Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[SilentMan]

Klassikoita yritän läpi lukea, lähinnä näitä maailmankirjallisuuden klassikoita, ei niinkään suomalaisia, vaikka joitain niistäkin olen onnistunut lukemaan. Olisiko jollakulla suosituksia maailmankirjallisuuden klassikoista? Paljon on lukematta. Seuraavaksi olen ajatellut Kolmea muskettisoturia, tai Robinson Crusoeta tai Sotaa ja Rauhaa...tuo viimeksi mainittu pelottaa hieman pitkänä ja tylsänä kirjana, mutta ehkä sekin pitäisi kahlata läpi joskus.

Theodore Dreiserin Amerikkalainen murhenäytelmä on suuri suosikkini, vaikuttava kuvaus köyhästä nuorukaisesta, joka tekee kaikkensa noustakseen ylemmäs yhteiskunnan portaikolla. George Stevensin Paikka auringossa (1951) on kohtalainen filmatisointi, mutta jättää aiheen taustat kokonaan käsittelemättä.

 

[Amerikanihme]

Theodore Dreiserin Amerikkalainen murhenäytelmä on suuri suosikkini, vaikuttava kuvaus köyhästä nuorukaisesta, joka tekee kaikkensa noustakseen ylemmäs yhteiskunnan portaikolla. George Stevensin Paikka auringossa (1951) on kohtalainen filmatisointi, mutta jättää aiheen taustat kokonaan käsittelemättä.

Kiitos noista suosituksista. Ehkä palaan noihin joskus tulevaisuudessa. Kyllä näissä klassikoissa riittäisi lukemista loppuiäksi, varmastikin.

 

[nummenkallio]

Abba - Koko tarina.

Kirjoittajina Andrew Oldham, Tony Calder ja Colin Irwin.

Lopetin reilun 50 sivun jälkeen, koska suurin osa kirjan alusta keskittyi vain 60-luvun musiikin haukkumiseen sekä Abban ja 70- ja 80-lukujen musiikin puolustelemiseen juuri 60-lukua vastaan. Kirjoittajien mielestä muun muassa Led Zeppelin on karmeaa kuraa, jota ei kuuntele enää kukaan, ja kyllähän siellä Beatlesinkin myöhempi tuotanto lytättiin aika tavalla.

Eihän nyt saatana Abbasta kertovassa kirjassa voi käyttää koko kirjan alkua tuollaiseen. Joskus 70-luvulla Abbaa saatettiin pitää hirveänä pinnallisena paskana ja nimenomaan rockpiireissä, mutta ei kai tuo käsitys ole ollut vallalla enää muutamaan vuosikymmeneen. Abban ansiot on tunnustettu viimeistään 90-luvulla. Eikä tuo kirjakaan ole niin vanha, että tuollainen ratkaisu olisi perusteltu.

Jatkan varmaan tuon lukemista, kunhan ärsytykseltäni selviän. Abban tarina on mielenkiintoinen, ja kyllä siellä varmaan siihenkin keskitytään. Mutta tuo alku on nolo, ei mitään Abba-historiikkia pitäisi aloittaa tuollaisella alemmuudentuntoisella vuodatuksella. En minäkään ole mikään Abba-fani, mutta tunnustan kyllä yhtyeen merkityksen populaarimusiikissa.

 

[Musta Nuoli]

H.S.Arkon teos Totuus palaa eli Jouni Mömmön elämäkerta tuli luettua loppuun. Aihe on kiinnostava, mutta kirjan kerrontatyyli on jatkuvaa ja tietoista lausekikkailua ja venkurointia, joka vieraannuttaa nopeasti. Mömmö ehkä oli päihdevammainen pöpipää, mutta ei hänestä olisi tarvinnut kirjoittaa elämäkertaa lähes häiriintynein sanankääntein. Vaikea ja raskaslukuinen teos, jossa kirjoittaja nostaa tyylivalinnoillaan itsensä jalustalle kohteensa sijasta.

