Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Ollakseni]

Ajattelin kuunnella Asimovin Foundation trilogian läpi tuossa lähiaikoina. Sitten paljastui, että kyseiseen kirjasarjaan kuuluu myös kaksi esiosaa ja muutama jälkikäteen kirjoitettu lisäosa. Onko näille mitään erityistä lukujärjestystä, vai kannattaako lukea/kuunnella julkaisujärjestyksessä?

 

[Uncle Leo]

Pitkästä aikaa tuli käytyä kirjastossa lainaamassa jotain muuta kuin lastenkirjoja.

Lainasin Neil Gaimanin Hämähäkkijumalan, tarkoitus oli ottaa Unohdetut jumalat, mutta eipä löytynyt tällä kertaa hyllystä. Noh, tuskin tässä ojasta allikkoon tuli mentyä. En ole Gaimania aiemmin lukenut, kiinnostuin kun luin jostain arvostelun Norse Mythology -kirjasta. Vanhana marvelistina Thor on lähellä sydäntä ja sen kautta on tullut tutustuttua myös siihen oikeaan pohjoisen mytologiaan.

Toinen laina oli Tex Willer-albumi, yleensä lainaan texit isältäni mutta hänellä ei ole noita värillisiä texejä. Jotenkin ei sovi musta mies Tex Willeriksi. *badumm tshh*. Mutta kyllä Texin pitää olla mustavalkoinen, ei nuo värit jotenkin kuulu tuohon. Jännä sinällään koska itse en jostain syystä jaksa kauheasti lukea mustavalkoisia sarjakuvia, niistä jotenkin puuttuu jotain olennaista. Mutta Tex on poikkeus joka vahvistaa säännön. Tai joku Lännentie jota tuli nuorena luettua jos texejä ei ollut saatavilla.

 

[Sanainen arkku]

Eilen luin Seppo Jokisen kirjan Häikäilemätön. En ole lukenut kuin muutamia Takamäki-sarjan kirjoja, joten sattui hauskasti niin että tämän tapahtumat liittyivät erääseen niistä aiemmin lukemistani. En spoilaa enempää.

Tätä edeltänyt kirja oli viime viikolla lukemani Saska Saarikosken ja Henrik Dettmanin Dettman ja johtamisen taito.

Sitä ennen poikkeuksellisesti kirjaston kirja, Antto Terraksen Helsinki-Tallinn express.

Saattaa olla että muistan nimiä väärin.

 

[Jarnan Rysty]

Frank Worralin kirjoittaman Jamie Vardy elämänkerran tms. Ihan hyvä oopus, tosin enemmän olisin halunnut lukea noista vuosista ennen kettuihin siirtymistä.

 

[sampio]

Räikkösen ja Kiven tarinat luin viikon sisällä, Akvarelleja Engelin kaupungista jäi kesken 40 sivun jälkeen. Tämä jälkimmäinen oli aiheeltaan varsin kiinnostava, mutta en tykkää päiväkirjamaisesta etenemisestä yhtään, eikä tämäkään tehnyt poikkeusta.

Mutta Kimin kirjasta huomasi, että kirjoittajana on kirjailija eikä urheilutoimittaja, kaikki kunnia ammattikunnalle toki omista asioistaan. Olihan se kieli ja kerronta kuitenkin aivan eri maailmasta kuin suurimmassa osassa vastaavia teoksia, vaikkei se tarkoita kaikkien muiden olevan paskoja. Erittäin helppo lukea pääasiallinen kohderyhmä huomioiden, mutta kuitenkin tekstinä niin laadukasta, että kaltaiseni monilahjakkuuskin sen parissa viihtyi ilman minkäänlaista kiinnostusta F1-maailmaan sinänsä. Ilmaisultaan erinomainen ja myös rakenteeltaan hyvä, tykkäsin siitä, ettei lähdetty kronologisesti lapsuudesta vaan pääasiassa operoitiin aika tuoreissa muistoissa. Lisäksi elämänkerrallisessa teoksessa ulkopuolinen kertoja toimi erinomaisesti ainakin tällaisen F1-moukan näkökulmasta.

