Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Valapatto]

Täällä kun kuitenkin jonkun verran on lukijoita niin jatkoajan lukupiiri voisi olla joskus ihan hauska ajatus.

 

[PeteX]

Leo Jokela: Vaatimaton sivuosien sankari. Vähän liikaa nippeliteitoa, kun kirjassa käydään läpi kaikki hänen roolinsa radiossa, elokuvissa, tv:ssä ja teatterissa. Kattava teos urasta sinänsä ja vähän yksityiselämästäkin, joka oli suht traaginen loppujen lopuksi.

 

[Iisoppi]

Täällä kun kuitenkin jonkun verran on lukijoita niin jatkoajan lukupiiri voisi olla joskus ihan hauska ajatus.

Kyllähän täällä on sen verran populaa kassassa että kyllähän täällä kirjan kuluttajia riittää paljon enemmän varmaan kuin tämä ketju antaa ymmärtää. Lukupiirissä vissiin luetaan joku kirja ja yhdessä jutellaan siitä. Ajattelin että ollaan täällä niin erilaisia ettei varmaan samat kirjat kiinnosta kaikkia... Toisaalta juuri on hyvä astua ulos omasta boksista ja tutustua uusiin juttuihin.

 

[Patarouva]

Olen lukenut taas pari kirjaa. Kesällä ehtii lukea tavallista enemmän, kun ei ole jääkiekkoa useampana päivänä viikossa seurattavana.

Ensin luin Peter Franzénin romaanin Särkyneen pyörän karjatila. Kirjassa oli aika murheellisiakin sodanjälkeisiä ihmiskohtaloita koomisilla tapahtumilla höystettyinä. Ihan kepeä luettava, mutta en tykännyt samaan tapaan kuin edellisistä Franzénin romaaneista, jotka ovat olleet omaelämäkerrallisia kasvukertomuksia (Tumman veden päällä, Samoilla silmillä).

Toinen lukemani teos oli Clare Mackintoshin psykologinen trilleri Anna minun olla. Olen lukenut aikaisemmin myös kirjailijan edelliset suomennetut teokset Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut. Olen pitänyt kirjoista ja nauttinut niiden juonenkäänteistä.

Nyt olen lukenut jo puolet minulle uuden kirjailijan, virolaisen Indrek Harglan kirjasta Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus. Se on murhamysteeri keskiajan Tallinnasta. Kiinnostava ympäristö dekkarille ja erityisen kiinnostava kirja historiasta kiinnostuneelle lukijalle.

 

[SamSpade]

Nyt työn alla kaksi kirjaa. Uusintakierroksella Gavin DeBeckerin The Gift of fear ja Joe Navarron What everybody is saying - An Ex FBI agent's guide to speed-reading people.
Molemmat hyviä jos aihepiiri kiinnostaa.

 

[Johnny B. Goode]

Kävin tuassa taas hakemassa nipun uutta luettavaa kun sain tuon Ydinpommin Anatomian luetuksi. Nyt tarttui haaviin tämmöset opukset:

Witold Pilecki - Vapaaehtoisena Auschwitziin Puolan vastarintaliike halusi vuonna 1940 tietää mitä vastaperustetussa leirikeskuksessa Oswiecimin lähellä puuhastellaan. Niimpä Pilecki hankkiutui pidätetyksi, keräsi tietoa julmuuksista ja karkasi. Kova kaveri. Ja vieläpä tosi tarina.

Roberto Saviano - Zero Zero Zero Kansainvälisestikin suuren huomion saaneen "Gomorran" kirjoittajan teos maailmanlaajuisesta kokaiinibisneksestä.

Robert Verkaik - Jihadi John Kuwaitilaissyntyisen Brittien kansalaisen Mohamed Emwazin tarina. Maailma tuntee hepun paremmin nimellä Jihadi John. Muutti perheensä kanssa vuonna 1994 Britanniaan ja kotoutui sen verran hyvin Lontooseen että valmistui vuonna 2015 Westminsterin yliopistosta tietotekniikan alalta. Jossain kohtaa jokin meni kuitenkin pieleen ja heppu radikalisoitui ja lähti Syyriaan ja värväytyi ISIS:in rivehin. Nousi nopeasti julkisuuteen uuden firmansa päänkatkontavideoilla joissa toimi itse pääperkeleenä. Pommitettiin hengiltä 2015 Raqqassa. Tämä voi olla aika hämmentävä teos näin etukäteen ajatellen.

