Olen luullakseni lukenut kaikki noista, mikä on uusin? Suomalaistakin historiallista dekkaria on tullut luettua hyvällä halulla. Virpi Hämeen-Anttilalla on hyvä sarja Karl Axel Björkin tutkimuksia (viime vuonna ilmestynyt näköjään uusi teos jota en ole vielä lukenut) ja Mikko Porvalin Karelia noir -sarja alkaa samoin sisällissodan jälkeen. Vanhempaan aikaan sijoittuu Jyrki Heinon K-sarja (Kellari, Kello, Kelmit) mitä voin myös suositella melko varauksetta.
1794 tuli luettua ja (samoin kuin 1793:n tapauksessa) melko vauhdikkaasti. Reilu kaksi kunnon lukusessiota kun kyllähän tuossa halusi mahdollisimman nopeasti saada selville loppuratkaisun. Samaa tunnelmaa sarjan ensimmäisen kirjan kanssa, eli synkkää (ajoittain ehkä överinkin) oli meno. Hyvä kirja.
En ole suoranaisen yllättynyt että teos on jäänyt mummojen lukupiiriltä kesken, sen verran graafinen ja raflaava on ajoittain meno. Teos ei kuitenkaan mielestäni sorru sinänsä mässäilyyn, vaan touhujen kuvaukset sopivat kirjan yleiseen kulkuun hyvin. Tuossa aiemmin mainitsemani Jyrki Heinon sarja kuvaa suunnilleen samaa aikaa Suomen puolelta (joskin ainoastaan ensimmäisen kirjan osalta, muistaakseni ainakin kolmas oli jo 1800-luvun puolella, eli kirjojen väliin mahtui muutama vuosi), jos 1793 nappaa niin pistä tuon listasi jatkoksi myös Heinoa. Siitä sarjasta ensimmäinen osa taisi olla Kellari.Nyt kun kevät on mennyt ilman lukemista kirjastojen ollessa kiinni, niin on aika aktivoitua ja laitoinpa samantien 1973:n varaukseen. Nyt mennään ihan uudelle alueelle, sillä Ruotsin historia ei ole aiemmin juuri kiinnostanut. Pari nopeaa arvostelua luin äsken netistä, ja jos mummojen lukupiiri ei pystynyt lukemaan kirjaa loppuun niin tulkitsen sen vahvana suosituksena.
Viime kesänä mainitsit Shardlake-kirjasarjan, ja siitä tuli talvella ensimmäinen osa luettua, saas nähdä jatkanko sarjaa vai jäikö tuo ensimmäiseen osaan. Ihan ok oli, ei valittamista, mutta kiinnostavien kirjojen jono kasvaa sitä vauhtia että suattaapi jäädä nyt muiden jalkoihin, ainakin toistaiseksi.
...
Shardlake-sarjan ensimmäinen kirja oli (muistaakseni, sen lukemisesta on jo useampi vuosi) ehkä hieman hidastempoisempi verrattuna myöhempiin teoksiin. Kirjailija on myös onnistunut punomaan jatkoteoksissa ihan mielenkiintoista salaliittokudelmaa historiallisten henkilöiden ympärille useissa teoksissa. Ensimmäisessä kirjassa toki historiallinen konteksti oli mukana luostarilaitoksen lakkauttamisen muodossa, mutta myöhemmissä ollaan laajemmin kiinni ympäröivässä poliittisessa tilanteessa.
Tuskin noita Henrik 8:nnen ajan hoviherroja tietäisi jos ei niistä olisi asiakseen historian laitoksella lukenut. Itse olen ratkaissut ongelman siten että uuden nimen kohdalla haen henkilön wikipediasta ja lukaisen biografian. Samaa olen tehnyt myös mm. Igguldenin sarjojen kohdalla, vaikka toki siinä on spoilaamisen riski olemassa jos lukee jostakusta merkittävästä kirjan hahmosta että kuolee taistelussa x, mikä on kirjassa alkamaisillaan. Noissa tapauksissa luin varovasti pelkästään early life -osion (mikä järjestään wikin enkkuversiossa noista nimihenkilöistä löytyy) ja ehkä vanhemmista/suvusta tarkemmin.Kuinka tuttuja tuon ajan hallitsijoiden ja merkkihenkilöiden täytyy mielestäsi olla jotta tuosta saa mahdollisimman paljon irti? Täytyy myöntää että vaikka esim. Uhtred-sarja, joka sijoittuu kuningas Alfredin ja hänen jälkeläistensä aikaan, on suuri suosikkini, niin en ole parhaimmillani hallitsijoissa joiden nimi on etunimi+numero . Menevät helposti sekaisin, varsinkin kun keskiaikainen historia on enemmän tuttua fiktiivisistä kuin faktakirjoista. Tämä aina vähän mietityttää Eurooppaan sijoittuvissa historiallisissa romaaneissa, kun haluaa myös ymmärtää sen viitekehyksen missä tapahtumat ovat ja mitä silloin on oikeasti tapahtunut.
Markku Kanervan kirjaa aloittelen. Ans kattoo.
Keväällä tuli luettua useampi kirja Edgar Rice Burroughsin Mars sarjaa. Ihan viihdyttäviä oli John Carterin seikkailut. Jossain mielessä harmi, että nämä kirjat ovat jääneet Tarzanin varjoon.
Juu, joskus sitä haluaa kattoo löytyskö kirjoista vastaus omalle käytökselleen.Tänään olisi ollut tarve selailla Caroline Hainerin opusta Miksi miehet vilauttelevat, mutta se on näemmä jäänyt kamulle lainaan. Hän oli muuten yksi niistä harvoista miesoletetuista ystävistäni, joka tohti lukea alkua pidemmälle.
Juu, joskus sitä haluaa kattoo löytyskö kirjoista vastaus omalle käytökselleen.
Kirppu-Kaisa on kyllä tosi huonosti brändätty tuotemerkki huoralle. En ostais. Popedan Mehu-Maija ja Temppu-Eeva ovat paljon myyvempiä.Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa - Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa.
Piti lukea jotain ihan muuta, mutta kesäretkeltä ostin Kirsi Vainio-Korhosen Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa - Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa. Välillä vähän vedetään mutkia suoraksi ja oletetaan, mutta enimmäkseen ollut tähän asti kiinnostava ja haastaa ajattelemaan. Ajankuvaus on tehty taiten.