Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[rinne]

Dekkareita tullut viime aikoina luettua. Dahlin Ystävyyden muisto tuli luettua ja toisaalta Larssonin Millenium-trilogia on ollut työn alla. Varsin viihdyttäviä teoksia lajissaan.

Nyt vastapainoksi tuli hieman erilaista luettavaa. Mika Kuljun Kohtalona Tali-Ihantala: Ihmisiä Suomen ratkaisutaistelussa. Aihe itsessään on siinä määrin läpi kaluttu, ettei tuossa mitään hirveän uutta ja mullistavaa vaikuta olevan. Mutta Kuljun teksti on sujuvaa ja Kulju kuvaa hyvin mukaan valitsemiensa henkilöiden tarinoita. Menee hyvin asiallisena välilukemisena

 

[Outsider]

@Wiljami Selvisikö se asia mitä taannoin ihmettelit ensimmäiseen Hämeen-Anttilan Karl Axel Björk -kirjaan liittyen? Palattiinko siihen jossain vaiheessa vai muistelinko omiani? Itse luin juuri sarjan neljännen osan Koston Kukat ja ihan taattua laatua sekin oli.

Perään menikin sitten viime yönä/tänä aamuna aika monelle muullekin pukin kontista löytynyt Tuntematon Kimi Räikkönen. Hyvän kirjan oli Hotakainen saanut tehtyä, mitä nyt jotain tekniikkaan liittyviä sanoja olisi voinut katsoa tarkemmin ja ne isommalla tekstistä irrotetut pätkät olivat rasittavia. Nopeasti ne oppi onneksi jättämään välistä, mutta onko niilla jotain muutakin funktiota kuin lisätä sivumäärää? Siihen tarkoitukseen olisi varmasti riittänyt muutakin juttua, mutta ehkä niitä kuullaan vielä joskus lisää.

Seuraavaksi jatketaan varmaan niin ikään joululahjoilla, eli perinteisellä uusimmalla Remeksellä ja Läjä Äijälän elämäkerralla.

 

[Wiljami]

@Wiljami Selvisikö se asia mitä taannoin ihmettelit ensimmäiseen Hämeen-Anttilan Karl Axel Björk -kirjaan liittyen? Palattiinko siihen jossain vaiheessa vai muistelinko omiani? Itse luin juuri sarjan neljännen osan Koston Kukat ja ihan taattua laatua sekin oli.
...

Ei löytynyt. Kyseessä oli ihan ensimmäisen kirjan alun tapahtumat mutta laitetaan nyt spoilertagit kuitnekin vaikkei tuolla kauheasti vielä spoilattaisi:

Spoileri

Etsin siis pitkän tovin ensimmäisestä kirjasta tietoa, missä vaiheessa Björk oli löytänyt Atamaanilta napatusta takista jotain paperipaloja kirjoituksella, kun n. kolmanneksen kohdalla niihin viitattiin Björkin päätellessä mistä julkaisusta paperi on ja taisi keksiä myös raapustusten merkityksen, mikä auttoi löytämään myöhemmin Atamaanin piilopaikan. Ei nyt mikään iso puute, mutta kyllä tuon takia tuli eräskin tovi alkupään sivuja uudelleen luettua.

Itse luin juuri kolmannen kirjan loppuun ja neljäs pitäisi käydä hakemassa varmaan huomenna kirjastosta kun mitäpä sitä hyvää draivia katkaisemaan. Samalla kirjastoreissulla ajattelin tilata varastosta lukusaliselaamiseen kolmannen kirjan liitteissä mainitun Ferdinand Ossendowskin vuoden 1924 matka/seikkailukuvauksen paroni von Ungernin Mongoliassa.

 

[Iisoppi]

Luen nyt kirjaa Mammutin paluu (kirjoittajana Torilll Kornfelt), sain sen joululahjaksi. Siinä pohditaan sukupuuttoon kuolleiden eläinlajien uudelleen herättämistä, kuten mammutin ja alkuhärän. Olen vasta alussa mutta kirja vetää puoleensa ja saa pohtimaan että pitääkö meidän yrittää herättää henkiin jotain mitä olemme tuhonneet tai jopa sellaista mikä on hävinnyt meistä riippumatta

 

[Patarouva]

Luin viimeksi Petri Pietiläisen Yksi rykmentti sata tarinaa Veteraanit kertovat. Kirja oli mielenkiintoinen ja eivät kai nuo kohtalot voi olla koskettamatta.

Nyt luen joululahjaksi saamaani Samuel Björkin dekkaria Poika pimeästä. Edelliset Björkin romaanit olen lukenut (Minä matkustan yksin, Yölintu) ja tykännyt niistä, joten oletan, että tämäkin kirja on mieleiseni.

