Brett Anderson: Hiilenmustat aamut
Suede-nokkamiehen muistelmat ovat kyllä kerrassaan viihdyttävää luettavaa. Yllättävintä siinä on se, että kirja keskittyy Andersonin lapsuuteen ja nuoruuteen, ei siis Sueden menestysvuosiin. Tämä on rohkea, mutta onnistunut ratkaisu. Monen kohdalla se ei varmaan toimisi, mutta Anderson on loistava kirjoittaja, joka osaa kuvailla tuntemuksiaan ja ympäristöään värikkäästi.
Koko laulajan nuoruusmaisema herää tekstissä eloon: Haywards Heathin ankea pikkukaupunki, perheen köyhyys ja häpeä siitä, Andersonien vaatimaton mutta värikäs kotitalo, Brettin vinttihuone, nuoruuden musadiggailut rämällä levysoittimella, huvittavana detaljina isän lahoava ja sieniä kasvava Morris Traveller jne. Hyvin tulee kuvatuksi myös Andersonin isän ristiriitainen persoona, Brettin ihailema Blandine-isosisko, ensimmäinen suuri rakkaus Justine Frischmann, tuleva Suede-basisti Mat Osman ja esimerkiksi muutamat Brettin nuoruusaikoihin jääneet ystävät. Kirja oikeastaan loppuu siihen, kun Sueden tarina vasta kunnolla alkaa, mutta tämä ei haittaa. Andersonin lapsuus- ja nuoruusmuistelmat ovat kiinnostavia siksi, että ne valottavat hyvin sitä, miksi Brett Andersonista tuli sellainen artisti kuin hän on. Ja tuo tausta on ehdottomasti yksi syy siihen, miksi Suede on niin helvetin hyvä yhtye.
Ainoa miinus tulee Riku Korhosen esipuheesta. Kaveri on kyllä kuunnellut Suedea, mutta erityisen läheiseksi suhdetta ei voi sanoa, kuten hän itsekin tunnustaa. Esipuheesta jääkin hieman päälleliimattu maku, varsinkin kun Korhonen puhuu siinä paljon itsestään. Jotain ihan osuviakin analyysejä esipuheessa on, mutta jos sen jättää lukematta, ei menetä mitään.
Joka tapauksessa Sueden ja brittipopin ystäville ihan ehdotonta luettavaa, ja erittäin lämmin suositus muillekin. Ahmaisin kirjan melkein kerralla.