Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Hols Nilgerssön]

@Hols Nilgerssön Tuo on aika ominaista Kingille ja jos siitä ei pidä, tulee monta tylsää hetkeä hänen teoksiaan lukiessa. Itselleni nuo taas ovat melkeinpä sitä parasta antia.

Näin olen ymmärtänyt, että kuuluu pakettiin. Pidän kyllä noin muutoin hänen kirjoista, mutta itellä alkaa tosiaan ajatus karkaamaan kun nämä tietyt kohdat tulee vastaan. Kyllä mä yleensä kuitenkin tunnistan kun hitaampi kohta alkaa ja pyrin suhtautumaan siihen siten, että pusken läpi kunnes jotain mielenkiintoisempaa alkaa jälleen tapahtumaan.

 

[Evil]

King on sellainen Amerikan Päätalo. Parhaimmillaan mainio tarinankertoja, tylsimmillään ääripuiseva. Kuljettaa kertomusta yleensä hyvin; henkilö- ja tapahtumapaikkakuvaus ehdottomia vahvuuksia. Dialogin kirjoittajana keskitasoa. Tuotteliaisuudesta 11 ja puoli.

 

[Uncle Leo]

Lähikirjastosta löytyi vihdoin Igguldenin Suolan valtakunnasta myös ensimmäinen osa, niin aloitin nyt sen tarinan. Nopealukuisempaa kuin Igguldenin historialliset draamat, tosin voi johtua siitäkin kun niitä lukiessa tuli sivistettyä samalla itseään ja wikipedioitua jokainen uusi henkilöhahmo mitä kirjoissa tuli vastaan. Ihan hyviä hahmoja tuo Iggulden osaa kyllä taikoa tyhjästä ilmastakin. Itse tarinan suhteen vielä vähän siinä kinthaalla että onko hyvä vai ei, mutta eipä ole kirjakaan vielä kuin hätäiseen puolessavälissä ja alkuasetelmia vasta laitellaan.

Sama. Eli Suolan valtakunnan ensimmäinen osa oli vihdoin kirjastossa vapaana ja on parhaillaan kesken. Alku oli vähän tukkoista mutta pikkuhiljaa alkoi soljua paremmin eteenpäin. Kahtellaan kahtellaan, eiköhän tuosta hyvä tule.

 

[Ollakseni]

Julius Caesarin Commentarii de Bello Gallico eli Gallian sota. Sen jälkeen siirrytään Commentarii de Bello Civilin pariin.

 

[Wiljami]

Jos meidän historia kiinnostaa Ruotsin vallan alla niin Mirkka Lappalaisen "Jumalan vihan ruoska" ja "Pohjolan leijona Kustaa II Aadolf" on kyllä ammattimaisesti kirjoitettuja historiaopuksia. (Otan tässä takaisin kun haukuin naisdekkaristeja).

Hyviä kirjoja ovat nämä. Toki kun näistä on puhe, niin aina täytyy muistuttaa lukemaan myös Peter Englundia.

 

[D.Santon]

"Erehtymättömät" oli ihan mielenkiintoinen lukukokemus.

Avasi paljon enemmän Suomen talous- ja pankkihistoriaa.

 

[Ilmari Ahde]

Kingiltä pidin kovasti kirjasta 11.22.63, tv-sarjakin oli onnistunut. Joskus kirjastosta lainasin ja ostin e-kirjana omaksi kun sai alelaarista. SE löytyy kanssa tabletilla, mutta on vieläkin avaamatta, joskus nuorena olen sen muistaakseni läpi kahlannut.

 

[Evil]

Joo, itselleni tuo on myös Kingin parhaimmistoa. Tuossakin parasta on vangitseva ajankuvaus. Ja tosiaan tv-sarjakin oli hyvin toteutettu.

Itselläni nyt menossa Alastair Reynoldsin Luiden hiljaisuus, joka on Nessin sisaruksista kertovan trilogian viimeinen osa. Ei ehkä ihan omia suosikkeja Reynoldsin tuotannosta mutta hyvä silti.

Reynoldsin ymmärtäjälle on pakko suositella Iain M. Banksia sekä Dan Simmonsin Hyperion-kirjoja. Saattavat toki olla jo tuttujakin.

