Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[mjr]

Iijoki-sarjaa luen kolmatta kertaa. Nyt on menossa Nouseva maa -osa. Hyvä meysing.

Jaaha, olet pääsemässä siihen eeppisen laveaan 16 000 sivun kuvaukseen Päätalojen tuhoisasta avioliitosta. En ole todellakaan ihan kärsimättömimmästä päästä, mutta kyllähän jo ensimmäisen parin tuhannen sivun jälkeen rupeaa tuskissaan huutamaan notta, "eroa, Kalle, eroa, EROA!!!!"

 

[Palstalegenda]

Kyösti Pietiläisen Legioonan isku Kolweziin tuli luettua ja tällähetkellä luen saman herran Kotkan poika ja albatrossi teosta.

Joo, kyllä me hänet tiedämme, hyvinkin tiedämme. En tosin tiedä, että keiden muiden puolesta tässä nyt kirjoitan, kun en ole Suomen rikoslain ihan alussa itseään teitittelevä Alexander Kolmaskaan, mutta kun en ole ainoa lukija, vaan vaikka kuinka mones, niin anonyymien muiden puolesta tässä sitten meitittelen. Justiin tuota Kotkan poika ja albatrossi -kirjaa suosittelin aikoinaan eräälle palstanimimerkille, kun tuossa kirjassa kirjan päähenkilö eli merimies Kyösti käy niin usein maailman erinäisissä huorintekopaikoissa, että olihan siinä tällaisella nöösipoikalukijalla puna poskilla, kun semmoista lueskeli. Aivan loistavasti kirjoitettua elämäkertaa. Ruanda-kirja meni suorastaan minun kärkikymmenikköön kaikkien lukemieni kirjojen listalla. Tuntui, että viidakkoveitsiä saa varoskella, kun kirjaa luki. Eihän se ole mies eikä mikään, jos ei edes yhtä Kyöstistä kertovaa kirjaa lue. Sovitaanko nyt ihan yhteisymmärryksessä kaikkien kanssa, että ituhippihomo se sellainen on.

Joo, ne Päätalon kirjat on myös ihan kivoja. Paikoin pikkaisen liian vauhdikkaasti hypittiin tapahtumien virrassa, mutta pääosin kirjoittaja malttoi olla hätäilemättä ja kertoi asiansa ihan sopivaan tahtiin.

 

[Hiker]

Pietiläisen Kössin kirjoihin liittyen minulla on yksi tarina tuosta muutaman vuoden takaa. Olin silloin kesätöissä eräässä maalausfirmassa ja työkaverina minulla oli yksi puolituttu kaveri, joka oli kovin militaristihenkinen, eikä ehkä aivan penaalin terävin kynä. Kertoilimme kesän aikana paljon inttijuttuja toisillemme, kaikki työporukan jäsenet olivat käyneet armeijan aika vastikään. Tämä militanttikaverini sitten joskus alkoi selittää lukeneensa Muukalaislegioonasta ja muista vastaavista erikoisjoukoista ja kuinka siistin kuuloista se homma oli. No totesin, että mullahan on tämä Pietiläisen ensimmäinen teos, Legioonalainen Peters, kirjahyllyssä ja voin kyllä lainata sen. Virhe. Kaveri ei muusta enää loppukesästä puhunutkaan ja kirjan yllyttämänä sitten teki kaikkia tempauksia, kuten omien sanojensa mukaan käveli sata kilometriä putkeen syömättä ja juomatta. Reissu päättyi meren rannalle, josta hän oli soittanut eräälle toiselle kaverilleni ja kertonut, mitä oli tehnyt ja sanoi aikovansa lähteä uimaan vielä merellä olevaan saareen. Puhelun toinen osapuoli oli kuitenkin pahus vie kieltänyt tuollaiset uintireissut. Noita tempauksia oli kyllä muitakin, mutta tuo oli ehkä paras/pahin.

 

[X-Hearted]

Sami Lopakka - Marras

Viimeisimpänä on luvussa ollut Sentencedistä ja Kurskistakin tunnetuksi tulleen kitaristi Sami Lopakan esikoisromaani Marras.

