuperäisen Kings assassinin synkkyyttä reilusti, mitä oikeastaan hainkin.

Igguldenilta olen lukenut melkein kaikki teokset ja tämä fantasiatrilogia ei ehkä mennyt ihan kärkeen. Valloittaja-sarja on ollut kokonaisuutena oma lemppari.

En muista tarkalleen fiiliksiä Darienista ja Shiangista. Darienia lukiessa huomasi, että puhtaan fiktion kirjoittaminen ei ole vielä täysin hallussa ja täten muistaakseni juonen eteneminen tökki omaan makuun. Shiangissa hommat eteni ehkä luontevammin, mutta liian hitaasti. Viimeinen osa olikin todella mukaansa tempaava ja taistelukohtauksia oli sopivasti ja ne igguldenmaisesti erittäin hyvin kirjoitettu. Kokonaisuutena jäi hieman sellainen kuva, että trilogia pistettiin väkisin pakettiin, vaikka juonikuviot aika hyvin käsiteltiinkin. Suosittelen kuitenkin, jos Iggulden muuten maistuu ja yksittäisenä kirjana The Sword Saint on minulle top 5 Igguldenilta.

 

[Iisoppi]

Liza Marklundin Helmifarmi on nyt menossa. Kirjasta tekee mielenkiintoisen se että tapahtumapaikkana on Cookin saarien pieni (atolli)saari jossa toimeentuloa saadaan lähinnä helmien viljelystä. Kyllä se elämä siellä päin maailmaa on kovin erilaista. Kirja alkaa sillä että saaren lähelle haaksirikkoutuu purjevene jossa oli yksi matkalainen (vähän niinkuin salaperäinen). Juoni on mielestäni vähän kökkö mutta tapahtumapaikka ja siihen liittyvä varsin tarkka ajan ja miljöön kuvaus pitää kiinnostuksen yllä.

 

[Ilmari Ahde]

Kunhan saan luettua tämän, Patrik Svensson: Ankeriaan testamentti: Pojasta, isästä ja maailman arvoituksellisemmasta kalasta

Siirryn tähän, Jon Latimer: Luoteja ja pajunköyttä - Harhautus sodankäynnissä
Hieman kepeämpää sotakirjallisuutta. Sota on siitä kiva laji, että siinä saa narrata vastustajaa.

 

[U2]

Reijo Mäen Soopeli on edelleen kesken. Että on raskas kirja luettavakai. Varmaan huonoin Vares ikinä.

 

[SOF1969]

Nyt on kesken tuore Saku-Pekka Sundelinin "Brittifutis". Reilu puolet luettuna, erittäin suositeltava aiheesta kiinnostuneille. Sundelinhan on ihan kärkitoimittajia aiheen ympärillä. Toki Johanna Nordling on itselle ainakin ykkönen.

 

[Valapatto]

Lukaisin Pekka Hyytin esikoisromaanin nimeltä Tummat pilvet eilisen. Vähän epätasaista ja paikoin aika ohuttakin dekkarimenoa, mutta hyvät puolet voittivat tässä kyllä huonot. Kirja on nopealukuinen ja melko koukuttavakin. Jos historiallinen meno (kirja sijoittuu noin vuoteen 1930) ja etenkin sen ajan Tampere kiinnostavat, niin suosittelen. Ajankuva oli hyvää ja tutuista paikoista oli kiva lukea. Vähän asioita on päälleliimattukin ja henkilöitäkin on vähän liikaa (suurin osa näistä kuvataan ulkoisesti, mutta hahmona jäävät kovin ohuiksi), mutta kuten sanottua tarina ja ajankohta on mielenkiintoinen. Jatkoa on luvassa ja kyllä sitä ihan mielenkiinnolla odottaa.

 

[Ilmari Ahde]

Ben Macintyre: Vakooja ja petturi

Tositarina KGB agentista Oleg Gordijevskistä. Kyllä tätä voi suositella kaikille jota kiinnostaa kylmän sodan aikainen vakoojameno idän ja lännen välillä.

Hintavinkki: Elisan e-kirjakaupassa tarjouksessa 5,90€, tänään loppuu tarjous. Kipinkapin menen paikalle.

 

[ms.qvist]

Kas, olin jo unohtanut, että täällä on tällainenkin ketju.

Tällä hetkellä yöpyödällä on luettavana teos, joka kertoo puolalaisesta ratsuväenupseerista - Witold Pileckistä, joka (vänrikkinä) ilmoittautui vapaaehtoiseksi hengenvaaralliseen tehtävään, kohteena oli tietojen kerääminen saksalaisten vastikää avaamasta Auschwitzin keskitysleiristä. Pilecki oli leirillä kolme vuotta, kunnes pakeni leiriltä 1943. Pakonsa jälkeen Pilecki toimi Puolan Kotiarmeijan (Armia Krajowa) tiedustelijana osallistuen myös Varsovan kansannousuun 1944.