 

[Ilmari Ahde]

Joo, itselleni tuo on myös Kingin parhaimmistoa. Tuossakin parasta on vangitseva ajankuvaus. Ja tosiaan tv-sarjakin oli hyvin toteutettu.

Tuli hieman pohdiskeltua lukiessa millaista olisi jos itse pääsisi Suomeen päivämäärällä 11.22.63, millaista se olisi? Kekkonen olisi vallassa ja voimissaan, silmälasit olisi tv-ruutua isompia, marsumaisia pulisonkeja, ei kännyköitä eikä tietokoneita, käteistä rahaa, Rauman Lukko olisi voittanut mestaruuden jne.

 

[Evil]

Tuli hieman pohdiskeltua lukiessa millaista olisi jos itse pääsisi Suomeen päivämäärällä 11.22.63, millaista se olisi? Kekkonen olisi vallassa ja voimissaan, silmälasit olisi tv-ruutua isompia, marsumaisia pulisonkeja, ei kännyköitä eikä tietokoneita, käteistä rahaa, Rauman Lukko olisi voittanut mestaruuden jne.

Autoista voisi kertavilkaisulla sanoa minkä värisiä ne ovat, nykyisin kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän sävytettyä harmaata. Ja automerkitkin tunnistaisi, kaikki eivät näyttäisi mazdoilta.

 

[Ilmari Ahde]

Autoista voisi kertavilkaisulla sanoa minkä värisiä ne ovat, nykyisin kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän sävytettyä harmaata. Ja automerkitkin tunnistaisi, kaikki eivät näyttäisi mazdoilta.

Merkkien tunnistus olisi helppoa: Lada, Lada, Lada, Lada, Wartburg, Lada, jonkun rikkaan Ford, Lada, punaisia kaikki paitsi Ford joka olisi vaalea harmaa.

 

[SilentMan]

En ole kuin muutaman Kingin lukenut ja Hohto on parhaimpia, siinäkin aika junnaava kerronta. Uinu uinu lemmikkini (Pet sematary) vielä puuduttavampi, no nämä on makuasioita.

Hohto on ihan hyvä ja siinä on oikeasti muutamia parempia kohtia kuin Kubrickin leffassa. Suosittelen myös Cujoa ja Painajaista, etenkin jälkimmäinen on kaikessa lohduttomuudessaan hyvin innostava.

 

[Patarouva]

Suosittelisin antamaan mahdollisuuden Yrsa Sigurdardottirille. En tosin nyt muista millä kulmalla hän tähän asiaan tuli, muttei ainakaan häirinnyt. Myös Emilie Schepp vetää jopa vähän päinvastoin. Läckberg on kyllä melko lukukelvotonta nykyään.

Itselläni on nyt menossa tuo Greben varjokuvat. Kyllähän tuossa vähän Läckbergin vikaa on, muttei missään nimessä lukukelvotonta.

Pohjoismaisista naisdekkaristeista ovat minulle mieluisia olleet norjalaiskirjailijat Karin Fossum ja Unni Lindell.

 

[Johnny B. Goode]

Andre Swanströmin Hakaristin Ritarit sekä James Fergussonin Taliban-The true story of the world's most feared guerrilla fighters. Ensimmäinen kertoo siis suomalaisista vapaaehtoisista SS-miehistä 2.maailmansodassa ja jälkimmäinen nyt kertoo nimessään oleellisen.

Kingistä muuten itse sitä mieltä että Tukikohta on kyllä ykkönen. Paljon tuli nuorempana Kingiä luettua. Pistin aikanaan Kingin romaaneja ja novelleja lukiessani merkille että Stefa ei taida olla koiraihmisiä. Jos jossain tarinassa esiintyy kooysi niin aika varma voi olla että noutaja tulee tessulle jossain vaiheessa.

 

[vastaantulija]

Pistin aikanaan Kingin romaaneja ja novelleja lukiessani merkille että Stefa ei taida olla koiraihmisiä. Jos jossain tarinassa esiintyy kooysi niin aika varma

Kissat on taas selvinnyt kaikesta ja noussu kuolleistakin. No, olihan Pet Semataryssa myös kuolleista noussut Jud Crandallin koira Spot.