Keskisarjan kirja ei aluksi meinannut käynnistyä, ja olinkin jo sitä mieltä, että nyt ei vain riitä lähdemateriaali. Vaan kyllähän Teemu jälleen oli koonnut aikamoisen mestariteoksen siihen nähden, kuinka niukat lähteet olivat käytössä. Tykkään hänen rennosta tavastaan kirjoittaa ja parhaimmillaan Keskisarja nousee ainakin omasta mielestäni kielensä puolesta erinomaiseksi kuvaajaksi. Esimerkiksi se Kiven kuolinvuoteen kuvaus oli pysäyttävä kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Hyviä kirjoja olisi aivan kohtuuttomasti, mutta jostain syystä en tahdo löytää iskevää kaunokirjallisuutta itselleni. Esimerkiksi historiallinen fiktio olisi lähtökohtaisesti kiinnostava aihepiiri, mutta sitten lopulta tykkään ottaa tietokirjan samasta aiheesta sen romaanin sijaan. Fantasia ei kiinnosta alkujaankaan, rikoksen vielä vähemmän. Ehkä nappaan vain omasta kirjahyllystäni jonkun lukemattoman tietokirjan.

 

[Johnny B. Goode]

Esimerkiksi historiallinen fiktio olisi lähtökohtaisesti kiinnostava aihepiiri, mutta sitten lopulta tykkään ottaa tietokirjan samasta aiheesta sen romaanin sijaan

Juu, sama täällä. Jotenkin vaan aina tietokirjat vievät voiton, ja onhan se todellisuus usein tarua ihmeellisempää. Mites, toimisiko sulle esim. Umberto Econ matsku?

 

[Patarouva]

Hyviä kirjoja olisi aivan kohtuuttomasti, mutta jostain syystä en tahdo löytää iskevää kaunokirjallisuutta itselleni. Esimerkiksi historiallinen fiktio olisi lähtökohtaisesti kiinnostava aihepiiri, mutta sitten lopulta tykkään ottaa tietokirjan samasta aiheesta sen romaanin sijaan. Fantasia ei kiinnosta alkujaankaan, rikoksen vielä vähemmän. Ehkä nappaan vain omasta kirjahyllystäni jonkun lukemattoman tietokirjan.

Historiallisesta fiktiosta voisin antaa pari kirjaa vinkiksi. Molemmat tekivät voimakkaan vaikutuksen minuun. Hienoja lukukokemuksia, kunhan vain jaksat sitkeästi lukea sata ensimmäistä sivua.

Colleen McCullough ”Morganin matka” (sijoittuu 1700-luvun lopulle Australiaan)

Ildefonso Falcones ”Fatiman käsi” (sijoittuu 1500- luvun Espanjaan)

 

[sampio]

Kiitokset, @Johnny B. Goode ja @Patarouva

Illemmalla ajattelin käydä kirjastossa ja noita voisi kokeilla. Samoin Westön tuotantoa voisi pikkuhiljaa yrittää lukea.

 

[mikko600]

Kiitokset, @Johnny B. Goode ja @Patarouva

Illemmalla ajattelin käydä kirjastossa ja noita voisi kokeilla. Samoin Westön tuotantoa voisi pikkuhiljaa yrittää lukea.

Conn Igguldenin ja Bernard Cornwellin kirjoille myös suositus.

 

[Uncle Leo]

Conn Igguldenin ja Bernard Cornwellin kirjoille myös suositus.

Nämä 2 kirjailijaa tulivat myös itselleni ensimmäisenä mieleen.

 

[Sanainen arkku]

Eilen luin Seppo Jokisen kirjan Häikäilemätön. En ole lukenut kuin muutamia Takamäki-sarjan kirjoja, joten sattui hauskasti niin että tämän tapahtumat liittyivät erääseen niistä aiemmin lukemistani. En spoilaa enempää.

Tätä edeltänyt kirja oli viime viikolla lukemani Saska Saarikosken ja Henrik Dettmanin Dettman ja johtamisen taito.

Sitä ennen poikkeuksellisesti kirjaston kirja, Antto Terraksen Helsinki-Tallinn express.

