Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Eddie]

Olen kuunnellut tässä Emilie Scheppin kirjasarjaa, joita on ilmestynyt 4 kappaletta. Olen positiivisesti yllättynyt. Dekkareitahan nämä ovat ja vaikka uutta näkökulmaa yritetään tuoda, on näissä paljon skandidekkareille ominaisia piirteitä. Mutta tuotos on erittäin laadukasta ja tarina monikerroksista. Jos dekkarit ja varsinkin skandidekkarit kiinnostaa, on tässä erinomaista luettavaa. Vähän Nesboa siinä mielessä, että pyritään pysymään hieman karummalla puolella, eikä olla niin siloteltuja. Plussaa myös siitä, että romanttinen puoli ja suhdekuviot eivät ole siirappisuudella pilattu.

Suosittelen myös Niklas Dag Och Nattin (se nimi todella on) 1793 teosta. Karuhko dekkarimainen teos, joka sijoittuu Ruotsiin ja vuoteen 1793. Ajankuvaus tuntuu uskottavalta ja tarina on mukaansa tempaava. Vahva suositus historiallisten romaanien/dekkarien ystäville.

Matt Haigin Kuinka aika pysäytetään tuli kuunneltua myös. Ihan ok kirja. Kertoo ihmisistä, jotka vanhenevat n. 15 kertaa hitaammin. Paljon mielenkiintoista, mutta myös vähän siloiteltua menoa, joka aina itseäni rassaa. Alkaa muovi maistumaan. Mutta ihan jees teos ja mielenkiintoisinta on päähahmon takautumat 1600-luvun Englannista.

 

[Wiljami]

Sandbergin Tilinteko tuli luettua kolmeen iltaan ja ihan pätevää dekkaria heppu kirjoittaa edelleen. Ei nyt mitään mullistavaa sinänsä, mutta nopealukuista ja historiaa sekä ajan tunnelmia haettu hyvin noihin teoksiin.

Kävin palauttamassa Tilinteon tänään kirjastolle ja siinä kun hetken mielijohteesta katsoin läpi uutuushyllyn, niin eikös siellä ollutkin CJ Sansomin viimeisin Shardlake -sarjan teos "Kapinalliset". Eli tuota tulee luettua varmaankin seuraavaksi. Kävin tosin myös viikolla hakemassa luettavaksi Igguldenin stand alone -teoksen Dunstan sekä koontiopuksen jossa on kaikki Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes -tarinat, eli jos näiden parissa nyt loppukuun saisi vaikka vietettyä (tuskin tulee noista mitään luettua yhtä nopealla tahdilla kuin Tilintekoa).

 

[L. Paraske]

Mökille tuli vanhempien kirjahyllystä napattua jotakin hätäisesti mukaan. Sellainen kuin Ilmari Kiannon Talvisota - Siviilimiehen sotapäiväkirja tuli sitten luettua melkeinpä yhdeltä istumalta. Kyseessä on siis Kainuun korpikirjailijana tunnetun Kiannon päiväkirja talvisodan päiviltä. Kiannollehan tuo sota oli aikamoisen värikäs kun oma hieno kotinsa Turjanlinna poltettiin Suomussalmella omiensa toimesta ja mies itse joutui vankeuteen vakoilusta epäiltynä (pidätykseen kirja loppuukin).

Mutta ylipäänsä todella mielenkiintoista kuvausta sodan kärsimyksistä siviilin näkökulmasta ja vieläpä kirjailijan lennokkaalla tekstillä kuvattuna. Suomussalmen tapahtumat talvisodan aikaan itseäni kiinnostaa vielä henkilökohtaisella tasollakin, koska isäni isä sille reissulle jäi.

 

[Niilo]

Seppo Jokisen uusin Komisario Koskinen ja rottasankari tuli luettua tossa taannoin. Takuu varmaa tykistystä ekasta sivusta alkaen aina viimeiseen sanaan asti. Suosittelen !
Mutta jos et ole yhtään ko. kirjailijan kirjaa lukenut, niin aloita siimamiehestä ! Koskisen seikkailuja on kirjoitettu yli 20 kirjaa jo ja tietyt asiat etenevät kuten normaalissa elämässä ! Sen vuoksi ne kannattaa lukea ilmestymis järjestyksessä.
Parin ekaa kirjaa kyllä antaa osviittaa jääkö niihin kiinni vai ei. Ihan helppoa luettavaa ne kaikki ovat ja tuollaisen kirjan lukee jopa päivässä kun oikein kunnolla alkaa lukemaan.

 

[Useful Idiot]

Jake Nyman - Kielletyt levyt
Lamppu Laamanen - Roudarit

 

[Patarouva]

Luin viimeksi Seppo Aallon Kapina tehtailla: Kuusankoski 1918, joka kertoo tapahtumista Kuusankosken alueella ennen Suomen sisällissotaa, sen aikana ja sen jälkeen. Teoksen keskiössä ovat Kymiyhtiön tehtaat. Seppo Aalto sai kirjastaan vuoden 2018 Tieto-Finlandia-palkinnon.

