Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[mikko600]

No niin arvon lukutoukat! Kaipaisin hiukan apua.

Olen lukenut nyt aika tiiviiseen tahtiin Ken Folletin molemmat isot trilogiat. Historialliset romaanit kiinnostaa lisää. Lisämausteena, jos on jonkinlaista dekkariainesta, vakoojahommia tai sotaa, ei välttämättä taistelukuvauksia, niin aina parempi.

Olisiko arvon kanssatoukilla heittää vinkkiä historiallisista romaaneista, joita voisin seuraavana lukea?

Bernard Cornwellia ja Conn Igguldenia voi huoletta suositella.

 

[Iisoppi]

Historialliset romaanit kiinnostaa lisää. Lisämausteena, jos on jonkinlaista dekkariainesta, vakoojahommia tai sotaa, ei välttämättä taistelukuvauksia, niin aina parempi.

Timo Sandberg on kirjoittanut 1920-luvun Lahteen (Hollolaan) sijoittuvia dekkareita. Kirjojen nimet on Mustamäki, Häränsilmä ja Murhakuja. Suosittelen jos kotimainen lähihistoria kiinnostaa.

 

[Wiljami]

No niin arvon lukutoukat! Kaipaisin hiukan apua.

Olen lukenut nyt aika tiiviiseen tahtiin Ken Folletin molemmat isot trilogiat. Historialliset romaanit kiinnostaa lisää. Lisämausteena, jos on jonkinlaista dekkariainesta, vakoojahommia tai sotaa, ei välttämättä taistelukuvauksia, niin aina parempi.

Olisiko arvon kanssatoukilla heittää vinkkiä historiallisista romaaneista, joita voisin seuraavana lukea?

No sehän on sitten Shardlake series - Wikipedia

Ensimmäisen opuksen luin viime kesänä eikä vielä niin iskenyt, alkukesästä kävin hakemassa kirjastosta toisen testiin kun Kingin Mustan tornin sain luettua ja siitä eteenpäin tullutkin ahmittua koko sarja (tai viimeisen kirjan kävin vastikään hakemassa kirjastosta mutta eiköhän tuokin ole kohta luettuna, sen verran hyvään tahtiin jaksaa pitää otteessa). Henrik VIII:n Englannissa kyttyräselkäinen lakimies yrittää avustaa asiakkaitaan ja selvitä hengissä sekä siinä sivussa selvittää mystillisiä tapauksia jonkun isokenkäisen tai ihan omaan laskuun.

 

[Rod Weary]

Nick Masonin Inside Out menossa, kun noita muusikkojen muistelmia harrastelen. Ihan vekkulisti kirjoitettu, runsaasti kuivaa huumoria mukana.

 

[Sonny Burnett]

Hedi Fried- Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä.

Uutuuskirja. Vähän rankempaa kesälukemista. Holokaustista selvinnyt 94 vuotias nainen on kiertänyt kouluja ym kertomassa kokemuksistaan keskitysleirissä. Nyt hän on koonnut kysymyksistä kirjan joihin hän on vastaillut. Esim. Oliko siellä aina nälkä, pelottiko koko ajan, oliko kaikki vartijat ilkeitä, miten kuukautisten aikana puhtaus jne.. realistinen kuvaus keskitysleirin "arjesta". Kaikinpuolin paska paikka oli.

 

[KummaHosee]

No niin arvon lukutoukat! Kaipaisin hiukan apua.

Olen lukenut nyt aika tiiviiseen tahtiin Ken Folletin molemmat isot trilogiat. Historialliset romaanit kiinnostaa lisää. Lisämausteena, jos on jonkinlaista dekkariainesta, vakoojahommia tai sotaa, ei välttämättä taistelukuvauksia, niin aina parempi.

Olisiko arvon kanssatoukilla heittää vinkkiä historiallisista romaaneista, joita voisin seuraavana lukea?