 

[Ilmari Ahde]

Maailmankirjallisuuden klassikko käsittelyyn, onhan tuo pitänyt lukea jo monen monta kertaa mutta aina on jäänyt.

Joseph Conrad - Pimeyden sydän
Tarina on vaivaiset 160 sivua pitkä, ei varmaankaan ihan kepeintä tekstiä.

Johnnyn viestistä napattu Vapaaehtoisena Auschwitziin tuli lainattua ja luettua. Olihan Witold melko rankka jätkä, ei voi muuta sanoa.

 

[Tadu]

Arttu Tuomisen Labyrintti-sarja. Helvetin hyviä suomalaisia dekkareita ja päätösosan lopetus oli häiritsevän hyvä ja kosketti sekä jäi kummittelemaan.

 

[Cloaca Maxima]

Auschwitzin apteekkari. Vähän kaksijakoinen fiilis, aihealue historiallisesti kiinnostava mutta mielestäni kirjassa lähdettiin välillä liikaa sivupoluille ja sivuhenkilöitä vilahteli mukana sitä tahtia että välillä oli vaikea seurata kuka oli kukakin ja mikä rooli hänellä lopulta tuossa paletissa oli jne.

 

[Amerikanihme]

No nyt on sitten Tolstoin "Sota ja rauha" menossa. Toistaiseksi teos ei vaikuta sotakirjallisuuden klassikolta, vaan rauha vallitsee ainakin venäläisen ylimistön keskuudessa, mutta vasta noin 65 sivua luettuna ja yli 1200 sivua edessä, joten ehtii tässä vielä varmaan asetelmat muuttua. Tässä meneekin sitten muutama kuukausi "mukavasti."

Tämä viesti oli päivätty 21.2. 2019. Sain kirjan luettua loppuun muutama päivä sitten, joten aika tarkkaan puoli vuotta siinä meni.

Suurimmaksi osaksi kirja oli ihan luettava, mutta ei nyt jäänyt mieleeni minään maailmankirjallisuuden klassikkona muuta kuin ehkä pituutensa vuoksi. Loppuun Tolstoi on lisännyt todellista tajunnanvirtaa "historia"-käsitteen tarkoituksesta, joka meni minulla ainakin täysin yli hilseen. Muutamissa paikoissa kirja oli käymässä mielenkiintoiseksi, mm. kun käsiteltiin tiettyjen henkilöiden tuntemuksia uskonasioista, mutta koskaan ei oikein päästy niissäkään sen pidemmälle. Taitaa Anna Kareninan lukeminen siirtyä vähän kaukaisemmaksi tulevaisuuteen, jos siinä on ollenkaan samanlaista tekstiä.

 

[Reverent]

Menossa Juha Rautaheimon Hermo. Pidin äijää jo työelämässä ollessaan hyvin asiallisena ja ammattitaitoisena äijänä, joka hallitsi myös ton ammatin varjopuoliin kuuluvan julkisuuden tyylikkäästi. Vaikka kirjasta on vasta puolet luettuna, niin erittäin mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa, jossa välillä kerrotaan herran elämästä ja urakehityksestä ja välillä avataan vanhoja mediahuomiota saaneita rikoksia kiehtovasti ja kevyellä huumorilla höystettynä. Hyvin Hermo tuo myös esille vittuuntumisensa suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja naurettaviin tuomioihin. Kiva huomata, että mulla on aitiopaikalta suomalaista oikeuskäytäntöä pitkään seuranneen todellisen asiantuntijan kanssa samoja näkemyksiä meidän oikeussysteemistä.

 

[Wagner]

Charles Bukowski ja Postitoimisto.

 

[Valapatto]

Tervon Vesku Loiri opus menee nyt äänikirjana. Odotuksia ei ole (ainakaan positiivisia), mutta alku on ollut ihan lupaava.