Läpiluettu kertaalleen ja toimii muuten. Suomen kielen maisteri Lopakka ottaa mallikkaasti haltuun ihmismielen vahvuudet ja heikkoudet. Eepos etenee sumeilematta syvään rotkoon, mistä ei nouse vahvinkaan pohjanpoika. Rundaamista, viinanjuontia, (bändi)kavereita ja perhettä. Tämä kirja lyö laakana ytimeen, se on varma! Suosittelen lämpimästi.

Alla linkkejä Marras-kirjan arvosteluihin ja sen tapaisiin.

Sami Lopakka – Marras
Lukutoukan kulttuuriblogi: Sami Lopakka: Marras
Lukukausi - kirjallisia elämyksiä: Sami Lopakka: Marras
Satakunnan Kansa
Kaiken voi lukea!: Sami Lopakka: Marras
Sami Lopakka: Marras - Kirjat - Savon Sanomat
Rock, riivaajat ja rakkaus - Kirjasieppo - Kodin Kuvalehti
Uutiset Turusta | Aamuset | Lukunurkassa: Keikkabussin pimeimmät nurkat
------------
Ja tästä Lopakan Marras-kirjan FB-sivuun:
https://www.facebook.com/samilopakkamarras

 

[eagle]

Ilkka Remeksen Omertan liitto. Ei kyllä Remeksen parhaita, vaikka ihan hyvä kirja olikin. Sinänsä kyllä hauskaa huomata miten Remes tuohon saanut aika paljon todellista faktaakin taas mukaan, mutta silti hämmentänyt sopan fiktioksi.

 

[ms.qvist]

Neil Shubinin Universumi sisällämme (Kivien, planeettojen ja ihmisten yhteinen historia) oli mielenkiintoinen populaaritieteellinen teos, jossa käsiteltiin maailmankaikkeutta kuin myös aurinkokuntaa ja lopulta maapalloa ja sen myötä elämää täällä erilaisten prosessien kautta. Tässä teoksessa myös geologiset prosessit nousivat omaan merkitykselliseen osaansa ja niiden kautta valotettiin sitä mitä päätöksiä voidaan tehdä vertailemalla geologisia kerroksia sekä niistä löytyneitä fossiileja ja kuinka näistä voidaan osaltaan vetää johtopäätöksiä tukemaan tietoa siitä kuinka mantereet ovat satojen miljoonien vuosien aikana liikkuneet ja millaiset vaikutukset mannerliikunnoilla on ollut lajien kehittymiseen mutta toisaalta myös ilmakehän muuttumiseen nykyisen kaltaiseksi - osa ajatuksista oli sellaisia joista en ole aiemmin muista teoksista lukenut, joten pitää koettaa etsiä lisäaineistoa niistä muista lähteistä. Mutta mielenkiintoinen hypoteesi se, että Intian laatan törmääminen Aasiaan ja siitä muodostunut Himalaja olisi olennaisella tapaa vaikuttanut myös kallioperänsä kautta ilmaston kehittymiseen maapallolla.

Shubin toimii nykyään Chigacon yliopiston professorina ja on paleontologi. Hän on tullut tunnetuksi Tiktaalik-fossiilin löytäjänä. Tiktaalik-laji eli noin 375 miljoonaa vuotta sitten, ja siinä oli havaittavissa kalan, matelijan sekä nisäkkään piirteitä.

Kaikkiaan varsin opettavainen teos, joka on tilattavissa esim. Ursan kautta.

vlad.

 

[Stevie]

Viimeksi luin Tuomas Gertdtistä kirjoitetun kirjan. Sain sen joululahjaksi isäukolta.
Täytyykin laittaa hetimmiten tuo Sami Lopakan kirja tilaukseen. Enpä tiennytkään moisesta. Kannatti lukea tätä ketjua !

 

[chubster]

Pitkästä aikaa tullut luettua yhtään mitään!