James Clavellin Aasiaan sijoittuvat historialliset kirjat täyttävät aika lailla nuo kriteerit joista varsinkin Shogunissa on kaikki Sir Markun kriteerit. Itse olen lukenut aikoinaan Shogunin ja Noble Housen sekä Kuningasrotan. Shogun sijoittuu 1600-luvun Japanin kertoen valtasukujen valapelistä ja juonitteluista. Kirjasta on tehty tv-sarjakin, joka on aikoinaan lähetety suomenkin televisiossa (kirja oli parempi). Kuningasrotta sijoittu toisen mailmansodan Japanilaiselle vankileirille kertoen liittoutuneiden vankien elämästä. Noble House sijoittuu 1960-luvun Hong Kongiin ja sen aikaisiin kauppa juonitteluihin. Kaikki kolme kirjaa olivat erinomiaisia mutta itse pidin näistä kirjoista eniten vähemmän tunnetusta Kungasrotasta, joka ketoi todella mielenkiintoisesti ja jännittävästi vankien elämästä.Googlettamalla selvisikin, että kirja perustuu Clavellin omiin kokemuksiin vankileirillä. Clavelin kirjat ovat aikamoisa tiiliskiviä kooltaan. Shogunissakin on yli 1000 sivua, mutta palkitsevat kyllä lukijan.

 

[Robu]

Tänä vuonna on pitkästä aikaa tullut luettua. Kerron lyhyesti fiiliksiä.

The Nix - Paksulla romaanilla aloitin vuoden. 600-sivuinen möhkäle oli kuitenkin hyvin kirjoitettu ja aihe oli kiinnostava. Parasta antia oli kymmenien sivujen kuvaus elämässä paikallejääneen nörtin päivittäisestä elämästä ja ajatusmaailmasta.

Life 3.0 - Tietokirja tekoälystä ja sen tulevaisuudesta. Lyhyesti sanottuna aivan helvetin mielenkiintoista. Pari vuotta sitten pidin aihetta tylsänä, mutta nyt olen alkanut ymmärtää, että se tulee olemaan iso moraalinen kysymys lähitulevaisuudessakin ja sitä ei voida pohtia liikaa.

1984 - Klassikko syystäkin.

Lying - Sam Harrisin lyhyt kirja valehtelimisesta ja miksi se on lähes poikkeuksetta väärin ja tuhoavaa toimintaa. Kirjan luettuani olen tietoisesti lähes lopettanut valehtelimisen. Myös ne helpot valkoiset valheet. Tähän mennessä vuoden merkittävin lukukokemus, joka on vaikuttanut elämääni eniten.

Man's search for meaning - Keskityleirin kokemuksiin pohjautuva kirja, jossa kirjoittaja pohtii kokemuksiaan ja elämän tarkoitusta. Aika pysäyttävää lukemista paikka paikoin.

Kannabiskirja - Tässä ei tullut itselle paljoa uutta, mutta oivallisesti kirjoitettu tietokirja kannabiksesta Suomessa. Suosittelen.

Homo Deus - Ihmisyyden tulevaisuuden pohdintaa. Kirjan on kirjoittanut se Sapiensin kirjoittaja. Tämä ei jostakin syystä napannut. Aihe vaikutti kiinnostavalta, muttei vain pitänyt mukanaan ja loppu meni vain selailuksi.

Brave new world - Alkupuolisko kirjasta oli jotenkin vaikeaa luettavaa, mutta parani loppua kohden. Syystäkin klassikko.

Voittamisen anatomia - Mainio peruskirja hyvinvoinnista, jossa on ripoteltu F1-maailmasta tarinoita mukaan. Ei mikään hullun säväyttävä, mutta pari asiaa oivalsin tämän kautta kuitenkin.

Bullshit jobs - A theory - Vallan mainio. Tietokirja merkityksettömästä työstä. 37% briteistä pitää työtään turhina. Siltikin puhutaan koko ajan, että kaikille pitäisi saada töitä ja 40 tuntia viikossa, vaikkei työtä edes ole niin paljon. Työ ei ole itseisarvo oli asia, jonka tajusin tämän kautta.

Saa ehdottaa näiden perusteella kirjoja luettavaksi.

