Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[MustatKortit]

Juuri sain loppuun Waltarin Turms, kuolemattoman. Edellisestä lukukerrasta oli noin viitisen vuotta aikaa.

On kyllä älyttömän kova juttu, miten Waltari on saanut kudottua tuohon etruskeista kertovaan kirjaan Italian ja Välimeren alueen kulttuureja ennen puunilaissotia.

Hiljattain olin vierailemassa Lontoossa British Museumin etruski-osastolla ja kovin vähän faktaa on tähän päivään heidän kulttuuristaan säilynyt. Siinä suhteessa Waltari onnistuu faktaa ja fiktiota yhdistämällä kyllä loihtimaan erittäin uskottavan kuvauksen tässä(kin) teoksessa.

Taas kerran tuli naurettua makeasti sille Waltarin varsin karulle ihmis- ja maailmankuvalle sekä tietysti hänen naishahmoilleen, jotka ovat kaikessa ahneudessaan, ihanuudessaan ja hekumassaan suorastaan parhautta. Waltarihan toistaa käytännössä jokaisessa historiallisessa romaanissaan tuota samaa teemaa: ajat muuttuvat, mutta ihminen pysyy aina samanlaisena.

Mielestäni Waltari on kyllä huikea kirjailija ja olisi epäilemättä englanninkielisenä valloittanut maailman.

Se täytyy sanoa, että Waltarilla on monta yhtä hyvää kirjaa (ellei parempaa), kuin Sinuhe, rakas egyptiläisemme siis kerää turhaan kaiken huomion. Turms ja tietysti Johannes Angelos sekä Ihmiskunnan viholliset nyt ainakin.

 

[H.Incandenza]

Se täytyy sanoa, että Waltarilla on monta yhtä hyvää kirjaa (ellei parempaa), kuin Sinuhe, rakas egyptiläisemme siis kerää turhaan kaiken huomion. Turms ja tietysti Johannes Angelos sekä Ihmiskunnan viholliset nyt ainakin.

Itse olen tästä aika vahvasti erimieltä. Sinuhe on minusta erinomainen teos, mutta monet muut Waltarit olen joutunut lopettamaan kesken. Poikkeuksena Vieras mies tuli taloon.

Yllämainittu Veren ääriin on kyllä erinomainen kirja. Minusta siinä oli hyvää juuri se, ettei se mennyt loppuun asti ahmimalla vaan siinä oli hieman haasteellsempiakin jaksoja. Monesti tuntuu, että ns. vetävät kirjat on tehty vähän riman ali hyppäämällä ilman suurempaa kunnianhimoa.

 

[ms.qvist]

Yllämainittu Veren ääriin on kyllä erinomainen kirja. Minusta siinä oli hyvää juuri se, ettei se mennyt loppuun asti ahmimalla vaan siinä oli hieman haasteellsempiakin jaksoja. Monesti tuntuu, että ns. vetävät kirjat on tehty vähän riman ali hyppäämällä ilman suurempaa kunnianhimoa.

Pääosin tykkään lukea haastavampiakin teoksia joita joutuu pohtimaan ja puntaroimaan mielessään ja joihin ei välttämättä hetimmiten pääse kunnolla sisään ja joiden lukeminen moneen otteeseen voi tuntua tuskallisen raskaalta mutta samalla palkitsevalta. Tavallaan Veren ääriin oli tällainen kirja eli hyvin monessa paikassa se raskauden ja haasteellisuuden ohella tarjosi hienoja näkymiä länteen ja oli kiehtovaa luettavaa mutta toisaalta minulle tuli paikoin tunne etten koe kirjaa sillä hetkellä omakseni - tosin kenties haasteellinen elämänvaihe muuttoineen ja uusine työpaikkoineen saattoi osaltaan vaikuttaa siihen etten jaksanut keskisttyä riittävällä pieteetillä kyseiseen kirjaan.

Mutta missään nimessä huono kirja se ei ollut, raadollinen, raaka ja brutaali mutta samalla tietyllä tapaa kaunis. Ja mielummin minä sen luin kuin kymmenen "best selleriä" joltain Vuoriselta - jonka kirjat ovat minusta näkemättä paskaa.

vlad.

