Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Johnny B. Goode]

Juuri otin työn alle Oksana Tselysevan He seurasivat minua kadulla. Kirja arvostelee kovin (?) sanoin Neuvostoliiton jälkeisen venäjän hallintoa ja valtaa pitäviä. Ainakin takakansitekstin mukaan kantaa otetaan mm. Tsetsenian sotiin, Beslanin terroritekoon, Moskovan kerrostalopommituksiin, Puten touhuihin ihan yleisellä tasolla, ym. ym. Saas nähdä koska tädille käy Politkovskajat. Onkos joku palstalainen jo lukaissut teoksen?

 

[Vanha Len]

Marko Lönnqvistin kirjoittama Elämäni gangsterina.

Cannonball MC:n entisen jäsenen elämänstoori. Tyyppi osaa kyllä heittää tarinaa ja vieläpä aika hauskaan sävyyn. Huumorimiehiä selkeästi ja jonkinverran narsisti. Hyvää "aivot narikkaan" viihdettä. Aika suoraa tekstiä kuitenkin ja paljastaa konnuudet melko avoimesti.

Seuraavaksi vuorossa Dan Brownin Alku.

 

[Barnes]

Mika Saukkonen - Juti

Yllättävän hyvä kirja. Jutila avasi kiekkoelämän saloja sortumatta kuitenkaan retosteluun ja SEKSIWAU-juttuihin. Saukkonen päätti laittaa Jutilan vastaukset sellaisina kuin ne olivat (eli puhekielisinä), mikä on eittämättä oikea ratkaisu, sillä Juti ei olisi Juti ilman fraasejaan.

Olen aina kunnioittanut Jutilan uraa, eikä kirja antanut mitään syytä tarkistaa kantaani. Hieno mies.

 

[adolf]

Suomen historia aikavälillä 1400-luku - vuosi 1917 kiinnostaisi. Kirjasuosituksia otetaan vastaan.

 

[Johnny B. Goode]

Suomen historia aikavälillä 1400-luku - vuosi 1917 kiinnostaisi. Kirjasuosituksia otetaan vastaan.

Itse en juurikaan mainitsemaasi ajankohtaan liittyvää kirjallisuutta ole lukenut, mutta veikkaisin että Heikki Ylikankaalta löytyy Sinua kiinnostavaa materiaalia. Haeskeleppa proffan teoksia ja katso natsaisiko.

 

[adolf]

Itse en juurikaan mainitsemaasi ajankohtaan liittyvää kirjallisuutta ole lukenut, mutta veikkaisin että Heikki Ylikankaalta löytyy Sinua kiinnostavaa materiaalia. Haeskeleppa proffan teoksia ja katso natsaisiko.

Tänks. Pistetään muistiin.

 

[adolf]

Ehdottomasti etsit käsiisi vaikka kirjastonhyllyltä hämmentävän vähän julkisuutta osakseen saavan Kustaa H. J. Vilkunan teoksia. Uskoisin kolahtavan. Osmo Jussilalta löytynee Venäjän vallan ajalta kirjaa.

E: En usko, vaan tiedän olevan juuri sitä mitä etsit.

Laitetaan nämäkin listalle.

 

[Huerzo]

Suomen historia aikavälillä 1400-luku - vuosi 1917 kiinnostaisi. Kirjasuosituksia otetaan vastaan.

Ekana tuli mieleen yleisteos "Pohjoinen suurvalta - Ruotsi ja Suomi 1521-1809". Toimiva perusteos, josta voi napata mielenkiintoisimman ajanjakson ja perehtyä siihen tarkemmin muita kirjoja lukemalla. Tuon luulisi löytyvän myös kirjastoista läpi maan?

Omalla lukupöydällä on ollut Frank Johanssonin "Hyvän tekemisen markkinat".

Mielenkiintoinen yhteenveto kansalaisjärjestöjen muutoksesta (pääosin) kristillisistä toimijoista ammattimaisiksi yritysmäisiksi koneistoiksi, joissa tuotteita kehitetään mahdollisimman houkutteleviksi varainhankinnan näkökulmasta. Aihetta voi pitää jonkinlaisena tabuna, koska alan kiiltokuvamaista imagoa ei haluta pilata tehokkaan varainhankinnan kovilla markkinafaktoilla ja bisnespuheella. Kirjoittaja on itse "sisäpiiriläinen", joten se antaa puheille katetta.

 

[Reverent]

Viime viikolla tuli luettua Kalle Lähteen Happotestin jatko-osa Loppuluisu. Vähän oli köykäinen edeltäjäänsä verrattuna. Alku oli melko pitkälti vanhan kertausta, eli viinan kanssa sekoilua äärimmäisyyksiin asti. Lopussa sitten raitistuminen ja uuden elämän alku. Saas kattoo, miten käy Kallen kirjailijauran tämän jälkeen. Kukaan ei tod.näk. ole kiinnostunut raitistuneen puliukon arkielämästä.