Vuonna 1945 Pilecki kirjoitti laajan selonteon kokemastaan Auschwitzissa, tämä raportti pysyi piilossa vuosikymmenten ajan, kunnes v. 2012 se julkaistiin. Leirillä ollessaan Pilecki laati lyhyitä raportteja näkemästään ja kokemastaan, joita salakuljetettiin leiriltä (ja niiden sisältämää tietoa päätyi myös liittoutuneiden haltuun).

Puolan kommunistihallinnon agenttien onnistui vangita Pileckin 8. toukokuuta 1947. Vangittua Pileckiä kidutettiin toistuvasti ennen näytösoikeudenkäyntiä, joka järjestettiin 3. maaliskuuta 1948. Tuolloin kapteeni Witold Pilecki teloitettiin yhdessä kolmen toverinsa kanssa ampumalla 25. toukokuuta 1948 pahamaineisessa Mokotów’n vankilassa Varsovassa. Pilecki ei tunnustanut syyllistyneensä yhteenkään rikokseen, josta Puolan kommunistihallinto häntä syytti. Eipä hän tunnustanut koko hallintoakaan.

Pileckin hautapaikka on tuntematon.

Witold Pilecki syntyi toukokuun 13. päivä 1901, Venäjän keisarikuntaan kuuluvassa Aunuksessa.

Ennen nyt luettavana olevaa - Vapaaehtoisena Auschwitziin - Vastarintaliikkeen soluttautujan uskomaton tarina-teosta - luin
Tuula Malin: Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa -teoksen.

 

[Johnny B. Goode]

Tällä hetkellä yöpyödällä on luettavana teos, joka kertoo puolalaisesta ratsuväenupseerista - Witold Pileckistä, joka (vänrikkinä) ilmoittautui vapaaehtoiseksi hengenvaaralliseen tehtävään, kohteena oli tietojen kerääminen saksalaisten vastikää avaamasta Auschwitzin keskitysleiristä. Pilecki oli leirillä kolme vuotta, kunnes pakeni leiriltä 1943. Pakonsa jälkeen Pilecki toimi Puolan Kotiarmeijan (Armia Krajowa) tiedustelijana osallistuen myös Varsovan kansannousuun 1944.

Vuonna 1945 Pilecki kirjoitti laajan selonteon kokemastaan Auschwitzissa, tämä raportti pysyi piilossa vuosikymmenten ajan, kunnes v. 2012 se julkaistiin. Leirillä ollessaan Pilecki laati lyhyitä raportteja näkemästään ja kokemastaan, joita salakuljetettiin leiriltä (ja niiden sisältämää tietoa päätyi myös liittoutuneiden haltuun).

Puolan kommunistihallinnon agenttien onnistui vangita Pileckin 8. toukokuuta 1947. Vangittua Pileckiä kidutettiin toistuvasti ennen näytösoikeudenkäyntiä, joka järjestettiin 3. maaliskuuta 1948. Tuolloin kapteeni Witold Pilecki teloitettiin yhdessä kolmen toverinsa kanssa ampumalla 25. toukokuuta 1948 pahamaineisessa Mokotów’n vankilassa Varsovassa. Pilecki ei tunnustanut syyllistyneensä yhteenkään rikokseen, josta Puolan kommunistihallinto häntä syytti. Eipä hän tunnustanut koko hallintoakaan.

Pileckin hautapaikka on tuntematon.

Witold Pilecki syntyi toukokuun 13. päivä 1901, Venäjän keisarikuntaan kuuluvassa Aunuksessa.

Viime kesänä luin myös samaisen teoksen. Suosittelen kaikille vaikkei aihepiiri tuntuisikaan kiinnostavalta. Iso hatunnosto kyllä Witoldille. Kaveri oli harvinaisen hyvässä asemassa ja olisi luultavasti päässyt pakenemaan juutalaisvainoja. Mitä tekee Pilecki? Hankkiuu tahallaan "vahingossa" pidätetyksi ja hankkiutuu Auschwitziin. Liittyy siellä vastarintaliikkeeseen. Hankkii henkensä kaupalla tietoja leirin touhuista jäämättä kiinni. Pakenee Auschwitzista jäämättä kiinni. Palkinnoksi vaivannäöstään saa tovereineen kuulan kalloonsa kotimaansa hallituksen toimesta. Ei oo reiluu, vois joku todeta.

 

[Ilmari Ahde]

@ms.qvist Tämä on palstan paras ketju.

