No voihan jumpu. En osaa sanoa, kun en kuuntele radiota. Jos henkilö puhui tulevasta Vendée Globe -maailmanympäripurjehduksesta, niin sitten on hyvin todennäköisesti siihen osallistuva Ari Huusela. Muuten on mahdollisesti Tapio Lehtinen.@Alamummo Onkohan tämä sama henkilö kun oli tässä hetki sitten Yle Puheella haastattelussa. Tullut viime aikoina useampaankin kertaan ulos eetteristä ja sopivasti päässyt kuuntelemaan pätkiä sieltä täältä. Oli hyvää juttua purjehduksesta ja sen vaatimuksista. Täytyneekin katsastaa tuo kirja.
Sain juuri luettua Yksin seitsemällä merellä. Kirja kertoo Tapio Lehtisen yksinpurjehduksesta Asteria-veneellä Golden Globe Race 2018:ssa.
Tykkäsin. Tapio on syvästi ajatteleva ja sympaattinen ihminen ja oli mukava lukea paitsi hänen pohdintaansa myös purjehduskuvauksia ja kilpailusta maailman ympäri, jossa Tyynen meren eteläosissa lähimmät ihmiset olivat 400 km päässä - yläpuolella Avaruusasemalla.
Tulivat purjehdusajat mieleen omasta historiasta vuodelta kilpi ja miekka.
Erikoinen tapaus. Laitoin eilen varauksen 1794:ään ja ajattelin että olkoon siellä ja lukee joskus syksymmällä. Ilmeisesti olin kuitenkin ainoita ketkä ovat osanneet valita varausoptioksi ettei varaa ainoastaan pääkirjastolta, vaan mistä tahansa Keskikirjastojen pisteestä kun tänään tulikin ilmoitus että kirja on noudettavissa. Siis kirja jonka varausjonossa olin sijalla 21.Jaa Niklas Natt och Dag (upea nimi, upea suku) on päässyt seuraavaan vuoteen saagassaan. Ensimmäinen osa oli nautinnollinen (toki helvetin synkkä) niin pitääpä katsoa milloin tuo 1794 ilmestyy paikalliseen kirjastoon.
edit. näköjään ainoastaan 20 varausta kaupunginkirjastolla tuosta. Pitääpä selvittää saako sivukirjastoista tilattua kun niissä näköjään teosta olisi saatavilla. Tai vaihtoehtoisesti kävisi ensi viikolla kesäretkellä jossain syrjäkylillä.
Seppo Jokinen: Pisara veressä
Kyllähän tuo oli taattua Jokisen laatua. Kerronta oli sujuvaa ja elämän makuista. Se kyllä tempaisi mukaansa eikä olisi millään halunnut laskea kirjaa pois. Henkilöhahmot olivat enimmäkseen tuttuja mutta uuttakin tuli mukaan eikä ihan kitkattomasti. Komisarion rakkaushuolet jatkuivat. Suosittelen lukemaan jos suomalainen dekkari (ja Tampere) kiinnostaa.
Oli kyllä loistava kirja, jälleen. Ostin jo useita viikkoja sitten tuon, mutta kummasti vaan kesti aloittaa. Sit kun alkoi lukeen niin tempaisi saman päivän aikana kevyet 320 sivua. Jokinen kirjoittaa kyllä hienosti. Tosiaan helppoa luettavaa ja paikat kuvataan aika tarkasti. Tampere tulee kyllä hyvin tutuiksi noissa kirjoissa. Nyt oli kyllä vähän erilainen tapaus kun tutkittiin todella vanhaa tapausta. Hienosti oli vanhaa muistelua. Roolihahmot ovat kyllä hieman omalaatuisia.
Suosittelen kyllä kanssa lukemaan noita kirjoja. Mutta kannattaa ehdottomasti aloittaa ensimmäisestä. Siimamies -nimisestä kirjasta !
Mites tämä Jokinen? Ollaanko enemmän työympäristössä ja tiimin parissa, vai ihmissuhteissa ja Koskisen kyvyttömyydessä ymmärtää naisia? Viimeisimmistä Koskisista muistaakseni Vakaasti harkiten oli jo sen luokan saippuaoopperaa, että oikein vitutti. Rottasankari puolestaan askel takaisin oikeampaan suuntaan.
Olen noita lukenut ja olleet ihan mielenkiintoisia hyppäyksiä historiaan. Kun näin lahtelaisena monet paikat on ennestään tuttuja niin mukava sitten sijoittaa niitä historialliseen kontekstiin. Kyllä se vähän hämmentää kun välillä tuntuu ettei sillä rikostutkinnalla niin väliä kunhan poliisit ja syylliset on "oikean värisiä". Mutta se oli sitä aikaa...Onko kukaan tutustunut Timo Sandbergin Lahti-aiheisiin dekkareihin? Sijoittuvat 1920-luvun kupeeseen.
Olen noita lukenut ja olleet ihan mielenkiintoisia hyppäyksiä historiaan. Kun näin lahtelaisena monet paikat on ennestään tuttuja niin mukava sitten sijoittaa niitä historialliseen kontekstiin. Kyllä se vähän hämmentää kun välillä tuntuu ettei sillä rikostutkinnalla niin väliä kunhan poliisit ja syylliset on "oikean värisiä". Mutta se oli sitä aikaa...
