Camilla Läckberg: Hopeasiivet
Kirja on kyllä hyvin vahvasti feministinen. Se jopa ärsytti ja rasitti. Miehet oli tyhmiä kusipäitä, manipuloivia paskoja ja lähinnä täysin moraalittomia. Naiset taas oli fiksuja, osaavia, moraalisia ja toisilleen solidaarisia. Ja kun naiset eivät olleet toisilleen solidaarisia niin se johtui siitä että miehet kiristi heitä. Ja lopussa kiitos seisoi kun naiset sai nöyryyttää miehiä. Ihan koko kirjaa en edes kyennyt lukemaan koska viesti oli niin selvän feministinen että alkoi ärsyttää. Luin alusta ja lopusta että juoni selvisi. Vaikka olihan se selvillä alusta saakka... Naiset voittaa.
Mä en henkilökohtaisesti pysty lukemaan naiskirjailijoiden kirjoja, aina täynnä feminististä ilotulitusta missä ei ole mitään realisuutta. Näinä aikoina oma kommenttini on varmaan erittäin paheksuttava, mutta mielipide tämäkin. Annoin palkitulle ruotsalaiselle Camilla Grebelle mahdollisuuden "Varjokuvat", hyvä juoni mutta täysin absurdia naisfasismia.
Suosittelisin antamaan mahdollisuuden Yrsa Sigurdardottirille. En tosin nyt muista millä kulmalla hän tähän asiaan tuli, muttei ainakaan häirinnyt. Myös Emilie Schepp vetää jopa vähän päinvastoin. Läckberg on kyllä melko lukukelvotonta nykyään.
Itselläni on nyt menossa tuo Greben varjokuvat. Kyllähän tuossa vähän Läckbergin vikaa on, muttei missään nimessä lukukelvotonta.
@Eddie oletko lukenut Philip Kerrin Günther Bernien seikkailuita? Suosittelen, erillaista ja skottikirjailija.
Se tuli jo luettua ja oli hyvä, paitsi ne kohdat missä kirjailija alkaa jaarittelemaan omaan makuuni liian pitkiä jaksoja varsin tyhjänpäiväisesti. Tukikohta täytyy ottaa kans haltuun kunhan se vastaan jostain putkahtaa.Nojaa. Onhan se hyvä, mutta niin on moni muukin. Itselleni ainakin Se menee tuosta yli. Ja ehkä Tukikohta.
Aloitin lukemaan Hohtoa, sanovat sen olevan Kingin paras kirja.
Näin olen ymmärtänyt, että kuuluu pakettiin. Pidän kyllä noin muutoin hänen kirjoista, mutta itellä alkaa tosiaan ajatus karkaamaan kun nämä tietyt kohdat tulee vastaan. Kyllä mä yleensä kuitenkin tunnistan kun hitaampi kohta alkaa ja pyrin suhtautumaan siihen siten, että pusken läpi kunnes jotain mielenkiintoisempaa alkaa jälleen tapahtumaan.@Hols Nilgerssön Tuo on aika ominaista Kingille ja jos siitä ei pidä, tulee monta tylsää hetkeä hänen teoksiaan lukiessa. Itselleni nuo taas ovat melkeinpä sitä parasta antia.
Lähikirjastosta löytyi vihdoin Igguldenin Suolan valtakunnasta myös ensimmäinen osa, niin aloitin nyt sen tarinan. Nopealukuisempaa kuin Igguldenin historialliset draamat, tosin voi johtua siitäkin kun niitä lukiessa tuli sivistettyä samalla itseään ja wikipedioitua jokainen uusi henkilöhahmo mitä kirjoissa tuli vastaan. Ihan hyviä hahmoja tuo Iggulden osaa kyllä taikoa tyhjästä ilmastakin. Itse tarinan suhteen vielä vähän siinä kinthaalla että onko hyvä vai ei, mutta eipä ole kirjakaan vielä kuin hätäiseen puolessavälissä ja alkuasetelmia vasta laitellaan.
Hyviä kirjoja ovat nämä. Toki kun näistä on puhe, niin aina täytyy muistuttaa lukemaan myös Peter Englundia.Jos meidän historia kiinnostaa Ruotsin vallan alla niin Mirkka Lappalaisen "Jumalan vihan ruoska" ja "Pohjolan leijona Kustaa II Aadolf" on kyllä ammattimaisesti kirjoitettuja historiaopuksia. (Otan tässä takaisin kun haukuin naisdekkaristeja).
Reynoldsin ymmärtäjälle on pakko suositella Iain M. Banksia sekä Dan Simmonsin Hyperion-kirjoja. Saattavat toki olla jo tuttujakin.Joo, itselleni tuo on myös Kingin parhaimmistoa. Tuossakin parasta on vangitseva ajankuvaus. Ja tosiaan tv-sarjakin oli hyvin toteutettu.
Itselläni nyt menossa Alastair Reynoldsin Luiden hiljaisuus, joka on Nessin sisaruksista kertovan trilogian viimeinen osa. Ei ehkä ihan omia suosikkeja Reynoldsin tuotannosta mutta hyvä silti.
Tuli hieman pohdiskeltua lukiessa millaista olisi jos itse pääsisi Suomeen päivämäärällä 11.22.63, millaista se olisi? Kekkonen olisi vallassa ja voimissaan, silmälasit olisi tv-ruutua isompia, marsumaisia pulisonkeja, ei kännyköitä eikä tietokoneita, käteistä rahaa, Rauman Lukko olisi voittanut mestaruuden jne.Joo, itselleni tuo on myös Kingin parhaimmistoa. Tuossakin parasta on vangitseva ajankuvaus. Ja tosiaan tv-sarjakin oli hyvin toteutettu.
Autoista voisi kertavilkaisulla sanoa minkä värisiä ne ovat, nykyisin kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän sävytettyä harmaata. Ja automerkitkin tunnistaisi, kaikki eivät näyttäisi mazdoilta.Tuli hieman pohdiskeltua lukiessa millaista olisi jos itse pääsisi Suomeen päivämäärällä 11.22.63, millaista se olisi? Kekkonen olisi vallassa ja voimissaan, silmälasit olisi tv-ruutua isompia, marsumaisia pulisonkeja, ei kännyköitä eikä tietokoneita, käteistä rahaa, Rauman Lukko olisi voittanut mestaruuden jne.
Merkkien tunnistus olisi helppoa: Lada, Lada, Lada, Lada, Wartburg, Lada, jonkun rikkaan Ford, Lada, punaisia kaikki paitsi Ford joka olisi vaalea harmaa.Autoista voisi kertavilkaisulla sanoa minkä värisiä ne ovat, nykyisin kun kaikki ovat enemmän tai vähemmän sävytettyä harmaata. Ja automerkitkin tunnistaisi, kaikki eivät näyttäisi mazdoilta.
En ole kuin muutaman Kingin lukenut ja Hohto on parhaimpia, siinäkin aika junnaava kerronta. Uinu uinu lemmikkini (Pet sematary) vielä puuduttavampi, no nämä on makuasioita.
Suosittelisin antamaan mahdollisuuden Yrsa Sigurdardottirille. En tosin nyt muista millä kulmalla hän tähän asiaan tuli, muttei ainakaan häirinnyt. Myös Emilie Schepp vetää jopa vähän päinvastoin. Läckberg on kyllä melko lukukelvotonta nykyään.
Itselläni on nyt menossa tuo Greben varjokuvat. Kyllähän tuossa vähän Läckbergin vikaa on, muttei missään nimessä lukukelvotonta.