Ankea ja masentava elämä oli Mömmöllä, ja sinänsä kirjassa on myös kiintoisaa faktaa sekä Mömmöstä itsestään että hänen aikakautensa mielisairaanhoidon puutteista, suomalaisen yhteiskunnan sulkeutuneesta päihdepainotteisesta umpiosta ja Tukholman huumeparatiisin tuhoisasta elämänpiiristä jossa Mömmökin käytti kaikkea mahdollista psyykensä kustannuksella.

Vaikka netistäkin nämä löytää jne, niin kirjaankin olisi suonut laitettavan Mana Manan ja Mömmön (lyhyt) diskografia sekä myös Totuus palaa -albumin lyriikat joista lukija olisi voinut itse tulkita mitä Mömmöllä oli sanottavaa sen sijaan, että kirjailija kertoo nämä asiat lukijan puolesta ja lukijalle valmiiksi.

Olisipa tämän elämäkerran kirjoittanut joku vähemmän itsestään tietoinen tekijä, vaikkapa Ari Väntänen. Mömmö olisi ansainnut paremman elämäkerran.

 

[jaakkopavunvarsi]

@Musta Nuoli

Kiinnostava kirja, olen myös aikonut jossain vaiheessa tämän lukea. Tiestitkö, että Mömmön elämäkerran kirjoittaja julkaisi (kustantajana ollessaan) "arvostelemani" Markus Jokikokon esikoisteoksen? Onko tämä vain sattumaa, vai jotain kohtalon perverssiä suunnittelua?

 

[Musta Nuoli]

@Musta Nuoli

Kiinnostava kirja, olen myös aikonut jossain vaiheessa tämän lukea. Tiestitkö, että Mömmön elämäkerran kirjoittaja julkaisi (kustantajana ollessaan) "arvostelemani" Markus Jokikokon esikoisteoksen? Onko tämä vain sattumaa, vai jotain kohtalon perverssiä suunnittelua?

Tuota en tiennyt. Arkon roolista kustantajana en osaa sanoa, elämäkertakirjailijana hän ei oikein vakuuttanut kirjoitustyylinsä takia vaikka itse aihe eli Mömmö on hyvinkin kiinnostava.

 

[tinkezione]

Scott Kelly - Vuosi avaruudessa

Tämän amerikkalaisen astronautin elämäkerta on sujuvaa luettavaa ja suomennoskin on varsin laadukkaan oloinen. Kirja kertoo siis astronautista, joka vietti kokonaisen vuoden yhtä mittaa ISS-avaruusasemalla. Suositeltavaa luettavaa kaikille avaruushommista kiinnostuneille ja tällaiset tarinat laittavat nämä oman piirin asiat mukavasti perspektiiviin.

 

[nummenkallio]

Brett Anderson: Hiilenmustat aamut

Suede-nokkamiehen muistelmat ovat kyllä kerrassaan viihdyttävää luettavaa. Yllättävintä siinä on se, että kirja keskittyy Andersonin lapsuuteen ja nuoruuteen, ei siis Sueden menestysvuosiin. Tämä on rohkea, mutta onnistunut ratkaisu. Monen kohdalla se ei varmaan toimisi, mutta Anderson on loistava kirjoittaja, joka osaa kuvailla tuntemuksiaan ja ympäristöään värikkäästi.

Koko laulajan nuoruusmaisema herää tekstissä eloon: Haywards Heathin ankea pikkukaupunki, perheen köyhyys ja häpeä siitä, Andersonien vaatimaton mutta värikäs kotitalo, Brettin vinttihuone, nuoruuden musadiggailut rämällä levysoittimella, huvittavana detaljina isän lahoava ja sieniä kasvava Morris Traveller jne. Hyvin tulee kuvatuksi myös Andersonin isän ristiriitainen persoona, Brettin ihailema Blandine-isosisko, ensimmäinen suuri rakkaus Justine Frischmann, tuleva Suede-basisti Mat Osman ja esimerkiksi muutamat Brettin nuoruusaikoihin jääneet ystävät. Kirja oikeastaan loppuu siihen, kun Sueden tarina vasta kunnolla alkaa, mutta tämä ei haittaa. Andersonin lapsuus- ja nuoruusmuistelmat ovat kiinnostavia siksi, että ne valottavat hyvin sitä, miksi Brett Andersonista tuli sellainen artisti kuin hän on. Ja tuo tausta on ehdottomasti yksi syy siihen, miksi Suede on niin helvetin hyvä yhtye.