Kannattaa lukea jos tuon(kin) ajan historia kiinnostaa.

Aallon kirjan kanssa samaan aikaan luin Matti Röngän Yyteet, joka on romaani tämän päivän työelämästä pienehkössä IT-firmassa, ja sen keskeiset henkilöt ovat nykyaikaan tuotuja Tuntemattoman sotilaan hahmoja.

Jos on tykännyt Matti Röngän kirjoista tämän lukee mielellään ja Tuntemattoman sotilaan lukeneille tämä on henkilöhahmojen takia kiva lukuelämys.

Eilisillasta asti olen lukenut Nele Neuhausin dekkaria Susihukka. Neuhausia en ole lukenut aikaisemmin. Susihukka tuntuu olevan taas niitä kirjoja, joita haluaa vain ahmia eteenpäin eli sitä mitä kesälukemiselta nyt juuri kaipaan.

 

[U2]

Sain muutama päivä sitten päätökseen Jo Nesbø:n Macbeth:in. Kyllähän siinä tuttua Nesbøtä oli, mutta taisi olla liikaa Shakespearea mun makuun. Ei oikein missään vaiheessa temmannut mukaansa, niinkuin Nesbøn kirjat yleensä tekevät. Hiukan sinnillä tuli luettua loppuun asti.

 

[Styge]

Tuli luettua Korruptio - valtion vihollinen nro 1. Tms. Kahden pitkänlinjan korruptiotutkijan varsin maanläheinen ja helposti lähestyttävä teos korruptiosta tasapainoilmiönä. Ihan mielenkiintoinen kirja kattavine esimerkkeineen. Voi tuota suositella, jos korruptio laajempana ja monipuolisempana käsitteenä kiinnostaa.

 

[Uncle Leo]

Nyt kirjastosta eksyi mukaan parin Texin lisäksi Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus, eli The Witcher -kirjasarjan ensimmäinen osa. En nyt ihan hirveästi lue fantasiaa, mutta ajattelin että jos kirjasta on tehty peli ja tv-sarja, niin kaipa tässä jotain erikoista voi olla.

85 sivua nyt luettu, ihan vielä ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin mutta josko se tästä paremmin alkaa avautumaan.

 

[Ollakseni]

Foundation jäi vähän kesken niin siirryin Steven Pinkerin Enlightenment Now kirjaan ja todellisuuden pariin sitä kautta.

 

[Wiljami]

Nyt kirjastosta eksyi mukaan parin Texin lisäksi Andrzej Sapkowskin Viimeinen toivomus, eli The Witcher -kirjasarjan ensimmäinen osa. En nyt ihan hirveästi lue fantasiaa, mutta ajattelin että jos kirjasta on tehty peli ja tv-sarja, niin kaipa tässä jotain erikoista voi olla.

85 sivua nyt luettu, ihan vielä ei ole lähtenyt kunnolla käyntiin mutta josko se tästä paremmin alkaa avautumaan.

Tuo ensimmäinen kirja tuntui ainakin itsestäni hyvin irralliselta tarinakokoelmalta (mitä äkkiseltään toki onkin). Lyhyet tarinat toki siitä hyviä että niistä on saatu melko suorat käsikirjoitukset sekä peleihin, että tulevaan sarjaankin oletettavasti. Seuraavat (neljäkö niitä nyt oli?) kirjaa onkin sitten laaja kokonaisuus, jossa palaillaan niihin ensimmäisen kirjan tarinoihin yksitellen ja itselleni oli ainakin melkoinen yllätys kun selvisi, mikä niistä ensimmäisen kirjan tarinoista oli merkityksellisin (sama selvisi sitten suunnilleen ensimmäisen Witcher -pelin introssa, joten kiitoksia tälle palstalle siitä etten spoilannut jännitystä itseltäni, minulle nimittäin muistaakseni tässä ketjussa vinkattiin että kannattaa lukea kirjat ennen pelaamista kun kirjoitin että hommasin pelin ja kävin sen innoittamana hakemassa ensimmäisen kirjan lainaan).