 

[-FNM-]

Pari uutuuskirjaa tässä kohta kahlannut läpi. Jari Tervon Esikoinen oli mielestäni hyvä. Mukavaa luettavaa ja hieno kerrontaa.

Tällä hetkellä menossa Tuomas Kyrön Kunkku. Tässäkin on hyvä ja hieno tarina.

 

[mikko600]

Alastair Reynoldsin "Aurinkojen Huone" tuli luettua ja tykkäsin todella kovasti. Otan mielelläni vastaan ehdotuksia vastaavanlaisesta, mukaansa tempaavasta avaruusscifistä. Koko genre kirjallisuutena on itselleni melko tuntematon, joten melkein mitä vain saa ehdottaa, todennäköisesti se on minulta lukematta.

Hoo. Reynoldsin muut myös oikein luettavia, aloittelee vaikkapa "Ilmestysten Avaruudella". Suuri suositus myös Ian M. Banksin kulttuuri-sarjalle. Suosittelen aloittamaan alusta. Dan Simmonsin Hyperionit myös haltuun, kuten saman kirjoittajan Ilium ja Olympos. Peter F.Hamiltonilta löytyy myös hyvää tavaraa. Hmm. Asimovin Säätiö kannattaa lukaista. Onhan noita.

edit: Lisätään vielä klassikoista Frank Herbertin Dyyni.

 

[Reznik]

Viimeisin luettu on H.G Wellsin Aikakone. Voisi sanoa että vihdoinkin sain tämän vuonna 1895 kirjoitetun klassikon luettua, varsinkin kun scifistelyt on aina kiinnostaneet. Ja tätä tieteiskirjallisuuden perusteosta voi ihan kaikille suositella, varsinkin kun alle satasivuiseen tarinaan ei montaa iltaa saa tuhrattua.

Nyt on aivan loppusuoralla Thor Heyerdahlin Kon-Tiki: Lautalla yli Tyynenmeren. Kirja on kyllä ollut todella mielenkiintoista luettavaa kaikinpuolin. Tietysti tuossa uskaliaassa reissussa balsapuisella lautalla on kunnon löytöretkeilyn tuntua, mutta kaikkea muutakin mielenkiintoista niin merenkäynnistä kuin kulttuureista Tyynenmeren molemmin puolin saa kirjasta lueskella. Nälkää ei reissaajat ainakaan matkallaan ole nähneet, sen verran helppoa on kalastus ollut, että sitä on ihan urheilumielessäkin harrastettu. Luonnollisesti haikalojakin on yksinäinen lautta kiinnostanut ja kun haiden tavat on tarpeeksi tutuiksi tulleet, niin niiden kalastuksesta ihan käsin on myös jännitystä saatu matkalle. Aiheestahan löytyy myös tuore elokuva, josta pidin myös ja nyt kun on kirjan lähes lukenut, niin voi edelleen elokuvaakin ihan onnistuneena pitää. Vaikka tietysti elokuvaan on jännitteitä miehistön välille draaman kaaren vuoksi lisätty, jotka ei ainakaan kirjasta välity.

 

[mikko600]

Kiitos paljon, laitanpa tämän listan muistiin. Ajattelin nyt sitten aloittaa tuota Kulttuuri -sarjaa, vaikuttaa ainakin mielenkiintoiselta. Wikipediassa mainittiin sarjan toisen teoksen, eli suomennetulla nimellä "Pelaaja" kulkevan kirjan olevan paras esittely koko sarjaan. Onko siis järkevää aloittaa sillä, vai tarkoitiko nimenomaan tuolla kommentillasi, että kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä?

Ei ole niin tarkkaa. Molemmat hyviä vaihtoehtoja aloittamiseen.

 

[Alamummo]

Kiitos paljon, laitanpa tämän listan muistiin. Ajattelin nyt sitten aloittaa tuota Kulttuuri -sarjaa, vaikuttaa ainakin mielenkiintoiselta. Wikipediassa mainittiin sarjan toisen teoksen, eli suomennetulla nimellä "Pelaaja" kulkevan kirjan olevan paras esittely koko sarjaan. Onko siis järkevää aloittaa sillä, vai tarkoitiko nimenomaan tuolla kommentillasi, että kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä?

