Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Valapatto]

Tervon Vesku Loiri opus menee nyt äänikirjana. Odotuksia ei ole (ainakaan positiivisia), mutta alku on ollut ihan lupaava.

Sami Lopakan Loka on haettu kirjastosta ja ensimmäinen sivu luettu. Tähän taas on odotuksia ja nimenomaan positiivisia.

 

[Sue]

Viimeksi luin Mariette Lindsteinin Tuomiopäivän. Se on trilogian toinen osa ja kumpuaa kirjoittajan skientologiahistoriasta. Toisto ja alleviivaus ärsyttivät, mutteivät kylliksi, jotten olisi vapaapäivänä lukenut saman tien.

Jos näytelmät lasketaan, viimeisin oli Mika Waltarin Leikkaus. Luin sen kahdesti, pidin kovasti.

Nyt luvussa Molièren Saituri. Pitkäaikaisluvussa Hugon Kurjat, en vain ole saanut jatkettua, vaikka aina vie mukanaan, kun malttaa avata.

 

[Sue]

...ja kävikin niin, että Saiturin sijaan haukkasin tänään Marjo Liukkosen Teloitusjonossa - Hennalan miesvankien kohtalot 1918 - 1919. Taidan olla taas vaihteeksi tämän aihepiirin kyllästämä, kun en vaikuttunut yhtä paljon kuin aiemmin Liukkosen naisvankeja käsittelevästä tutkimuksesta. Tarkkaa työtä kyllä sivutolkulla. Loppusanojen värisevä-äänistä patetiaa vierastin.

 

[vetti]

Boy Erased on nyt lukusessa. Ja kuinka vitun snadi pitää kuvan olla et se tulee läpi? Prkl.

 

[Uncle Leo]

Bernard Cornwell - Susien sota: lainassa
Neil Gaiman - Pohjoisen mytologia: lainassa
Andrzej Sapkowksi - Kohtalon miekka: lainassa

Eli kun kirjastosta ei pakollisen Tex Willerin lisäksi löytynyt oikein mitään, niin nappasin Bernard Cornwellin Linnakkeen. Kirjailijan tuotoksista olen pitänyt aiemmin kovastikin, joten uskon että tämäkin valinta voi osoittautua hyväksi. Aiheena on Amerikan itsenäistymiseen sijoittuvat taistelut, joka ei sinällään aihepiirinä juuri kiinnosta mutta luottoa löytyy kirjoittajaan. Saas nähdä tuleeko huti vai onnistuuko kirjailija saamaan tuosta aiheesta itseäni tarpeeksi kiinnostavan lukuelämyksen.

Niin ja pitihän sitä supersankarinörttinä ottaa pari Oikeuden Puolustajat -albumia vaikka olenkin Marvelin miehiä.

 

[heketsu88]

Bernard Cornwell - Susien sota: lainassa


Eli kun kirjastosta ei pakollisen Tex Willerin lisäksi löytynyt oikein mitään, niin nappasin Bernard Cornwellin Linnakkeen. Kirjailijan tuotoksista olen pitänyt aiemmin kovastikin, joten uskon että tämäkin valinta voi osoittautua hyväksi. Aiheena on Amerikan itsenäistymiseen sijoittuvat taistelut, joka ei sinällään aihepiirinä juuri kiinnosta mutta luottoa löytyy kirjoittajaan. Saas nähdä tuleeko huti vai onnistuuko kirjailija saamaan tuosta aiheesta itseäni tarpeeksi kiinnostavan lukuelämyksen.

Minullakin on menossa tuota Bernard Cornwellin "Susien Sota" ja tuon "Linnakkeen" luin aiemmin, josta ainakin itse tykkäsin. Myös Cornwellin Uhtred-sarja on ollut erinomainen katsaus osaksi fiktiivisen tarinan kautta Englannin "Engalandin" syntyyn.

 

[Skruf]

Tämä Lasse Lindqvistin kirjoittama kirja Tapio Suomisesta tarttui mukaan kirjastosta ja ainakin alku on ollut ihan mukavaa luettavaa.

 

[Sistis]

Jeffrey Archerin Clifton-kronikan pokkarina ilmestyneet neljä ensimmäistä osaa tuli luettua nyt syksyn aikana. Jatkan kronikan loppuun, jahka seuraavat kolme osaa ilmestyvät. Niistä yksi on jo ilmestynyt suomeksi, mutta pokkari tullee vasta ensi vuonna. Odotetaan sitä rauhassa.