Itse sain tuon viimeisimmän Shardlake -kirjan (Kapinalliset) historiallisine esseineen luetuksi eilen. Aika taattua laatua, mutta tarinaa peilaili väkisin osaan aiemmista ja jotkut kirjan arvoituksista oli nykyisellä arvomaailmalla varustetulle ihmiselle melko helppoja, vaikka toki kirjassa koetaan ja pohditaankin asioita 1500 -luvun ihmisten näkökulmasta ja esimerkiksi tietyt asiat ovat sellaisia tabuja ettei niitä voi edes harkita tapahtuneeksi ennen kun asia selitetään rautalangasta tikkukirjaimiksi väännettynä. Kuten tavallista, tuon yhteydessä tuli myös wikipedioitua kirjan historiallisia hahmoja ja luonnollisesti myös kirjan lopussa ollut historiallinen essee vuoden 1549 talonpoikaiskapinasta oli sivistävä, en ainakaan muista että olisi noita brittien kapinointi(vahvalla kysymysmerkillä termi)yrityksiä olisi ihmeemmin 1640 -luvun sisällissotaa lukuunottamatta laajemmin tuotu esiin mm. dokkareissa tai oppilaitoksissa.

Seuraavana olisi varmaankin lukuvuorossa keski-aikaista Englantia Conn Igguldenin Dunstanin muodossa. Luulisin että tuostakin saa poimittua asioita joista ei ainakaan muista aiemmin lukeneensa.

 

[SamSpade]

Joe Abercrombien The First law trilogia on työn alla. Sitä ennen luin Brandon Sandersonin The Stormlight archiven 3 ensimmäistä osaa.

 

[Iisoppi]

Luin Viveca Stenin kirjan Huonossa seurassa. Oli kyllä raskasta luettavaa kun aihe oli niin rankka eli perheväkivalta ja toisen totaalinen hallinta ja alistaminen. Ei mikään perinteinen Sandham-dekkari. Vaikka lopussa asia jotenkin ratkeaa niin mielestäni hinta on kova...

 

[Valapatto]

Täällä kun kuitenkin jonkun verran on lukijoita niin jatkoajan lukupiiri voisi olla joskus ihan hauska ajatus.

 

[PeteX]

Leo Jokela: Vaatimaton sivuosien sankari. Vähän liikaa nippeliteitoa, kun kirjassa käydään läpi kaikki hänen roolinsa radiossa, elokuvissa, tv:ssä ja teatterissa. Kattava teos urasta sinänsä ja vähän yksityiselämästäkin, joka oli suht traaginen loppujen lopuksi.

 

[Iisoppi]

Täällä kun kuitenkin jonkun verran on lukijoita niin jatkoajan lukupiiri voisi olla joskus ihan hauska ajatus.

Kyllähän täällä on sen verran populaa kassassa että kyllähän täällä kirjan kuluttajia riittää paljon enemmän varmaan kuin tämä ketju antaa ymmärtää. Lukupiirissä vissiin luetaan joku kirja ja yhdessä jutellaan siitä. Ajattelin että ollaan täällä niin erilaisia ettei varmaan samat kirjat kiinnosta kaikkia... Toisaalta juuri on hyvä astua ulos omasta boksista ja tutustua uusiin juttuihin.

 

[Patarouva]

Olen lukenut taas pari kirjaa. Kesällä ehtii lukea tavallista enemmän, kun ei ole jääkiekkoa useampana päivänä viikossa seurattavana.

Ensin luin Peter Franzénin romaanin Särkyneen pyörän karjatila. Kirjassa oli aika murheellisiakin sodanjälkeisiä ihmiskohtaloita koomisilla tapahtumilla höystettyinä. Ihan kepeä luettava, mutta en tykännyt samaan tapaan kuin edellisistä Franzénin romaaneista, jotka ovat olleet omaelämäkerrallisia kasvukertomuksia (Tumman veden päällä, Samoilla silmillä).

Toinen lukemani teos oli Clare Mackintoshin psykologinen trilleri Anna minun olla. Olen lukenut aikaisemmin myös kirjailijan edelliset suomennetut teokset Annoin sinun mennä ja Minä näen sinut. Olen pitänyt kirjoista ja nauttinut niiden juonenkäänteistä.

Nyt olen lukenut jo puolet minulle uuden kirjailijan, virolaisen Indrek Harglan kirjasta Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus. Se on murhamysteeri keskiajan Tallinnasta. Kiinnostava ympäristö dekkarille ja erityisen kiinnostava kirja historiasta kiinnostuneelle lukijalle.

 

[SamSpade]

Nyt työn alla kaksi kirjaa. Uusintakierroksella Gavin DeBeckerin The Gift of fear ja Joe Navarron What everybody is saying - An Ex FBI agent's guide to speed-reading people.
Molemmat hyviä jos aihepiiri kiinnostaa.

 

[Johnny B. Goode]

Kävin tuassa taas hakemassa nipun uutta luettavaa kun sain tuon Ydinpommin Anatomian luetuksi. Nyt tarttui haaviin tämmöset opukset:

Witold Pilecki - Vapaaehtoisena Auschwitziin Puolan vastarintaliike halusi vuonna 1940 tietää mitä vastaperustetussa leirikeskuksessa Oswiecimin lähellä puuhastellaan. Niimpä Pilecki hankkiutui pidätetyksi, keräsi tietoa julmuuksista ja karkasi. Kova kaveri. Ja vieläpä tosi tarina.