 

[Iisoppi]

Suomen historia aikavälillä 1400-luku - vuosi 1917 kiinnostaisi. Kirjasuosituksia otetaan vastaan.

Jouko Vahtolan Suomen historian luin viime syksynä. Siitä löytyy tietoa ko. aikakaudesta (paljon muustakin). Paljon pientä tekstiä, en tiedä jäikö siitä mitään päähän talteen mutta kahlasin lävitse.

 

[Luke]

Suomen historia aikavälillä 1400-luku - vuosi 1917 kiinnostaisi. Kirjasuosituksia otetaan vastaan.

Sinällään hauskaa, että kyseessä täsmälleen sama aikaväli joka itseänikin kiinnostaa.

Ehdottomasti lukuun Mirkka Lappalaisen seuraavat teokset:

Susimessu. 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa
Jumalan vihan ruoska. Suuri nälänhätä Suomessa 1695-1697
Pohjolan leijona. Kustaa II Adolf ja Suomi 1611-1632

Vaikka otsikot ovat aihealueeltaan vähän suppeita, niin kirjat kuvaavat kyllä hyvin Suomea ja suomalaisten oloja laajemminkin. Pohjolan leijona voitti Tieto-Finlandian vuonna 2014.

Vähän kevyempänä lukemisena Ilari Aallon ja Elina Helkalan "Matkaopas keskiajan Suomeen". Sijoittuu 1400-luvulle.

Itselläni on yöpöydällä lukuvuoroa osottamassa Perttu Immosen "Suomen rahvaan historia". Tämä sijoittuu 1400-1800 -luvuille ja kertoo historiaa kolmen erilaisen suvun kautta kuvattuna (ei fiktiota).

 

[sampio]

Suomen historia aikavälillä 1400-luku - vuosi 1917 kiinnostaisi. Kirjasuosituksia otetaan vastaan.

Aika laaja skaala, tuohon mahtuu aikamoinen kattaus erilaisia tapahtumia ja ajanjaksoja. Pelkästään nuijasotaa kun kannattaa lähestyä parin teoksen kannalta vähintään. Mutta Lappalaisen teokset ovat kyllä hyviä. Omana suosituksenani heitän hiukan erilaisen mutta mielestäni varsin mielenkiintoisen aiheen eli Keskisarjan Kyynelten Kallio - kertomuksia seksistä ja väkivallasta.

 

[adolf]

Saan vaan tuon Hararin Sapiens kirjan sekä Bruce Dickinsonin elämänkerran luettua ensin alta pois, niin näissähän mulle riittää pitkäksi aikaa luettavaa. Kiitoksia vielä kerran.

 

[Useful Idiot]

Kesken on Pirunkehto, joka siis kertoo kotimaisesta black metallista. Erittäin mielenkiintoista tekstiä, joskin olen pääosin hieman uudemman bläkkiksen ystävä, kirjan keskittyessä lähinnä ensimmäisiin genren yhtyeisiin. Taattua Svartin laatua.

Seuraavaksi aloitan Miles Davisin elämänkerran, jonka itseasiassa bongasin tänään ruhtinaalliseen viiden euron hintaan.

 

[Alamummo]

Suomen historia aikavälillä 1400-luku - vuosi 1917 kiinnostaisi. Kirjasuosituksia otetaan vastaan.

Taipuuko sulla toinen kotimainen? Jos, niin suosittelen Herman Lindqvistin kirjaa När Finland var Sverige. Kirja kertoo Ruotsin ja Suomen yhteisestä historiasta n 1100-luvulta aina vuoteen 1809, jolloin Ruotsi menetti Suomen alueen Venäjälle. Lindqvistin kerrota on sujuvaa ja kaikkea muuta kuin pölyistä historiaa. Kirjassa on paljon henkilökuvauksia ja mukavia anekdootteja.

 

[adolf]

Taipuuko sulla toinen kotimainen? Jos, niin suosittelen Herman Lindqvistin kirjaa När Finland var Sverige. Kirja kertoo Ruotsin ja Suomen yhteisestä historiasta n 1100-luvulta aina vuoteen 1809, jolloin Ruotsi menetti Suomen alueen Venäjälle. Lindqvistin kerrota on sujuvaa ja kaikkea muuta kuin pölyistä historiaa. Kirjassa on paljon henkilökuvauksia ja mukavia anekdootteja.

Ei kyllä yhtään. Olisi varmaan ollut mielenkiintoinen, mutta lukusuosituksia on jo toisaalta ehtinyt tulla enemmän kuin osasin odottaakaan. Kiitos kuitenkin.