 

[Iisoppi]

Luen Patricia Cornwellin punaista usvaa minikirjana. Olen sivulla 253 ja edessä on vielä vähän urakkaa kun kirjassa on lähes tuhat silkkipaperin ohutta sivua. Kirja kyllä kulkee mukavasti käsilaukussa ja olen lukenut sitä lähinnä työmatkoilla ja tauoilla.

Toinen kirja, jota luen juuri nyt ja sängyssä, on The Crown (kirjoittajana Robert Lacey). Kirja liittyy saman nimiseen Netflix-sarjaan. Kirja valottaa tapahtumia sarjan takana... Ei siis miten sarja on tehty vaan sitä mikä sarjassa kuvattiin niin kuin se ns. oikesti tapahtui ja missä kohti käytettiin taiteellisia vapauksia tai oiottiin vähän mutkia suoraksi. Itse en ole sarjaa katsonut vaan luen kirjaa kertomuksena Kuningatar Elisabeth II:n alusta kuningattarena.

 

[Amerikanihme]

Seuraavaksi olisi ehkä kiva haukata joku vähän kevyempi teos, kuten Jack Londonin "Erämaan kutsu". Sitten ehkä siirtyä Leo Tolstoin pariin. "Anna Karenina" vai "Sota ja rauha"? Kai molemmat olisi jossain vaiheessa luettava.

No nyt on sitten Tolstoin "Sota ja rauha" menossa. Toistaiseksi teos ei vaikuta sotakirjallisuuden klassikolta, vaan rauha vallitsee ainakin venäläisen ylimistön keskuudessa, mutta vasta noin 65 sivua luettuna ja yli 1200 sivua edessä, joten ehtii tässä vielä varmaan asetelmat muuttua. Tässä meneekin sitten muutama kuukausi "mukavasti."

 

[Eddie]

Skandi ja jenkkidekkareita on tullut viime aikoina ahmittua äänikirjoina. Viime ajat on viime kuukaudet.

Samuel Björkiä, Stephen Kingiä, David Baldaccia, Hjorth/Rosenfeldtiä, Kristina Ohlssonia, Lina Bengtsdotteria, Viveca Steniä...

Jotenkin kaipailisin jotain 1970-80 luvun maisemia, aikaa ennen supertietokoneita ja mobiililaitteita. Olisiko suositella kirjoja tai kirjailijoita? Dekkareita tai vastaavia? Joku muistin menetykseen liittyvä teos tai shakaali yms psykologisia trillereitä?

 

[Alamummo]

Max Tegmarkin Elämä 3.0 Elämä 3.0 » Parasta suomenkielistä tietokirjallisuutta.
Todella mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu kirja tekoälystä. Kohtuullisen vaativaa mutta sitäkin antoisampaa luettavaa aiheesta.

 

[eriatarka]

Ultra Bra - sokeana hetkenä

 

[Aces High]

Skandi ja jenkkidekkareita on tullut viime aikoina ahmittua äänikirjoina. Viime ajat on viime kuukaudet.

Samuel Björkiä, Stephen Kingiä, David Baldaccia, Hjorth/Rosenfeldtiä, Kristina Ohlssonia, Lina Bengtsdotteria, Viveca Steniä...

Jotenkin kaipailisin jotain 1970-80 luvun maisemia, aikaa ennen supertietokoneita ja mobiililaitteita. Olisiko suositella kirjoja tai kirjailijoita? Dekkareita tai vastaavia? Joku muistin menetykseen liittyvä teos tai shakaali yms psykologisia trillereitä?

Oletko Henning Mankelit jo lukenut, toinen suositus Åke Edwardsonin komisario Winter-sarja.

 

[Eddie]

Oletko Henning Mankelit jo lukenut, toinen suositus Åke Edwardsonin komisario Winter-sarja.

Mankeleita luin aikanaan nuorempana. Wallander juttuja lähinnä tuli luettua. Myös GW Perssonia on tullut luettua. Åke Edwardson on täysin uusi nimi minulle. Täytynee tutustua. Tack

 

[Wiljami]