Saattaa olla että muistan nimiä väärin.

Ensiksimainittu ei tietenkään ole Seppo Jokista, vaan Jarkko Sipilää.

Tänään aloin lukemaan ristiriitaisin ja pelokkainkin tuntein Tommi Kovasen ja Jenny Rostainin kirjaa Kuolemanlaakso.

 

[Sanainen arkku]

Conn Igguldenin ja Bernard Cornwellin kirjoille myös suositus.

Mulla olisi Cornwellin Uthred-sarja täydellisenä, ehjinä ja kerran luettuina pokkareina hyllyssä. Tuskin luen toiste, sen monta sivua se kattaa. Jos joku on kiinnostunut tekemään tarjouksen, niin YV:tä.

 

[sampio]

Conn Igguldenin ja Bernard Cornwellin kirjoille myös suositus.

Igguldenin Keisari-sarjaa pääsin parikymmentä sivua eteenpäin, Cornwelliltä luin Azincourtin. Jälkimmäinen oli ihan hyvö, mutta näissä mulla juuri on se ongelma, että luen aiheesta mieluummin tietokirjan.

Nyt mukaan tarttui Gretzkyn uudehko tarinakirja, tosin jos on paska suomennos, skippaan. Lisäksi Tammisen Suomen historia, pikku anekdootit voisivat olla hyviä luokkahuoneeseenkin. Sitten vielä Westön Ruosteenraiskaama taivas, vai oliko se Rikinkeltainen taivas. Näiden lisäksi kolme tietokirjaa taloudesta ja ulkopolitiikasta. Katsotaan nyt. Tusinaa kirjaa pyörittelin käsissäni, mutta eivät puhutelleet.

 

[Uncle Leo]

Cornwelliltä luin Azincourtin. Jälkimmäinen oli ihan hyvö, mutta näissä mulla juuri on se ongelma, että luen aiheesta mieluummin tietokirjan.

Azincourt oli (muistaakseni) hyvä, mutta Uthred-sarja on parempi. Kirjasarja voisi toimia yksittäistä kirjaa paremmin, kun ei keskitytä vain yhteen tapahtumaan josta voisi helposti lukea tietokirjan, vaan tarina jakaantuu usealle vuosikymmenelle.

Lisäksi Tammisen Suomen historia, pikku anekdootit voisivat olla hyviä luokkahuoneeseenkin.

Izvestija -71 ja Kärppien buumi. Siinä varmaan kirja pähkinänkuoressa. Toivottavasti Don-aikakausi on skipattu.

 

[Evil]

Tony Fletcherin Smiths-biografia A Light That Never Goes Out on kesken. Rebus-sarjaa jatkan myös, Toisen miehen haudassa lähtee seuraavaksi. Totti-elämäkerta Rooman kuningas odottelee hyllyssä. Lorcan ja Eliotin runoja aina välipaloiksi, ja kyllähän se King James’ Biblekin vielä yöpöydällä luuhaa.

 

[D.Santon]

Brock Lesnarin elämäkerta, heh. Uhrilampaat (englanninkielisenä tosin) menossa nyt.

 

[Ollakseni]

Otin kuunteluun Robert E. Howardin Conan the Cimmerian Weird Tales Omnibus nimisen kokoelman. Kevyttä kuunneltavaa töihin ja muualle. Sitä ennen kuuntelin Johann Harin Chasing the Scream kirjan huumeiden vastaisesta sodasta.

 

[Patarouva]

Viimeksi luin porilaisen Arttu Tuomisen kirjan Verivelka, jota voinee luonnehtia rikosromaaniksi. Porin poliisi tutkii juoppoporukassa tapahtunutta surmaa, mutta teoksessa tärkeimmäksi teemaksi nousee yhden poliisin nuoruuden ystävyys ja sen vaikutukset nykyaikaan. Aikatasot ovat nykyaika ja vuosi 1991. Menneessä ajassa kuvataan kahden 12-vuotiaan pojan elämää.

Pidin porilaisena kirjassa tietysti kirjan sijoittumisesta Poriin ja tuttuihin paikkoihin. Vahvimmin minuun vaikutti teoksessa poikien nuoruuden kuvaus.