Olen luullakseni lukenut kaikki noista, mikä on uusin? Suomalaistakin historiallista dekkaria on tullut luettua hyvällä halulla. Virpi Hämeen-Anttilalla on hyvä sarja Karl Axel Björkin tutkimuksia (viime vuonna ilmestynyt näköjään uusi teos jota en ole vielä lukenut) ja Mikko Porvalin Karelia noir -sarja alkaa samoin sisällissodan jälkeen. Vanhempaan aikaan sijoittuu Jyrki Heinon K-sarja (Kellari, Kello, Kelmit) mitä voin myös suositella melko varauksetta.Onko kukaan tutustunut Timo Sandbergin Lahti-aiheisiin dekkareihin? Sijoittuvat 1920-luvun kupeeseen. Nyt jonottelen uusinta.
...
Olen luullakseni lukenut kaikki noista, mikä on uusin? Suomalaistakin historiallista dekkaria on tullut luettua hyvällä halulla. Virpi Hämeen-Anttilalla on hyvä sarja Karl Axel Björkin tutkimuksia (viime vuonna ilmestynyt näköjään uusi teos jota en ole vielä lukenut) ja Mikko Porvalin Karelia noir -sarja alkaa samoin sisällissodan jälkeen. Vanhempaan aikaan sijoittuu Jyrki Heinon K-sarja (Kellari, Kello, Kelmit) mitä voin myös suositella melko varauksetta.
1794 tuli luettua ja (samoin kuin 1793:n tapauksessa) melko vauhdikkaasti. Reilu kaksi kunnon lukusessiota kun kyllähän tuossa halusi mahdollisimman nopeasti saada selville loppuratkaisun. Samaa tunnelmaa sarjan ensimmäisen kirjan kanssa, eli synkkää (ajoittain ehkä överinkin) oli meno. Hyvä kirja.
En ole suoranaisen yllättynyt että teos on jäänyt mummojen lukupiiriltä kesken, sen verran graafinen ja raflaava on ajoittain meno. Teos ei kuitenkaan mielestäni sorru sinänsä mässäilyyn, vaan touhujen kuvaukset sopivat kirjan yleiseen kulkuun hyvin. Tuossa aiemmin mainitsemani Jyrki Heinon sarja kuvaa suunnilleen samaa aikaa Suomen puolelta (joskin ainoastaan ensimmäisen kirjan osalta, muistaakseni ainakin kolmas oli jo 1800-luvun puolella, eli kirjojen väliin mahtui muutama vuosi), jos 1793 nappaa niin pistä tuon listasi jatkoksi myös Heinoa. Siitä sarjasta ensimmäinen osa taisi olla Kellari.Nyt kun kevät on mennyt ilman lukemista kirjastojen ollessa kiinni, niin on aika aktivoitua ja laitoinpa samantien 1973:n varaukseen. Nyt mennään ihan uudelle alueelle, sillä Ruotsin historia ei ole aiemmin juuri kiinnostanut. Pari nopeaa arvostelua luin äsken netistä, ja jos mummojen lukupiiri ei pystynyt lukemaan kirjaa loppuun niin tulkitsen sen vahvana suosituksena.
Viime kesänä mainitsit Shardlake-kirjasarjan, ja siitä tuli talvella ensimmäinen osa luettua, saas nähdä jatkanko sarjaa vai jäikö tuo ensimmäiseen osaan. Ihan ok oli, ei valittamista, mutta kiinnostavien kirjojen jono kasvaa sitä vauhtia että suattaapi jäädä nyt muiden jalkoihin, ainakin toistaiseksi.
...
Shardlake-sarjan ensimmäinen kirja oli (muistaakseni, sen lukemisesta on jo useampi vuosi) ehkä hieman hidastempoisempi verrattuna myöhempiin teoksiin. Kirjailija on myös onnistunut punomaan jatkoteoksissa ihan mielenkiintoista salaliittokudelmaa historiallisten henkilöiden ympärille useissa teoksissa. Ensimmäisessä kirjassa toki historiallinen konteksti oli mukana luostarilaitoksen lakkauttamisen muodossa, mutta myöhemmissä ollaan laajemmin kiinni ympäröivässä poliittisessa tilanteessa.
Tuskin noita Henrik 8:nnen ajan hoviherroja tietäisi jos ei niistä olisi asiakseen historian laitoksella lukenut. Itse olen ratkaissut ongelman siten että uuden nimen kohdalla haen henkilön wikipediasta ja lukaisen biografian. Samaa olen tehnyt myös mm. Igguldenin sarjojen kohdalla, vaikka toki siinä on spoilaamisen riski olemassa jos lukee jostakusta merkittävästä kirjan hahmosta että kuolee taistelussa x, mikä on kirjassa alkamaisillaan. Noissa tapauksissa luin varovasti pelkästään early life -osion (mikä järjestään wikin enkkuversiossa noista nimihenkilöistä löytyy) ja ehkä vanhemmista/suvusta tarkemmin.Kuinka tuttuja tuon ajan hallitsijoiden ja merkkihenkilöiden täytyy mielestäsi olla jotta tuosta saa mahdollisimman paljon irti? Täytyy myöntää että vaikka esim. Uhtred-sarja, joka sijoittuu kuningas Alfredin ja hänen jälkeläistensä aikaan, on suuri suosikkini, niin en ole parhaimmillani hallitsijoissa joiden nimi on etunimi+numero . Menevät helposti sekaisin, varsinkin kun keskiaikainen historia on enemmän tuttua fiktiivisistä kuin faktakirjoista. Tämä aina vähän mietityttää Eurooppaan sijoittuvissa historiallisissa romaaneissa, kun haluaa myös ymmärtää sen viitekehyksen missä tapahtumat ovat ja mitä silloin on oikeasti tapahtunut.
Markku Kanervan kirjaa aloittelen. Ans kattoo.