Ehdotonta suosikki-scifiäni!

Luin aikoinaan itse tuossa järjestyksessä kuin Wikipedia ne luettelee. Kolme ensimmäistä ovat mielestäni parhaat Kulttuuri-sarjan teokset ja niistä Aseiden käyttö (Use of Weapons) on suuri suosikkini erityisen monikerroksisen juonen ja lopun vuoksi. Sen jälkeen ilmestyneet eivät ole mielestäni niin hyviä, tosin viimeksi suomennettu Pintakuvio oli taas aika laadukas ja siinä taisi eräs vanha hahmo putkahtaa kehiin uudelleen. Nautittava anekdootti kaikissa kirjoissa ovat avaruusalusten nimet, ne ovat aika huvittavia ja oivaltavia. Olen lukenut näitä sekä englanniksi että suomeksi ja käännökset ovat minun mielestäni laadukkaita.

 

[Leelian Lepotuoli]

Nyt on jääny kaksi kirjaa kesken Lars Keplerin Hypnotisoija ja Oksasen Kun kyyhkyset katosivat. En osaa lukea iltasin muutamaa sivua joten jos ei ole aikaa niin ei tule luettua.

Viimeisimmät on Khaled Hosseinin Afganistanin naisista kertovat kaksi kirjaa ja yhteen aikaan meni vaan 2.maailmansodasta ja erityisesti juutalaisvainoista kertovat kirjat, Alicia- juutalaistyttö oli ihan hyvä.

Ennen ostin isännälle joululahjaksi kirjoja, yleensä Kingin uusimmat, mutta meni aina pyhät nenä kiinni kirjassa niin vaihdoin ne TV-sarja- ja leffaboxeihin.

 

[Ben Marco]

Kingin - Dreamcatcher menossa nyt.

Marisha Pessl - Night film, täytynee hankkia seuraavaksi.

 

[Tiityy]

Lopettelen juuri Hydrogen Sonataa, Ian M. Banksilta (viimeisin, olisko tuleva suomennos sitten Vetysonaatti?). Bankshan kuoli kesällä, joten tämä on viimeinen Sci-Fi teos. Ei parhaita, mutta taattua laatua. Myös Ian Banksina kirjoitetut kaunokirjalliset teokset kolahtavat. Jos saa suositella, niin ei-kulttuurisarjaan kuuluva Sci-Fi kirja Algebraist (en tiedä onko suomennettu), oli mielestäni hauska ja pidin siitä eniten Player Of Gamesin jälkeen.

Uusimmassa sivutaan taas noita alusten nimiä taas ja paras kohtaus oli mielestäni Excessionissa (ei aavistustakaan suomalaisesta nimestä), jossa kaverukset luettelevat toisilleen "mahdottomia" nimiä ja toisen pitää arvata onko kyseessä Kulttuurin alus vai itse keksitty väärennös.

Suosittelen myös Neal Stephensonin teoksia. Toivotaan että ovat jo suomentaneet Anatheman, se on sekoitus kryptografiaa, matematiikkaa, filosofiaa, fysiikkaa ja Sci-Fia, huumoria unohtamatta.

 

[Luulajanpuisto]

Ajankohdasta riippumatta tai riippuen, on tässä tullut lueskeltua Matti Lukkarin Asekätkentä -kirjaa. Oikeastaan alunperin tämä aihe alkoi kiinnostamaan tuossa Kainuuntien varrella 80-luvulla tapahtuneen löydöksen johdosta. No, tämä kirja on kuitenkin kirjoitettu paria vuotta aiemmin, joten eipä tästä uutta tietoa siltä osin.
Mielenkiintoinen kirja kuitenkin on, vaikka välillä jotenkin luettelomainen. Ehkä "kaikkia" kätköön toimitettuja tarvikkeita ei olisi ollut tarpeenmukaista kirjan sivuille määrällisesti luetella. Valpon ja muiden kommunistien toimet siinä 40-luvun lopulla aiheutti lukijalle suurimmat verenpaineen nousut. Muistuttaa siitä perisuomalaisesta "Äitiii, Pasi poltteli kessua koulumatkalla" -asenteesta.