 

[Kooki]

Dan Brownin Kadonnut symboli tuli luettua ja oli kyllä aikamoista kukkua, todella mielikuvituksetonta samojen asioiden jankuttamista koko kirja. En olisi Infernosta uskonut enää huonommaksi voivan mennä mutta siinäkin onnistuttiin.

 

[Frostbite]

Marko Jantusen kirja tuli luettua tuossa kuukausi sitten lomareissulla.
Oli kyllä aika pysäyttävää ja rehellistä tekstiä.

 

[Alamummo]

Nyt aloittelen Haruki Murakamin kirjatrilogiaa 1Q84, ensimmäinen luku on jo temmannut aika tehokkaasti mukaansa.

Tämä trilogia on nyt luettu. Aika erikoinen tarina, jonkinlainen dystopiakuvaus, joka alkaa tavallisessa todellisuudessa ja jossain vaiheessa päähenkilöt havahtuvat olevansa vaihtoehtoisessa maailmassa. Trilogia olisi parantunut tiivistämällä ja se oli lopussa ehkä vähän turhan melodramaattinen. Mutta mielellään kirjaa luki ja välillä sitä oli suorastaan vaikea jättää käsistään. Lisävivahteen kirjalle antoi viimesyksyinen Japanin matkani. Voin kyllä suositella sitä sciifistä pitäville, jotka lukevat muutakin scifiä kuin tulevaisuus/avaruusseikkailuja.

 

[Iisoppi]

Tuli luettua Elisabeth Adlerin teos salaperäinen nainen (sisältää kaksi kirjaa) kolmannen kerran. En tiedä mikä siinä tarinassa kiehtoo... Se vain tempaa mukaansa eikä kirjaa halua laskea ennen kuin kaikki on selvää. Kirjat sisältää turhanpäiväistä hömppää ja epäloogisuuksia mutta on mukavaa ajanvietettä. Jostain syystä ja ehkä siksi.

 

[Kilgore Trout]

Tämä trilogia on nyt luettu. Aika erikoinen tarina, jonkinlainen dystopiakuvaus, joka alkaa tavallisessa todellisuudessa ja jossain vaiheessa päähenkilöt havahtuvat olevansa vaihtoehtoisessa maailmassa. Trilogia olisi parantunut tiivistämällä ja se oli lopussa ehkä vähän turhan melodramaattinen. Mutta mielellään kirjaa luki ja välillä sitä oli suorastaan vaikea jättää käsistään. Lisävivahteen kirjalle antoi viimesyksyinen Japanin matkani. Voin kyllä suositella sitä sciifistä pitäville, jotka lukevat muutakin scifiä kuin tulevaisuus/avaruusseikkailuja.

Pidin kovasti 1Q84:ta kuten muistakin Murakamin kirjoista, mutta minusta se on ennemmin maagista realismia kuin scifiä. Anekdoottina voisin mainita, että se oli vuonna 2011 ehdolla Literary Reviewin Bad sex in fiction -palkinnon saajaksi.

Luin viimeksi Juha Hurmeen Nyljetyt ajatukset. Sen lukeminen oli aika ajoin melkoista vastatuuleen soutamista, joten en suosittele sitä kuin varauksella. Hurmeen tuotantoon pääsee helpommin sisälle vaikka Hullun kautta, ellei ole Niemeä vielä saanut käsiinsä.

 

[lemponen]

Dan Brownin Kadonnut symboli tuli luettua ja oli kyllä aikamoista kukkua, todella mielikuvituksetonta samojen asioiden jankuttamista koko kirja. En olisi Infernosta uskonut enää huonommaksi voivan mennä mutta siinäkin onnistuttiin.

Jos noin, niin lukaseppa Dan Browin viimeisin eli Alku (Origin).

Miksikähän minä olen tuhlannut aikaa Dan Brownin kirjojen parissa jo seitsemän kirjan verran? :) Heh, ei tuota oikein voi selittää... Sinällään mielenkiintoisiahan teemoja noissa on. Sijoittuu kulttuurihistoriallisesti ja uskonnollishistoriallisesti mielenkiintoisiin paikkoihin kuten esim. tämä viimeinen Bilbaoon, Barcelonaan, Madridiin, edellisissä Pariisiin, Lontooseen, Firenzeen, Roomaan, Istanbuliin, Venetsiaan ja niin edelleen. Dan Brownin tyylissä on jotain hyvääkin... Mutta pääsääntöisesti melkoista kukkuahan nuo tarinat ovat olleet Enkelit ja demonit sekä Da Vinci -koodin jälkeen. En tiedä, että viitsinkö lukea, jos Brownilta tulee esim. muutaman vuoden päästä uusi, kuudes Robert Langdon tarina. Luki tai ei - varsinkin jos lukisin sen, niin varmaankin aika tyhjä olo olisi lukiessa. (Jos en lukisi, niin ketuttaisi hyvän "putken" katkeaminen. :)

Dan Brown ranking (neljä parasta):

1. Da Vinci koodi
2. Enkelit ja demonit
3. Inferno
4. Alku

• lopuista ei ole minulla mitään mielikuvia, miten ne rankingiin sijoittaisin...

