Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Jotva]

Perttu Häkkisen kirjoittama Hukkuminen: Kertomus Kumpulan surmayöstä -teos osui eteen ja tuli luettua.

Mielenkiintoinen kirja, joka herätti vähän ristiriitaisia ajatuksia kirjan päähenkilöstä ja siitä, kuinka tapahtumien tutkinta ja oikeudenjako tapahtui. Mutta se kai lienee kirjan tarkoituskin ja lukija voi itse lopulta päättää, mitä tai ketä uskoo.

 

[tinkezione]

Ari Väntäsen mainiosti kynäilemä Stone tuli lukaistua. Bändi oli aktiivivuosinaan tehokkaassa soitossa ja paljon kirjasta paljastui asioita, joita en tiennytkään. Bändi jäi Kalevan kisojen ylivoimaiseksi valtiaaksi tulostasolla, jolla olisi pärjätty maailmalla komeasti. Vahva lukusuositus suomalaisen musiikkihistorian faneille.

 

[C.Orr]

Lars Keplerin uutuuskirja Lazarus tuli ahmittua. Vahva suositus Joona Linna-dekkarisarjan ystäville.

linkki: tammi.fi

 

[Iisoppi]

Aloittelin lukemaan Herman Linqvistin kirjaa Villit Vaasat. Kirja kertoo siis Ruotsin suurvallan rakentaneesta Vaasojen aatelissuvusta josta nousi monta hallitsijaa... Ja kyllä tässä kirjassa riittää omaksuttavaa... 431 sivua ja varmasti täyttä asiaa tulvillaan.

Kirja - WSOY (linkki WSOY:n sivuille kirjan esittelyyn)

 

[adolf]

Täällä Pohjantähden Alla 1. osaa 1/4 luettu. Teini-ikäisenä luin muistaakseni 2 ensimmäistä osaa tuosta, mutta eihän tuota silloin vielä sillä tavalla tajunnut. Tähän asti ollut todella huikaiseva lukukokemus.

 

[Valapatto]

Täällä Pohjantähden Alla 1. osaa 1/4 luettu. Teini-ikäisenä luin muistaakseni 2 ensimmäistä osaa tuosta, mutta eihän tuota silloin vielä sillä tavalla tajunnut. Tähän asti ollut todella huikaiseva lukukokemus.

On se kova. Kannattaa kokeilla myös äänikirjana. Meni monta mukavaa kesäiltaa ulkoilmassa istuskellessa ja Veikko Sinisalon lueskelua kuunnellessa.

 

[NDT665]

Lars Keplerin uutuuskirja Lazarus tuli ahmittua. Vahva suositus Joona Linna-dekkarisarjan ystäville.

Pitihän se ostaa sitten paperiversiona. Andorilin pariskunnalta jälleen loistosuoritus. Kirjat paranevat kerta kerralta, joten arvosanaksi kaksinumeroinen luku.
Anegdootti: kummisetäni sukunimi on Joona. Joskus näinkin päin.

Edit: kyyhkysten rakastelua pilkun kanssa.

 

[Wiljami]

N. sadan vuoden takaiseen Suomeen sijoittuu myös tämän hetkinen kevyempi luettavani, kun vuorossa on Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä. Kyseessä siis ensimmäinen teos kirjailijan Karl Axel Björk -dekkarisarjasta ja hurjaa on meno näköjään myös 20-luvun Helsingissä. Tuntuu tosin että joitain asioita jäänyt kirjoittamatta mihin myöhemmin kirjassa viitataan (olen moneen otteeseen yrittänyt löytää kohtaa jota en kyllä millään jaksa uskoa missanneeni), mutta ihan mukaansatempaavaa on kerronta.

 

[Outsider]

N. sadan vuoden takaiseen Suomeen sijoittuu myös tämän hetkinen kevyempi luettavani, kun vuorossa on Virpi Hämeen-Anttilan Yön sydän on jäätä. Kyseessä siis ensimmäinen teos kirjailijan Karl Axel Björk -dekkarisarjasta ja hurjaa on meno näköjään myös 20-luvun Helsingissä. Tuntuu tosin että joitain asioita jäänyt kirjoittamatta mihin myöhemmin kirjassa viitataan (olen moneen otteeseen yrittänyt löytää kohtaa jota en kyllä millään jaksa uskoa missanneeni), mutta ihan mukaansatempaavaa on kerronta.

Nyt kun mainitsit, niin tuli semmonen hämärä muistikuva, että olisiko siinä ollut jotain mistä kerrotaan seuraavissa osissa. Ainakin muistan ihmetelleeni samaa asiaa, mutta voi olla, että sekoitan johonkin toiseen kirjasarjaan.