 

[ms.qvist]

Nyt on meneillään 1952 ensi esiintymisensä tehneen Havukka-ahon ajattelijan tuumailuista ja elosta kertova kirja - tosin uusintapainos on kyseessä, ei suinkaan Huovisen ensipainos vuodelta 1952.

Tähän mennessä Havukka-ahon ajattelija ei ole nostattanut minussa niin hykerryttäviä tunnelmia mitä esim. Veitikka minussa nostatti pintaan, ah kuinka verratonta olikaan lukea veijarimaisen Adolf Hitlerin elämää, mutta eipä Konsta Pylkänenkään aivan sanaton heppu ole ja onpa hänen tuumailujaan kiehtovaa lukea. Milloin tuumaillaan torakan sielunelämää ja milloin taasen mielessä rakennellaan atomisuojaa vuosen sisään.

Mutta tilanne ei suinkaan ole se, että tämä jäisi viimeisimmäksi Huoviseksi jonka luen vaikka tämä ei parhaimmaksi välttämäti nousisikaan - Veitikka on lukemistani kertomuksista paras jos lukuun ei lasketa hyvin karua ja synkeää Pojan kuolemaa, siinäpä teos mikä jokaisen kannattaisi lukea.

Ennen Huovista luin Arno Kotron ja Christer Lybäckin yhteistuumin väsäämän teoksen Veitsen terällä. Teos oli monin paikoin hyvin armoton kuvaus Christerin elämästä, nuorisorikollisesta, kuritushuonevangista, alkoholistista joka sitten ei tullut uskoon mutta löysi tuen kautta sisäisen rauhan ja halun olla selvänä ja joka päätti muuttaa elämänsä suunnan tyystin ja niinpä hän reilut parikymppisenä vankilassa luki itsensä ylioppilaaksi ja lakituspäivänä 31.5.1979 vapautui vankilasta. Tämä oli kuitenkin vasta elämän alku ja myöhemmin hän luki itsensä lääkäriksi ja se tie vei hänet lopulta väitelleeksi tohtoriksi ja arvostetuksi kirurgiksi.

Erityisesti pidin kirjassa Christerin lapsuuden ja nuoruuden kuvauksista, sekä raadollisista kuvauksista rikollisesta elämästä, vankilakierteestä - mukaan mahtui perinteinen raiskatuksi tuleminenkin, kiintoisaa oli myös lukea siitä kuinka hän sai elämälleen uuden suunnan ja lopulta sai rauhan itsensä kanssa ja pitkän tien kuljettuaan pääsi tavoitteeseensa eli valmistuneeksi lääkäriksi. Mielenkiintoisia episodeja olivat Tilkan kokemukset ja kuinka asevelvollisuuden suorittamisesta vapautettu Christer toimi hetken aikaa Tilkassa lääkärinä mutta ura ei siellä edennyt hänen taustansa tultua julki. Samoin lyhyt episodi tohtoriksi väittelemisestä oli mielenkiintoinen palanen hänen elämäänsä mutta sen sijaan minua ei kiinnostanut juurikaan lukea hänen autourheilukiinnostuksestaan tai autoistaan - luin nämäkin pätkät mutta minua ne eivät herättäneet, eivätkä ne antaneet minulle mitään erityistä tunne-elämystä mutta ymmärrän, että ne olivat osana kirjaa, koska Christerille autot olivat eräs elämän olennaisimmista osista.

vlad.

 

[Outsider]

Stephen Kingin 22.11.63 tuli luettua, kun päivämäärän osuessa kohdalle se sattui sopivasti olemaan tänä vuonna kirjastossa vapaana. Tykkäsin kovasti, vaikka aikamatkustus alkuun arveluttikin. Jos jollain on suositella vastaavan tyylisiä kirjoja, niin antaa palaa. Muu Kingin tuotanto on tuntematonta, mutta ilmeisesti aika scifiä meininkiä, joka ei oikein nappaa. Sitä ennen meni Max Mannerin uusin Räsynukke ja Islantilaisen Arnaldur Indriðasonin Erlendur kirjoista taitaa olla takana neljä tai viisi.

Tällä hetkellä kesken on Last Exit Brooklyn, joka kaikessa sekavuudessaan on saanut tehdä välissä tilaa jo varmaan parille kymmenelle kirjalle. Sen lisäksi kesken on Ian Flemingin From Russia With Love ja vuoroaan odottaa Ville Kaarnakarin Operaatio Para Bellum. Uusin Remeskin pitää perinteisesti lukea.

