Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Musta Nuoli]

Ylläoleva meni osin offtopiciksi, mutta vain osittain, sillä ylläolevat vladin ja minun kokemukset koulukiusaamisesta on luontevaa liittää King-aiheiseen kirjakeskusteluun siltä osin, että Stephen Kingillähän on erittäin monessa teoksessaan vastaava asetelma, jossa päähenkilöt joutuvat kokemaan kovia "isojen poikien" taholta. Kingille ominaisesti nämä isot pojat ovat todella kovaotteisia kusipäitä. SE-kirjan kiusaajajengin johtaja Henry Bowers oli puhdas psykopaatti, joka aikuisiällään päätyikin vankimielisairaalaan.

Stand By Me - Viimeinen kesä -tarinassa (Ruumis-pienoisromaani) poikanelikkoa on vastassa myöskin rajuotteisen väkivaltainen isompien jätkien jengi, ja hyvin monessa muussakin Kingin teoksessa on samoja teemoja. Erinomaisessa Christine-kirjassakin päähenkilö on näppylänaamainen teini Arnie, jota sen kirjan paha poika, teinikunkku Buddy Repperton rääkkää ja nöyryyttää toden teolla. Eivätpä selviä Kinginkään kirjoissa asiat juuri koskaan puhumalla, vaan vastarintaan nouseminen ja usein väkivallalla väkivaltaan vastaaminen jäävät ainoiksi keinoiksi jäädä rauhaan.

Mahtaakohan Kingillä olla omassa lapsuudessaan vastaavia kokemuksia? Niin terävästi ja tarkkanäköisesti hän näistä kiusaamistilanteista ja isojen poikien harrastamasta väkivallasta kirjoittaa, ja niin viiltävästi hänen kirjoissaan toteutetaan lopulta kosto kusipäisille rääkkääjille, joiden kuolemista lukijakin saa katarsiksen.

 

[ms.qvist]

Mahtaakohan Kingillä olla omassa lapsuudessaan vastaavia kokemuksia? Niin terävästi ja tarkkanäköisesti hän näistä kiusaamistilanteista ja isojen poikien harrastamasta väkivallasta kirjoittaa, ja niin viiltävästi hänen kirjoissaan toteutetaan lopulta kosto kusipäisille rääkkääjille, joiden kuolemista lukijakin saa katarsiksen.

En ole Kingin lapsuuteen liiemmin tutustunut, onko sitä muuten millään muotoa missään selkeällä tapaa käsiteltykään vaikkapa elämäkerrallisessa muodossa? Mutta oivallisella ja käsin kosketeltavalla tavalla King kyllä kuvaa useammassakin teoksessaan lapsuutta sekä nuoruutta ja siihen liittyviä erilaisia kipukohtia - kuten kiusaamista, joka pahimmillaan on hyvin julmaa fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Voisi todellakin kuvitella, että Kingillä itsellään on omaa kokemusta kiusattuna olemisesta, mutta toisinaan hän kyllä osaa kuvata kiusaamista hyvin kiehtovalla tavalla ja aivan kuin siitäkin olisi kokemusta. Toisaalta mikäli hän on ollut kiusattu, on siitä kenties helpompi siirtää painopistettä siihen suuntaan, että osaa kuvata keinoja joilla ihminen psyyke saadaan nujerrettua ja tavallaan asettua kiusaajan nahkoihin. Mutta osaisiko kiusaaja asettua kiusatun nahkoihin?

vlad.

 

[Luulajanpuisto]

En ole Kingin lapsuuteen liiemmin tutustunut, onko sitä muuten millään muotoa missään selkeällä tapaa käsiteltykään vaikkapa elämäkerrallisessa muodossa?

On Writing (Kirjoittamisesta) -kirjassaan King ensitöikseen "lyhyesti" kertoo elämänsä alkutaipaleesta, aina sinne asti kun ensimmäinen romaani (eli Carrie) saa myönteisen vastaanoton kustantajalta. En oikein muista, että siinä olisi mitään suurempaa omakohtaisesta kiusaamisesta puhuttu. Tosin Carrien henkilönä hän taustoittaa perustuvan kahteen koulukiusattuun tyttöön. Tuo alkupään elämäkerrallinen osuus tuossa kirjassa se mielenkiintoisin sitten olikin. Eipä taida olla varsinaista elämäkertaa kuitenkaan erikseen kirjoitetun.