Ainoa miinus tulee Riku Korhosen esipuheesta. Kaveri on kyllä kuunnellut Suedea, mutta erityisen läheiseksi suhdetta ei voi sanoa, kuten hän itsekin tunnustaa. Esipuheesta jääkin hieman päälleliimattu maku, varsinkin kun Korhonen puhuu siinä paljon itsestään. Jotain ihan osuviakin analyysejä esipuheessa on, mutta jos sen jättää lukematta, ei menetä mitään.

Joka tapauksessa Sueden ja brittipopin ystäville ihan ehdotonta luettavaa, ja erittäin lämmin suositus muillekin. Ahmaisin kirjan melkein kerralla.

 

[Johnny B. Goode]

John Dickie: Mafia Republic

Elikkäs jatkoa tuolle viimeksi luetulle Mafia Brotherhoods- teokselle. Ensimmäinen tiiliskivi kattoi vuodet 1800-luvun alusta WW2:n loppuun ja tämä teos sitten vuodesta 1946 nykypäivään. Aivan ylivoimaisesti parhaat ja yksityiskohtaisimmat opukset mitä aiheesta löytyy. Jos aihe kiinnostaa niin suosittelen ehdottomasti. Reilu tuhat sivua yhteensä tankattavaa ja käsittelevät siis kaikkia kolmea "mafiaa"; Camorraa, 'nDranghetaa sekä Cosa Nostraa.

 

[Ilmari Ahde]

Scott Kelly - Vuosi avaruudessa

Tämän amerikkalaisen astronautin elämäkerta on sujuvaa luettavaa ja suomennoskin on varsin laadukkaan oloinen. Kirja kertoo siis astronautista, joka vietti kokonaisen vuoden yhtä mittaa ISS-avaruusasemalla. Suositeltavaa luettavaa kaikille avaruushommista kiinnostuneille ja tällaiset tarinat laittavat nämä oman piirin asiat mukavasti perspektiiviin.

Pidin myös. Eipä täällä painovoiman ystävällisessä otteessa ymmärrä painottomuuden tuomia ongelmia avaruusaseman arkielämään, mikään ei putoa alas, eikä pysy paikallaan jos ei ole velcrottu kiinni. Wc-toimien ja klosetin tyhjennyksen helppoutta alkaa arvostamaan ihan eri tavalla, on se siellä hankalaa. Eikä ole joka tytön ja pojan puuhaa, pään pitää kestää ja pois ei pääse noin vaan.

 

[Blue F]

Arvon Lukutoukat!

Riippumattokausi käsillä ja tarvitsisin hieman apua. Niukasti on viime vuosina tullut lueskeltua, joten kertokaahan parhaita tärppejä kevyeksi kesälukemiseksi. Kotimaisesita Kyrö, Nousiainen ja Vuorinen toimivat meikäläisen makuun, sekä tummaakin tummempi mustahuumori. Opusten ei tarvitse olla uunituoreita, vaan wanhempikin materiaali kelpaa.

 

[Wiljami]

Nyt tuli luettua vihdoin loppuun Musta torni -sarja ja itse kyllä tykkäsin tuosta vaikka olihan siinä kahlattavaa ihan hitosti. Tässä ketjussa oli aiemmin valiteltu tason heikkenemisestä tarinan edetessä ja olihan siinä kohtia joiden loppumista alkoi jo odotella (sekä muutamaan otteeseen satojen sivujen rakentelua joka kuittaantui lopussa parin sivun ratkaisulla ja ihan paikoin vielä melko vahvaa deus ex machinaa, liikoja paljastamatta) mutta kyllä tuo ihan hyvä lukukokemus oli.

Mitähän sitä seuraavaksi sitten lukisi?

 

[axe]

Mitähän sitä seuraavaksi sitten lukisi?

Koska ka on pyörä, luet tietysti Musta torni -sarjan uudelleen alusta.

 

[Wiljami]

Koska ka on pyörä, luet tietysti Musta torni -sarjan uudelleen alusta.