 

[Wiljami]

Nyt kun mainitsit, niin tuli semmonen hämärä muistikuva, että olisiko siinä ollut jotain mistä kerrotaan seuraavissa osissa. Ainakin muistan ihmetelleeni samaa asiaa, mutta voi olla, että sekoitan johonkin toiseen kirjasarjaan.

Sellaista kohtaa eniten ihmetellyt kun viitataan erään henkilön takin taskusta löytyneisiin tavaroihin ja alkupuolella kirjaa on kohta jossa takki sekä saadaan, että sitä lähdetään tutkailemaan, mutta mitään ei lue siitä mitä sieltä löytyy. Olen yrittänyt kaivaa tutkailun jälkeisistä kohtauksista jos olisi esim silloin löydöistä mainittu kun päähenkilö tapaa asiaan liittyvää porukkaa mutta ei ole kyllä ollut.

 

[Outsider]

Sellaista kohtaa eniten ihmetellyt kun viitataan erään henkilön takin taskusta löytyneisiin tavaroihin ja alkupuolella kirjaa on kohta jossa takki sekä saadaan, että sitä lähdetään tutkailemaan, mutta mitään ei lue siitä mitä sieltä löytyy. Olen yrittänyt kaivaa tutkailun jälkeisistä kohtauksista jos olisi esim silloin löydöistä mainittu kun päähenkilö tapaa asiaan liittyvää porukkaa mutta ei ole kyllä ollut.

Mulla ei ole mitään muistikuvaa mihin asiaan ihmettely liittyi, mutta vahvasti on jäänyt mieleen, että jonkun kirjan kohdalla tällaista tapahtui ja tämä on aika vahva arvaus. Douglas Prestonin ja Lincoln Childin Pendergast -kirjoja kohtaan on tosin samanlainen fiilis.

 

[penaz]

Parhaillaan luen Juha Hurmeen teosta Nyljetyt ajatukset. Kirjassa Aimo ja Köpi soutavat Kustavista Kokkolaan ja matkalla keskustelevat kirjallisuudesta, teatterista, musiikista, kuvataiteista ja uskonnosta. Erittäin hyvin kirjoitettu yleissivistävä teos. Täytyy ihailla Juha Hurmeen laajaa tietomäärää.

Kirjan hiihtoa kirjallisuudessa koskevassa keskustelussa siteerataan Eino Leinon hienoa runoa Hiihtäjän virsiä:

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä, kun ystävä häll` on myötä,
kun latu on aukaistu edessään -
mut parempi hiihtää yksinään, tiens` itse aukaista itselleen
ja yksin uhmata yötä.

Keskustelussa todetaan, että tämä nelisäkestöinen runo on sillä tavoin pätevä eksistentialismin lyhyt oppimäärä, että Mestari Eckert, Sören Kierkegaard, Albert Camus. Jean -Paul Sartre ja Torsti Lehtinen voivat synkän-iloisin mielin osallistua Leinon kaavailemalle hiihtoretkelle.

 

[Walrus21]

Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Klassikko vuodelta 1866 päätyi omallekin lukulistalle. Tämä teos ei ole mikään bussimatkan aikana silmäiltävä brosyyri, vaan syvällinen ja raskas tutkimusmatka ihmismielen sopukoihin.

Tarina lähtee käyntiin, kun nuori opiskelija Rodion Raskolnikov kirvesmurhaa vanhan leskirouvan (tämän verran paljastetaan jo kirjan takakannessa). Seuraa Pietarin kaduille sijoittuva kuumeinen houreilu, johon linkittyy laaja kirjo ihmisyyden paradokseja, ajan kuvaan kuuluvaa silmiinpistäävää eriarvoisuutta ja vikkelään eskaloituvia sanaharkkoja.

Mielestäni kirjan vahvuus on siinä, että se ei tarjoa simppeleitä karikatyyrejä, vaan ristiriitaisia hahmoja, jotka eivät aina toimi odotetusti tai edes omien etujensa mukaisesti. Dostojevski kuvaa tyylilleen uskollisesti ihmismielen rajatiloja, joissa kiihko ja järki sekoittuvat jatkuvasti. Teos on myös yksi rikoskirjallisuuden pioneereista, mutta olisi väärin typistää se pelkäksi dekkariksi.

