Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Styge]

Otin työmatkat hyötykäyttöön ja tilasin Bookbeatin. Sieltä ensimmäisenä lähti kuunteluun Voittamisen anatomia, jossa oma intressini on Aki Hintsan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin metodeissa, vaikka toki kiinnostaa myös ne urheilumaailman sisäpiirin jututkin. Tähän saakka kyllä vahvistanut omia ajatuksiani tämän elämän hyötykäytöstä ja avannut tukun muita siihen sivuun. Suosittelen!

Tuli itsekin tuo kuunneltua, mutta ei kyllä oikein vakuuttanut. Koko kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin konsepti on pääpiirteissään varsin simppeli ja suurin osa ihmisistä varmaan tunnistavat sen keskeiset sisällöt muutenkin. No, ehkä ne joillekin huippujohtajille ja huippu-urheilijoille sitten on erityisen tärkeitä, mutta luulisi sen nukkumisen, levon, ravinnon yms. tarpeen olevan muutenkin varsin itsestäänselviä asioita. Itse en ajatellut huippujohtajaksia alkaa tai muutenkaan elää työlle ja urheilu-uraakaan tuskin tarvitsee haaveilla, niin ei kyllä jaksa rytmittää elämää niin isosti. En todellakaan koe, että normaalissa työelämässä tarvitsisi olla parhaimmillaan ja tuottavimmillaan joka päivä. Aika harvalla sellaiseen kai kunnollista insentiiviä on. Muuten kirja nyt oli ihan mukavaa kuunneltavaa, mutta ei se mitään erityisen kiinnostavaa tai uutta kyllä tarjonnut.

 

[sampio]

Muuten kirja nyt oli ihan mukavaa kuunneltavaa, mutta ei se mitään erityisen kiinnostavaa tai uutta kyllä tarjonnut.

Silti suurin osa ihmisistä nukkuu liian vähän ja syö miten sattuu. Kuten siinä todettiinkin, iso osa jengistä ei tajua, miten piipussa ne on, kun oravanpyörään tottuu, ennen kuin jokin paikka prakaa kunnolla ja tulee pakkolepoa, lääkekuuri ja joku diagnoosi. Ei siinä toki ollut mitään suurta salaisuutta, vaan vanhat avattuna ja selkeästi jäsenneltyinä, ja mun mielestäni varsin ymmärrettävästi esitettynä pakettina. Ehkä tämä siksi itselleni iski kovaa, kun nuorison parissa teen työtä, ja siellä aika selkeästi näkee väsyneitä ja huonosti nukkuneita junnuja. Ja itsekin olen tässä muutaman vuoden aikana vasta alkanut tajuta töiden rajaamisen, levon, treenin ja syömisen kombon.

 

[Styge]

Silti suurin osa ihmisistä nukkuu liian vähän ja syö miten sattuu. Kuten siinä todettiinkin, iso osa jengistä ei tajua, miten piipussa ne on, kun oravanpyörään tottuu, ennen kuin jokin paikka prakaa kunnolla ja tulee pakkolepoa, lääkekuuri ja joku diagnoosi. Ei siinä toki ollut mitään suurta salaisuutta, vaan vanhat avattuna ja selkeästi jäsenneltyinä, ja mun mielestäni varsin ymmärrettävästi esitettynä pakettina. Ehkä tämä siksi itselleni iski kovaa, kun nuorison parissa teen työtä, ja siellä aika selkeästi näkee väsyneitä ja huonosti nukkuneita junnuja. Ja itsekin olen tässä muutaman vuoden aikana vasta alkanut tajuta töiden rajaamisen, levon, treenin ja syömisen kombon.

Kyllä ne kaikkien on hyvä käydä ainakin ajatuksen tasolla läpi ja hyvähän se on, jos se herääminen tämän kirjan myötä tapahtuu. Junnuistahan tuossa kirjassakin tarkemmin jossain kappaleessa kerrottiin. Sitä olisi kyllä niihin asioihin vaikuttavien ihan hyvä miettiä, kun luovat nuorille aikatauluja. En nyt ainakaan tänne kirjaketjuun viitsi enempää kirjaa avata, jos sen joku muukin haluaa lukea tietämättä liikoja sisällöstä.