Heh, siinähän olisi tosiaan ajatusta. Olisi tuossa irrallaan vielä tuo jälkikäteen julkaistu saman saagan irtokirja joka sijoittuu ilmeisesti kronologian puolesta johonkin 4-5 kirjojen välille ja sen voisi lukaista läpi seuraavia varsinaisia luettavia pähkäillessä. Historiallista mysteeriota tekisi jälleen mieli, parin vuoden aikana tuli luettua mm. Harglan Apkteekkari Melchior -, sekä Jyrki Heinon K -sarjat ja nyt kun on tullut ahkerasti luettua Kingiä (kolmen novellikokoelman ja tosiaan tuon Musta torni -sarjan muodossa) niin johonkin vastaavaan voisi palata.

 

[Huerzo]

Niukasti on viime vuosina tullut lueskeltua, joten kertokaahan parhaita tärppejä kevyeksi kesälukemiseksi.

Kalle Isokallio kirjoittaa letkeitä veijaritarinoita, joiden sisään on yleensä leivottu hieman yhteiskuntakritiikkiä. Esimerkiksi "Aunen ketjureaktio" on mitä sopivinta riippumattomateriaalia.

 

[Musta Nuoli]

Mitähän sitä seuraavaksi sitten lukisi?

Lukemisen ohella katso huviksesi Mustasta Tornista tehty tuore elokuva The Dark Tower ja ihmettele, miten kahdeksan kirjan ja tuhansien sivujen tarinasta saadaan tehtyä 90 minuutin kehno räpellys, vieläpä siten, että kirjojen "Clint Eastwoodia" eli Rolandia tulkitsee Idris Elba, joka on erinomainen näyttelijä mutta täysin väärin roolitettu tähän elokuvaan.

Niin, et siis ollut lukenut sitä kahdeksatta Torni-kirjaa (Tuulen avain)? Lue se kuitenkin alta pois, se ei mikään klassikko ole, mutta kertoo vähän lisää taustatarinaa ja antaa mahdollisuuden palata avainhahmojen luo vielä kerran.

 

[Wiljami]

Lukemisen ohella katso huviksesi Mustasta Tornista tehty tuore elokuva The Dark Tower ja ihmettele, miten kahdeksan kirjan ja tuhansien sivujen tarinasta saadaan tehtyä 90 minuutin kehno räpellys, vieläpä siten, että kirjojen "Clint Eastwoodia" eli Rolandia tulkitsee Idris Elba, joka on erinomainen näyttelijä mutta täysin väärin roolitettu tähän elokuvaan.

Niin, et siis ollut lukenut sitä kahdeksatta Torni-kirjaa (Tuulen avain)? Lue se kuitenkin alta pois, se ei mikään klassikko ole, mutta kertoo vähän lisää taustatarinaa ja antaa mahdollisuuden palata avainhahmojen luo vielä kerran.

Tuulen avaimen aloitin eilen illalla (kävin hakemassa kirjastosta samalla reissulla pääsaagan viimeisen kirjan kanssa), mutta siinä tuskin montaa iltaa menee lukiessa. Elokuva pitää tosiaan katsoa nyt ihan mielenkiinnosta, odotukset eivät ole suoranaisesti ihan hirveän korkealla.

 

[Larionov #8]

Ayn Rand: Kun maailma järkkyi/Atlas shrugged

Vaimon mielestä minun pitää lukea jokin naisen kirjoittama romaani. No, tämäpä sattuui kirjastossa silmään. Varmaan on väärä nainen ja väärä romaani, mutta tällä nyt mennään.
Koko kesähän tässä menee. Sivuja on ujot 1500.
Wahlroosin Nallehan tätä minulle alunperin on suositellut.

 

[Turha Kaukalo]

Ayn Rand: Kun maailma järkkyi/Atlas shrugged

Vaimon mielestä minun pitää lukea jokin naisen kirjoittama romaani. No, tämäpä sattuui kirjastossa silmään. Varmaan on väärä nainen ja väärä romaani, mutta tällä nyt mennään.
Koko kesähän tässä menee. Sivuja on ujot 1500.
Wahlroosin Nallehan tätä minulle alunperin on suositellut.

Minua kun on misogyyniksi sanottu, niin olen kertonut ihailevani monia naisia kuten Sarah Palinia, Päivi Räsästä ja Pamela Andersonia, muttei ole femakoille kelvannut.