Melko kevyesti kirjoitettu historiallinen sukusarja siis kyseessä. Sarja alkaa maailmansotien väliltä ja päättyy kai jonnekin 1970-luvulle. Juonenkäänteet ovat jopa hieman dekkarimaisia ja ihan realistisena tuota ei enää sen vuoksi voi pitää. Ihan mielenkiintoista luettavaa kuitenkin.

Nyt otin lukuun Pajtim Statovcin uutuuden, Bollan. Aiemmat Kissani Jugoslavia sekä Tiranan Sydän ovat olleet hienoja teoksia, joten odotukset ovat korkealla.

 

[Sonny Burnett]

Matti Sarenin arvokuljetusryöstäjä. Nykäsen teksti on sujuvaa luettavaa mutta sisältö on falskia Sarenin huonosti piilotettua itsekehua. No tämmöisiä nämä elämäkerran tapaiset on. Kaipa tuo loppuun tulee kahlattua.

 

[Eddie]

Dekkareita on tullut jonkun verran luettua. Claire Mackintoshin pari kirjaa koin ihan kivaksi joskin aika tylsiksi. Shari Lapenan kirjat miellyttivät hiukan enemmän.

Loirin elämänkerta oli mielenkiintoinen. En tiennyt hänen elämästään Turhapurojen ja Spedetuotannon ulkopuolella juurikaan. Mitä nyt Eino Leinon tulkintoja ja joululauluja. Kirja on perusteellinen. Välillä jopa liian perusteellinen. Kaikki taustatieto joistakin teatteriesityksistä oli välillä puuduttavaa. Lapsuuden ja nuoruuden kuvaukset olivat ehkä mielenkiintoisimpia. Kirja yrittää kertoa, että Loiri oli kaikkea muuta kuin Turhapuro, jotka olivat hänelle vain tuloa velkahelvetissä. Loiri kertoo avoimesti myös päihteistä ja naisista (, joita riitti).

Nyt on menossa Jo Nesbon uutukainen; Veitsi. Nesbo on suosikki dekkaristini. Tämäkin teos osoittaa, että hänellä on upea kyky rakentaa tarinaa kaiken kokeneesta päähahmostaan. Hän osaa kiertää karikot, eikä tyydy helppoihin ja tylsiin ratkaisuihin.

 

[Hera80]

Juha Siron "Yllämme kaartuva taivas". On mielestäni universaali keromus ihmisyydestä, kahdessa aikatsossa kulkeva tarina yhteiskunnista, joissa yksilö on alistettu suuremman hyödyn periaatteelle. Sivistyneeseen makuun hyvä kirja.

 

[Patarouva]

Muutamia kirjoja on tullut taas luettua.

Jan Stocklassa ”Stieg Larssonin tutkimukset - Kuka murhasi Olof Palmen?”

Stocklassa tutki vuosia Stieg Larssonin kuoleman jälkeen tältä jäänyttä valtavaa Olof Palmen murhaan liittyvää tutkimusaineistoa. Oli ihan mielenkiintoinen kirja.

Leif G.W. Persson ” Voiko kuolla kahdesti”.

Mielestäni dekkari oli turhan hidassoutuinen. Välillä sentään hymyilyttivät henkilöiden ajatukset ja kuvitelmat itsestään ja muista.

Fredrik Backman ”Kiekkokaupunki” ja sen jatko-osa ”Me vastaan te”

Näistä jääkiekkokaupunkiin sijoittuvista kirjoista tykkäsin todella paljon. Jääkiekko, perheet, ystävyyssuhteet ja mielenkiintoiset henkilöt olivat kirjoissa juuri sopivana yhdistelmänä. Eilen luin viimeiset sivut jälkimmäisestä kirjasta ja olen vahvasti sitä mieltä, että jääkiekko ja me ihmiset, joita jääkiekko koskettaa, todella ansaitsimme nämä kirjat.

 

[Turha Kaukalo]

Jessikka Aron Putinin trollit. Hyvä kirja ja enemmän.