 

[Musta Nuoli]

Stephen Kingin 22.11.63 tuli luettua, kun päivämäärän osuessa kohdalle se sattui sopivasti olemaan tänä vuonna kirjastossa vapaana. Tykkäsin kovasti, vaikka aikamatkustus alkuun arveluttikin. Jos jollain on suositella vastaavan tyylisiä kirjoja, niin antaa palaa. Muu Kingin tuotanto on tuntematonta, mutta ilmeisesti aika scifiä meininkiä, joka ei oikein nappaa.

Ei Kingillä ole juurikaan scifi- eli tieteiskirjoja kirjoitettuna. Tai riippuu tietysti määritelmästä, onhan tavallaan aikamatkustuspätkäkin scifiä, mutta sehän ei ollut tuon kirjan pääasia vaan vain keino siirtyä Kennedyn aikakaudelle.

Jos pidit tuosta teoksesta, niin lukaise ihmeessä teoksen alkuosassa tutuksi käyneen Derryn kaupunkiin sijoittuvista teokset eli ensisijaisesti kauhuklassikko SE (mikä avaa kirjassa esiintyneen lapsikaksikon Beverlyn ja Ritchien esiintymistä ihan eri tavalla) ja Uneton yö. Myös Unensieppaaja sijoittuu osin Derryyn, mutta se on kirjana Kingin heikoimmasta päästä.

Kingin novellikokoelma Kauhun vuodenajat on ehdotonta luettavaa. Huonosta suomenkielisestä nimestään tarinoissa ei ole varsinaisesti "kauhua" vaan jotain ihan muuta. Tästä neljän novellin kokoelmasta kolmesta on tehty elokuva, ja niistä jokainen on erinomainen. Elokuvathan ovat:
-Stand By Me - viimeinen kesä
-Mallioppilas
-Rita Hayworth - Avain pakoon eli tutummin Shawshank Redemption, ehkä paras vankilaelokuva mitä on tehty, ja nykyisin yksi top3-elokuvista kun valitaan maailman parasta elokuvaa. Siis koskaan.

Hohto, Christine, Carrie, Tulisilmä, Cujo, Piina - varsinkin Kingin varhaistuotanto on hyvin tasokasta. Näistä on myös tehty pääsääntöisesti ne parhaat filmatisoinnit, Stanley Kubrickin ohjaama Hohto etunenässä.

 

[Outsider]

Ei Kingillä ole juurikaan scifi- eli tieteiskirjoja kirjoitettuna. Tai riippuu tietysti määritelmästä, onhan tavallaan aikamatkustuspätkäkin scifiä, mutta sehän ei ollut tuon kirjan pääasia vaan vain keino siirtyä Kennedyn aikakaudelle.

Jos pidit tuosta teoksesta, niin lukaise ihmeessä teoksen alkuosassa tutuksi käyneen Derryn kaupunkiin sijoittuvista teokset eli ensisijaisesti kauhuklassikko SE (mikä avaa kirjassa esiintyneen lapsikaksikon Beverlyn ja Ritchien esiintymistä ihan eri tavalla) ja Uneton yö. Myös Unensieppaaja sijoittuu osin Derryyn, mutta se on kirjana Kingin heikoimmasta päästä.

Kingin novellikokoelma Kauhun vuodenajat on ehdotonta luettavaa. Huonosta suomenkielisestä nimestään tarinoissa ei ole varsinaisesti "kauhua" vaan jotain ihan muuta. Tästä neljän novellin kokoelmasta kolmesta on tehty elokuva, ja niistä jokainen on erinomainen. Elokuvathan ovat:
-Stand By Me - viimeinen kesä
-Mallioppilas
-Rita Hayworth - Avain pakoon eli tutummin Shawshank Redemption, ehkä paras vankilaelokuva mitä on tehty, ja nykyisin yksi top3-elokuvista kun valitaan maailman parasta elokuvaa. Siis koskaan.