Roberto Saviano - Zero Zero Zero Kansainvälisestikin suuren huomion saaneen "Gomorran" kirjoittajan teos maailmanlaajuisesta kokaiinibisneksestä.

Robert Verkaik - Jihadi John Kuwaitilaissyntyisen Brittien kansalaisen Mohamed Emwazin tarina. Maailma tuntee hepun paremmin nimellä Jihadi John. Muutti perheensä kanssa vuonna 1994 Britanniaan ja kotoutui sen verran hyvin Lontooseen että valmistui vuonna 2015 Westminsterin yliopistosta tietotekniikan alalta. Jossain kohtaa jokin meni kuitenkin pieleen ja heppu radikalisoitui ja lähti Syyriaan ja värväytyi ISIS:in rivehin. Nousi nopeasti julkisuuteen uuden firmansa päänkatkontavideoilla joissa toimi itse pääperkeleenä. Pommitettiin hengiltä 2015 Raqqassa. Tämä voi olla aika hämmentävä teos näin etukäteen ajatellen.

 

[Ilmari Ahde]

Maailmankirjallisuuden klassikko käsittelyyn, onhan tuo pitänyt lukea jo monen monta kertaa mutta aina on jäänyt.

Joseph Conrad - Pimeyden sydän
Tarina on vaivaiset 160 sivua pitkä, ei varmaankaan ihan kepeintä tekstiä.

Johnnyn viestistä napattu Vapaaehtoisena Auschwitziin tuli lainattua ja luettua. Olihan Witold melko rankka jätkä, ei voi muuta sanoa.

 

[Tadu]

Arttu Tuomisen Labyrintti-sarja. Helvetin hyviä suomalaisia dekkareita ja päätösosan lopetus oli häiritsevän hyvä ja kosketti sekä jäi kummittelemaan.

 

[Cloaca Maxima]

Auschwitzin apteekkari. Vähän kaksijakoinen fiilis, aihealue historiallisesti kiinnostava mutta mielestäni kirjassa lähdettiin välillä liikaa sivupoluille ja sivuhenkilöitä vilahteli mukana sitä tahtia että välillä oli vaikea seurata kuka oli kukakin ja mikä rooli hänellä lopulta tuossa paletissa oli jne.

 

[Amerikanihme]

No nyt on sitten Tolstoin "Sota ja rauha" menossa. Toistaiseksi teos ei vaikuta sotakirjallisuuden klassikolta, vaan rauha vallitsee ainakin venäläisen ylimistön keskuudessa, mutta vasta noin 65 sivua luettuna ja yli 1200 sivua edessä, joten ehtii tässä vielä varmaan asetelmat muuttua. Tässä meneekin sitten muutama kuukausi "mukavasti."

Tämä viesti oli päivätty 21.2. 2019. Sain kirjan luettua loppuun muutama päivä sitten, joten aika tarkkaan puoli vuotta siinä meni.

Suurimmaksi osaksi kirja oli ihan luettava, mutta ei nyt jäänyt mieleeni minään maailmankirjallisuuden klassikkona muuta kuin ehkä pituutensa vuoksi. Loppuun Tolstoi on lisännyt todellista tajunnanvirtaa "historia"-käsitteen tarkoituksesta, joka meni minulla ainakin täysin yli hilseen. Muutamissa paikoissa kirja oli käymässä mielenkiintoiseksi, mm. kun käsiteltiin tiettyjen henkilöiden tuntemuksia uskonasioista, mutta koskaan ei oikein päästy niissäkään sen pidemmälle. Taitaa Anna Kareninan lukeminen siirtyä vähän kaukaisemmaksi tulevaisuuteen, jos siinä on ollenkaan samanlaista tekstiä.

 

[Reverent]

Menossa Juha Rautaheimon Hermo. Pidin äijää jo työelämässä ollessaan hyvin asiallisena ja ammattitaitoisena äijänä, joka hallitsi myös ton ammatin varjopuoliin kuuluvan julkisuuden tyylikkäästi. Vaikka kirjasta on vasta puolet luettuna, niin erittäin mukavaa ja mielenkiintoista luettavaa, jossa välillä kerrotaan herran elämästä ja urakehityksestä ja välillä avataan vanhoja mediahuomiota saaneita rikoksia kiehtovasti ja kevyellä huumorilla höystettynä. Hyvin Hermo tuo myös esille vittuuntumisensa suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja naurettaviin tuomioihin. Kiva huomata, että mulla on aitiopaikalta suomalaista oikeuskäytäntöä pitkään seuranneen todellisen asiantuntijan kanssa samoja näkemyksiä meidän oikeussysteemistä.

 

[Wagner]

Charles Bukowski ja Postitoimisto.