Hep ja käsi ylös Pileckin kylmäävälle tarinalle, kirjanpitoni mukaan viime vuonna luettu ja merkintöjen mukaan teki vaikutuksen. Jos jostain voi sanoa, että nyt on kova jätkä, niin Witold oli ihan vitun kova jätkä. Vaikka siellä hirveydessä moni asia tuhoutui ja toiminta oli karmivaa, huumorin kukka ei lakastunut.

 

[Toejoen Veikko]

Luennassa Marjo Liukkosen tietokirja "Teloitusjonossa - Hennalan miesvankien kohtalot 1918-1919".
Melko laaja lähdeaineisto ja leiriltä selvinneiden vankien kertomuksia käynyt hyvin läpi ja lainauksia on viljalti. Jonkinasteisena puutteena näkisin kuitenkin, että tietty kriittinen ote puuttuu. Asenne paistaa läpi, mutta ei niin vahvasti, että lukukokemus kävisi vastenmieliseksi tai tekisi mieli lopettaa. Ehkä olisi kuitenkin voinut valita muutaman päähenkilön ja ruotia heidän tarinansa ja tekonsa.

 

[Johnny B. Goode]

Ajatus on muhinut jo pidemmän aikaa ja nyt olen päättänyt tehdä poikkeuksen. Eli kun nykyinen kirjastosta lainassa oleva tietokirjanippu tulee luettua, palaan poikkeuksellisesti jo kertaalleen luettuun. Eli Jonathan Littellin Hyväntahtoiset olisi teos. Viimeksi luin lähinnä sen nostattaman kohun takia joskus 10v. sitten. Jos nyt lukisi syvemmin.

 

[Evil]

James Lee Burken dekkarit menossa, nyt taitaa olla kesken Pimeän hehku. Pidän lajityypistä, pidän miljööstä johon herran kirjat sijoittuvat. Eli siis New Orleans ja nämä Louisianan rämeet, kiehtovaa aluetta ja Burken kerronta tuo kaiken ihan kuvina eteen. Tietokirjapuolella olen viimeksi syventynyt Led Zeppeliniin ja 1600-luvun purjelaivoihin.

 

[Iisoppi]

Camilla Läckberg: Hopeasiivet
Kirja on kyllä hyvin vahvasti feministinen. Se jopa ärsytti ja rasitti. Miehet oli tyhmiä kusipäitä, manipuloivia paskoja ja lähinnä täysin moraalittomia. Naiset taas oli fiksuja, osaavia, moraalisia ja toisilleen solidaarisia. Ja kun naiset eivät olleet toisilleen solidaarisia niin se johtui siitä että miehet kiristi heitä. Ja lopussa kiitos seisoi kun naiset sai nöyryyttää miehiä. Ihan koko kirjaa en edes kyennyt lukemaan koska viesti oli niin selvän feministinen että alkoi ärsyttää. Luin alusta ja lopusta että juoni selvisi. Vaikka olihan se selvillä alusta saakka... Naiset voittaa.

 

[Surukuku]

Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta
Kirja kertoo erään mielisairaalaan suljetun naisen tarinan. Kipinä kirjaan syttyi Seilin saarelle kätkettyjen pikkuisten pullojen sisältä löydetyistä teksteistä, jotka potilas, ko. nainen, on kirjoittanut.
Kirjan kirjoittaja on vaimoni serkku ja pari vuotta sitten tavatessamme, hän kertoi tästä, ihan sattumalta löytämästään aineistosta, ja aikeistaan kirjoittaa siitä kirjaa. Pakkohan tämä kirja oli sitten hankkia, kun ilmestyi myyntiin n. pari viikkoa sitten. Kerrontatyyli on sujuvaa ja mukaansatempaavaa ja ote aiheeseen humaani - tylyä lähihistoriaa valaiseva lukukokemus.

 

[Patarouva]

Joanne Harris: Sinisilmä

Tarina eteni blogikirjoituksina. Oli vaikea tietää, mikä oli kulloinkin ns. totta ja mikä teoksen hahmojen kirjoittamaa fiktiota. Kirjan loppuessa tuli aika monta versiota mieleen, mitä tapahtui ja kenelle tapahtui. Ihan ok kirja, jonka voisin lukea toiseen kertaankin.


Niklas Natt och Dag: 1793

@Wiljami @Eddie

Olin lukenut jotain kirjaan liittyen aikaisemmin, mutta arvostelunne innostivat lukemaan sen heti, kun mahdollista. Kiitos vinkeistä.

Loistava kirja! Synkeä romaani, jossa on niin paljon muitakin sävyjä.