Kaiken kaikkiaan voin suositella tätä kelle tahansa kirjallisuudesta kiinnostuneelle. Rikos ja rangaistus on lähes 700-sivuinen tarina, jonka aikana ei oikeastaan tapahdu ihan hirveästi. Teosta tuleekin lähestyä riittävällä kärsivällisyydellä, sillä hienous piilee tarinan kerrostuneisuudessa ja erinomaisissa henkilöhahmoissa.

 

[Peltinen]

Rikos ja rangaistus piti aikanaan lukea koulussa, mutta selvisin ainoastaan sivulle 70 asti, vaikka olin lukioaikaan innokas lukija. Melkoisen raskasta shittiä. Onneksi palautus tehtiin ryhmätyönä ja viiden hengen ryhmästä yksi oli jopa lukenut kirjan. Pitäisi oikeastaan kokeilla, uppoaisiko nyt yhtään paremmin (en usko).

 

[Amerikanihme]

Fjodor Dostojevski: Rikos ja rangaistus

Teos on myös yksi rikoskirjallisuuden pioneereista, mutta olisi väärin typistää se pelkäksi dekkariksi.

Kirjoitinkin tuosta kirjasta pari sivua takaisinpäin. Ehkä on rikoskirjallisuuden pioneeri, mutta ei kylläkään mielestäni mikään rangaistuskirjallisuuden klassikko, niin kuin kirjan nimestä olisi voinut päätellä. Mutta ehkä tosiaan se rangaistus tuli siinä kirjan tapahtumien kulussa kun Raskolnikov käyttäytyi mitä hulluimmin.

Jack Londonin "Erämaan kutsu" oli täysi bust. Koiratappeluita ja kiduuttavaa hirveiden pakkasten kuvausta.

 

[Useful Idiot]

Kesken: Roddy Doyle | Antaa Soittaa

Seuraavaksi: Marko Lempinen | Matti Hagman - Stadin Kingi

 

[Walrus21]

Kirjoitinkin tuosta kirjasta pari sivua takaisinpäin. Ehkä on rikoskirjallisuuden pioneeri, mutta ei kylläkään mielestäni mikään rangaistuskirjallisuuden klassikko, niin kuin kirjan nimestä olisi voinut päätellä. Mutta ehkä tosiaan se rangaistus tuli siinä kirjan tapahtumien kulussa kun Raskolnikov käyttäytyi mitä hulluimmin.

Juu, tuota tuli itsekin ihmeteltyä.

Ymmärtääkseni Dostojevski oli alun perin jopa lopettamassa teosta siihen tunnustukseen. No, nyt siellä on se lyhyt jälkipuhe, jossa ruoditaan vähän Siperian-reissun kokemuksia.

Sinällään tuo loppu on mielestäni jopa tarpeeton, koska kirjahan kuvaa aika lyhyttä ajanjaksoa, jonka aikana dialogiaa käydään kuitenkin ahkerasti.

Itse koin asian niin, että Raskolnikov oli jo kirjan alussa kärsimässä jonkinlaista rangaistusta mielensä vankilassa. Päähenkilöhän ei ole oikeastaan edes miellyttävä hahmo, vaan jonkinlainen hämmennystä aiheuttava nihilisti. Ehkä sen takia tuli jatkuvasti odotettua jännityksellä, mikä on seuraava käänne.

 

[Turha Kaukalo]

Rikos ja rangaistus on kevyttä verrattuna Dostojevskin Riivaajat-romaaniin, jota suosittelen. Se on pervo kirja. Semmonen katuversio Karamazovin veljeksistä.

 

[Iisoppi]

Dostojevskistä en tiedä, en ole lukenut. Olen ajatellut lukea mutten ole viitsinyt. Tällä hetkellä luen Maailman pisintä pajuköyttä. Ihan sopivaa luettavaa minulle, lyhyitä tarinoita historian myyteistä. Olen lukenut ns. saman sarjan Maailma on outo- ja Maailmassa on vihre- kirjat.

Maailman pisin pajunköysi – Wikipedia (linkki wikipediaan tällä hetkellä lukemani kirjan esittelyyn).