Hohto, Christine, Carrie, Tulisilmä, Cujo, Piina - varsinkin Kingin varhaistuotanto on hyvin tasokasta. Näistä on myös tehty pääsääntöisesti ne parhaat filmatisoinnit, Stanley Kubrickin ohjaama Hohto etunenässä.

Jostain on jäänyt mielikuva, että tuotanto olisi pääasiassa jos ei nyt varsinaista scifiä, niin ainakin jotain yliluonnollista tai sitten kauhua mikä ei myöskään kauheasti kiinnosta. Mutta pitääpä ottaa Kingiä lukulistalle ja korjata omia ennakkoasenteita. Kirjastosta noita näyttää tosin löytyvän yllättävän heikosti.

 

[Musta Nuoli]

Jostain on jäänyt mielikuva, että tuotanto olisi pääasiassa jos ei nyt varsinaista scifiä, niin ainakin jotain yliluonnollista tai sitten kauhua mikä ei myöskään kauheasti kiinnosta. Mutta pitääpä ottaa Kingiä lukulistalle ja korjata omia ennakkoasenteita. Kirjastosta noita näyttää tosin löytyvän yllättävän heikosti.

Kauhua ja yliluonnollista on Kingillä toki tarjolla, mutta olihan tuossa uudessakin kirjassa yliluonnollista koko aikamatkustus, ei se kuitenkaan tarinan pääosassa ollut. Mutta jos "vähemmän kauhu" kiinnostaa, niin aloita vaikka tuosta Kauhun vuodenajat -novellikokoelmasta.

SE-kirjaa suosittelen yhtä kaikki, se on varsin hyytävä tarina Derryn kaupungissa lapsia saalistavasta ja murhaavasta klovnista, Pelle Penninvenyttäjästä. Klovnit nyt muutenkin ovat lähtökohtaisesti pahoja ja kammottavia, ja vähintäänkin helvetin pelottavia.

 

[J.Grönvall]

Kingin novellikokoelma Kauhun vuodenajat on ehdotonta luettavaa. Huonosta suomenkielisestä nimestään tarinoissa ei ole varsinaisesti "kauhua" vaan jotain ihan muuta. Tästä neljän novellin kokoelmasta kolmesta on tehty elokuva, ja niistä jokainen on erinomainen. Elokuvathan ovat:
-Stand By Me - viimeinen kesä
-Mallioppilas
-Rita Hayworth - Avain pakoon eli tutummin Shawshank Redemption, ehkä paras vankilaelokuva mitä on tehty, ja nykyisin yksi top3-elokuvista kun valitaan maailman parasta elokuvaa. Siis koskaan.

Mites nuo kirjoina vertautuvat mainittuihin elokuviin? Molemmat leffat ovat henkilökohtaisella top 5-listallani, tuovatko novellit syvyyttä näihin? Tietysti ne voisi kyllä lukea ihan mielenkiinnostakin, tuskin kovin pahasti voi metsään mennä.

 

[Luulajanpuisto]

SE-kirjaa suosittelen yhtä kaikki, se on varsin hyytävä tarina Derryn kaupungissa lapsia saalistavasta ja murhaavasta klovnista, Pelle Penninvenyttäjästä. Klovnit nyt muutenkin ovat lähtökohtaisesti pahoja ja kammottavia, ja vähintäänkin helvetin pelottavia.

SE näyttää olevan nykyään aika kiven takana, se suomennos siis. Koskaan en ole edes nähnyt suomenkielistä pokkariversiota kirjastoissa tai kirjakaupoissa, se kovakantinenhan on (Suomessa) julkaistu kahdessa osassa. Mutta englanniksi tuota vielä toisinaan löytää ihan uusintapainosten muodossa, ainakin Akateemisessa noita vähän aikaa sitten näkyi olevan. Eli jos kielimuuria ei esiinny, nimenomaan kannattaa lukea se IT, suomennettu versio on mielestäni aika karmea, huonolla tavalla.
Vihreä maili on tietenkin myös yksi hyvä King -teos, tai sarja oikeastaan. Yliluonnollisuuskaan ei siinä ole kuin sivuosassa.

 

[Musta Nuoli]

Mites nuo kirjoina vertautuvat mainittuihin elokuviin? Molemmat leffat ovat henkilökohtaisella top 5-listallani, tuovatko novellit syvyyttä näihin? Tietysti ne voisi kyllä lukea ihan mielenkiinnostakin, tuskin kovin pahasti voi metsään mennä.