 

[K.A.H]

Bullshit jobs - A theory - Vallan mainio. Tietokirja merkityksettömästä työstä. 37% briteistä pitää työtään turhina. Siltikin puhutaan koko ajan, että kaikille pitäisi saada töitä ja 40 tuntia viikossa, vaikkei työtä edes ole niin paljon. Työ ei ole itseisarvo oli asia, jonka tajusin tämän kautta.

Saa ehdottaa näiden perusteella kirjoja luettavaksi.

Ei tietenkään työtä ole niin paljoa tarjolla. Ja on selvä, että iso osa tehtävästä työstä on täysin turhaa ja merkityksetöntä, jopa haitallista maapallon ja ympäristön kannalta. Ja samalla ihmisten hyvinvoinnin. Työnteon ihannointi on täysin aivopesun tulosta, jolla pidetään markkintalouden rattaat pyörimässä. Lääkärit ja muut merkitykselliset työt on sitten asia erikseen.

Itsellä nyt kesken kaksi hiukan keskenään samantapaista kirjaa. Jiddu Krishnamurtin "ajattelun tuolle puolen" ja Anthony De Mellon "havahtuminen". Erittäin mielenkiintoisia kirjoja siitä, kuinka unessa ihmiset ovat. Oikeastaan ollaan kaikki ulkoapäin ohjelmoituja robotteja, muutamia poikkeusyksilöitä lukuunottamatta. Ja tuo em. työnteon ihannointikin ja sitä kautta statuksen hakeminen liittyvät juuri siihen unessa olemiseen.

Aiemmin kesällä luin muutaman zenbuddhalaisuuteen liittyvän kirjan. Siitä filosofiasta löytyi paljon arkista elämää helpottavia ajatusmalleja. Järjeenkäypää muutenkin. Suosittelen kaikille, ei liene ihmistä joka ei zenistä jotain oivaltaisi.

 

[Valapatto]

Tulin juuri kirjastosta ja mukaan tarttui Joseph Kanonin Los Alamos. Takakannen mukaan sijoittuu atomipommin syntyhetkille ja -paikoille. Päähenkilö selvittää pommiprojektiin kuuluneen henkilön murhaa.

Tämä Kanonin teos on itselläkin menossa lähiaikoina lukulistalle. Aikaisemmin Kanonilta on tullut luettua historialliset romaanit Vakoojaksi leimattu ja Jaettu Berliini. Ihan hyviä teoksia muistaakseni.

Leon Uris saattaisi myös pudota teikäläiselle, jos ei ole jo tuttu. Omasta mielestä Kolmiyhteys on yksi parhaista kirjoista mitä olen lukenut. Myös Exodus, Mila 18 Taisteluhuuto toimivat. Ja oli Harmageddonissakin hetkensä.

 

[teppana]

Viimeiset vuodet on arki ollut aika hektistä. Tai ainakin näin itselleni sanon kun perustelin miksi en lue kirjoja enää. Sellaiset 3-4 vuotta meni melkein täysin ammattikirjallisuuden parissa ja nautintolukeminen jäi kokonaan pois. No, otettiin avovaimon kanssa BookBeat sovellus ja vaikka olin skeptinen täytyy sanoa että se toimii mainiosti. Erioten äänikirjat on pelastaneet päivän usein. Lenkille kun lähtee ja laittaa kirjan pyörimään saa siinä nollattua tosi hyvin. Joskus jopa töissä tulee kuunneltua kun on meneillään puuduttava hetki jolloin ajatuksia ei tarvitse.

Suosittelen palvelua kaikille. Tällä hetkellä on meneillään George RR Martinin Lohikäärmetanssin äänikirja. Vaikuttavaa kirjoittamista.

 

[Valapatto]

Tännehän on tullut aika paljon tavaraa, joka menee listalle. Alkaa lista venymään, mutta se ei ole huono asia.

