Kuuntelin Elämäni gangsterina kirjaa muutaman tunnin. Junttikiintö tuli niin isosti täyteen, että saa olla. Kai tuollainenkin paska jotain sitten kiinnostaa ja joku ihannoikin. Joo, sitten voisikin palata tietokirjallisuuden pariin.
Jäähän niitä, jos ei lähde sujumaan niin miksi värittää loppuun saakka.Oletteko muuten monesti jättäneet kirjan kesken?
Sama hankinta on tehty, säästelen tämän lukemista jostain syystä. Itse olen moottoriurheilun ja Räikkösen ystävä, odotukset on korkealla. Mitä olen kommentteja lukenut niin hyväksi on kehuttu, alkoholinhuuruisia katkelmia tuosta onkin jo saatu esitellyksi ihan harmiksi saakka, odotan sitä muuta mitä sieltä selviää. Zlatan ja Agassi on oivallisia urheilijaelämäkertoja, niiden rinnalle jos mennään niin sydämeni riemuitsee.Kävin ostamassa Kari Hotakaisen kirjoittaman ihmiskirjan eli Tuntematon Kimi Räikkönen. Pidän yleisesti ottaen Hotakaisen tyylistä kirjoittaa. Myös Räikkösestä olen aina jostain syystä pitänyt, vaikka formuloista en tajua juuri mitään. Joskus katson kisan tai pikemminkin osan siitä, jos sattuu jossain tulemaan sopivasti. Oikeastaan ainoa kokonainen kisa, jonka olen katsonut, taitaa olla Räikkösen mestaruus vuonna 2007.
Oli kyllä hyvä kirja. Räikkönen kertoo sen, mitä kertoo, rehellisen tuntuisesti. Kirjassa muodostuva kuva Räikkösestä muodostuu paljon myös Hotakaisen havaintoihin Räikkösestä. Varmaan paras urheilijaelämäkerta, jonka olen lukenut. Toisaalta JERE on vielä lukematta. Voi olla, että jääkin lukematta.
Minä luin aikoinaan peräkanaa kaksi paikallista urheilijaelämäkerta. Ensin luin Marko "Jarna" Jantusen elämäkerran Läpi helvetin. No aluksi ne lapsuus- ja nuoruusjutut tylsiä ja luinkin ne lopuksi koska halusin päästä meininkiin käsiksi. Ja sitähän riitti. Oltiin kännissä ja piripäissään töissä. Ja lopuksi veloissa.Varmaan paras urheilijaelämäkerta, jonka olen lukenut. Toisaalta JERE on vielä lukematta. Voi olla, että jääkin lukematta.
Oletteko muuten monesti jättäneet kirjan kesken?
Yritän yleensä lukea loppuun aloittamani, mutta muutama on kyllä jäänyt keskenkin. Sitten on niitä, että tulee syystä tai toisesta taukoa, ja pitäisi aloittaa melkein alusta, jotta saa jutusta kiinni, ja on välillä vähän vaikea palata niihin. Tietokirjoja taasen on montakin kesken, vaikka olisivat kertovia tyyliltään. Esim. Teemu Keskisarjan sisällissotakirjaa Viipurista olen lukenut nyt jo vuoden aina pätkän silloin, toisen tällöin, eikä kyse ole siitä, että se olisi jotenkin tylsä. Ei vain vaadi välttämättä yhdellä kertaa ahmaisua.Oletteko muuten monesti jättäneet kirjan kesken?
Otin työmatkat hyötykäyttöön ja tilasin Bookbeatin. Sieltä ensimmäisenä lähti kuunteluun Voittamisen anatomia, jossa oma intressini on Aki Hintsan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin metodeissa, vaikka toki kiinnostaa myös ne urheilumaailman sisäpiirin jututkin. Tähän saakka kyllä vahvistanut omia ajatuksiani tämän elämän hyötykäytöstä ja avannut tukun muita siihen sivuun. Suosittelen!
Silti suurin osa ihmisistä nukkuu liian vähän ja syö miten sattuu. Kuten siinä todettiinkin, iso osa jengistä ei tajua, miten piipussa ne on, kun oravanpyörään tottuu, ennen kuin jokin paikka prakaa kunnolla ja tulee pakkolepoa, lääkekuuri ja joku diagnoosi. Ei siinä toki ollut mitään suurta salaisuutta, vaan vanhat avattuna ja selkeästi jäsenneltyinä, ja mun mielestäni varsin ymmärrettävästi esitettynä pakettina. Ehkä tämä siksi itselleni iski kovaa, kun nuorison parissa teen työtä, ja siellä aika selkeästi näkee väsyneitä ja huonosti nukkuneita junnuja. Ja itsekin olen tässä muutaman vuoden aikana vasta alkanut tajuta töiden rajaamisen, levon, treenin ja syömisen kombon.Muuten kirja nyt oli ihan mukavaa kuunneltavaa, mutta ei se mitään erityisen kiinnostavaa tai uutta kyllä tarjonnut.
Silti suurin osa ihmisistä nukkuu liian vähän ja syö miten sattuu. Kuten siinä todettiinkin, iso osa jengistä ei tajua, miten piipussa ne on, kun oravanpyörään tottuu, ennen kuin jokin paikka prakaa kunnolla ja tulee pakkolepoa, lääkekuuri ja joku diagnoosi. Ei siinä toki ollut mitään suurta salaisuutta, vaan vanhat avattuna ja selkeästi jäsenneltyinä, ja mun mielestäni varsin ymmärrettävästi esitettynä pakettina. Ehkä tämä siksi itselleni iski kovaa, kun nuorison parissa teen työtä, ja siellä aika selkeästi näkee väsyneitä ja huonosti nukkuneita junnuja. Ja itsekin olen tässä muutaman vuoden aikana vasta alkanut tajuta töiden rajaamisen, levon, treenin ja syömisen kombon.
Mitään hyvää undergroundimpaa scifiä kellään suositella? Tullut koluttua jo kaikki tärkeimmät tähti-, avaruus- ja aikafranchiset.
Luin saman teoksen ja se oli hyvä. Samaa olen miettinyt aina, sovitaanko juoni ja sen jälkeen jaetaan osiin esim. henkilöiden perusteella vai? Itse olen jonkin verran kirjoittanut käsikirjoituksia lyhytleffoihin niin ihmettelen todellakin miten kahden kirjoittajan kirja onnistuu, heh. Ilman että lukija huomaa.Sitä olen muuten miettinyt että miten kirjailijat näitä yhteisteoksia kirjoittavat, jotenkin yhdessä pähkäilemällä vai osiin jaettuna?