Sami Lopakan Loka on haettu kirjastosta ja ensimmäinen sivu luettu. Tähän taas on odotuksia ja nimenomaan positiivisia.

 

[Sue]

Viimeksi luin Mariette Lindsteinin Tuomiopäivän. Se on trilogian toinen osa ja kumpuaa kirjoittajan skientologiahistoriasta. Toisto ja alleviivaus ärsyttivät, mutteivät kylliksi, jotten olisi vapaapäivänä lukenut saman tien.

Jos näytelmät lasketaan, viimeisin oli Mika Waltarin Leikkaus. Luin sen kahdesti, pidin kovasti.

Nyt luvussa Molièren Saituri. Pitkäaikaisluvussa Hugon Kurjat, en vain ole saanut jatkettua, vaikka aina vie mukanaan, kun malttaa avata.

 

[Sue]

...ja kävikin niin, että Saiturin sijaan haukkasin tänään Marjo Liukkosen Teloitusjonossa - Hennalan miesvankien kohtalot 1918 - 1919. Taidan olla taas vaihteeksi tämän aihepiirin kyllästämä, kun en vaikuttunut yhtä paljon kuin aiemmin Liukkosen naisvankeja käsittelevästä tutkimuksesta. Tarkkaa työtä kyllä sivutolkulla. Loppusanojen värisevä-äänistä patetiaa vierastin.

 

[vetti]

Boy Erased on nyt lukusessa. Ja kuinka vitun snadi pitää kuvan olla et se tulee läpi? Prkl.

 

[Uncle Leo]

Bernard Cornwell - Susien sota: lainassa
Neil Gaiman - Pohjoisen mytologia: lainassa
Andrzej Sapkowksi - Kohtalon miekka: lainassa

Eli kun kirjastosta ei pakollisen Tex Willerin lisäksi löytynyt oikein mitään, niin nappasin Bernard Cornwellin Linnakkeen. Kirjailijan tuotoksista olen pitänyt aiemmin kovastikin, joten uskon että tämäkin valinta voi osoittautua hyväksi. Aiheena on Amerikan itsenäistymiseen sijoittuvat taistelut, joka ei sinällään aihepiirinä juuri kiinnosta mutta luottoa löytyy kirjoittajaan. Saas nähdä tuleeko huti vai onnistuuko kirjailija saamaan tuosta aiheesta itseäni tarpeeksi kiinnostavan lukuelämyksen.

Niin ja pitihän sitä supersankarinörttinä ottaa pari Oikeuden Puolustajat -albumia vaikka olenkin Marvelin miehiä.

 

[heketsu88]

Bernard Cornwell - Susien sota: lainassa


Eli kun kirjastosta ei pakollisen Tex Willerin lisäksi löytynyt oikein mitään, niin nappasin Bernard Cornwellin Linnakkeen. Kirjailijan tuotoksista olen pitänyt aiemmin kovastikin, joten uskon että tämäkin valinta voi osoittautua hyväksi. Aiheena on Amerikan itsenäistymiseen sijoittuvat taistelut, joka ei sinällään aihepiirinä juuri kiinnosta mutta luottoa löytyy kirjoittajaan. Saas nähdä tuleeko huti vai onnistuuko kirjailija saamaan tuosta aiheesta itseäni tarpeeksi kiinnostavan lukuelämyksen.

Minullakin on menossa tuota Bernard Cornwellin "Susien Sota" ja tuon "Linnakkeen" luin aiemmin, josta ainakin itse tykkäsin. Myös Cornwellin Uhtred-sarja on ollut erinomainen katsaus osaksi fiktiivisen tarinan kautta Englannin "Engalandin" syntyyn.

 

[Skruf]

Tämä Lasse Lindqvistin kirjoittama kirja Tapio Suomisesta tarttui mukaan kirjastosta ja ainakin alku on ollut ihan mukavaa luettavaa.

 

[Sistis]

Jeffrey Archerin Clifton-kronikan pokkarina ilmestyneet neljä ensimmäistä osaa tuli luettua nyt syksyn aikana. Jatkan kronikan loppuun, jahka seuraavat kolme osaa ilmestyvät. Niistä yksi on jo ilmestynyt suomeksi, mutta pokkari tullee vasta ensi vuonna. Odotetaan sitä rauhassa.