 

[ms.qvist]

On Writing (Kirjoittamisesta) -kirjassaan King ensitöikseen "lyhyesti" kertoo elämänsä alkutaipaleesta, aina sinne asti kun ensimmäinen romaani (eli Carrie) saa myönteisen vastaanoton kustantajalta. En oikein muista, että siinä olisi mitään suurempaa omakohtaisesta kiusaamisesta puhuttu. Tosin Carrien henkilönä hän taustoittaa perustuvan kahteen koulukiusattuun tyttöön. Tuo alkupään elämäkerrallinen osuus tuossa kirjassa se mielenkiintoisin sitten olikin. Eipä taida olla varsinaista elämäkertaa kuitenkaan erikseen kirjoitetun.

Writing eli Kirjoittamisesta on kyllä luettu aikaa sitten, mutta siinä nyt kaikesta huolimatta se oman elämän perkaus oli aika suppeaa - luulisin ainakin, että laajemmallekin elämäkerralle olisi sijansa ja moni sellaisen mielellään lukisi.

Minulle Writing tarjosi myös loppuosaltaan, eli osalta jossa käsiteltiin kirjoittamista, paljon ja se oli varsin mielenkiintoista luettavaa. Oivallisia tippejä jakoi hän.

vlad.

 

[Rommeli]

Ja esiintyypä King yhdessä romaanissa ihan omana itsenäänkin pariin otteeseen. Tuolloin ainakin toisessa kohdassa muistaakseni kovana juoppona.

 

[Sistis]

Luin viimeksi joululahjaksi saamani Kjell Westön uutuuden, Kangastus 38:n. Periaatteessa kirja oli ihan kiinnostavaa luettavaa, mutta silti ehdottomasti tekijänsä heikoin omasta mielestäni. Paikoin vähän puuduttavaa ihmissuhdedraamaa ja yksipuolista sellaista. Sellaista monitasoisuutta, mitä parhaissa tekeleissä (Leijat Helsingin yllä sekä Missä kuljimme kerran) ei tässä valitettavasti ole.

Nyt paikkaan vakavaa aukkoa yleissivistyksessäni. Luvussa on Seitsemän veljestä.

 

[Luulajanpuisto]

Ihan vasta äskettäin hoksasin, että pitäisi kai se Amerikan psykokin sitten lukaista. Varmaan tässä ketjussa useaan kertaan käsiteltykin, mutta jotenkin minua eniten häiritsee tässä romaanissa se Batemanin 1. persoonassa säksätetty luettelo kanssajormain pukeutumisesta. Onneksi sitä tappamista ja silpomista, ynnä muuta psykoiluakin ilmaantuu.
Jos tämän jotenkin luettua saa, niin Joe Hillin Nos4a2 olisi varmaan seuraavana listalla. Ihmepaskaa, ettei tuota kirjakauppojen hyllyiltä löytynyt.

 

[Uleåborgir]

Iijoki-sarjaa luen kolmatta kertaa. Nyt on menossa Nouseva maa -osa. Hyvä meysing.

Välillä on tietysti luettava vähin muutakin, muuten alkavat kompeilla Päätalon joomieheksi. Luin muudannelta palstaveljeltä lainatun Iijoen vonkamies -teoksen, jossa erilaisilla kertomuksilla valaistiin Iijoen tukkilaistyötä ja puutavarayhtiöiden toimintaa. Pidin antoisana tätä teosta. Pelekkalauttoja pääsivät ohjaamaan vain tietyt miehet, ettei olisi käynyt kuten Kummun Patruunalle, jonka lapsensiemmenet valahtivat väärille sijoille eräässä Iijoen koskessa Yli-Iissä.

 

[JonKorn]

Kyösti Pietiläisen Legioonan isku Kolweziin tuli luettua ja tällähetkellä luen saman herran Kotkan poika ja albatrossi teosta.

Kyseinen herra on palvellut 28 vuotta Ranskan muukalaislegioonassa 70-luvulta ja on kirjoittanut näistä seikkailuista useammankin teoksen. Jokusen niistä olen jo lukenut ja tarkoitus olisi lukea ne kaikki. Seuraavana kirjastossa odottaa jo Sotilaspoliisi nro 005. Suosittelen.

 

[Musta Nuoli]

Jos tämän jotenkin luettua saa, niin Joe Hillin Nos4a2 olisi varmaan seuraavana listalla. Ihmepaskaa, ettei tuota kirjakauppojen hyllyiltä löytynyt.

Suomeksi tuota ei kai vielä ole käännettykään. Jos taas alkukielistä kaipaat, niin toki löytyy kirjakauppojen hyllyltä, ainakin Book Depositoryn virtuaalihyllyiltä kuten lähes mikä tahansa muukin tarvittava kirja. Pokkariversio lähtee 13,38 eurolla ja hinta sisältää kotiinkuljetuksen postissa mihin vain Euroopassa, myös Suomeen. Eikä toimituskaan kestä sen kauempaa kuin jos tilaisi Suomesta. Itellan hidas kuljetushan näissä on pullonkaulana, lähti paketti sitten Britanniasta tai Oulusta.