 

[Valapatto]

Olen kanssa yrittänyt lukea dekkaria ja tällä kertaa Christian Rönnbackaa kun kaverini sitä mulle suositteli. Ekan kirjan sain nipin napin luettua, mutta tätä toista ei pitkälle kyllä pystynyt. Niin äijää menoa, että ei vittu.

 

[Eddie]

Pakko kehua tätä uusinta Nesboa. Olihan hieno teos. Tietysti jos ei ole niin vaikuttunut Nesbon tavasta kirjoittaa ja rakentaa kokonaisuuksia, voi sieltä kyyninen ja skeptinen ihminen löytää moitittavaakin. Tai jos omaa lähtökohtaisesti dekkareihin asenteen "lukematta paskaa" tai "luettunakin paskaa". Olen huomannut että tuo on varsin trendikästä paremmissa piireissä. Ja voi toki olla, että ei ihan aidosti saa niistä mitään. Mielestäni Nesbot eivät ole pelkkää dekkaria, niissä on aina paljon muutakin. Ja pakko ihailla miten varmasti joidenkin mielestä puhki kulutetusta hahmosta löytää aina uusia kerroksia ja tapoja kirjoittaa raikkaasti uutta tarinaa. No se ja sama, minä tykkään.

Dekkareiden väliin nyt välillä hakuammuntana historiallinen romaani, joka näyttää tapahtuvan nykyajassa. Kellontekijän tytär Kate Mortonin kirjoittamana. Astun tässä täysin sokkona tuntemattomaan.

 

[vetti]

Täällä kun jumala ja homot on nyt tikun nokassa, niin luen tällä hetkellä

Boy Erased: A Memoir - Wikipedia

en.wikipedia.org

Olen edelläkävijä (no, jumalaketju oli aktiivinen ennen kuin aloitin tuon lukemisen).

 

[Kilgore Trout]

Olen lukenut viime vuosien voittajista lähinnä Olli Jalosta ja Juha Hurmetta. Varsinkin Jalosen kirjoista pidän, eikä Hurmekaan huono ole.
Näistä voisin ottaa lukulistalle kaksi kirjaa, JP Koskinen: Tulisiipi ja Mikko Rimminen: Jos se näyttää siltä vaikuttavat luettavilta.

Tällä hetkellä on kesken Haruki Murakamin Komtuurin surma (704 sivua) ja Hanya Yanagiharan A Little life (814 sivua), ja listalla on muutakin, joten yllä mainitut saavat vielä odottaa.

 

[Useful Idiot]

Tällä hetkellä Timo Favorinista kertova uutukainen ja Kai Sadinmaan kirjoittama "kuolleiden kirja" ovat kesken.

 

[Iisoppi]

Tess Gerritsenin Hahmot yössä tuli luettua. Ihmeellistä huuhaata ja lässyn lässyn romantiikkaa kirja täynnä. Gerritsen on kirjoittanut vetäviä dekkareita joissa pääosissa oli poliisi Rizzoli ja kuolinsyyntutkija Isles (televisiosarjakin on tehty hahmoihin perustuen) mutta tämä (Hahmot yössä) kirja oli köykäinen ja dekkaria ei ollut nimeksikään vaan ihme paranormaaleja juttuja. No tulipahan luettua, en suosittele.

Nyt luvussa on Ann Cleevesin Kuin tuhka tuuleen. Cleeves on palannut taas uransa alkuaikojen Shetlannin saarille ja Jimmy Pereziin.

 

[Trenchtown]

Viimeksi luin uusintakierroksella Mihail Bulgakovin, tuon mustan huumorin mestarin nerokkaan klassikkoteoksen "Saatana saapuu Moskovaan". On mielestäni yksi parhaista klassikoksi laskettavista kirjoista, joka kestää uusintakierroksen muutaman vuoden välein onnistuen joka kerta viihdyttämään kuin ensimmäistä kertaa lukisi.

Vietän tämän viikon kuntoutuksessa ja mukaan pakkasin ainoastaan yhden kirjan, eli Mikko Gustafssonin ja Janne Huuskosen kirjoittaman "Kultainen vasikka - järjestäytynyt rikollisuus Suomessa". Kokeneiden oikeustoimittajien kirjoittama teos perustuu asiakirjalähteiden lisäksi muun muassa kymmenien alamaailman lähteiden ja heidän läheistensä haastatteluihin. Tämä on aihealue joka jaksaa aina vaan kiinnostaa ja olen varmaankin suurimman osan aiheesta kirjoitetuista kirjoista lukenut. En hirvittävän pitkälle ole em. kirjassa vielä ehtinyt, mutta takuuvarman mielenkiintoiselta ja viihdyttävältä vaikuttaa. Kirjassa näkemyksensä ja tarinansa pääsevät kertomaan mm. Keijo Vilhunen, Janne Raninen, Raimo Tienhaara ja Late Johansson.