Verivelka aloittaa Delta-sarjan, joten ihan ymmärrettävästi yksittäisille poliiseille on jo kuvattu erilaisia luonteenpiirteitä ja henkilökohtaisia ongelmia.

Nyt luen Virpi Hämeen-Anttilan dekkaria Yön sydän on jäätä. Vihdoin sain aloitettua tämän 1920-luvun Helsinkiä kuvaavan Karl Axel Björk -sarjan.

Kirja ollut mielenkiintoista ja viehättävää luettavaa. Helsingin ja aikakauden kuvaus on hienoa ja Björk on erittäin kiinnostava ja monitasoinen päähenkilö. Tulen ehdottomasti lukemaan koko sarjan.

 

[Wiljami]

...
Nyt luen Virpi Hämeen-Anttilan dekkaria Yön sydän on jäätä. Vihdoin sain aloitettua tämän 1920-luvun Helsinkiä kuvaavan Karl Axel Björk -sarjan.

Kirja ollut mielenkiintoista ja viehättävää luettavaa. Helsingin ja aikakauden kuvaus on hienoa ja Björk on erittäin kiinnostava ja monitasoinen päähenkilö. Tulen ehdottomasti lukemaan koko sarjan.

Se on hyvä sarja kyllä, viimemmäksi luin Berliiniin sijoittuneen tarinan ja kai sieltä on tulossa uuttakin jossain välissä, jos ei ole jo tullut.

Itselläni mennyt enin kevyen lukemisen aika Robin Hobbin parissa mutta sain nyt luettua viimeisen noista aiemmin ilmestyneistä saagoista luettua (tuoreinta en ole vielä hankkinut ja kirjastoissa kymmenien jos ei satojen varausten jonot tällä hetkellä). Kävin palauttamassa viimeisen Liveship traderin ja nappasin mukaan dekkarihyllystä nyt jo 30-luvulle ehtineitä Otso Kekkin tutkimuksia käsittelevän teoksen Tilinteko (kirjoittajana Timo Sandberg, suosittelen Patarouvalle tutustumista myös tähän sarjaan, missä liikutaan sisällissodan jälkeisessä Päijät-Hämeessä). Lisäksi tämän kerran randomvalinnaksi sattui Miguel de Cervantes Saavedran (tunnetaan parhaiten Don Quijoten kirjoittajana) "Opettavaisia kertomuksia", johon on koottu opuksen nimen mukaisesti 12 Cervantesin kirjoittamaa lyhyehköä tarinaa.

 

[Le Banner]

Junnu Vainiosta kertovan paksun kirjan nimeltä sellaista elämä on. Junnusta paljon lukenut jo aiemmin, joten vanhan kertausta osittain, mutta ihan meheviä uusiakin juttuja mahtui mukaan. Kimi Räikkösen kirja Kari Hotakaisen kirjoittamana lähti eilen seuraavaksi lukuun ja sadan sivun jälkeen voin suositella tätäkin, tykkäsit formuloista tai et.

 

[Tombe76]

Pari viikkoa sitten tuli annettua Max Seeck nimiselle jampalle mahdollisuus, ja koska esikoisromaani Hammurabin Enkelit (2016) oli ihan ok tarina niin nyt sitten vuorossa Mefiston Kosketus (2017). Tämän jälkeen Haadeksen kutsu (2018)... nämä 2 tuli haettua tänään Suomalaisesta kun osui matkan varrelle.

Muutenkin pitää ruveta lukemaan taas enemmän. Mukavaa puuhaa. Joskus mennyt pari kirjaa viikossa mutta nyt ollut aika monta vuotta ettei oikeastaan ole tullut luettua muutamaa urheilijaelämänkertaa lukuunottamatta ainuttakaan romaania.

 

[Glove]

Urheiluvalmennus näyttää olevan opuksen nimi. Olenhan minä tuon lukenut pari kolme kertaa kannesta kanteen ja tarvittaessa virkistänyt muistiani lyhyemmillä lukupätkillä jos on ollut tarvetta. Jokaisen valmentajan hyllyyn kuuluva teos kuitenkin.