En minä ainakaan osta mitään alkukielistä teosta Suomesta koskaan, miksi maksaisin tupla- tai triplahinnan siitä ilosta, että saisin tukea jotain kallista ketjuliikettä? Book Depositorysta olen kymmeniä teoksia tilannut, nytkin on vetämässä muutama teos. Lähinnä sarjakuvaromaaneja tällä kertaa.

Täytyy varmaan minunkin lukea Hillin uutukainen jossain välissä, olen Hillin aiemmat teokset lukenut yhtä innolla kuin hänen isänsä teokset, joista juuri olikin juttua edellisissä useissa viesteissä. Joe Hillhän on siis Stephen Kingin poika.

Hill on viime teoksissaan alkanut salakavalasti viljelemään vihjeitä ja viittauksia myös isänsä tiettyihin teoksiin, kuulemma ihan huvin vuoksi. Eivät ne tarinaan vaikuta, mutta asiansa tuntevat ne kyllä huomaavat joukosta. Kingin kirjoistahan suuri osa kytkeytyy jollain lailla toisiinsa (tosin usein erittäin löyhästi ja parin hassun viittauksen tasolla, mutta kuitenkin). Taitaa olla maailman ensimmäinen laaja kirjallinen universumi, johon viittaavat sekä isä että poika.

 

[Luulajanpuisto]

...

Kyllä minä sen Nos4a2:n tilasin Adlibrisiltä ja kirjan olen jo saanutkin. Tuota manasin vain, että monta kuukautta sitten se jo ilmestyi, mutta nykyään kirjakaupoista ei enää hyllyvalikoimasta löydy uutuuksia tai muutakaan, niin kuin joskus 90-luvulla, ainakaan Akateemisesta tai Suomalaisesta.

Ja noiden Hillin aikaisempien romaanien vuoksihan tätä on odotettukin. Heart Shaped Box oli "ihan ok", mutta Horns olikin sitten todella hyvä. Ei isä Stevekään ole niin hyvää tarinaa tällä vuosituhannella kirjoittanut.

 

[mjr]

Iijoki-sarjaa luen kolmatta kertaa. Nyt on menossa Nouseva maa -osa. Hyvä meysing.

Jaaha, olet pääsemässä siihen eeppisen laveaan 16 000 sivun kuvaukseen Päätalojen tuhoisasta avioliitosta. En ole todellakaan ihan kärsimättömimmästä päästä, mutta kyllähän jo ensimmäisen parin tuhannen sivun jälkeen rupeaa tuskissaan huutamaan notta, "eroa, Kalle, eroa, EROA!!!!"

 

[Palstalegenda]

Kyösti Pietiläisen Legioonan isku Kolweziin tuli luettua ja tällähetkellä luen saman herran Kotkan poika ja albatrossi teosta.

Joo, kyllä me hänet tiedämme, hyvinkin tiedämme. En tosin tiedä, että keiden muiden puolesta tässä nyt kirjoitan, kun en ole Suomen rikoslain ihan alussa itseään teitittelevä Alexander Kolmaskaan, mutta kun en ole ainoa lukija, vaan vaikka kuinka mones, niin anonyymien muiden puolesta tässä sitten meitittelen. Justiin tuota Kotkan poika ja albatrossi -kirjaa suosittelin aikoinaan eräälle palstanimimerkille, kun tuossa kirjassa kirjan päähenkilö eli merimies Kyösti käy niin usein maailman erinäisissä huorintekopaikoissa, että olihan siinä tällaisella nöösipoikalukijalla puna poskilla, kun semmoista lueskeli. Aivan loistavasti kirjoitettua elämäkertaa. Ruanda-kirja meni suorastaan minun kärkikymmenikköön kaikkien lukemieni kirjojen listalla. Tuntui, että viidakkoveitsiä saa varoskella, kun kirjaa luki. Eihän se ole mies eikä mikään, jos ei edes yhtä Kyöstistä kertovaa kirjaa lue. Sovitaanko nyt ihan yhteisymmärryksessä kaikkien kanssa, että ituhippihomo se sellainen on.

Joo, ne Päätalon kirjat on myös ihan kivoja. Paikoin pikkaisen liian vauhdikkaasti hypittiin tapahtumien virrassa, mutta pääosin kirjoittaja malttoi olla hätäilemättä ja kertoi asiansa ihan sopivaan tahtiin.