En kehtaa sanoa lukemisiani ettei luulla [lisää tähän dissaamasi seksuaalinen suuntautuneisuus].

 

[Grafix]

Viimeksi luettuna Ed Catmulin ”Creativity Inc.” Ed on siis yksi Pixarin (Toy Story, Finding Nemo, Ratatouille jne) perustajista.

Kirja on osin kertomus Pixarin historiasta sekä kehittymisestä ja osin eräänlainen johtamisopas. Ihan hyvä kirja, mutta pelkästään Pixarista itsestäänkin olisi saanut varmasti hyvin mielenkiintoisen opuksen aikaiseksi.

Seuraavana lukujonossa Scott Kellyn ”Endurance”. Kirja kertoo astronautti Kellyn viettämästä ajasta ISS-avaruusasemalla. Odotukset korkealla, katsotaan lähteekö kirja lentoon.

 

[Jarnan Rysty]

Witcher- tulikaste

 

[Glove]

Enpä muista edellistä eikä nyt ole mitään luettavaa. Pitäisi hakea kirjastosta Antti Meron Nopeusvalmennus. Kaveri kyllä meinasi, että se on niin terävällä kynällä kirjoitettu, että kun lukee sivun niin pitää mennä tunniksi ulos miettimään mitä on lukenut.

 

[Musta Nuoli]

Terry Pratchettin viimeiseksi jäänyt kirja Paimenen kruunu herätti haikeita tunteita kahdestakin syystä. Ensinnäkin kirjassa käsitellään jäähyväisiä, joita jätetään eräälle Pratchettin Kiekkomaailman tunnetuimmalle ja todella monessa kirjassa esiintyneelle hahmolle. Toiseksi nämä kirjalliset jäähyväiset sekoittuvat sellaisenaan jäähyväisiin, joita Sir Terrylle jätettiin. Tämä oli hänen viimeinen kirjansa ja hän sen varmasti tiesi, joten ne jäähyväiset ovat samalla jäähyväisiä itse kirjailijalle ja hänen luomalleen maailmalle. Hyvä kirja kuitenkin, ja Kiekkomaailman tarinat loppuivat tyylillä.

Lisää Kiekkomaailma-kirjoja ei enää postuumisti tule, sillä kirjailijan tahdon mukaisesti hänen tekstitiedostonsa sisältäneen tietokoneen kovalevy ajettiin höyryjyrällä(!) littanaksi eikä yhtään tekstinpätkää sieltä enää ulos ongita. Siinä on lopullinen ratkaisu varmistettu tyylillä.

 

[Iisoppi]

Jarkko Sipilän Häikäilemätön on nyt lukemisen alussa.

Lopettelin juuri Arman Alizadin jonkinmoisen elämänkerran (Armanin maailma). Kirja oli hyvin köykäinen, reissuista olisi saanut varmaan paljon enemmänkin juttua kuin muutaman kappaleen verran (1-3 sivua per reissu eli ohjelman jakso). Sellaista kevyttä kesälukemista, mielenkiintoisia taustoja ja tarinoita. Mutta enemmän oisi saanut olla koska varmaan sattui ja tapahtui kuvausreissuilla. Ja kirja loppui ensimmäiseen ristiretkeen eli paljon jäi kertomatta.

 

[Wiljami]

Eilen tuli lukaistua Tuulen avain loppuun, ihan ok tarina vaikkei sinänsä olisi Mustan tornin maailmaa tarvinnutkaan taustakseen. Kävin palauttamassa kirjan (samoin kuin sarjan kaksi viimeistä kirjaa) kirjastoon ja nappasin mukaan testiksi kokoelman suomalaisia steampunktarinoita "Silintereitä ja siipirattaita" sekä C.J. Sansomin historiallisen dekkarin Musta tuli (joo, aika hölmö nimi kirjalle suomeksi). Sansomilta olen joskus toissatalvena lukenut saman keskiaikadekkarisarjan aloittaneen Luostarin varjot, ei mikään mullistava kokemus mutta kokeillaan jos sarjan toisessa kirjassa olisi meno vähän töpäköitynyt.