 

[Wiljami]

Tällä hetkellä luen Max Seeckin esikoisdekkaria Hammurabin enkelit. N. kolmannes takana eikä missään vaiheessa ole tuntunut että olisi lainkaan sellaista mitä yleensä viitsisin lukea, melko ennalta-arvattava kuvio (toki mahdollista että yllätyn ratkaisuista mutta suhteellisen ilmiselvältä vaikuttaa) ja päähenkilönä suht geneerinen alfa kelle on annettu työkaveriksi supersalaiseen tehtävään eksoottisessa ympäristössä (no ok, Kroatiassa mikä ei välttämättä niin eksoottinen ole, mutta joka tapauksessa) hotti pimatsu keneltä paljastuu tipoittain jonkunlaista substanssiksi tulkittavaa, mutta lähinnä melko läpinäkyvää kuolausta tätä supersotilasta kohtaan kenen kanssa päässyt työskentelemään (tuskin menee montaa sivua että pääsee harlekiinimeininkeihin kirja). Tyttö on luonnollisesti joku tuplatohtori ja "kysytään aina viiniä ostaessa paperit, mutta olen jo 32-vuotias", eli semmoinen austinpowerseissa karikatyrisoitu uranainen kuka oikeasti kaipaa vaan vahvaa urosta.

Kai tämä pitää kuitenkin läpi kahlata, ei sentään mitään hirveän raskasta tekstiä niin pariin päivään näkee tuliko kaappaustapaus selvitettyä jo kolmannen luvun kohdalla vai onko tuohon saatu keksityksi jotain fiksumpaa tai ainakin vähemmän ilmiselvää ratkaisua.

edit. niin joo päähenkilö on sentään sopivasti vapaana kun missivaimo jätti hänet Minnesota Wildissä pelaavan lätkäjätkän takia. Eli ei se sentään ihan supermega-alfa ollut mutta aika liki kuitenkin, eikä tarvitse edes pettämishommiin sortua.

 

[Valapatto]

Tällä hetkellä luen Max Seeckin esikoisdekkaria Hammurabin enkelit. N. kolmannes takana eikä missään vaiheessa ole tuntunut että olisi lainkaan sellaista mitä yleensä viitsisin lukea, melko ennalta-arvattava kuvio...

Tämä eka kirja tuntui vielä ihan hyvältä, mutta jatko-osa Mefiston kosketus oli jo vähän kuin Alex Ovechkinin ylivoimamaali - sinänsä ihan kiva, mutta on näitä jo nähty satoja. Ei sillä, että siinä mitään väärää olisi. Ihan kivaa kevyttä lukemista.

Tanskalaisen Jens Henrik Jensenin Hirtetyt koirat samasta genrestä tuntui pitkästä aikaa virkeältä, mutta sitten siinäkin mentiin johonkin tutumpaan. Mutta se kai se tämän tyylin pointti onkin. Itse voi sitten lueskella jotain muuta.

 

[Iisoppi]

Toivoisin teidän kertovan, jos keksitte jonkun ehdottoman ja helvetin hyvän kirjan, jota listassa ei ole.

Helvetin hyvistä en kyllä tiedä.... Itse luin aikoinaan alla mainitun kirjan. En kyllä sinänsä muista lukeneeni, enkä sitä oliko kirja ns. hyvä. Mutta olen kirjasta tehnyt blogi-kirjoituksen joten enköhän sen ole (ainakin osittain) lukenut. Ja luulen että käsitykseni Islamista on osittain perua ko. kirjasta. Kirja on ollut Tieto-Finlandia ehdokkaana vuonna 1993.

Helena Allahwerdi ja Helena Hallenberg: Islamin porteilla.

 

[Palstalegenda]

Tarvitsen apuanne! Käytiin ostamassa tyttärelle sänky ja kirjahylly. Hän halusi ehdottomasti samanlaisen kuin minulla, mutta niitä ei enää kauppojen hyllyiltä löydy, joten annoin omani hänelle. Tyhjensin hyllyni kirja-aarteitani juuri sillä tavalla hivellen. Teinkin sitten itselleni jo nyt uudenvuodenlupauksen ajatuksena ymmärtää pakolaisiamme myös kirjallisuuden kautta ja lukea ensi vuoden aikana kaikki omistamani kirjat, jotka käsittelevät islamia ja Lähi-itää. Monta toki olen jo lukenut, mutta luen nekin samalla. Mukana maita myös Afrikasta ja näin, mutta ymmärrätte idean. Mulla on valtavasti omakohtaista kokemusta, ensikäden tietoa ja empiiristä elämäntutkimusta meidän pakolaisista, ja totta puhuakseni mun on helpompi ystävystyä sompun, irakilaisen, iranilaisen, afganistanilaisen tai kurdin kanssa kuin suomalaisen. Mutta, listaan tähän kaikki kirjat, jotka aiheista omistan ja luen. Toivoisin teidän kertovan, jos keksitte jonkun ehdottoman ja helvetin hyvän kirjan, jota listassa ei ole. Hankin sen sitten kokoelmiini. Etenkin elämäkerrat kiinnostavat ja tarvitsevat lisäystä. Kiitos ja kiitos uudestaan! Ai joo, Israel on aihe, josta en nyt jaksa lukea, joten siitä ei tarvitse mainita teoksia, ellei liity alueeseen noin muuten. Ja vain suomeksi, kiitos!