Erinomaisia novelleja. Elokuvissa on tietysti otettu vapauksia ja tehty erinäisiä muutoksia, koska kirjat ja elokuvat ovat kaksi eri taidemuotoa, mutta Kingin tekstin hengessä ja niiden teemojen mukaisesti kummassakin mennään. Eli kyllä nuo lisäsyvyyttä tuovat.

Novellit ovat oikeastaan pienoisromaaneja, Stand By Me -tarinan eli Ruumis-tarinan pituus on noin 190 sivua. Vähintään sata sivua per tarina.

Alkuperäiskokoelma on nimeltään Different Seasons, suomeksi nuo on käännetty parillakin eri nimellä eli "Kauhun vuodenajat I ja II" sekä jälkimmäinen osa myös nimellä "vuodenajat". Joka vuodenajalle siis oma pienoisromaaninsa, kummassakin osassa on kaksi tarinaa.

Shawshank Redemptionin ohjannut Frank Darabont on kunnostautunut muutenkin ensiluokkaisena Kingin tarinoiden ohjaajana. Hänhän ohjasi myös The Green Mile - Vihreän mailin, joka pohjautuu Kingin tarinaan Kuoleman käytävä. Hyvä elokuva sekin. Lisäksi Darabont ohjasi elokuvan The Mist, jonka äärimmäisen nihilistinen ja hyytävä loppu on siitä erikoinen, että se eroaa Kingin alkuperäistarinan lopusta (jossa oli siis vähän onnellisempi loppu), mutta King on itse sanonut, että Darabontin loppu elokuvassa on parempi ratkaisu.

Parhaista King-kirjoista on yleensä saatu myös erittäin hyviä elokuvia. Kubrickin ohjaama Hohto eroaa osin Kingin romaanista, kummatkin ovat hyviä. Tai siis Hohto on mestariteos elokuvana. John Carpenterin ohjaama Christine on hyvä ajankuvaus 1980-luvulta ja kauhutarina, ja Brian de Palman ohjaama Carrie tulkitsee Kingin romaania klassikkoasemansa veroisesti. Tänä vuonnahan tuli uusi filmatisointi Carriesta, pääosassa Chloe Grace Moretz, ja ihan hyvä elokuva sekin oli, vaikka ei de Palman teoksen veroinen.

Kingin nimessä on myös filmatisoitu iso kasa paskaa, mutta yleensä vika ei tällöin ole alkuperäistarinassa eli Kingin tekstissä vaan siinä, että joku tuottaja on oikeudet haalinut, ottanut tarinasta suurin piirtein nimen ja pari kohtausta ja tehnyt sitten mitä lystää. Loppumaton sarja Maissilapset-elokuvia on tästä hyvä esimerkki, koko roska perustuu yhteen Kingin lyhyeen (oikeasti lyhyeen, ei 200-sivuiseen "novelliin") tarinaan.

 

[Musta Nuoli]

Eli jos kielimuuria ei esiinny, nimenomaan kannattaa lukea se IT, suomennettu versio on mielestäni aika karmea, huonolla tavalla.

Suomennoksista vielä sen verran, että alkuvaiheen King-kirjat on Suomessa käännetty melkoisen huonosti, käännös ei tee aina oikeutta alkuperäistekstille. Näissä on ollut kääntäjänä Pentti Isomursu, joka ei suoraan sanottuna aina vain osannut, ei sujuvaa suomea eikä Kingin tyyliäkään. Isomursun käännöksissä pännii härkäpäinen tapa käyttää se-pronominia ihmisistä tyyliin "se hääri keittiössä" jos puhutaan vaimosta. Vaimokin on ihminen eli hän, tai sitten pelkkä vaimo, ei "se".

Sen sijaan myöhemmin kirjat on mielestäni käännetty ihan ok. Näissä käännöksen on yleensä tehnyt Ilkka Rekiaro tai Kari Salminen. Osa kirjoista kuten Kingin koko elämän päätyöksi laskettava Musta Torni -sarja minulla on kahdellakin kielellä hyllyssä, kun en jaksanut mitään käännöksiä odotella aikoinaan, mutta olen yrittänyt suomenkielisetkin sitten hankkia.