 

[Kilgore Trout]

Luen Johanna Sinisalon kirjaa Renaten tarina. Sinisalo on Iron Sky -elokuvien käsikirjoittaja. Tämän kirjan ilmestymistä on yritetty ajoittaa uuden Iron Skyn ensi-illan aikoihin, mutta koska se on viivästynyt ja kirja on ollut valmiina jo talvella, julkaistiin se nyt.
Olen pitänyt joistakin Johanna Sinisalon kirjoista kuten Auringon ydin, mutta Renaten tarina vaikuttaa ainakin alkuun hieman puisevalta.

 

[Purkan Jauhaja]

Tällä hetkellä menossa Hararin "Homo Sapiens" -kirja. Todella mielenkiintoinen historiapläjäys joka selittää vahvan lähdemateriaalin turvin miten tähän hetkeen on päädytty. Ennen tätä luin Hararin "Homo Deus" -kirjan joka oli tällaiselle tulevaisuusnörtille todella mielenkiintoista luettavaa. Hararilta on tulossa uusi kirja tässä syksyllä, jota odotan innolla, linkki The Guardianin artikkeliin: Yuval Noah Harari's new book to cover global warming, God and nationalism

Seuraavana hyllyssä odottaisi Thomas Pikettyn "Pääoma 2000-luvulla." Toivottavasti kerkeää tuon kahlaamaan läpi ennen Hararin uusinta.

 

[mikko600]

Mitään hyvää undergroundimpaa scifiä kellään suositella? Tullut koluttua jo kaikki tärkeimmät tähti-, avaruus- ja aikafranchiset.

Vastaan tänne. Voipi olla tuttuja nämä, mutta suositellaan silti kaikille. Eli Peter F. Hamilton jos ei ole tuttu, niin esim. Void-trilogia kannattaa ottaa haltuun. Tietysti Dan Simmons ja Hyperion-saaga myös ihan siellä top-3:ssa. Joe Haldemanin Peace and War omanlaisensa klassikko myös. Fantasiapuolelta voisin myös suositella R. Scott Bakkerin tuotantoa.

 

[Amerikanihme]

Dostojevskin "Rikos ja rangaistus" tuli juuri luettua loppuun. Meni yli hilseen tuo titteli koska mielestäni rikosta käsiteltiin kirjassa 500 sivun verran ja sitten rangaistus loppuvedossa viimeisen 20 sivun aikana. Oliko tosiaan aihetta lisätä tuo sana "rangaistus" tuohon kirjan nimeen, kun sitä Siperian keikkaa käsiteltiin niin vähän? Tai oliko rangaistus sitten se, että kaveri hulluna kävi läpi kaikenlaista tuskaa ennen kuin "pääsi" Siperiaan?

Seuraavaksi olisi ehkä kiva haukata joku vähän kevyempi teos, kuten Jack Londonin "Erämaan kutsu". Sitten ehkä siirtyä Leo Tolstoin pariin. "Anna Karenina" vai "Sota ja rauha"? Kai molemmat olisi jossain vaiheessa luettava.

 

[Johnny B. Goode]

Markku Jokisipilän "Hitlerin Kopla" on nyt työn alla. Paristakymmenestä Adin luottomiehestä kertova opus. Lähes kaikista näistä sankareista olen toki lukenut jo lähes kaiken kirjoitetun. En ole vielä päässyt alkua pidemmälle, mutta Otto Skorzeny kiinnostaa. Olen antanut itselleni ymmärtää että kyseessä on kuitenkin yksi maailman parhaimpia sotilasjohtajia. Eikä vissiin ollut ihan heti uunittamasssa ongelmamatskua...

 

[U2]

Reijo Mäen uusin Vares-kirja Gekko osui kirjastossa silmiini. Luettua tuli ja on kyllä todettava, että oli kyllä ehdottomasti kirjasarjan heikoimpia, ellei jopa heikoin. Paha pettymys, onneksi ei tullut ostettua.

 

[Musta Nuoli]

Luen vuorotellen kahta elämäkertaa. Toinen on Antti Heikkisen tekemä elämäkerta Jaakko Teposta, tuosta mukavasta miehestä ja loistavasta kuplettilaulajasta. Sujuvaa ja kiinnostavaa tarinaa Teposta, jonka huikea ura katkesi ikävästi aivoinfarktiin. Valtava oli aikoinaan levymyynti ja vielä valtavammat olivat kilometrimäärät joita Teppo ehti Suomen maanteillä liikkua keikkapaikalta toiselle. Ruikonperän multakurkku oli ja on legenda.