Da Vinci -koodissahan parasta olivat myös aika hyytävät pahikset Sir Leigh Teabing, piispa Manuel Aringarosa, Langdonin albiino painikaveri Silas sekä uskonsa kanssa painiva ylikomisario Bezu Fache. Tuollainen konnagalleria olisi ollut helppo kopioida muihinkin RL-tarinoihin, mutta noin ei ole tapahtunut.

 

[El Gordo]

Minen kyllä saanut Da Vinci -koodistakaan oikein mitään iloa irti, jokseenkin pöhkö juoni, heppoinen ja ärsyttävä kirjoitustyyli. Ei jatkoon.

Viimeksi oon loppuun asti saattanut vissiin Jean Echenozin Pitkän juoksun, Emil Zatopekin urasta ja elämästähän siinä kerrotaan ja sivalletaan samalla rautaesiripun takaista Tsekkoslovakiaa sarkastisesti. Hyvä kirja joskin aika lyhyt.

Sitä ennen luin kirjan nimeltä Itäkairan prinsessa, naisesta joka on vaellellut Lapin erämaissa ja kirjoitellut havaintojaan autiotupien vieraskirjoihin, ahkerasti jo vuosikymmenten ajan. Pakollista luettavaa jos retkeily Lapissa yhtään kiinnostaa, ja suositeltavaa kaikille muillekin.

 

[lemponen]

Minen kyllä saanut Da Vinci -koodistakaan oikein mitään iloa irti, jokseenkin pöhkö juoni, heppoinen ja ärsyttävä kirjoitustyyli. Ei jatkoon.

Itse kun tykkään dekkareista, niin minulle upposi tuo DVk. Muuten tuohon rankingiin on osaltani vaikuttanut, että kolmen kärjestä kaikista on leffa, jotka on tullut nähnyt. Viimeisimmistä ei tietenkään vielä ole, mutta muuten se on kaikista tuoreimmassa muistissa. Noista lopuista ei myöskään ole leffaa, eikä toivottavasti tulekaan, siksi ei varmaankaan ole niistä kunnon muistikuvia ranking-listauksen perusteluksi.

Nyt luen David Lagercrantzin Tyttö joka etsi varjoaan. Myönnän, että mulla on aika "huono maku", mitä luen (en lue koskaan mitään maailmankirjallisuuden klassikoita enkä edes kotimaisia klassikoita). Pääasia on, että edes jotain kirjoja lukee. Lukemista harrastan lähinnä ennen nukkumaanmenoa, vapaapäivinä ja lomilla jne. Koko ajan on luettavana kuitenkin joku kirja yöpöydällä venaamassa. Joskus on kesken parikin kirjaa.

 

[Ilmari Ahde]

Harper Lee - Kuin surmaisi satakielen ja Kaikki taivaan linnut

Luettu tuossa järjestyksessä, toisin päin olisi voinut olla parempi, onhan Kaikki taivaan linnut kirjoitettu ennen suurta hittiä, tuosta se sitten muotoutui paljon paremmaksi kertomukseksi. Kaikki taivaan linnut ei uponnut, Kuin surmaisi satakielessä oleva tärkeä henkilö puuttuu lähes täysin, muista ei saa oikein otetta ja vanhempi Jean Louise on enimmäkseen kärttyisä akka. Mutta kun halvalla sai niin tuli hankituksi ja luetuksi.

Kuin surmaisi satakielen onkin toinen juttu, siitä pidin kovasti. Jean Louise on teräväpäinen ja tarkkanäköinen lapsi, väliin turhankin pikkuvanhaksi tehty. Atticuksen kärsivällisyyttä ja malttia, lapsiaan ja montaa muutakin ihmistä kohtaan, sopii ihailla. Pari muutakin lähipiirin ihmistä tekee parhaansa "Scoutin" kasvattamisessa, välillä onnistuu ja välillä ei. Klassikkona tätä kirjaa pidetään ja on se asemansa ansainnut. Voisin kuvitella kirjailijan olleen joskus pikkutyttö 30-luvun Alabamassa.

Sen verran reippaasti näissä neekeri -sanaa viljellään, etten kumpaakaan RASMUS-ryhmän lukupiiriin uskaltaisi suositella, Gummeruksen kustantamo poltettaisiin ja kirjailija kaivettaisiin haudasta lynkattavaksi.