@Wiljami ,@wild wild west ja @Valapatto kiitoksia mielenkiintoisista vinkeistä! Leon Uris on tuttu ja joitain kirjoja häneltä olen lukenut. En muista nimiä, mutta toisessa kerrottiin useamman irlantilaisperheen näkökulmista IRA:n syntymiseen johtaneet tapahtumat ja toisessa Länsi-Berliinin alkuvuosista. Molemmat olivat huikeita kirjoja. Jonkun kolmannenkin olen saattanut häneltä lukea. Uriksessa häiritsee vähän se, että hänen kirjoissaan päähenkilölle tuntuu jollain tavalla jäävän Musta Pekka käteen. Pitää kuitenkin tarkistaa, että mitä ne olivat, mitkä olen lukenut ja laittaa muita listalle. Siinähän sitä riittää taas luettavaa.

Nuo lienevät juuri Kolmiyhteys ja Harmageddon. Kyllä tosiaan nuo Varsovan gheton juutalaisista kertova Mila 18, Israelin valtion synnystä kertova Exodus ja merijalkaväestä kertova Taisteluhuuto kannattavat lukea. Uriksella on puutteensa ja sokeat pisteensä, mutta ihan asiallista settiä hän tuotti. Toki muutaman täysin turhanpäiväisen kirjankin olen häneltä lukenut.

Itsellä tällä hetkellä ei poikkeuksellisesti ole kesken yksikään kirja. Saa heittää vinkkejä.

 

[Zodiac]

Michael Connelly - Kuilun Partaalla

Hyvä dekkari oli missä LAPD:n ex-kyttä Harry Bosch metsästää "runoilijana" tunnettua sarjamurhaajaa. Itse annan 9/10 pistettä. Meni parissa päivässä koko teos.

 

[Valapatto]

Tein sen, mitä ihmisen ei pitäisi tehdä kysymättä, eli oletin. Oletin, että olisit lukenut kaikki nuo kirjat, mitä itselleni vinkattiin. Mietiskelin, mitä vinkkaisin itse ja oletin taas, että se on kuitenkin lukenut kaikki, mitä ensimmäisenä tulee mieleen. Luin juuri loppuun tuon Kanonin Los Alamos - pommin varjossa. Käsitin, ettet ole vielä lukenut kirjaa, joten suosittelen sitä. Oli hyvä lukukokemus.

Kanon oli itselleni uusi tuttavuus ja menee myös listalle, mitä luetaan tulevaisuudessa. Kerronta on mielestäni aika rauhallista jopa verkkaista. En osaa tarkemmin eritellä, mutta jotenkin se tuntui rauhallisemmalta. Ehkä tämä johtui siitä, että tuli tuossa joku aika sitten luettua pari Nesböä ja niissähän toimintaa riittää. Joka tapauksessa hyvin rakennettu kuvio. Mielestäni Kanon kuvailee hyvin tapahtumia ja paikkoja, ja teksistä on helppo luoda ehjä mielikuva tunnelmasta, tapahtumista ja ympäristöstä. Ei mikään Follett, mutta onko kukaan?

Oletteko muuten monesti jättäneet kirjan kesken?

Varasinkin tuon Los Alamoksen kirjastoon ja se menee seuraavaksi lukulistalle. Sitä ennen täytyy lukea pari töihin liittyvää opusta.

Kyllä minä olen monta kertaa jättänyt kirjan kesken. Toisinaan olen jatkanut väkisin lukemista, vaikka ei ole uponnut. Joskus se on palkinnut, useimmiten ei.

 

[Styge]

Kuuntelin Elämäni gangsterina kirjaa muutaman tunnin. Junttikiintö tuli niin isosti täyteen, että saa olla. Kai tuollainenkin paska jotain sitten kiinnostaa ja joku ihannoikin. Joo, sitten voisikin palata tietokirjallisuuden pariin.

 

[Turha Kaukalo]

Schenker-ympäristökuljetus toi kotiini tai siis läheiselle R-kioskille David Simonin Homiciden, johon osaltaan The Wire perustuu. Homicidesta kaikki alkoi. Voi hyvin olla että luen kirjan iltojeni iloksi. Viimeksi luin kaverin kirjan. En kerro kenen enkä minkä.

 

[Ilmari Ahde]

Oletteko muuten monesti jättäneet kirjan kesken?