-Afganistanin historia - Sergejeff
-Aikamme monta islamia - Maristo, Sergejeff
-Arabikevät - Korpiola, Nikkanen
-Baha'ullah ja uusi aika - Esslemont
-Gazamom - Laila El-Haddad
-Ihmisoikeudet ja islam - Kouros, Villa
-Irakin aseistariisunta - Blix
-Iran, huntu ja haaste - Liimatainen
-Iran, maa mullakin varjossa, Allahin nimeen - Vihervuori
-Iranin historia - Axworthy
-Islam ja nykyaika - Lodenius
-Islamilainen kulttuuri - Palva, Perho
-Islamin kahdet kasvot - Manji
-Islamin käsikirja - Hämeen-Anttila
-Islamin miekka - Hämeen-Anttila
-Islamin siimeksessä - Eberhardt
-Islamin äärillä - Naipaul
-Kahden maailman välissä, Saddamin varjosta vapauteen - Salbi, Becklund
-Kalifien kirjastossa - Hämeen-Anttila, Nokso-Koivisto
-Kuvataiteen maailma, islam
-Libanon, kyynelten ja kunnian maa - Crooks
-Matka islamin maailmaan - Naipaul
-Mayada, Saddamin vanki - Sasson
-Me olemme Iran - Alavi
-Neitsythäkki - Hirsi Ali
-Omar Khaijam - Hämeen-Anttila
-Oopiumin maa - Nawa
-Ruokakulttuuri islamin maissa - Hallenberg, Perho
-Saudi-Arabian toiset kasvot - Liimatainen
-Somalia ja Somalimaa - Lewis
-Suomen somalit - Mubarak, Nilsson, Saxen
-Syyria ja Lähi-itä - Kerkkänen
-Totuus Muhammadista - Spencer
-Tuhat ja yksi askelta, Arabimaat muuttuvassa maailmassa - Nykyri, Jokisalo
-Turkki, Euroopan rajalla? - Leinonen, Kojo, Nousiainen, Peltonen, Tainio
-Yhtä erilaiset, islam ja suomalainen kulttuuri - Muhammed (Se Husein)

Mulla on hyvä mututaito. Saddamin varjokirjan ja Neitsythäkin luet aluksi. Kaikki Hämeen-Anttilat poltat takassa.

 

[hege]

Nyt on jostain syystä uusintoja menossa ja itsellä on huono tai ainakin tapa lukea useampaa kirjaa samaan aikaan, osin sen takia että pokkarit on helpompia roudata duunimatkoilla. Eli kesken on:

David Peace: 1980 (uusinta, luettu joskus kauan sitten)
David Mamet: Chicago (aavistuksen raskaslukuinen, tosin aina jäänyt ns. kakkoseksi eli edennyt hitaasti mikä sitten voi johtaa raskaslukuiseen fiilikseen)
Bruce Springsteen: Born to Run (kesken)

1980 tulee luultavasti loppuun ekana kun on pokkaripainos ja sitten duunimatkalle tulee mukaan Peacen 1983 kun sekin on pokkarina hyllyssä. Edelliset luetut on Alan Clarken Barbarossa tjsp. ja Peacen 1977.

 

[Wiljami]

Tämä eka kirja tuntui vielä ihan hyvältä, mutta jatko-osa Mefiston kosketus oli jo vähän kuin Alex Ovechkinin ylivoimamaali - sinänsä ihan kiva, mutta on näitä jo nähty satoja. Ei sillä, että siinä mitään väärää olisi. Ihan kivaa kevyttä lukemista.

...

Tuli lukaistua tuo Hammurabin enkelit läpi ja kyllä se parani puolestavälistä loppua kohti. Pääpahiksen oli toki arvannut alkumetreillä ja arvaus osui, mutta oli siinä sentään jotain muutakin kuin mr. Mega-alfa ja neiti tuplatohtori Söpö.

Jatkan kuitenkin paremmalla mielenkiinnolla Virpi Hämeen-Anttilan Björk -sarjan parissa, Käärmeiden kesä lähti toissailtana lukuun. Varmaan tässä käy sama kuin muissakin hyvissä sarjoissa, eli että alkaa jossain vaiheessa toistamaan liikaa itseään, mutta kyllä tuota vielä hyvällä mielihalulla lukee.