Lueskeli tuossa juuri Robert Kirkmanin ja Jay Bonansingan The Walking Dead Rise of the governorin ja nyt on meneillään samaisten heppujen kuvernööri sarjan toinen osa Road to woodbury.

Minulla ainakin toimii nuo hyvin!

 

[Luulajanpuisto]

Tuossa ylempänä mainitun Joe Hillin NOS4A2:n aloitin pari päivää sitten. Selkeästi Hillin Kingimäisin romaani tähän astisista, ainakin rakenteen puolesta. Toisin kuin edellisissä romaaneissaan, Hill kuvaa tarinaa useamman henkilön näkökulmasta. Sen sijaan jo tutuksi tullut tummanpuhuva huumori ja roisimpi lähestymistapa erinäisiin tarpeentyydyttämisiin esitetään Joe Hillimäisen luovalla kirjoitustyylillä.

Kirjastosta sitten lähti mukaan Bret Easton Ellisin Lunar Park, ja tuli jo aloitettuakin. Vähän sellainen William Burroughsmainen tunnelma tuosta alusta, tai alun tilityksestä tulee mieleen.

 

[Glove]

Kertaus taisi olla opintojen äiti, joten kaivoin hyllystä Antti Meron ja kumppaneiden kirjan Urheiluvalmennus.

 

[jäämies-70]

Työn alla Seppo Jokisen "Ajomies". Tykkään Jokisen helppolukuisesta kirjoitustyylistä ja tietenkin tamperelaisesta miljööstä jossa liikutaan.
Lopakan "Marras" saa odottaa yöpöydällä vielä hetken, ehkä talvilomalla voisi sen lukaista.

 

[TosiFani]

Työn alla Seppo Jokisen "Ajomies". Tykkään Jokisen helppolukuisesta kirjoitustyylistä ja tietenkin tamperelaisesta miljööstä jossa liikutaan.
Lopakan "Marras" saa odottaa yöpöydällä vielä hetken, ehkä talvilomalla voisi sen lukaista.

Ajomies tuli eilen valmiiksi. Olen lukenut viime kesän jälkeen lähes koko Koskinen sarjan, hyviä kirjoja, suosittelen.

 

[Leelian Lepotuoli]

Kun tässä on nyt tullut kaikki zombie- ja virustartuntaleffat ja sarjat katsottua niin ostin Prisman alelaarista 8e:lla tälläsen jeesuksenmoisen tiiliskiven Justin Cronin, Ensimmäinen siirtokunta. Joku armeijan viruskoe vankien ja mielisairaiden kanssa syrjäisellä tutkimuslaitoksella ja yllättäen se sieltä leviää..

Ostin myös Johanna Tukiaisesta kertovan paljastuskirjan kirpparilta, oli melkoinen pulitzerin arvoinen bestseller :)

 

[Rattlehead]

"Ice T - Gangstan tie Hollywoodin kultasormeksi". En nyt aivan varma ole menikö kirjan nimi oikein, mutta Ice T:n elämäkerta siis kyseessä. Yllättävän viihdyttävää luettavaa tämä oli, varsinkin alkupuolen nuoruusvuosista rikollisurineen yms. kertova osuus. Ei nyt mikään maita mullistava teos, mutta jos räppi ja etenkin sen alkutaival kiinnostaa, kannattaa tämä lukaista läpi.

Käsiteltiinkö kirjassa ollenkaan Body Countia ja sen vaiheita? Sikäli kiinnostaa, että olisi mielenkiintoista lukea aiheesta, mikä sai Ice T:n kokeilemaan ihan erilaista settiä.

 

[haepis]

Nyt just käsissä Napoleon Hillin Think and Grow Rich. Kovat on odotukset.

 

[ms.qvist]

Joseph Conrad: Pimeyden sydän.