Kaikki Kingin käännetyt teokset minulla pitäisi suomen kielellä hyllyssä ollakin kahta lukuun ottamatta. Näistäkin puuttuvista toinen on englanniksi.

Nyt kun Kingistä oli puhe, niin Kingin ystäville suosittelen kirjailija Joe Hillin tuotantoa. Joe Hill on siis Stephen Kingin poika, kirjailija itsekin. Hän halusi kirjoittaa ja julkaista teoksensa salanimellä, jotta hän saisi luoda omat ansionsa kirjailijana eikä olla vain "Stephenin poika" tai King junior. Hyviä teoksia, joista Sarvet-romaanista on ensi vuodeksi tulossa Daniel Radcliffen tähdittämä paholaismainen kauhutrilleri teattereihin.

 

[ms.qvist]

Shawshank Redemptionin ohjannut Frank Darabont on kunnostautunut muutenkin ensiluokkaisena Kingin tarinoiden ohjaajana. Hänhän ohjasi myös The Green Mile - Vihreän mailin, joka pohjautuu Kingin tarinaan Kuoleman käytävä.

Ja tämä Kuoleman käytävä kannattaa myös lukea jos sen suinkin saa käsiinsä. Kirjana kuuluu lukemieni lukemattomien King-kirjojen parempaan luokkaan ja tuo omalta osaltaan syvyyttä elokuvaan. Luin kirjan ensimmäisen kerran aikoja sitten kirjastosta lainattuna ja tuolloin se oli ilmestynyt Suomessa moniosaisena novelli-sarjana ja tämä muoto toi minusta teokseen lisää tenhoa ja ulottuvuutta. Oli todella kiehtovaa lukea tarina ensimmäiseksi juuri sellaisessa muodossa jossa King sen ymmärtääkseni halusi julkaistavan. Tämä teossarja kulki nimellä Kuoleman käytävä mutta elokuvan ilmestyttyä kirjakauppoihin ilmaantui samainen Kingin teos yksissä kansissa ja nimellä Vihreä maili. Minuun kuitenkin iski - kenties nostalgisista syistä johtuen - eniten juuri se moniosainen pienoisnovellien kokoelma.

vlad.

 

[ms.qvist]

SE näyttää olevan nykyään aika kiven takana, se suomennos siis. Koskaan en ole edes nähnyt suomenkielistä pokkariversiota kirjastoissa tai kirjakaupoissa, se kovakantinenhan on (Suomessa) julkaistu kahdessa osassa.

Antikvaareista Kingin SE näyttää löytyvän mutta melkoisen hunajaiseen hintaan (myynnissä siis molemmat osat yhteishinnalla). Kannattaa vilkaista esim. Antikka.net -sivut.

vlad.

 

[Luulajanpuisto]

Antikvaareista Kingin SE näyttää löytyvän mutta melkoisen hunajaiseen hintaan (myynnissä siis molemmat osat yhteishinnalla). Kannattaa vilkaista esim. Antikka.net -sivut.

vlad.

Niinpä on. Tuossa pari-kolme vuotta sitten oli yhdessä oululaisessa antikvariaatissa osa1 suunnilleen noissa hinnoissa, eli ~35€. Olin kysyä myyjältä, että onko tuossa mahdollisesti decimaalivirhe tai vastaavaa.
Joskus vuonna -92 tai -93 oli "IT" Oulun Akateemisessa myynnissä kovakantisena. Hintaa oli jotain 200 markkaa. Nyt vähän kaduttaa kun ei tullut sitä ostettua, vaan valitsin sen pokkariversion, ja myöhemmin piti ostaa vielä toinenkin kappale kun alkoi olla sen verran kulahtaneessa kunnossa.

 

[Oijennus]

Onko kukaan tutustunut kirjaan nimeltä Sopimus Saatanan Kanssa, kirjoittanut Ladislaus Löb?

Siinä on mielestäni todella hyvä kirja liittyen holokaustiin juutalaisten silmin. Mitä ollaan valmiita tekemään itsensä ja perheensä vuoksi. Myös saksalaisia tuodaan kirjassa esille mielenkiintoisesti.