Peter Englundin Voittamatonta on viimeinen luku jäljellä (kyseessä siis tiiliskiven kokoluokkaa paksuudeltaan ja painoltaan oleva teos) ja hieman kaksijakoisissa tunnelmissa on teos edennyt. Todella hyvää tekstiä mielenkiintoisesta aiheesta oivaltavin lähestymistavoin ja teknisesti lukukokemuksena siis todella hyvä. Toisaalta aihe itsessään on alkanut tuottaa epäuskoista ihmettelyä tyyliin "ei kai se nyt saatana oikeasti voinut noin idiootti olla?" kirjan päähenkilöstä. Toki jälkikäteen aivan turha moralisoida jne, mutta jopa 1600-luvun kontekstissa Kaarle X Kustaa on ollut kyllä melkoinen epeli. Jo Suuren sodan vuosissa käytiin ansiokkaasti läpi paradoksia jossa kertaalleen perustettua armeijaa ei ole varaa enää lakkauttaa ja konfliktit tuppasivat pitkittymään tästä syystä, Voittamattoman tapauksessa vaikka aikajänne on lyhyempi (viitisen vuotta 30 sijaan), on ongelma noussut aivan uusille tasoille ja nokkelana kaverina Kaarle on siihen ratkaisuja sitten keksinyt jotka saavat nykyiset Putinit näyttämään rauhanpalkintolaureaateilta.
Mutta hyvä kirja siis, suosittelen (Pohjois-)Euroopan historiasta kiinnostuneille.
Mutta hyvä kirja siis, suosittelen (Pohjois-)Euroopan historiasta kiinnostuneille.