Toinen elämäkerta, tai pikemminkin osittain myös kuolemakerta, on Mick Wallin teos Lemmy - Ace Of Spades, joka on kirjoitettu Lemmyn kuoleman jälkeen ja jossa käydään läpi sekä Lemmyn elämänvaiheita että myös kuolemaa ja pikaisesti sen jälkeenkin. Ei tarjoa pääasioissa erityisen uutta, mutta uusia yksityiskohtia kumminkin sekä Lemmyn omia mietteitä vanhenemisesta ja kuolemisesta. Paljon on myös (sinänsä tuttua) asiaa Lemmyn käsittämättömästä päihteiden käytöstä läpi koko elämän, on oikeastaan täysi mysteeri miten hän noinkin vanhaksi eli. Lisäbonuksena Lemmy Härmässä -osio suomentaja Petri Silakselta, jossa mm. Remu muistelee useita Lemmy-kohtaamisiaan ynnä muuta.

 

[DarkTower]

Luen paljon ja luen vain ennen nukkumaan menoa jotta saan unen. Näin saan ajatukseni pois huolista ja maailman menosta. Toisaalta tuo on kirous, koska joudun aina lukemaan ainakin sen tunnin verran, aivan sama kuinka paljon on aikaa nukkua.

Viimeksi luin Terry Hayesin (vanhojen Mad Max-leffojen käsikirjoittaja) Vaeltaja, se oli ihan ok. En todellakaan jaksa lukea mitään liian raskasta ennen kuin menen nukkumaan, itse kun luen vain sängyssä. Ellei ole muuta parempaa tarjolla....

Scifi on lähinnä sydäntäni esim. Dan Simmonsin Hyperion-sarja, se on huikeaa scifiä. Ja tottakai S.King, paras mielikuvitus koko maailmassa. Musta Torni-sarja pelkästään on jo pääsylippu kirjailijoiden mestaruus-sarjaan, mutta ne kaikki muut mahtavat teokset? Jessus....

 

[Alamummo]

Päätin sivistää itseäni John Steinbeckin klassikoilla. Nyt olen loppusuoralla Edenistä itään kanssa ja seuraavana odottaa Vihan hedelmät. Olen joskus nuorena lukenut Steinbeckilta äitini suosituksesta Matka Charleyn kanssa, joka on mukava matkakertomus ja aika erityyppinen teos kuin Eden, tosin tiesin tämän jo etukäteen. Olen aika vaikuttunut Steinbeckin tyylistä kuvata ihmisiä ja heidän pahuuttaan. Tykkään.

 

[DarkTower]

Sitä olen muuten miettinyt että miten kirjailijat näitä yhteisteoksia kirjoittavat, jotenkin yhdessä pähkäilemällä vai osiin jaettuna?

Luin saman teoksen ja se oli hyvä. Samaa olen miettinyt aina, sovitaanko juoni ja sen jälkeen jaetaan osiin esim. henkilöiden perusteella vai? Itse olen jonkin verran kirjoittanut käsikirjoituksia lyhytleffoihin niin ihmettelen todellakin miten kahden kirjoittajan kirja onnistuu, heh. Ilman että lukija huomaa.

Kingin pojalla on helvetilliset paineet, mutta toivottavasti mies onnistuu jatkamaan Kingien kirjailijaperinnettä.

 

[DarkTower]

Kiitos vinkistä. Itselleni Stephen King muokkasi tarinan kerronnan aivan uusille ulottuvuuksille, mies on vain nero. Esim. "Tukikohta" on aivan loistavaa luettavaa, moni ei edes tiedä kyseisiä kirjoja.

 

[Musta Nuoli]

Kingin pojalla on helvetilliset paineet, mutta toivottavasti mies onnistuu jatkamaan Kingien kirjailijaperinnettä.

Ei tarvitse Owen Kingin mitään erityisiä paineita tuntea tästä asiasta, Stephen Kingin vanhempi poika Joe Hill on jo vuosikausia jatkanut Kingin suvun kirjailijaperinnettä laadukkailla kauhuromaaneillaan ja käsikirjoituksillaan. Osa on filmatisoitukin.