Jäähän niitä, jos ei lähde sujumaan niin miksi värittää loppuun saakka.

Kun totta puhutaan, jää kesken. Olen itsekseni sopinut, jos ei puoleen matkaan mennessä ole ruvennut tarina maistumaan, ei jatko sen paremmin uppoa. Onhan näitä tullut jotka on väkisin punnertanut loppuun saakka, vaikka oikea ratkaisu olisi ollut jättää kesken ja koettaa vaikka joku toinen kerta. Niinkin on käynyt ettei ensimmäinen yritys ole tuottanut tulosta syystä tai toisesta, toinen yritys ja onkin pitänyt teoksesta.

Edit: Hutera kirjanpitoni kertoo viimeisimmän kesken jääneen olleen John Williams - Augustus.

 

[Palstalegenda]

Tähän kysymykseen vastaaminen on liian henkilökohtaista.

 

[SilentMan]

Jonkin verran tulee tapitettua leffoja ja aina toisinaan myös tutustuttua kirjoihin joiden pohjalta ne on tehty - useimmiten vanhojen elokuvien kohdalla. Siksipä valitsinkin luettavakseni Honore de Balzacin teoksen Ukko Goriot. Olen päässyt vasta puoleen väliin, mutta voin jo todeta, että tuskin tulee jäämään ainoaksi lukemakseni Balzacin romaaniksi. Kieli on sujuvaa, värikkäitä hahmoja on paljon muttei kuitenkaan liikaa ja heidän kehittymistään on ilo seurata.

 

[Ilmari Ahde]

Kävin ostamassa Kari Hotakaisen kirjoittaman ihmiskirjan eli Tuntematon Kimi Räikkönen. Pidän yleisesti ottaen Hotakaisen tyylistä kirjoittaa. Myös Räikkösestä olen aina jostain syystä pitänyt, vaikka formuloista en tajua juuri mitään. Joskus katson kisan tai pikemminkin osan siitä, jos sattuu jossain tulemaan sopivasti. Oikeastaan ainoa kokonainen kisa, jonka olen katsonut, taitaa olla Räikkösen mestaruus vuonna 2007.

Oli kyllä hyvä kirja. Räikkönen kertoo sen, mitä kertoo, rehellisen tuntuisesti. Kirjassa muodostuva kuva Räikkösestä muodostuu paljon myös Hotakaisen havaintoihin Räikkösestä. Varmaan paras urheilijaelämäkerta, jonka olen lukenut. Toisaalta JERE on vielä lukematta. Voi olla, että jääkin lukematta.

Sama hankinta on tehty, säästelen tämän lukemista jostain syystä. Itse olen moottoriurheilun ja Räikkösen ystävä, odotukset on korkealla. Mitä olen kommentteja lukenut niin hyväksi on kehuttu, alkoholinhuuruisia katkelmia tuosta onkin jo saatu esitellyksi ihan harmiksi saakka, odotan sitä muuta mitä sieltä selviää. Zlatan ja Agassi on oivallisia urheilijaelämäkertoja, niiden rinnalle jos mennään niin sydämeni riemuitsee.

JERE minulla oli, eräältä vedonlyöntifirmalta sain arvonnassa, siinä oli oikein nimmari. Kirjasta katsoin kuvat, en lukenut. Halusin vähän kärsimyskorvauksia siitä että se kävi kirjahyllyä rumentamassa ja laitoin Huuto.netiin myyntiin eikä suurta kiinnostusta herättänyt, anoppi sai sen myytyä facebookkirpparilla asialliseen 15€ hintaan.

 

[Iisoppi]

Varmaan paras urheilijaelämäkerta, jonka olen lukenut. Toisaalta JERE on vielä lukematta. Voi olla, että jääkin lukematta.

Minä luin aikoinaan peräkanaa kaksi paikallista urheilijaelämäkerta. Ensin luin Marko "Jarna" Jantusen elämäkerran Läpi helvetin. No aluksi ne lapsuus- ja nuoruusjutut tylsiä ja luinkin ne lopuksi koska halusin päästä meininkiin käsiksi. Ja sitähän riitti. Oltiin kännissä ja piripäissään töissä. Ja lopuksi veloissa.