Robin Hobbin Rain wilds -saagaa olen viime aikoina lukenut, neljäs kirja alkoi eilen illalla. Siinä sivussa tuli lueskeltua myös Timo Sandbergin kieltolain ajan Lahteen sijoittuvat dekkarit (ensimmäisen olin lukenut aiemmin, pari tuoreempaa nyt vuodenvaihteen jälkeen). Hobb on hyvä, tosin tässä saagassa ei ole ihan vastaavaa epätoivon ja -reiluuden makua kuin aiemmissa parissa kirjasarjassa mitä olen lukenut (siis nuo ainoat kokonaan suomennetut Kuninkaan salamurhaaja - ja Lordi Kultainen -tarinat). Sandbergin dekkarit ovat ihan pätevää nopeaa ajanvietettä, tosin tuntuu että joka kirjassa jäänyt ne varsinaiset kirjan päärikoksen tekijät todella pienelle osalle ja kirjoissa keskitytään kuvaamaan lähinnä päähenkilön suhteita ympäristöön. Hämeen-Anttilan Björk -sarja on myös tullut luettua loppuun, Berliiniin sijoittunut teos oli mielestäni ihan suosittelun arvoinen lukukokemus. Ylipäätään tykkään kun akateemiset ihmiset tekevät (rikos)fiktiota, ympäristö pystytään kuvaamaan erittäin uskottavasti yksityiskohtien kautta (tässä kohtaa tahtoisin jälleen mainostaan Jyrki Heinon historiadekkarisarjaa).

 

[Germanicus]

Hyvä kirja, luin hetkessä loppuun!

Linkit kirjaan HIFK Stadin kingit

Omistuskirjoitus Kife Heino, Stubb, Hexi, Linnonmaa ja Järn. Hienoja miehiä kaikki, erityisesti Stubb, arvostan kovasti!

 

[Fironic]

Viimeksi tuli luettua Ernest Clinen Armada. Potentiaalia tuossa olisi ollut vaikka mihin, mutta juustoisen paska lopetus pilasi kaiken.

Tällä hetkellä iltalukemisena Kai Psottan kirjoittama Ilmiö nimeltä Real Madrid.

Edit. Vielä mukaan lukusuositus: Conn Iggulden. Kyseinen herra kirjoittaa historiallisia romaaneja ja on alallaan ehkä kaikista paras. Erityisesti Valloittaja-sarja (kertoo Tšingis-kaanin vaiheista) on todella loistava.

 

[NDT665]

Jos sattuu pitämään svenskien poliisisarjoista, niin Joona Linna voisi olla mielenkiintoinen kokemus. Kirjoittajina pariskunta ”Lars Kerpler”, joten en paljasta enempää. Todellakin tutustumisenarvoinen henkilö/kirjasarja… ihan samoilla viivoilla: Larssonin, Mankellin, Lapiduksen ja vaikka Perssonin kanssa.

Voin vain suositella!

 

[Iisoppi]

Luin Timo Sandbergin kirjan Tilinteko. Kirja oli jatkoa kirjoittajan Lahti-aiheisille historiadekkareille. Kirja oli viihdyttävä ja haastoi kyllä ajatuksia. Minua jotenkin häiritse se että kaikki entiset valkoiset esitettiin ylimielisenä ja jopa tyhminä muitten oikeuksien tallovina despootteina. Taasen vasemmalla sivulla olevia esitettiin uhreina, hyvinä miehinä joita kiusattiin suotta. Ehkä se oli sitä että puolustettiin niitä joita valkoisessa historian kirjoituksessa tuomittiin.

Yksi historiallinen juttu oli se että tutkimusteni mukaan Lahtea ei pommitettu Stalinin syntymäpäivänä, toisin kuin kirjassa kerrotaan. En tiedä oli pommitukset joku tarinallinen aspekti... vai onko minun lähteet väärässä ja Lahtea pommitettiin 18.12. (juliaanisen kalenterin mukaan 6.12.).

 

[sampio]

Kuuntelussa Michelle Obaman Minun tarinani, luvussa Keskisarjan Viipuri-kirja. Edellinen luettu kirja oli Kissani Jugoslavia, jonka sain päätökseen pari viikkoa sitten. Hauska viritelmä tuo jälkimmäinen, tykkäsin lopulta, vaikka jotkin kissakappaleista oli rasittavia lukea.

 

[sekolust]

Tarkoituksena olisi aloittaa Thomas Pikettyn teos Pääoma 2000-luvulla ensi viikolla. Saa nähdä lähteekö lopulta työreissuun tuo vai jokin kevyempi (sekä fyysisesti että henkisesti) teos, mutta ainakin toistaiseksi pitäisi tuo ainakin aloittaa.

 

[Wiljami]

Kävin tänään kirjastolla etsimässä uutta luettavaa ja pitkästä aikaa tuli vilkaistua myös tietokirjapuolen tarjonta, niin kahdesta tolkuttoman kokoisesta mukaan tarttuneesta raamatusta toinen on Peter Englundin Voittamaton. Vuonna 2000 julkaistu "jatko-osa" Suuren sodan vuosille, teoksessa kirjoittaja pyrkii avaamaan 1650 -luvun tapahtumat (lähinnä Kaarle X Kustaan sotaisat harrasteet) Ruotsin suurvallan (ja sen mukana Euroopassa jo 30-vuotisessa sodassa kiertäneen Erik Dahlbergin) näkökulmasta. Odotukset ovat suoraan sanoen melko korkealla tästä kirjasta, muutama vuosi on mennytkin kun viimeksi olen Englundia lukenut.