Itse asiassa sekä Owen että Joe ovat julkaisseet jo 2005 omillaan tekstejä, joten hyvän aikaa on King juniorien ura edennyt. Stephen Kingin puolisokin on kirjailija, joten varsin kirjailijavoittoinen perhe. Perheen tytär Naomi ei ole kirjailija vaan lesbopastori jossain härökirkossa.

 

[axe]

Wikipediaa selaamalla selvisi että kaikki suomennetut kirjat olen Kingiltä lukenut, osaako joku sanoa onko noissa suomentamattomissa joku "tärkeä" teos joka kannattaisi englanniksi lukea?

Moni niistä on jollain julkaisutavallaan tai muulla systeemillä erikoinen tai tärkeä, osa taas ihan hyviä tarinoita mutta aika pieniä ja lyhyitä. Novellikokoelmassa menevät hyvin.

• Danse Macabre (1981) - Mielenkiintoinen mutta raskas nonfiktio-katsaus kauhugenreen Kingin mukaan vuoteen 1980 saakka.
  
• The Plant (e-kirja, 2000) - Osissa julkaistu ihan kiva tarina, mutta koska se on jätetty kesken, niin ei kannata edes aloittaa.
  
• Faithful (2004; kirjoitettu Stewart O'Nanin kanssa) - Kaksi kirjailijaa ja Red Sox -fania seuraa vuorotellen Boston Red Soxin pelikautta harkkapeleistä loppuun saakka. Ihan hemmetin tylsää baseballia seuraamattomalle muuten, mutta kun sattuivat seuraamaan juuri sen kauden kun Red Sox voitti ekan mestaruutensa miljoonaan vuoteen, niin taisi siinä jotain herutteluakin lopuksi olla.
  
• The Colorado Kid (2005) - Oon lukenut tän ainakin kahdesti mutta en vieläkään oikein muista mistä se kertoi. Joku rikostutkimus Mainessa. Sellaisia Kingin pikku sivutöitä.
  
• Blaze (2007; kirjoitettu Richard Bachmanin nimellä) - Tämä taitaa olla ainoa fiktioromaani suomentamattomista. Tarina parista pikkurikollisesta ja isosta rikoksesta. Ihan hyvin kuitenkin laitettu tuon "salanimen" piikkiin.
  
• Ur (e-kirja, 2009) - Vähän niin kuin Kindlen ja muiden e-lukulaitteiden mainokseksi tehty oikein mainio tarina, kuinka noidutulla laitteella pääsee lukemaan vaihtoehtoisia maailmoja. Nivoutuu myös Dark Towerin maailmaan.
  
• Blockade Billy (2010) - Myös oikein mainio tarina baseballista vanhoita ajoita, kun internetistä ei voinut tsekata kaikkea infoa kaikista alasarjojenkin pelaajista parilla klikkauksella.
  
• Mile 81 (e-kirja, 2011) - Pikkutarina hirviöautosta.
  
• A Face in the Crowd (e-kirja, 2012; kirjoitettu Stewart O'Nanin kanssa) - Tätäkään en muista juuri yhtään. Jonkinlainen kummitustarina ja baseball taisi liittyä tähänkin samoin kuin tuohon toiseenkin O'Nan-yhteistyöhön.
  
• Guns (e-kirja, 2013) - Essee Jenkkien aselakeja ja asehulluutta vastaan.
  
• The Bazaar of Bad Dreams (2015) - Novellikokoelma, jossa mm. tästä listasta Ur, Mile81 ja Blockade Billy. Eikö tätä muka ole viel suomennettu? Kyllä tämä voisi listata noihin ihan tärkeisiin luettaviin.
  
• Gwendy's Button Box (2017; kirjoitettu Richard Chizmarin kanssa) - Tää tarina on nähty ennenkin, on laite jolla saa itselle mielihyvää mutta aiheuttaa samalla pahaa muualle maailmaan.
  
• The Outsider (2018) - Tämähän suomennetaan kyllä. Oikia romaani, perus-Kingiä, ihmisiä ja hirviö.

 

[Tinke-80]

Stephen Kingin teoksista joskus aikoinaan tuli luettua Kingin Richard Bachman nimellä kirjoitetut kirjat: Richard Bachman -kirjat – Wikipedia

Vähän erilaista Kingiä, mutta suosittelen lämpimästi.