 

[Vaughan]

Ajattelin kuunnella Asimovin Foundation trilogian läpi tuossa lähiaikoina. Sitten paljastui, että kyseiseen kirjasarjaan kuuluu myös kaksi esiosaa ja muutama jälkikäteen kirjoitettu lisäosa. Onko näille mitään erityistä lukujärjestystä, vai kannattaako lukea/kuunnella julkaisujärjestyksessä?

Itse luin aikanaan ilmestymisjärjestyksessä, ja se toimi ihan hyvin. Jos haluaa muunnella, niin melkeinpä silti kannattaa aloittaa alkuperäisellä trilogialla, ja sitten lukea esiosat. Näin saa lopettaa urakan siihen, mihin itse tarinakin päättyy.

Muistikuvieni mukaan esiosat ovat ehkä sarjan heikointa tekstiä, vaikka ne kirjoitettiin viimeiseksi - tai ehkä juuri siksi... Sen sijaan alkuperäistä trilogiaa seuraavat kaksi romaania ovat oikeastaan samaa juonikuviota, ja muodostavat oivan päätöksen Säätiön tarinalle. Samalla niissä on myös yhtymäkohtia Asimovin vanhempaan tuotantoon.

 

[Peltinen]

Muistikuvieni mukaan esiosat ovat ehkä sarjan heikointa tekstiä, vaikka ne kirjoitettiin viimeiseksi - tai ehkä juuri siksi... Sen sijaan alkuperäistä trilogiaa seuraavat kaksi romaania ovat oikeastaan samaa juonikuviota, ja muodostavat oivan päätöksen Säätiön tarinalle. Samalla niissä on myös yhtymäkohtia Asimovin vanhempaan tuotantoon.

Meinasin ehdottaa ihan samaa ja samasta syystä. Ne esiosat voi huoletta jättää lukematta jos ei sitten tosissaan innostu sarjasta.

 

[jaakkopavunvarsi]

Luin Annimari Marttisen "Korsetti". Tartuin kirjaan aiheen perusteella, vaikka suomalaisten romaanien lukeminen yleensä aiheuttaa melkeinpä suunnatonta inhoa. Pidin Marttisen kirjoitustyylistä, joka oli sopivan simppeliä ja hieman poikkesi suomalaisten kirjalijoiden narsistisesta omien kirjaimien pakonomaisesta rakastamisesta. Valitettavasti aiheen käsittely oli hyvin pinnallista ja turvallista. Olen lukenut samasta aiheesta muutaman kirjan ja esimerkiksi Markus Jokikokon Haarautuva puu oli enemmän mieleeni. Kirja siis käsittelee transseksuaalisuutta ja mielestäni Marttinen on kymmenen vuotta myöhässä. Tämä lisättynä pumpulimaiseen käsittelyyn...

Eräs toinen suomalaisen kirjallisuuden perisynti puskee myös paikoin läpi. Tästäkin kirjasta olisi voinut leikata helpoisti puolet pois ja tarina olisi tullut paremmin esiin. Mutta ei siinä mitään, tehdään sellaista kirjallisuutta mitä "ihmiset haluaa ostaa" ja sahataan samalla oma oksa poikki. Mietitään, miksi nyt ei kukaan osta.

Parhaillaan luen Raymond Chandlerin Tappaja sateessa, jossa on muistaakseni kahdeksan rikoskertomusta, jotka on alunperin julkaistu lehdissä jollain kymmenluvulla. Tarinat hieman toistavat itseään, mutta ovat siinä mielessä hyvää luettavaa, että teksti ei todellakaan ärsytä ja tarinaa kuljetetaan mielekkäästi eteenpäin. Tätä voi suositella myös niille, jotka eivät lue paljon. Eli miehille! Viskiä juodaan ja toisinaan tulee pullosta takaraivoonkin. Naisiakin saattaa esiintyä vartaloa myötäävissä mekoissa.

Tiitamari Marttinen: Korsetti: 2/5
Raymond Chandler: Tappaja sateessa 3/5