Kingillä itseasiassa on oikeasti koira, että ainakin nykyään tykkää koirista..

 

[Peltinen]

Merkkien tunnistus olisi helppoa: Lada, Lada, Lada, Lada, Wartburg, Lada, jonkun rikkaan Ford, Lada, punaisia kaikki paitsi Ford joka olisi vaalea harmaa.

Heti tuli anakronismi tähän sarjaan. Ladoja alettiin tuoda vasta 1970, Mosseja ja Pobedoita oli kyllä.

 

[Ilmari Ahde]

Heti tuli anakronismi tähän sarjaan. Ladoja alettiin tuoda vasta 1970, Mosseja ja Pobedoita oli kyllä.

Vetoan autosekoilussani siihen, että olen syntynyt kymmenen vuotta Lukon viimeisimmän mestaruuden jälkeen.

 

[Evil]

Vetoan autosekoilussani siihen, että olen syntynyt kymmenen vuotta Lukon viimeisimmän mestaruuden jälkeen.

1843?

 

[Ilmari Ahde]

1843?

Eipäs liioitella iäkkyyttäni.

Otin kaksi viikkoa ilmaista äänikirjakokeilua, ei nämä paperikirjoja voita. Kaunokirjallisuutta en ole vielä kokeillut, kepeämpiä sotajuttuja enemmänkin.

 

[Iisoppi]

Leena Lehtolainen: Jälkikaiku
Kyllähän esille oli saatu monia nykyään pinnalla olevia teemoja... maalittaminen, someäläkkä ja -valeviestit, maahanmuuttokriittisyys (jopa rasismi), sukupuolten moninaisuus, ennakkoluulot ja islami. Ja kun kirjat on kiinni nykyajassa niin eihän näitä kaikkia teemoja voi vaan ohittaa. Jotenkin vaan välillä tuntui että samaan tarinaan oli ympätty liikaa näitä vallalla olevia teemoja. Kerronta oli kuitenkin sujuvaa ja kirjan sai helposti luettua... Kiinnostus säilyi loppuun asti vaikka välillä jotkin henkilöhahmot tuntuivat joten päälleliimatuilta ja tarkoitushakuisilta eikä todellisilta ihmisiltä. Juoni kuitenkin kantoi vaikka loppuratkaisu oli vähän outo... mielestäni.

 

[Dynamo]

Nyt olen lukenut klassikoita, ja luultavasti vielä muutama klassikko tulee tässä syksyllä luettua. Viimeisimmät pari klassikkoa ovat Robert Louis Stevensonin Aarresaari ja Jules Vernen Salaperäinen saari. Tavallaan vähän hassuja oman aikansa tuotteita, joiltakin osin (teinipojille suunnattuina seikkailuromaaneina) ovat kestäneet aikaa hyvin. Kerronta on kyllä... nooh vähän vanhanaikaista, vai miten sen sanoisi. Molempia vaivaa sellainen naivius, että sellaista ei ehkä nykykirjoissa niin läpinäkyvästi kirjoiteta esiin. Toisaalta, en lue teineille tarkoitettuja kirjoja, joten sama vaiva voi kyllä olla nykyisissäkin kirjoissa tuossa genressä.

Aarresaaressa lähdetään aarteen perään, kun aarrekartta on päätynyt päähenkilön käsiin rosvopäälliköltä, ja tietysti rosvopäällikön entiset alaiset, eli merirosvot ovat alusta lähtien mukana pestautuen laivalle, jolla aarretta lähdetään hakemaan...