Mukavan lisämausteen toivat hetkelliset yhteydet Ranskan vallankumouksen tapahtumiin ja vaikutuksiin, kun Milja Kauniston kirjat olivat tuoreina mielessä.

 

[Wiljami]

...
Niklas Natt och Dag: 1793

@Wiljami @Eddie

Olin lukenut jotain kirjaan liittyen aikaisemmin, mutta arvostelunne innostivat lukemaan sen heti, kun mahdollista. Kiitos vinkeistä.

Loistava kirja! Synkeä romaani, jossa on niin paljon muitakin sävyjä.

Mukavan lisämausteen toivat hetkelliset yhteydet Ranskan vallankumouksen tapahtumiin ja vaikutuksiin, kun Milja Kauniston kirjat olivat tuoreina mielessä.

No niin, sitten ei kun 1794:n kimppuun. Siinäkin tulee mielenkiintoista tarttumapintaa historiallisiin asioihin, tällä kertaa semmoiseen mikä ei ainakaan itselleni niin tiedossa ollut. Ja synkkää todellakin on vaikka välillä käydään ihan Karibialla asti.

 

[Eddie]

Camilla Läckberg: Hopeasiivet
Kirja on kyllä hyvin vahvasti feministinen. Se jopa ärsytti ja rasitti. Miehet oli tyhmiä kusipäitä, manipuloivia paskoja ja lähinnä täysin moraalittomia. Naiset taas oli fiksuja, osaavia, moraalisia ja toisilleen solidaarisia. Ja kun naiset eivät olleet toisilleen solidaarisia niin se johtui siitä että miehet kiristi heitä. Ja lopussa kiitos seisoi kun naiset sai nöyryyttää miehiä. Ihan koko kirjaa en edes kyennyt lukemaan koska viesti oli niin selvän feministinen että alkoi ärsyttää. Luin alusta ja lopusta että juoni selvisi. Vaikka olihan se selvillä alusta saakka... Naiset voittaa.

Tämä Läckberg on mielestäni täysin kadottanut tatsin (omaan makuuni. Kuten tuossa ylläkin käy selväksi, pidän vähän raadollisemmasta kirjoitustyylistä.). Fjällbacka sarja oli alkuun mielestäni erittäin hyvä. Jossain kohtaa alkoi muuttumaan aivan liian maailmaa syleileväksi lässyn lässyksi. Lukija päästetään aivan liian helpolla. Tämä uusi sarja on myös ihan huttua. Fayen jätin kesken. En tiedä, onko menestys noussut jotenkin hattuun ja pelailee varman päälle näillä nykyteoksillaan, ettei vaan ole liian häijy. Lisäksi muistetaan alleviivata, että ei ole ainakaan rasisti jne..

 

[Iisoppi]

Nyt on pätkittäin luettavana Kiehtovat linnat Suomessa ja muualla Euroopassa. Se on sellainen kirja että välillä luen kirjoittukset linnasta tai parista ja sitten kirja taas lepää jonkin aikaa kunnes taas tulee linnat mieleen ja luen vähän. Kohta pitäisi kirjakin palauttaa kirjastoon joten loppukiri olisi paikallaan.

 

[Evil]

Edelleen vedetään fiktiopuolella James Lee Burkea. Lisäksi työn alla pari A.W.Yrjänän runokirjaa, Lamppu Laamasen Tavastia-opus sekä Antony Beevorin Normandian maihinnousua käsittelevä tiiliskivi.

 

[Wiljami]

Guy Gavriel Kayn Tigana tuli luettua läpi ja hyvää renesanssidystopiafantasiaa oli. Harmi ettei kirjailijalta ole tainnut kauheammin ilmestyä (ainakaan siten että lähikirjastosta löytyisi) teoksia, tuo äskettäin luettu oli julkaistu 90-luvun alussa. Sitä edeltävä Fionavarin kuvakudos (80-luvun alusta) löytyisi sentään, varmaan jossain vaiheessa haettava lainaan.

Lähikirjastosta löytyi vihdoin Igguldenin Suolan valtakunnasta myös ensimmäinen osa, niin aloitin nyt sen tarinan. Nopealukuisempaa kuin Igguldenin historialliset draamat, tosin voi johtua siitäkin kun niitä lukiessa tuli sivistettyä samalla itseään ja wikipedioitua jokainen uusi henkilöhahmo mitä kirjoissa tuli vastaan. Ihan hyviä hahmoja tuo Iggulden osaa kyllä taikoa tyhjästä ilmastakin. Itse tarinan suhteen vielä vähän siinä kinthaalla että onko hyvä vai ei, mutta eipä ole kirjakaan vielä kuin hätäiseen puolessavälissä ja alkuasetelmia vasta laitellaan.