 

[Johnny B. Goode]

Viimeksi tuli luettua Ioan Grillon Huumesota - Latinalaisen amerikan rikollisjärjestöjen parissa. Aika karu kertomus neljästä eri rikollisryhmittymästä latinomerikassa ja Jamaikalla. Eli tarkastelussa pääasiassa Rio de Janeiron alueella vaikuttava Comando Vermelho (Punaiset Kommandot), El Salvadorista ympäri Amerikkoja levittäytynyt Mara Salvatrucha (MS13), Kingstonin Tivoli Gardensin slummista Christopher "Dudus" Coken "maailmanmaineeseen" nostama Shower Posse sekä ehkä edellisiä vielä häiriintyneempi, Los Caballeros Templarios (Temppeliritarit), jonka perustaja Nazario Moreno oli kyllä täysin lempinimensä "El Mas loco" eli kaikista hulluin, ansainnut. Jos ns. True crime tarinat kiinnostaa niin voin suositella. Siinä missä isoista kartelleista kuten Medellin, Cali, Sinaloa jne. on dokumenttia enemmänkin niin näistä em. paljon vähemmän.

Nyt ilmeisesti alitajuntaan iskeytynyt joku vainoharha että ne vaaniva minää. Nimittäin kirjastosta tarttui matkaan Frank McDonough'n Gestapo - Natsisaksan salaisen poliisin historia sekä Petteri Järvisen NSA - Näin meitä seurataan. Notta ollaanpa hiphiljaa eikä kerrota kelleinkään...

 

[Eddie]

Olen tykästynyt kovasti näihin Hjorth/Rosenfeldt kaksikon Sebastian Bergman dekkareihin. Ei ehkä ihan perinteistä tyyliä, vaikka ei nyt valtavaa pesäeroa siihen teekkään. Positiivista on, että päähenkilö ei ole ajatuksiltaan ja teoiltaan lähelläkään täydellistä, vaan jopa itseasiassa täysi mulkku. Pelkästään se tekee tästä piristävää. Minua onkin vaivannut usein, että näillä päähenkilöillä on korkeintaan alkoholi tai tupakkiriippuvuuksia tai menneisyydestä johtuvia traumoja. Mutta muuten ovat käveleviä moraaliajatusmallioppilaita.

Bergman, joka on kriminaalipsykologi tekee tähän siis piristävän poikkeuksen. Dekkarit ovat mielestäni hyvin kirjoitettuja ja henkilöt melko kiinnostavia.

Nyt varmaan täytyy lukea välillä muuta kuin dekkaria. Onko suosituksia kirjoista, jotka liittyvät Suomen 1800-lukuun.

 

[SamSpade]

Fantasiaa menossa. Brandon Sandersonin The Stormlight archive sarja menossa. 3 kirjan puolessa välissä juuri. On koukuttanut oikein mainiosti.

 

[Iisoppi]

Tällä hetkellä luen Vesa Sisätön kirjaa Only in Finland. Kirja sisältää lyhyitä juttuja erikoisista, huvittavista tai mielenkiintoisista tapahtumista ja ideoista Suomen historiassa. Kirja on kevyttä lukemista mutta silti voi vähän sivistää itseään esim. Viipurin pamauksella, Amaraali-olut selkkauksella ja Riot Entertainmentin tapauksella.

 

[Reverent]

Lomalla tulee aina luettua normaalia enemman. Talla reissulla luin ekaks Antto Terraksen Pilkkuun asti, joka kertoo tikkurilalaisen Calypso-ravintolan historiasta hulvattoman hauskalla tavalla. Mielenkiintoa lisas, etta olen joskus tainut kayda ko. baarissa muutaman kerran. Pitanee tutustua Terraksen muuhunkin tuotantoon.
Tuli luettua myos Adler-Olssonin uusin Selfiet. Ihan mukavaa luettavaa ryhma-Q:n tapaukset ovat, mutta vahan ehka samankaltaisia juonet alkavat olemaan. Tanaan sain loppuun Jarkko Sipilan uusimman. Hyvaa viihdetta sekin ja Sipilalla on aika hyva kasitys poliisin ja alamaailman toiminnasta nyky-Suomessa.
Seuraavaksi aloitan ihan tuntemattoman suomalaisen dekkarikirjailijan, Jari Salosen Ontuvan miehen. Saloselta on nakojaan ilmestynyt aikaiseemin jo kolme kirjaa, jotka kertovat komissario Zettermanista. Jos osoittautuu hyvaksi, taytynee hankkia muutkin kirjat. Harmi vaan, etten paase lukemaan kirjoja kronologisessa jarjestyksessa.