Juuri vähän aikaa sitten luin Janne Ranisen jonkinmoisen elämäkerran "Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi" ja siinä kuten myös tässä Kultaisessa vasikassa ja oikeastaan kaikissa muissakin ammattirikollisuudesta kirjoitetuissa kirjoissa on se sama ongelma (tai "ongelma"), että tarina on lennokasta ja jää yksin lukijan vastuulle päättää, että kuinka ison osan kerrotusta ns. nielee pureskelematta. Kuitenkin lähtökohta on, että nämä ovat fiktion sijasta faktaa. Silti olen varma, että jokainen jamppa painaa vähän tai vähän enemmän kermaa tarinakakun päälle, mutta kun pääsee ajatuksesta yli ja lakkaa miettimästä mikä voisi olla totta ja mikä taas todennäköisesti ei, niin pirun koukuttavia ja viihdyttäviä teoksia tämän aiheen ympärille on saatu kirjoitettua, eikä tuo "Kultainen vasikka" vaikuta tekevän siihen sääntöön poikkeusta.

 

[Wiljami]

Eipäs ole hetkeen tullut tänne kirjoitettua, vaikka lukujonossa on jatkuvasti opuksia ollutkin (jopa siinä määrin että heinäkuussa lainatuista viimeisen sain palautettua vasta loka-marraskuun vaihteessa). Välillä tuli tahkottua läpi kaikenlaista klassikkoa, Hoffmannin tarinoista osa oli jopa nykyisinkin ihan mukavalukuisia (ja pienellä päivittämisellä juonet sinänsä voisivat toimia ihan hyvinkin), Arthur Conan Doylen kaikki (opus oli melko massiivinen kun tarinoitakin avautui olleen aika paljon Baskervillen koiria enemmän) tarinat sai tahkottua myös läpi kun oli yksiin kansiin pakattu, mutta alkoi parin kuukauden jälkeen käydä työstä kun ei niistä jokainen mikään kirjallisuushistorian oivaltavin mestariteos ollut vaikka toki etenkin julkaisuajankohtaan nähden ja ylipäätäänkin ihan pätevää luettavaa. Pari suomalaisten kauhutarinoiden kokoelmaa tuli kanssa luettua, ihan ok löytöjä väleissä, mutta huomaa niistäkin erot aikakausien välillä.

Nyt menossa vaihteeksi tuoreempaa tuotosta, kun otin kannen perusteella lainaan Niklas Natt och Dagin 1793:n. Pariin iltaan mennyt jo puolet kirjasta, eli hyvin nopealukuista ja mukaansatempaavaa historiamurhamysteeriointia. Niklas osaa siis kirjoittaakin, sen lisäksi että kuuluu Ruotsin vanhimpaan aatelissukuun, harrastaa useita musiikkisoittimia (mm. viulu ja japanilainen poikkihuilu) ja asuu kauniin perheensä kanssa Tukholmassa (tuskin köyhällä alueella), kuten kannen sisäsivu osasi lukijoita sivistää.

 

[mikko600]

Tein ”virheen” ja otin Malazan-saagan uudelleenlukuun. Nyt olis sitten edessä taas reilu 11000 sivua. Noh, ihan top3-fantasiaa tietty mitä ikinä tehty.

 

[Palstalegenda]

Kotkanpoika ja albatrossi : Legioonalais-Petersin varhaiset merimiesvuodet.

Neljättä kertaa luen tuota v. 2006 julkaistua kirjaa. Merimies Pietiläinen pysähtyy maailman satamiin, nussii huoria ja välillä on nujakoitakin. Merellä meinaa välillä laiva kaatua myrskyssä. Tapahtumat sijoittuvat 1970-luvun alkuun ja 1960-luvun loppuun, 1972 Pietiläinen lähti 28,5 vuodeksi muukalaislegioonaan.