Salaperäisessä saaressa autiolle, kaukaiselle saarelle haaksirikkoutunut miehistö rakentaa parissa kolmessa vuodessa suurin piirtein mitä vaan: savesta tiiliä (oliko peräti 5000 tiiltä päivässä), uunin, lasia, rautaa, räjäyttävät nitroglyseriinillä kallioita (tietysti osaavat sitä tehdä), saippuaa (valaan rasvaa ja lipeää) huovuttavat villaa jne. -lista on loputon, niin kuin tietysti on saaren luonnovaratkin: kaikkea tarpeellista löytyy, jopa tupakkakasvista lähtien. Tavallaan tuo on kertomus siitä, mihin ihminen pystyy, jos on tietoa ja osaamista sekä sopivia raaka-aineita. Ruokaa on tietysti runsaasti riistasta leipään (viljely alkoi yhdestä jyvästä, josta tuli ensimmäisessä viljelyssä 10 tähkää, ja joka tähkässä oli 80 jyvää, joten yksi jyvä 800-kertaisti alkupanoksen). Hyvin on saatu osaavien ihmisten mukana ihmiskunnan keksintöjen kaari mukaan kirjaan. Kovinkaan loogista ei ole se, että laivaa, jolla pääsisi saarelta pois ei sitten priorisoida mitenkään ensisijaiseksi. :) Mutta menihän nuo, noin niin kuin yleissivistyksen täydennyksenä. Seuraava klassikko on jo aloitettu: Dostejevsin Rikos ja rangaistus. Odotettavasti lukijalta vähän vaativampi. :)

 

[adolf]

Stephen Kingin hohto menossa. n. 1/4 luettu.

Toistaiseksi en ole kirjaa kokenut vielä pelottavaksi, mitä tästä on puhuttu. Painostava olisi varmaankin hyvä sana kuvaamaan kirjan tunnelmaa tähän asti.

Mutta hyvin on tosiaan kirjoitettu. Hyvän kirjan tunnistaa yleensä siitä, että sen lukeminen ei tunnu työnteolta, ja kirjan ottaa mielellään hyllystä uudestaan lukuun. Tämä on sellainen kirja.

 

[Larionov #8]

Vuoden alussa otin tavoitteeksi lukea enemmän kirjoja. 50 kirjaa oli pyöreä tasaluku mihin tähdätä. Tuli täyteen hiukan etuajassa, kiitos koronan ja muun joutilaisuuden.
Kokemus oli oikein miellyttävä. Osa kirjoista oli sellaisia, joita joutui tosissaan työstämään saadakseen loppuun, osa hupeni käsistä huomaamattaan. Periaatteena on etten jätä kirjaa kesken kuin pakottavista syistä, eli en koskaan.
Luettujen teosten kirjo on varsin laaja ikiaikaisista klassikoista kevyeen asiapainotteiseen pamflettiin.

Luin montaa kirjaa samanaikaisesti. Tuhatsivuisen tiiliskiven ohella oli mukava vaihtaa välillä vaikka Jeren toilailuihin.

Suosittelen! Lukeminen kannattaa aina.