Ja toinen oli Aino-Kaisa Saarisen Kahdet kasvot. Kirjasta tuli mieleen pikku lapsi jolta on viety tikkari ja annettu tilalle toisen värinen. Jostain syystä kirjassa oli jotenkin negatiivinen pohjavire... Kun Aikku voitti sen kympin kisan Liberecissa niin häntä jäi kamalasti kaivelemaan kun Kuitunen häiritsi hänen keskittymistään koskettamalla A-K:a ennen lähtöä. Aikku puhui tästä sitten joskus Kuituselle ja Kuitunen oli vähän että mitä sitten, sä voitit sen kisan.

Ja Kimin viinankäytöstä tulee mieleen Kuningaskotka (siis kirja). Kyllä se oli minulle ainakin hämmenys miten paljon Ahonen ja kumppanit pämppäs kesken kisaturneen. Vaikka osa porukasta on kiistänyt juomiset niin en usko Ahosen kokonaan niitä valehdelleen....

 

[sampio]

Zlatan oli ok, mutta aika siloteltu kuvaus. Vai kuka uskoo, että Zlatanin kaltainen jamppa on pelannut vain pleikkaria Amsterdamissa kaiket illat, kun kuitenkin näpistelyt ja kouluvaikeudet käytiin läpi nuoruusvuosilta, tosin nekin aika pintapuolisesti. Agassi sen sijaan vaikutti aika rehdiltä ja koruttomalta kuvaukselta, ehkä osin siksikin, että kirjasta kuvastuu niin selkeästi Agassin ristiriitainen suhtautuminen lajiinsa.

Fleuryn elämäkerta oli sisällöltään hyvä, mutta suomennos aikamoista kuraa. Uutta Gretzkyä en ole vielä lukenut, ja tuo Hotakaisen Kimi-kirja kiinnostaa kyllä, vaikkei F1 juuri nappaa.

 

[Abdel]

Pari päivää sitten sain kuin sainkin Ruudun Jumalaisen näytelmän luettua, pari vuotta tuo ehtikin kaapissa lojua. Nimensä mukaisesti melkoinen näytelmähän Rudin ura oli niin hyvässä ja pahassa. Arvostus miestä kohtaan kasvoi muutaman pykälän verran, kovasti se on duunia tehnyt.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Kirjojen lukeminen on jonkin aikaa ollut heikon puoleista. Kaikkinaiset muut asiat vievät aikaa ja huomiota, ja samasta syystä kirjoittamiseni muiden muassa Jatkoajan keskustelupalstalle on jäänyt vähälle. Mutta jotain pientä sentään joskus.

Antti Heikkisen Jaakko Teppo -kirjan selasin aiemmin hätäisesti, ja äskettäin luin vähän huolellisemmin. Leskis -eepoksen eli Risaisen elämän perusteella odotukset olivat myös tätä Heikkisen toimittamaa opusta koskien korkealla. Samanlaiseen tarkkuuteen ja pieteetin tasoon Heikkinen ei Teppo-kirjassa kuitenkaan yltänyt. Ei yltänyt lähellekään, mutta löydän tähän hyviä selityksiä.

Ensiksi, Juice Leskisen elämä ja aikaansaannokset ovat Jaakko Teppoon verrattuna niin paljon viljavampaa sorttia, mitenkään Jaskaa dissaamatta, ettei Jaakon vaiheista kerta kaikkiaan voi tehdä vastaavan tasoista tiiliskiveä kuin Leskisestä. Toiseksi, taiteilijoiden välillä on suuresti eroa myös julkisesti saatavilla olevan lähdeaineiston sekä aikalaistodistajilta haastatteluilla saadun kokemusperäisen aineiston määrässä. Ja kolmanneksi, teosten tekovaiheessa Juice oli jo vainaa, Jaska ei.