Tuossa kirjassa ei nynnyillä. Kannattaa lukea, olit sitten paatunut nynny tai ÄIJJJÄ.

 

[Purkan Jauhaja]

Tällä hetkellä menossa Demokratian Kuolema: Kuinka natsit nousivat valtaan. Erittäin kiinnostava kirja Natsien noususta valtaan ja saksan kiemuraisesta sisäpolitiikasta sotien välillä.

Seuraavaksi lukujonossa hyllyn päällä:

The Road (Cormac McCarthy)
Ole luonani aina (Kazuo Ishiguro)
The inevitable - understanding the 12 technological forces that will shape our future. (Kevin Kelly)

Varmaan viimeksi joskus noin 10 vuotta sitten lukenut kirjoja englanniksi, vähän jännittää, että saako tuosta kaikkea irti. Toki jos kirja on hyvä niin se varmasti helpottaa.

 

[Reverent]

Viimeksi luin uusintakierroksella Mihail Bulgakovin, tuon mustan huumorin mestarin nerokkaan klassikkoteoksen "Saatana saapuu Moskovaan". On mielestäni yksi parhaista klassikoksi laskettavista kirjoista, joka kestää uusintakierroksen muutaman vuoden välein onnistuen joka kerta viihdyttämään kuin ensimmäistä kertaa lukisi.

Vietän tämän viikon kuntoutuksessa ja mukaan pakkasin ainoastaan yhden kirjan, eli Mikko Gustafssonin ja Janne Huuskosen kirjoittaman "Kultainen vasikka - järjestäytynyt rikollisuus Suomessa". Kokeneiden oikeustoimittajien kirjoittama teos perustuu asiakirjalähteiden lisäksi muun muassa kymmenien alamaailman lähteiden ja heidän läheistensä haastatteluihin. Tämä on aihealue joka jaksaa aina vaan kiinnostaa ja olen varmaankin suurimman osan aiheesta kirjoitetuista kirjoista lukenut. En hirvittävän pitkälle ole em. kirjassa vielä ehtinyt, mutta takuuvarman mielenkiintoiselta ja viihdyttävältä vaikuttaa. Kirjassa näkemyksensä ja tarinansa pääsevät kertomaan mm. Keijo Vilhunen, Janne Raninen, Raimo Tienhaara ja Late Johansson.

Juuri vähän aikaa sitten luin Janne Ranisen jonkinmoisen elämäkerran "Kutsuvat minua palkkamurhaajaksi" ja siinä kuten myös tässä Kultaisessa vasikassa ja oikeastaan kaikissa muissakin ammattirikollisuudesta kirjoitetuissa kirjoissa on se sama ongelma (tai "ongelma"), että tarina on lennokasta ja jää yksin lukijan vastuulle päättää, että kuinka ison osan kerrotusta ns. nielee pureskelematta. Kuitenkin lähtökohta on, että nämä ovat fiktion sijasta faktaa. Silti olen varma, että jokainen jamppa painaa vähän tai vähän enemmän kermaa tarinakakun päälle, mutta kun pääsee ajatuksesta yli ja lakkaa miettimästä mikä voisi olla totta ja mikä taas todennäköisesti ei, niin pirun koukuttavia ja viihdyttäviä teoksia tämän aiheen ympärille on saatu kirjoitettua, eikä tuo "Kultainen vasikka" vaikuta tekevän siihen sääntöön poikkeusta.

Sain myös isänpäivälahjaks ton "Kultaisen vasikan". Noin puolessa välissä olen ja hirveästi ei mitään uutta ole tullut esille. Useimat kirjassa esiintyneet keissit on puhkianalysoitu jo aiemmin. Tässä sentään tekijät yrittävät varmistaa tietonsa useammasta lähteestä, mikä ei tietenkään ole mikään helppo homma, kun alamaailmassa asioista harvemmin puhutaan ja jos puhutaan, niin silloinkin tietenkin omalta kannalta edullisessa valossa. Toi on yks syy, miks ei kiinnosta lukea näiden ranisten yms. rosvojen kirjoja. Toiseks ei huvita tukea paskasakin taloutta sentilläkään.
Isänpäivänä sain myös Tapsa Suomisen "Urheiluhullun", mikä odottaa jonossa vuoroaan. Olen jotenkin aina sympannut Tapsaa ja mielenkiintoista lukea herran tarina kaikkine käänteineen.