​	Päivä​	Kirjailija​	Teos​	13572​
1​	22.01.20​	Deborah Francis-White​	Guilty Feminist​	308​
2​	30.01.20​	Ansu Kivekäs​	Korson kriminaalit​	290​
3​	16.02.20​	​	Helsingin pitäjä-Vantaa​	281​
4​	18.02.20​	Lindqvis/Ojanen​	Taiteilijakoteja​	140​
5​	19.02.20​	Dante​	Jumalainen näytelmä​	801​
6​	19.02.20​	Huusko/Järveläinen​	Suomalaisia valaisimia​	165​
7​	25.02.20​	Salakari/Lehtola​	Suomalaisia tuoleja​	125​
8​	27.02.20​	Helin/Hattunen​	Huonon äidin seksikirja​	212​
9​	29.02.20​	Yuval Noah Harari​	Homo Deus​	405​
10​	08.03.20​	Häkkinen/Iitti​	Valonkantajat​	401​
11​	10.03.20​	David Morrell​	Ajojahti​	298​
12​	17.03.20​	Ursula K. LeGruin​	Maailma, vihreä metsä​	173​
13​	22.03.20​	Sixten Korkman​	Globalisaatio kriisissä​	202​
14​	22.03.20​	Ovidius​	Muodonmuutoksia​	504​
15​	09.04.20​	Bill Harkleroad​	Lunar Notes​	151​
16​	10.04.20​	Pete Poskiparta​	Arjen mentalisti​	197​
17​	20.04.20​	Ruutu/Nyholm​	Jarkko Ruutu – Jumalainen näytelmä​	463​
18​	24.04.20​	Jyrki Kallio​	Mengzi – Veljellisyyden tie​	290​
19​	26.04.20​	William Vaughan​	William Blake​	80​
20​	27.04.20​	Friedrich Nietzsche​	Näin puhui Zarathustra​	335​
21​	09.05.20​	James Joyce​	Ulysses​	857​
22​	17.05.20​	Mika Waltari​	Feliks onnellinen​	213​
23​	22.05.20​	Brene Brown​	Uskalla haavoittua​	265​
24​	24.05.20​	Aki Linnanahde​	Jere​	335​
25​	24.05.20​	Aino Kallas​	Sudenmorsian​	96​
26​	25.05.20​	Ian Carr​	Miles Davis​	289​
27​	02.06.20​	​	12 tuumaa – tarinoita suomalaisista levykaupoista​	270​
28​	06.06.20​	Jukka Suutari​	Sami Helenius – seitsemäs puolustaja​	259​
29​	07.06.20​	Risto Ahti​	William Blake & Vimmainen Genius​	121​
30​	10.06.20​	Kaarakainen/Kaukua​	Stoalaisuus​	338​
31​	13.06.20​	Marcus Aurelius​	Itselleni​	313​
32​	14.06.20​	William Shakespeare​	Julius Caesar​	175​
33​	14.06.20​	Claes Andersson​	Hulluudestamme ja hulluudestanne​	129​
34​	23.06.20​	Dalai-lama/Desmond Tutu​	Ilon kirja​	275​
35​	24.06.20​	Helsinki-Seura​	Meidän Helsinki​	125​
36​	28.06.20​	Jukka Pakkanen​	Helsinki, mun stadi​	200​
37​	30.06.20​	Lucius Annaeus Seneca​	Kaitselmuksesta​	67​
38​	02.07.20​	Olli Hyvärinen​	Tsaari kaukana, Jumala korkealla​	201​
39​	06.07.20​	Juha-Pekka Inkinen​	Miten tavarat ovat – sisustamisen toisinajattelijoita​	165​
40​	17.07.20​	Alberts Bels​	Ihmiset veneissä​	240​
41​	29.07.20​	Jukka Rislakki​	Tapaus Latvia​	286​
42​	01.08.20​	Herakleitos​	Yksi ja sama​	53​
43​	04.08.20​	J. E. Salomaa​	Filosofian historia​	206​
44​	09.08.20​	Dietrich Schwanitz​	Sivistyksen käsikirja​	604​
45​	14.08.20​	Alberts Bels​	Häkki​	160​
46​	17.08.20​	Hans Rosling​	Faktojen maailma​	316​
47​	24.08.20​	Brad Tolinski​	Jimmy Page – yksinoikeudella​	354​
48​	25.08.20​	Jake Nyman​	Rakas vanha vinyyli​	224​
49​	28.08.20​	Pekka Lehtinen​	Wanted – Janne ”Nacci” Tranberg​	268​
50​	02.09.20​	Lol Tolhurst​	Cured – the tale of two imaginary boys​	347​

 

[Iisoppi]

Vuoden alussa otin tavoitteeksi lukea enemmän kirjoja. 50 kirjaa oli pyöreä tasaluku mihin tähdätä.

Onneksi olkoon tavoitteen täyttymisestä!

Itse luin jonkun haasteen (joku kirjasto) innoittamana sata kirjaa Suomen täyttäessä sata. Kyllä se sadankirjanlista minulla on jossain tallessa... lehtiössä käsinkirjoitettuna. Ei se nyt hirveä haaste ollut minun lukutahdilla kun monet kirjat oli varsin kevyitä. Tykkään lukea ja olen nopea lukemaan...

Nyt on luettavana Anna Janssonin Musta perhonen. Kirjan päähenkilönä on Per Arvidsson Maria Wernin sijaan. Ihan alussa olen vasta....

 

[Glove]

"Lasten ja nuorten hyvä harjoittelu" oli kirjan nimi mitä viimeksi tavasin. Tyhmä ihminen kun lukee valmennuskirjallisuutta vaikkei edes valmenna. Menee aikaa hukkaan, voisi vaikka lukea fiktiota.