Suurin osa elokuvafaneista tietää Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt! Vietnam-elokuvan ja tämä Conradin teos on kirja jonka pohjalta Coppola ohjasi teoksensa - tosin kirjan ja elokuvan aikakausi on eri, toisessa eletään siirtomaavallan aikaisessa Afrikassa ja toisessa taas - Vietnamin helvetissä, mutta kummassakin matkattiin samaan kohteeseen eli ihmismielen pimeyden sydämeen.

Conradin teoksen voi yksinkertaisimmillaan lukea ja ymmärtää matkakertomuksena Afrikan villiin ja kesyttämättömään sydämeen mutta tällöin lukija ei tule tehneeksi kunniaa Conradin hienolle teokselle ja häneltä jää huomaamatta ja tajuamatta kirjan lukuisia nyansseja ja tasoja. Kirja on kylläkin "matkakertomus" mutta sen sijaan, että siinä matkattiin Afrikan sydämeen ja korruptoituneen norsunluukaupan ytimeen siinä tehtiin matka ihmismielen syövereihin ja aina hulluuden lähtöpisteeseen.

Vaikka kirjan ydin ja kaiken innoittaja on loistava yli-ihmismäinen puheellaan ihmisiä vangitseva norsunluukauppias Kurtz, jonha hahmo kirjassa on lopulta riutunut ja kuolemaa tekevä mutta joka tästä huolimatta nousee ihmisenä merkityksellisyydessään muiden yläpuolelle. Mutta vaikka kirja on kertomus vangitsevasta Kurtzista ja vaikka hän ja hänen vajoamisensa hulluuteen on kirjan tarinan keskiö ja kiinnekohta, on kirja lopulta tutkimusmatka monen ihmisen mielen syövereihin ja kovin moni ihminen riisutaan kirjassa alastomaksi ja heidän sisäinen maailmansa paljastuu kertojalle ja hänen kautta koko universumille. Ja ei, ei kertojakaan nouse muiden yläpuolelle vaan lopulta hänkin paljastaa heikkoutensa ja sen ettei hänestäkään ole kertomaan totuutta kaikille vaan valhe astuu hänenkin maailmaan ja sen myötä kenties petturuus.

Kirja on myös loistava kuvaus sen ajan asenteista neekereitä ja alkuasukkaita kohtaan, kirjailija ei eritellyt oliko käyttäytyminen oikeutettua vai ei, oliko neekereiden kohteleminen rehellistä vaan hän puki kirjassaan minusta oivallisella tavalla sanoiksi tuolloin vallitsevan asenteen. Villit olivat villejä, mutta toisaalta kirjailija monessa kohdin tuli minusta osoittaneeksi kunnioitustaan näitä kaltoin kohdeltuja villejä kohtaan sortumatta kuitenkaan liialliseen hienotunteisuuteen tai tuomitsemiseen. Neekerit olivat villi-ihmisiä joilla oli villien oudot ja kummalliset tavat. Ja kaiken tämän yllä ja ympärillä oli painostava ja tuhoisa viidakko - suurin ja julmin kaikista, ihmisen hulluuden syövereihin ajava voima.

vlad.

 

[Luulajanpuisto]

Bret Easton Ellisin Lunar Parkin sain viimeinkin luettua, kyllä se kestikin. Olihan tämä Amerikan psykoon verrattuna hyvinkin erilainen romaani, hyvässä ja pahassa. Järjetön ylikuvailu pukeutumisen suhteen loistaa poissaolollaan, ehkä pienenä jäänteenä Ellis, tai kertoja "Ellis", on varma että kaikki naapuruston penskat ovat rauhoittavien vaikutuksenalaisina. Tällainen feikkiomaelämäkerta vainoharhaisen yliluonnollisine elementteineen on toisaalta houkutteleva idea, vaikkapa aivan itse kokeiltavaksikin.

Aloittelin sitten jo jonkin aikaa toimettomana lojuneen Snow Crashin lukemista. Kirjoittana Neal Stephenson, joka näköjään tuntee bitit, ja on jo vuonna 1992 pystynyt kirjoittamaan 2010-luvulle luontevasti sijoittuvan teknotrillerin.