Tämän kolmannen seikan tietysti luulisi auttavan kirjantekijää rikastamaan teosta, mutta tuohan myös johtaa helposti siihen, että artistin itsensä kertomat asiat painottuvat teoksessa voimakkaasti. Kun Jaskaa haastatellaan urakalla, ja päälle muutamaa Jaskan hyvää kaveria ynnä yhteistyötahoa, niin ei pidä yllättyä jos lopputuloksena on jatkuvaa selkääntaputtelua. Etenkään, kun otetaan huomioon, että vaikka Jaskalla pää leikkaa edelleen, niin kyseessä on työkyvytön ja kroonisesti sairas mies, joka joutui jättämään viihdetaiteilijan uransa aivohalvauksen takia. Kyllä minäkin koen tuosta syystä myötätuntoa Jaakko Teppoa kohtaan, ei siinä mitään. Tosiasia kuitenkin on, että sairaan ex-artistin kirjaan on ymmärrettävästi vaikea kylvää kritiikin kitkerää siementä. Vaikka eipä Jaska nyt varsinaisesti julkisivuaan kiillotellut kirjaa varten tehdyissä haastatteluissa, eikä ole sellaista tehnyt aiemmissakaan turinoissaan. Mutta ymmärtänette pointin.

Tämän päivän 20 ja risat -ikäisellä porukalla ei ole omakohtaisia kokemuksia Jaakko Teposta esiintyvänä artistina, mutta aika monet nuoremmatkin ovat kuulleet Jaskan tuotantoa radiosta ja milloin mistäkin. Suosittelen tutustumaan ilmiöön. Jaska oli artistivuosinaan nokkela ja myös livenä nopeasti asioita hoksaava kaveri, jonka touhuista monella nykypäivän standup-tähdeksi pyrkivällä olisi paljon opittavaa. Minulle Jaska-kirjan mielenkiintoisinta antia olivat ne sivut, joilla Jaakko kertoi esiintymistaitojensa hioutumisesta ja naurattajaksi harjaantumisestaan. Vaikka Jaakko Teppoa oli siunattu koomisella habituksella ja hupaisalla naamavärkillä, niin ei Jaska pelkällä lahjakkuudella päässyt mainettaan rakentamaan.

 

[Kilgore Trout]

Oletteko muuten monesti jättäneet kirjan kesken?

Jätän nykyään helposti huonoksi kokemani kirjan kesken. Niinhän sitä sanotaan, että elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoon kirjallisuuteen.
Joskus jatkan lukemista, mutta hyvin harvoin se palkitsee. Palkitsevin esimerkki, joka tulee mieleen on David Mitchellin Pilvikartasto. En ollut kuullut kirjasta mitään ennenkuin se tarttui käteen, ja olin todella lähellä hylätä sen pariinkin kertaan. Sitten kun kirja alkoi avautua jossain sivun 150 paikkeilla, niin olihan se huikea tunne.

 

[sampio]

Oletteko muuten monesti jättäneet kirjan kesken?

Yritän yleensä lukea loppuun aloittamani, mutta muutama on kyllä jäänyt keskenkin. Sitten on niitä, että tulee syystä tai toisesta taukoa, ja pitäisi aloittaa melkein alusta, jotta saa jutusta kiinni, ja on välillä vähän vaikea palata niihin. Tietokirjoja taasen on montakin kesken, vaikka olisivat kertovia tyyliltään. Esim. Teemu Keskisarjan sisällissotakirjaa Viipurista olen lukenut nyt jo vuoden aina pätkän silloin, toisen tällöin, eikä kyse ole siitä, että se olisi jotenkin tylsä. Ei vain vaadi välttämättä yhdellä kertaa ahmaisua.
---

Otin työmatkat hyötykäyttöön ja tilasin Bookbeatin. Sieltä ensimmäisenä lähti kuunteluun Voittamisen anatomia, jossa oma intressini on Aki Hintsan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin metodeissa, vaikka toki kiinnostaa myös ne urheilumaailman sisäpiirin jututkin. Tähän saakka kyllä vahvistanut omia ajatuksiani tämän elämän hyötykäytöstä ja avannut tukun muita siihen sivuun. Suosittelen!