Melko kevyesti kirjoitettu historiallinen sukusarja siis kyseessä. Sarja alkaa maailmansotien väliltä ja päättyy kai jonnekin 1970-luvulle. Juonenkäänteet ovat jopa hieman dekkarimaisia ja ihan realistisena tuota ei enää sen vuoksi voi pitää. Ihan mielenkiintoista luettavaa kuitenkin.

Nyt otin lukuun Pajtim Statovcin uutuuden, Bollan. Aiemmat Kissani Jugoslavia sekä Tiranan Sydän ovat olleet hienoja teoksia, joten odotukset ovat korkealla.

 

[Sonny Burnett]

Matti Sarenin arvokuljetusryöstäjä. Nykäsen teksti on sujuvaa luettavaa mutta sisältö on falskia Sarenin huonosti piilotettua itsekehua. No tämmöisiä nämä elämäkerran tapaiset on. Kaipa tuo loppuun tulee kahlattua.

 

[Eddie]

Dekkareita on tullut jonkun verran luettua. Claire Mackintoshin pari kirjaa koin ihan kivaksi joskin aika tylsiksi. Shari Lapenan kirjat miellyttivät hiukan enemmän.

Loirin elämänkerta oli mielenkiintoinen. En tiennyt hänen elämästään Turhapurojen ja Spedetuotannon ulkopuolella juurikaan. Mitä nyt Eino Leinon tulkintoja ja joululauluja. Kirja on perusteellinen. Välillä jopa liian perusteellinen. Kaikki taustatieto joistakin teatteriesityksistä oli välillä puuduttavaa. Lapsuuden ja nuoruuden kuvaukset olivat ehkä mielenkiintoisimpia. Kirja yrittää kertoa, että Loiri oli kaikkea muuta kuin Turhapuro, jotka olivat hänelle vain tuloa velkahelvetissä. Loiri kertoo avoimesti myös päihteistä ja naisista (, joita riitti).

Nyt on menossa Jo Nesbon uutukainen; Veitsi. Nesbo on suosikki dekkaristini. Tämäkin teos osoittaa, että hänellä on upea kyky rakentaa tarinaa kaiken kokeneesta päähahmostaan. Hän osaa kiertää karikot, eikä tyydy helppoihin ja tylsiin ratkaisuihin.

 

[Hera80]

Juha Siron "Yllämme kaartuva taivas". On mielestäni universaali keromus ihmisyydestä, kahdessa aikatsossa kulkeva tarina yhteiskunnista, joissa yksilö on alistettu suuremman hyödyn periaatteelle. Sivistyneeseen makuun hyvä kirja.

 

[Patarouva]

Muutamia kirjoja on tullut taas luettua.

Jan Stocklassa ”Stieg Larssonin tutkimukset - Kuka murhasi Olof Palmen?”

Stocklassa tutki vuosia Stieg Larssonin kuoleman jälkeen tältä jäänyttä valtavaa Olof Palmen murhaan liittyvää tutkimusaineistoa. Oli ihan mielenkiintoinen kirja.

Leif G.W. Persson ” Voiko kuolla kahdesti”.

Mielestäni dekkari oli turhan hidassoutuinen. Välillä sentään hymyilyttivät henkilöiden ajatukset ja kuvitelmat itsestään ja muista.

Fredrik Backman ”Kiekkokaupunki” ja sen jatko-osa ”Me vastaan te”

Näistä jääkiekkokaupunkiin sijoittuvista kirjoista tykkäsin todella paljon. Jääkiekko, perheet, ystävyyssuhteet ja mielenkiintoiset henkilöt olivat kirjoissa juuri sopivana yhdistelmänä. Eilen luin viimeiset sivut jälkimmäisestä kirjasta ja olen vahvasti sitä mieltä, että jääkiekko ja me ihmiset, joita jääkiekko koskettaa, todella ansaitsimme nämä kirjat.

 

[Turha Kaukalo]

Jessikka Aron Putinin trollit. Hyvä kirja ja enemmän.