 

[Hiker]

Pietiläisen Kössin kirjoihin liittyen minulla on yksi tarina tuosta muutaman vuoden takaa. Olin silloin kesätöissä eräässä maalausfirmassa ja työkaverina minulla oli yksi puolituttu kaveri, joka oli kovin militaristihenkinen, eikä ehkä aivan penaalin terävin kynä. Kertoilimme kesän aikana paljon inttijuttuja toisillemme, kaikki työporukan jäsenet olivat käyneet armeijan aika vastikään. Tämä militanttikaverini sitten joskus alkoi selittää lukeneensa Muukalaislegioonasta ja muista vastaavista erikoisjoukoista ja kuinka siistin kuuloista se homma oli. No totesin, että mullahan on tämä Pietiläisen ensimmäinen teos, Legioonalainen Peters, kirjahyllyssä ja voin kyllä lainata sen. Virhe. Kaveri ei muusta enää loppukesästä puhunutkaan ja kirjan yllyttämänä sitten teki kaikkia tempauksia, kuten omien sanojensa mukaan käveli sata kilometriä putkeen syömättä ja juomatta. Reissu päättyi meren rannalle, josta hän oli soittanut eräälle toiselle kaverilleni ja kertonut, mitä oli tehnyt ja sanoi aikovansa lähteä uimaan vielä merellä olevaan saareen. Puhelun toinen osapuoli oli kuitenkin pahus vie kieltänyt tuollaiset uintireissut. Noita tempauksia oli kyllä muitakin, mutta tuo oli ehkä paras/pahin.

 

[RtSn]

Sami Lopakka - Marras

Viimeisimpänä on luvussa ollut Sentencedistä ja Kurskistakin tunnetuksi tulleen kitaristi Sami Lopakan esikoisromaani Marras.

Läpiluettu kertaalleen ja toimii muuten. Suomen kielen maisteri Lopakka ottaa mallikkaasti haltuun ihmismielen vahvuudet ja heikkoudet. Eepos etenee sumeilematta syvään rotkoon, mistä ei nouse vahvinkaan pohjanpoika. Rundaamista, viinanjuontia, (bändi)kavereita ja perhettä. Tämä kirja lyö laakana ytimeen, se on varma! Suosittelen lämpimästi.

Alla linkkejä Marras-kirjan arvosteluihin ja sen tapaisiin.

Sami Lopakka – Marras
Lukutoukan kulttuuriblogi: Sami Lopakka: Marras
Lukukausi - kirjallisia elämyksiä: Sami Lopakka: Marras
Satakunnan Kansa
Kaiken voi lukea!: Sami Lopakka: Marras
Sami Lopakka: Marras - Kirjat - Savon Sanomat
Rock, riivaajat ja rakkaus - Kirjasieppo - Kodin Kuvalehti
Uutiset Turusta | Aamuset | Lukunurkassa: Keikkabussin pimeimmät nurkat
------------
Ja tästä Lopakan Marras-kirjan FB-sivuun:
https://www.facebook.com/samilopakkamarras

 

[eagle]

Ilkka Remeksen Omertan liitto. Ei kyllä Remeksen parhaita, vaikka ihan hyvä kirja olikin. Sinänsä kyllä hauskaa huomata miten Remes tuohon saanut aika paljon todellista faktaakin taas mukaan, mutta silti hämmentänyt sopan fiktioksi.

 

[ms.qvist]

Neil Shubinin Universumi sisällämme (Kivien, planeettojen ja ihmisten yhteinen historia) oli mielenkiintoinen populaaritieteellinen teos, jossa käsiteltiin maailmankaikkeutta kuin myös aurinkokuntaa ja lopulta maapalloa ja sen myötä elämää täällä erilaisten prosessien kautta. Tässä teoksessa myös geologiset prosessit nousivat omaan merkitykselliseen osaansa ja niiden kautta valotettiin sitä mitä päätöksiä voidaan tehdä vertailemalla geologisia kerroksia sekä niistä löytyneitä fossiileja ja kuinka näistä voidaan osaltaan vetää johtopäätöksiä tukemaan tietoa siitä kuinka mantereet ovat satojen miljoonien vuosien aikana liikkuneet ja millaiset vaikutukset mannerliikunnoilla on ollut lajien kehittymiseen mutta toisaalta myös ilmakehän muuttumiseen nykyisen kaltaiseksi - osa ajatuksista oli sellaisia joista en ole aiemmin muista teoksista lukenut, joten pitää koettaa etsiä lisäaineistoa niistä muista lähteistä. Mutta mielenkiintoinen hypoteesi se, että Intian laatan törmääminen Aasiaan ja siitä muodostunut Himalaja olisi olennaisella tapaa vaikuttanut myös kallioperänsä kautta ilmaston kehittymiseen maapallolla.