 

[LannyMc]

Conn Igguldenin Keisari-sarjan viimeinen osa Jumalten veri on luennassa.

Kyllähän tuo vaikuttaisi olevan taattua Iggulden-laatua tämäkin. Pientä muistin virkistämistä tosin vaatisi, sillä tämän ja edellisen Keisari-sarjan kirjan väliin mahtuu kokonainen viisiosainen Valloittaja-sarja, joten kaikki tämän tarinan henkilöhahmot eivät ole tuoreimmassa muistissa. Mutta eiköhän se muisti palaile pätkittäin ja ei pidä sen antaa vaikuttaa lukukokemukseen liikaa.

 

[Monipuolisenhuono]

One Way Out
Alan Paulin kirjoittama kirja The Allman Brothers Bandistä.

 

[jäämies-70]

Sami Lopakan "Marras" tuli saatettua loppuun aamulla.
Aivan helevetin loistava kirja, kyllä sieltä sen edesmenneen Sentencedin hahmot aika helposti löytyi.
Teksti sujuvaa ja mustaa huumoriakin löytyy.
Koskaan en ole ajatellut, että kiertue-elämä voisi olla tuollaista kiirastulta.
Mitäpä tällainen tavallinen duunari voisikaan siitä tietää.

Suosittelen!

 

[Käppyrä]

Arkadi ja Boris Strugatskin kirjoittama Stalker: Huviretki tienpientareelle tuli hotkaistua vauhdilla. Siitä onkin aikaa, kun jokin kirja on viimeksi tempaissut mukaansa.

Nyt olisi "työn alla" Richard Dawkinsin The Selfish Gene.

 

[Luulajanpuisto]

Sami Lopakan "Marras" tuli saatettua loppuun aamulla.

Tämä täytyneekin sitten ostaa. Tarkistin tuossa saatavuustiedot Oulun kaupungin ja ympäryskuntien kirjastoista. Näyttää olevan pelkästään Oulussa 22 kappaletta lainassa, ja varausjonossa 85 asiakasta.

 

[Oi Suomen nuoria!]

Theo Fleuryn elämänkerta. Aika rankkaa tekstiä...

 

[olkikuukkeli]

Tyypillisesti kaksi kirjaa kesken. Leon Uriksen Exodus ja Thomas Mannin Huijari Felix Krullin tunnustukset työn alla, näistä pitäisi varmaan viimeinkin siirtyä sitten Dostojevskin Karamazovin veljeksiin, joka on pölyttynyt kirjahyllyssä jo liian pitkään.

 

[Trenchtown]

Tein taannoin kirpparilla mielestäni oivat löydöt. Harri Nykäsen kaikki Raidit olen kyllä lukenut, mutta ostin tuollaisen kokoelman, jossa siis kolme kirjaa (Raid, Raid ja paperiansa, Raid ja lihava mies). Taisin maksaa tuosta hyväkuntoisesta yksilöstä kolme euroa ja kun laadukasta luettavaa on lähes 600 sivun verran, niin toimii. Nämä tosiaan olivat luettuna mutta eivät hyllyssä, nyt ovat.

Toinen hyvä hankinta oli Jan Jalutsin Ammattina vankikarkuri. Pirusti on siinäkin luettavaa ja kun hintaa oli vain euron verran, niin pidän tätäkin hyvänä kauppana. Kirjassa on aika lennokasta menoa ja on päivänselvää, että tarinoita on muutettu osaksi siksi, että avoimena oleviin juttuihin ei päästäisi käsiksi, mutta osaksi myös ihan vaan pätemisen ja päälliköinnin takia.

Jalutsi (silloin vielä Moilanen) on mielestäni mielenkiintoinen hahmo ja muistan usein muksuna kun telkkarissa kerrottiin, että Moilanen on taas karannut. Kirjan luettuani jollain lailla on pakko miestä arvostaa, jos kirjan jutut pitävät edes puoliksi paikkansa. Paljon on ehtinyt sattumaan ja tapahtumaan kun tämä äijä on touhunnut ympäri pohjoismaita.