 

[Ollakseni]

Stephen Kingin parhaat kirjat ovat hyviä, mutta mukaan mahtuu melkoista sekundaakin. Sitten ei aina kiinnosta myöskään lukea erityisen pitkiä tarinoita siitä miltä joku huone näyttää. Liseyn Tarina on kyllä aivan helvetin hyvä kirja.

 

[Rod Weary]

Itse luin tuossa taannoin Kingin kirjan Kosketus. Pidin kovasti. Nyt pitäisi saada lisää Kingiä luettavaksi, joten olisiko palstaveljillä suosituksia/näkemyksiä siitä, että onko tarvetta mennä kronologisesti ilmestymisjärjestyksessä kirjoja (tiedän, että eivät ole jatkumoa) ja mitkä ovat sellaisia huteja (onko sellaisia), joihin ei ainakaan alkuun kannata perehtyä.

Mun mielipide on, että romaanit ovat järjestään hyviä. Mutta noista novellikokoelmista kannattaa pysyä erossa. Ne ovat enimmäkseen huttua.

 

[Ollakseni]

Itse luin tuossa taannoin Kingin kirjan Kosketus. Pidin kovasti. Nyt pitäisi saada lisää Kingiä luettavaksi, joten olisiko palstaveljillä suosituksia/näkemyksiä siitä, että onko tarvetta mennä kronologisesti ilmestymisjärjestyksessä kirjoja (tiedän, että eivät ole jatkumoa) ja mitkä ovat sellaisia huteja (onko sellaisia), joihin ei ainakaan alkuun kannata perehtyä.

Duma Key, Liseyn Tarina, Carrie, Se, Hohto, Salems Lot ja Misery saavat kaikki varauksettoman suosituksen minulta. Under the Dome ja 11/22/63 ovat kesken erinäisistä syistä ja Musta Torni sarja aloittamatta joten niitä en suosittele.

 

[heavy]

Nyt pitäisi saada lisää Kingiä luettavaksi, joten olisiko palstaveljillä suosituksia/näkemyksiä siitä, että onko tarvetta mennä kronologisesti

Onhan niissä joitain viittauksia toisiinsa, mutta enemmän knoppimaisesti, ilman tarinaan vaikutusta. Silti lukisin ne aika järjestyksessä ihan senkin takia että vanhemmat ovat parempia.

 

[Kilgore Trout]

Viime aikoina olen lukenut vintiltä kannettua pahvilaatikollista vanhoja Marvel- ja Conan-sarjiksia. Siinä sivussa on menossa Murakamin Maailmanloppu ja Ihmemaa. Ei mikään Kafka rannalla, joka on edelleen suosikkini Murakamin kirjoista, mutta ihan sujuvaa luettavaa maagisen realismin ystäville.

 

[Musta Nuoli]

Viime aikoina olen lukenut vintiltä kannettua pahvilaatikollista vanhoja Marvel- ja Conan-sarjiksia. Siinä sivussa on menossa Murakamin Maailmanloppu ja Ihmemaa. Ei mikään Kafka rannalla, joka on edelleen suosikkini Murakamin kirjoista, mutta ihan sujuvaa luettavaa maagisen realismin ystäville.

Conan-sarjikset ovat aina hyvää luettavaa. Mustavalkoiset Savage Sword Of Conan -tarinat ovat erityisen hyviä. Mustavalkokuvitus toimii mainiosti Conanin maailmassa, ja erityisesti John Busceman parhaat kynäilyt tuovat miekan ja magian brutaalin hengen esille. Värilliset Conan The Barbarian -lehden "perusmarvelit" eivät ole niin hyviä, mutta luettavia nekin. Niissäkin John Buscema piirsi monen monta numeroa, mutta jostain syystä niiden tussaaja oli paljon huonompi kuin mustavalkotarinoiden tussaajat.

Conan on muutenkin parasta elämässä.

 

[Ollakseni]

Conan on muutenkin parasta elämässä.

Crush your enemies, see them driven before you and hear the lamentation of their women.

 

[Musta Nuoli]

Crush your enemies, see them driven before you and hear the lamentation of their women.

Älä muuta virko!

Conan The Barbarian -leffassahan Conan ei muuta itse asiassa tuohon mennessä ollut sanonutkaan, leffaa oli mennyt vajaa puoli tuntia lähes ilman dialogia. Juuri katsoin taannoin tämän mestariteoksen taas kerran uudestaan. Se ei iän myötä heikkene.