Shubin toimii nykyään Chigacon yliopiston professorina ja on paleontologi. Hän on tullut tunnetuksi Tiktaalik-fossiilin löytäjänä. Tiktaalik-laji eli noin 375 miljoonaa vuotta sitten, ja siinä oli havaittavissa kalan, matelijan sekä nisäkkään piirteitä.

Kaikkiaan varsin opettavainen teos, joka on tilattavissa esim. Ursan kautta.

vlad.

 

[Stevie]

Viimeksi luin Tuomas Gertdtistä kirjoitetun kirjan. Sain sen joululahjaksi isäukolta.
Täytyykin laittaa hetimmiten tuo Sami Lopakan kirja tilaukseen. Enpä tiennytkään moisesta. Kannatti lukea tätä ketjua !

 

[chubster]

Pitkästä aikaa tullut luettua yhtään mitään!

Lueskeli tuossa juuri Robert Kirkmanin ja Jay Bonansingan The Walking Dead Rise of the governorin ja nyt on meneillään samaisten heppujen kuvernööri sarjan toinen osa Road to woodbury.

Minulla ainakin toimii nuo hyvin!

 

[Luulajanpuisto]

Tuossa ylempänä mainitun Joe Hillin NOS4A2:n aloitin pari päivää sitten. Selkeästi Hillin Kingimäisin romaani tähän astisista, ainakin rakenteen puolesta. Toisin kuin edellisissä romaaneissaan, Hill kuvaa tarinaa useamman henkilön näkökulmasta. Sen sijaan jo tutuksi tullut tummanpuhuva huumori ja roisimpi lähestymistapa erinäisiin tarpeentyydyttämisiin esitetään Joe Hillimäisen luovalla kirjoitustyylillä.

Kirjastosta sitten lähti mukaan Bret Easton Ellisin Lunar Park, ja tuli jo aloitettuakin. Vähän sellainen William Burroughsmainen tunnelma tuosta alusta, tai alun tilityksestä tulee mieleen.

 

[Glove]

Kertaus taisi olla opintojen äiti, joten kaivoin hyllystä Antti Meron ja kumppaneiden kirjan Urheiluvalmennus.

 

[jäämies-70]

Työn alla Seppo Jokisen "Ajomies". Tykkään Jokisen helppolukuisesta kirjoitustyylistä ja tietenkin tamperelaisesta miljööstä jossa liikutaan.
Lopakan "Marras" saa odottaa yöpöydällä vielä hetken, ehkä talvilomalla voisi sen lukaista.

 

[TosiFani]

Työn alla Seppo Jokisen "Ajomies". Tykkään Jokisen helppolukuisesta kirjoitustyylistä ja tietenkin tamperelaisesta miljööstä jossa liikutaan.
Lopakan "Marras" saa odottaa yöpöydällä vielä hetken, ehkä talvilomalla voisi sen lukaista.

Ajomies tuli eilen valmiiksi. Olen lukenut viime kesän jälkeen lähes koko Koskinen sarjan, hyviä kirjoja, suosittelen.

 

[Leelian Lepotuoli]

Kun tässä on nyt tullut kaikki zombie- ja virustartuntaleffat ja sarjat katsottua niin ostin Prisman alelaarista 8e:lla tälläsen jeesuksenmoisen tiiliskiven Justin Cronin, Ensimmäinen siirtokunta. Joku armeijan viruskoe vankien ja mielisairaiden kanssa syrjäisellä tutkimuslaitoksella ja yllättäen se sieltä leviää..

Ostin myös Johanna Tukiaisesta kertovan paljastuskirjan kirpparilta, oli melkoinen pulitzerin arvoinen bestseller :)

 

[Rattlehead]

"Ice T - Gangstan tie Hollywoodin kultasormeksi". En nyt aivan varma ole menikö kirjan nimi oikein, mutta Ice T:n elämäkerta siis kyseessä. Yllättävän viihdyttävää luettavaa tämä oli, varsinkin alkupuolen nuoruusvuosista rikollisurineen yms. kertova osuus. Ei nyt mikään maita mullistava teos, mutta jos räppi ja etenkin sen alkutaival kiinnostaa, kannattaa tämä lukaista läpi.

Käsiteltiinkö kirjassa ollenkaan Body Countia ja sen vaiheita? Sikäli kiinnostaa, että olisi mielenkiintoista lukea aiheesta, mikä sai Ice T:n kokeilemaan ihan erilaista settiä.